Hassium
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Hassium | ||||
| Tunnus | Hs | ||||
| Järjestysluku | 108 | ||||
| Luokka | siirtymämetalli | ||||
| Lohko | d-lohko | ||||
| Ryhmä | 8. siirtymäalkuaine | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1984, Peter Armbrusterin ja Gottfried Munzenbergin ryhmä | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | (269) | ||||
| Orbitaalirakenne | [Rn]5f146d67s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 32, 14, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +VIII | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Arvellaan olevan kiinteä | ||||
| Muuta | |||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K) | ||||
| CAS-numero | 54037-57-9 | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Hassium on kemiallinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Hs (lat. hassium) ja järjestysluku 108. Hassium on ydinreaktioilla keinotekoisesti valmistettu alkuaine, jonka pysyvin vuoteen 2012 mennessä tuotettu isotooppi on Hs-269, jonka puoliintumisaika on noin 16 sekuntia. Vielä hieman vakaammaksi isotoopiksi on kuitenkin teoreettisesti arvioitu 277mHs ydinisomeeri, jonka puoliintumisaika olisi noin 110 sekuntia.[1]
Hassiumia valmisti ensimmäisen kerran vuonna 1984 saksalainen tutkimusryhmä, jota johtivat Peter Armbruster ja Gottfried Munzenberg Darmstadtissa sijaitsevassa tutkimusinstituutissa. Nimi tulee Hessenin (jossa Darmstadt sijaitsee) latinalaisesta nimestä. Alkuaine on siis nimetty löytöpaikkansa, Saksan Hessenin osavaltion mukaan.
Hassiumin kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet tunnetaan huonosti. Päättelemällä on arvioitu sen olevan kiinteää normaaliolosuhteissa ja muistuttavan osmiumia. Muutamia molekyylejä hassiumtetroksidia HsO4 on pystytty tuottamaan kokeellisesti, ja tämä yhdiste muistuttaa ominaisuuksiltaan osmiumtetroksidia OsO4 [2]
Isotoopit muokkaa
Hassiumilla ei ole pysyviä tai luonnossa esiintyviä isotooppeja. Sille tunnetaan 11 radioaktiivista isotooppia, näiden massaluvut ovat välillä 263–277. Massalukujen 271, 272, 274 ja 276 isotooppeja ei ole löydetty. Isotoopeista vakain on 269Hs, jonka puoliintumisaika on noin 16 sekuntia. Ydinisomeeri 277mHs saattaa olla tätäkin pitkäikäisempi, mutta tästä ei ole varmuutta.[a] Seuraavaksi stabiileimmat ovat 270Hs, jonka puoliintumisajaksi on mitattu 9±4 sekuntia, 268Hs (noin 1,4 s) ja 273Hs (noin 1 s). Kaikkien muiden isotooppien puoliintumisajat ovat alle sekunnin. Lisäksi hassiumilla on viisi metastabiilia ydinisomeeriä 263mHs, 265mHs, 266mHs, 267mHs ja 277mHs.[1]
Hassiumin isotoopit hajoavat lähes yksinomaan alfahajoamisella ja joskus spontaanilla fissiolla. Suuren atomimassan isotooppi 277Hs ja sen isomeeri 277mHs tosin hajoavat yksinomaan fissiolla. Taulukossa on kaikki tunnetut isotoopit, joiden olemassaolo ja puoliintumisaika on pystytty kokeellisesti varmentamaan (vuonna 2016):[1]
| Isotooppi | Puoliintumisaika | Löytövuosi | Hajoamistyyppi ja intensiteetti[b] |
|---|---|---|---|
| 263Hs | 760±40 μs | 2009 | α=?; SF<8,4 |
| 263mHs | 760±40 μs | 2009 | α=? SF ? |
| 264Hs | 540±300 μs | 1986 | α≈50; SF≈50 |
| 265Hs | 1,96±0,16 ms | 1984 | α≈100; SF<1 |
| 265mHs | 360±150 μs | 1995 | α≈100; IT ? |
| 266Hs | 3,02±0,54 ms | 2001 | α=?; SF≈1,4[c] |
| 266mHs | 280±220 ms | 2011 | α=? |
| 267Hs | 55±11 ms | 1995 | α>80; SF ? |
| 267mHs | 990±90 μs | 2004 | α=?; IT ? |
| 268Hs | 1,42±1,13 s | 2010 | α≈100 |
| 269Hs | 16±6 s | 1996 | α=100 |
| 270Hs | 9±4 s | 2003 | α=100; SF ? |
| 273Hs | 1 060±500 ms | 2010 | α≈100 |
| 275Hs | 290±150 ms | 2004 | α=100 |
| 277Hs | 11±9 ms | 2010 | SF=100 |
| 277mHs | 110±70 s 34(+164–16) s[a] |
2012 | SF=100 |
Huomautukset muokkaa
- ↑ a b Isotoopille 277mHs on vain yksi havainto spontaanista fissiosta ajassa 34(+164–16) sekuntia. Epävarma puoliintumisaika.
- ↑ Intensiteetti on todennäköisyys prosentteina sille että ydin hajoaa merkityllä tavalla. Merkintä α=? tarkoittaa että α-hajoamisia on havaittu, mutta prosenttiosuutta ei tiedetä. Merkintä α ? tarkoittaa α-hajoamisen olevan energeettisesti mahdollinen, mutta sitä ei ole havaittu. Vastaavasti muille hajoamistyypeille.
- ↑ Teoreettinen arvo. Isotoopin 266Hs spontaania fissiota ei ole havaittu.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Audi, G. et al.: The NUBASE2016 evaluation of nuclear properties. Chinese Physics C, 2017, 41. vsk, nro 3, s. 030001-1-030001-138. IOP Publishing. doi:10.1088/1674-1137/41/3/030001. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 8.4.2018. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Chemistry of Hassium (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF). Gesellschaft für Schwerionenforschung mbH. 2002. Viitattu 02.12.2015.
Aiheesta muualla muokkaa
- Luettelo hassiumin isotoopeista The Isotopes Project Home Page (englanniksi)
- The Royal Society of Chemistry (RSC): Hassium (englanniksi)
- PeriodicTable: Hassium (Hs) (englanniksi)
- PubChem: Hassium (englanniksi)