Paavillinen tiedeakatemia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Paavillinen tiedeakatemia (lat. Pontificia Academia Scientiarum) on Vatikaanivaltiossa sijaitseva vuonna 1936 perustettu akatemia. Se toimii nykyään Vatikaanin puutarhojen alueella, missä ovat myös Paavillinen yhteiskuntatieteiden akatemia ja Pyhän Tuomas Akvinolaisen Paavillinen akatemia.
Akatemia juontaa juurensa Accademia dei Lincei -nimiseen edeltäjäänsä. Paavi Pius XI:n aikana akatemia perustettiin uudelleen Paavillinen tiedeakatemia -nimellä.
Akatemian jäsenet muokkaa
Nykypäivänä akatemian jäseniin kuuluu joukko maineikkaita tutkijoita. Akatemian nykyisetmilloin? jäsenet ovat:
- Werner Arber
- David Baltimore
- Antonio M. Battro
- Gary S. Becker
- Daniel A. Bekoe
- Paul Berg
- Enrico Berti
- Günter Blobel
- Thierry Boon-Falleur
- Luís A. Caffarelli
- Luigi Luca Cavalli-Sforza
- Aaron J. Ciechanover
- Claude Cohen-Tannoudji
- Francis S. Collins
- Bernardo M. Colombo
- Suzanne Cory
- Paul J. Crutzen
- Stanislas Dehaene
- Christian de Duve
- Edward M. De Robertis
- Manfred Eigen
- Gerhard Ertl
- Albert Eschenmoser
- Antonio García-Bellido
- Takashi Gojobori
- Theodor W. Hänsch
- Stephen W. Hawking
- Michał Heller
- Raymond Hide
- Fotis C. Kafatos
- Krishnaswamy Kasturirangan
- Vladimir Keilis-Borok
- Klaus von Klitzing
- Nicole Marthe Le Douarin
- Tsung-Dao Lee
- Yuan T. Lee
- Jean-Marie Lehn
- Pierre J. Léna
- Rita Levi-Montalcini
- Félix Malu wa Kalenga
- Yuri Ivanovich Manin
- Mambillikalathil Govind Kumar Menon
- Beatrice Mintz
- Jürgen Mittelstrass
- Mario J. Molina
- Rudolf Muradian
- Joseph Edward Murray
- Sergej Petrovič Novikov
- Ryoji Noyori
- Czeslaw Olech
- William D. Phillips
- John Charles Polanyi
- Ingo Potrykus
- Frank Press
- Yves Quéré
- Veerabhadran Ramanathan
- Chintamani Nagesa Ramachandra Rao
- Peter H. Raven
- Martin J. Rees
- Alexander Rich
- Ignacio Rodríguez-Iturbe
- Carlo Rubbia
- Vera Rubin
- Roald Z. Sagdeev
- Michael Sela
- Maxine F. Singer
- Wolf J. Singer
- Govind Swarup
- Walter E. Thirring
- Charles Hard Townes
- Hans Tuppy
- Rafael Vicuña
- Edward Witten
- Chen Ning Yang
- Ahmed H. Zewail
- Antonino Zichichi
Nobel-voittajat muokkaa
Akatemian historiassa sen jäseniin on kuulunut myös lukuisa joukko henkilöitä, jotka on myöhemmin palkittu Nobel-palkinnolla. Moni jäseniksi katsottavista nobeliseista on myös toiminut akatemian jäsenenä ennen palkintonsa saamista.
Akatemian jäsenistä Nobel-voittajia ovat:
- Ernest Rutherford (kemia, 1908)
- Guglielmo Marconi (fysiikka, 1909)
- Alexis Carrel (lääketiede, 1912)
- Max von Laue (fysiikka, 1914)
- Max Planck (fysiikka, 1918)
- Niels Bohr (fysiikka, 1922)
- Werner Heisenberg (fysiikka, 1932)
- Paul Dirac (fysiikka, 1933)
- Erwin Schrödinger (fysiikka, 1933)
- Peter J.W. Debye (kemia, 1936)
- Otto Hahn (kemia, 1944)
- Sir Alexander Fleming (lääketiede, 1945)
- Chen Ning Yang ja Tsung-Dao Lee (fysiikka, 1957)
- Joshua Lederberg (lääketiede, 1958)
- Rudolf Mössbauer (fysiikka, 1961)
- Max F. Perutz (kemia, 1962)
- John Carew Eccles (lääketiede, 1963)
- Charles H. Townes (fysiikka, 1964)
- Manfred Eigen ja George Porter (kemia, 1967)
- Har Gobind Khorana ja Marshall W. Nirenberg (lääketiede, 1968)
- Christian de Duve (lääketiede, 1974)
- George Emil Palade (lääketiede, 1974)
- David Baltimore (lääketiede, 1975)
- Aage Bohr (fysiikka, 1975)
- Abdus Salam (fysiikka, 1979)
- Paul Berg (kemia, 1980)
- Kai Siegbahn (fysiikka, 1981)
- Sune Bergstrom (lääketiede, 1982)
- Carlo Rubbia (fysiikka, 1984)
- Klaus von Klitzing (fysiikka, 1985)
- Rita Levi-Montalcini (fysiikka, 1986)
- John C. Polanyi (kemia, 1986)
- Yuan T. Lee (kemia, 1986)
- Jean-Marie Lehn (kemia, 1987)
- Joseph E. Murray (lääketiede, 1990)
- Gary S. Becker (taloustiede, 1992)
- Paul J. Crutzen ja Mario J. Molina (kemia, 1995)
- Claude Cohen-Tannoudji (fysiikka, 1997)
- Ahmed H. Zewail (kemia, 1999)
- Günter Blobel (lääketiede, 1999)
- Ryoji Noyori (kemia, 2001)