Joseph E. Murray
Joseph Edward Murray (1. huhtikuuta 1919 Milford, Massachusetts – 26. marraskuuta 2012 Boston, Massachusetts) oli yhdysvaltalainen kirurgi, joka erikoistui erityisesti elinsiirtoihin ja plastiikkakirurgiaan. Hän tutki elinsiirtoihin liittyviä kysymyksiä ja teki vuonna 1954 ensimmäisen onnistuneen munuaisensiirron. Murray palkittiin vuonna 1990 Edward Donnall Thomasin kanssa Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnolla.[1]
| Joseph E. Murray | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. huhtikuuta 1919 Milford, Massachusetts |
| Kuollut | 26. marraskuuta 2012 (93 vuotta) Boston, Massachusetts |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | College of the Holy Cross, Harvard Medical School |
| Tutkimusalue | plastiikkakirurgia, elinsiirrot |
| Tunnetut työt | ensimmäinen munuaisensiirto |
| Palkinnot |
 Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto |
Nuoruus, opiskelu ja perhe muokkaa
Joseph Edward Murray syntyi Milfordissa, Massachusettsissa 1919. Hänen isänsä William Murray oli tuomari ja hänen äitinsä Mary DePasquale Murray opettaja.[2] Hän valmistui 1940 kandidaatiksi College of the Holy Crossista ja suoritti lääketieteen tutkinnon vuonna 1943 Harvard Medical Schoolista.[3] Valmistuttuaan hän suoritti harjoittelujaksonsa Peter Bent Brigham -sairaalassa.[4] Murray meni naimisiin toisen maailmansodan aikana ja sai kuusi lasta.[1]
Ura muokkaa
Elinsiirtojen pioneeri muokkaa
Lyhennetyn harjoittelun jälkeen Murray liittyi Yhdysvaltain maavoimien lääkintäjoukkoihin.[2] Hänet määrättiin Pennsylvaniassa sijainneeseen Valley Forgen sairaalaan, jossa harjoitettiin erityisesti plastiikkakirurgiaa. Yksi Murrayn potilaista oli Burmassa alas ammuttu Charles Woods, jonka kasvojen ja käsien hoito kesti kuukausia. Murraystä ja Woodsista tuli pitkäaikaiset ystävät.[4] Murray kertoi myöhemmin, että juuri sota-aikaiset kokemukset ihonsiirroista veivät hänet elinsiirtojen ja suu- ja leukakirurgian pariin.[2]
Murray palasi 1947 Brighamin sairaalaan ja toimi plastiikka- ja yleiskirurgina. Vapaa-ajallaan hän keskittyi palkattomaan ja rahoittamattomaan tutkimukseen.[4] Sodan aikana Murray oli huomannut, että ihoa saattoi siirtää vain identtiseltä kaksoselta toiselle, muille tuli hylkimisreaktiota. Hän arveli, että sama saattaisi koskea sisäelimiä. Hän aloitti munuaisensiirtokokeet koirilla ja teki vuonna 1954 ensimmäisen munuaisensiirron ihmiselle.[3] Siirto tehtiin Richard Herrickille, joka oli kuolemassa krooniseen munuaistulehdukseen. Ronald Herrick halusi luovuttaa terveen munuaisen veljelleen, ja Murray uskoi, että identtisillä kaksosilla siirto onnistuisi. Koska Murray oli katolinen, hän keskusteli elinsiirron eettisyydestä monien kirkonjohtajien kanssa. Lisäksi hän tarkasti, että veljekset olivat varmasti identtiset. Siirto tehtiin 23. joulukuuta.[4] Richard Herrick eli leikkauksen jälkeen vielä kahdeksan vuotta mutta kuoli 1952 alkuperäisen sairauden uusiutumiseen. Kaksoisveli Ronald Herrick kuoli 79-vuotiaana vuonna 2010.[2]
Ensimmäisen onnistuneen munuaisensiirron jälkeen Murray teki kaksosille useita siirtoja. Ensimmäisen munuaistensiirron kahden ei-identtisen henkilön välillä hän suoritti 1959, kun hylkimistä estävät lääkkeet olivat tulleet markkinoille. Kolme vuotta myöhemmin hän käytti siirrossa ensimmäisen kerran kuolleen henkilön munuaista.[4]
Myöhempi ura ja elämä muokkaa
Murray toimi vuosina 1964–1986 Brighamin johtavana plastiikkakirurgina. Hän jätti 1971 paikkansa elinsiirtojen johtajana keskittyäkseen pelkästään plastiikkakirurgiaan, ja seuraavana vuonna hänestä tuli myös Bostonin Children’s Hospital Medical Centerin johtava plastiikkakirurgi. Murray oli 1970 nimetty Harvard Medical Schooliin kirurgian professoriksi, ja hän jäi virasta täysinpalvelleensa eläkkeelle vuonna 1986.[3]
Murray sai 1990 Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon yhdessä Edward Donnall Thomasin kanssa. Hän lahjoitti palkintorahat Harvard Medical Schoolille ja Bostonin lastensairaalalle.[4] Murray julkaisi 2001 omaelämäkerran Surgery of the Soul: Reflections on a Curious Career, joka sai erityisesti kiitosta lääkäreiltä ja muilta terveydenhuollon ammattilaisilta.[3]
Murray kuoli marraskuussa 2012 bostonilaisessa sairaalassa saatuaan aivohalvauksen.[5]
Merkitys muokkaa
Murray teki monia merkittäviä elinsiirtokokeita, ja hänen kehittämiensä tekniikoiden ansiosta kymmenettuhannet ihmiset ympäri maailmaa ovat saaneet uuden munuaisen, sydämen, keuhkon, maksan tai jonkin muun elimen. Lisäksi hän koulutti urallaan useita johtavia elinsiirtokirurgeja. Murray sai saavutuksistaan Nobel-palkinnon yhdessä luuytimensiirtojen uranuurtajan Edward Donnall Thomasin kanssa.[2] Nobel-komitean mukaan palkinto myönnettiin kaksikon elin- ja solusiirtoja koskevista löydöksistä.[6] Murray valittiin uransa aikana Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian ja Institute of Medicinen jäseneksi. Lisäksi hän kuului Vatikaanivaltiota neuvovaan Paavilliseen tiedeakatemiaan.[4]
Lähteet muokkaa
- Dean, Cornelia: Joseph E. Murray, Transplant Doctor and Nobel Prize Winner, Dies at 93 NYTimes.com. 27.11.2012. The New York Times Company. Viitattu 11.12.2012. (englanniksi)
- Joseph E. Murray Encyclopædia Britannica. 2012. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 11.12.2012. (englanniksi)
- Richmond, Caroline: Joseph E. Murray, Transplant Doctor and Nobel Prize Winner, Dies at 93 The Guardian. 28.11.2012. Guardian News and Media Limited. Viitattu 11.12.2012. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Autobiography (From Les Prix Nobel. The Nobel Prizes 1990, Editor Tore Frängsmyr, [Nobel Foundation], Stockholm, 1991) nobelprize.org. Viitattu 10.8.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Dean.
- ↑ a b c d Encyclopædia Britannica.
- ↑ a b c d e f g Richmond.
- ↑ Bailey, Michael J.: Dr. Joseph E. Murray, who performed first successful organ transplant, dies at 93 Boston.com. 26.11.2012. Viitattu 29.11.2012. (englanniksi)
- ↑ The Nobel Prize in Physiology or Medicine 1990 Joseph E. Murray, E. Donnall Thomas nobelprize.org. Nobel Media AB. Viitattu 11.12.2012. (englanniksi)