Avaa päävalikko

Puoliintumisaika on aika, jonka kuluessa puolet aineesta on hajonnut, esim. radioaktiivisen aineen atomiytimistä on hajonnut toisiksi atomiytimiksi. Biokemiassa tai lääketieteessä puoliintumisajaksi nimitetään aikaa, jonka kuluessa puolet aineen molekyyleistä on hajonnut elimistössä ym. biologisessa systeemissä.

Joidenkin radioaktiivisten aineiden puoliintumisajat ovat sekunnin murto-osia, joidenkin taas miljardeja vuosia. Useimpien fissiotuotteiden puoliintumisajat ovat alle 100 vuotta, ja suurin osa läpitunkevaa säteilyä (gammasäteilyä) lähettävistä aineista häviää tuhannessa vuodessa. Esimerkiksi ydinenergian tuotannossa käytettävä uraanin isotooppi 235U puoliintuu noin 700 miljoonassa vuodessa. Vastaavasti fission tuloksena syntyvä Cesium-137 puoliintuu 30 vuodessa.

Aineen radioaktiivisuutta mitataan hajoamisten lukumäärällä aikayksikköä kohti. Yhden becquerelin aktiivisuus tarkoittaa yhtä hajoamista sekunnissa. Puoliintumisajan pituus ei kerro, kuinka vaarallista aine on. Käytännössä radioaktiivisuuden määrä ja haitallisuus riippuu tietysti myös säteilyn luonteesta.

Sisällysluettelo

YhtälöMuokkaa

Merkitään radioaktiivisen aineen puoliintumisaikaa kirjaimella   ja aineen alkuperäistä määrää kirjaimella  . Tällöin ajan   kuluttua radioaktiivisen aineen määrä on

 .

Hajoamisyhtälö voidaan ilmaista myös aineen hajoamisvakion   avulla seuraavasti:

 .

Aineen hajoamisvakion   ja puoliintumisajan T välillä vallitsee yhteys

 .[1]

Samoja yhtälöitä voidaan soveltaa, paitsi radioaktiiviseen hajoamiseen, myös muihin ilmiöhin, joissa jokin suure pienenee eksponentiaalisesti.

Yhtälöstä voidaan myös ratkaista puoliintumisaika  , jos tiedetään hajaantuvan aineen alkuperäinen määrä   sekä aineen määrä   hetkellä  

 .

Keskimääräinen radioaktiivisen atomiytimen elinikä on : .

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Lahti, Leena: Kvanttifysiikka, s. 133. Gaudeamus, 1977. ISBN 951-662-086-8.

Aiheesta muuallaMuokkaa