Howard Martin Temin
Howard Martin Temin (10. joulukuuta 1934 – 9. helmikuuta 1994) oli yhdysvaltalainen virologi. Hän oli syöpätutkimuksen professori Wisconsinin yliopistossa vuodesta 1971. Yhdessä entisen professorinsa David Baltimoren ja tämän toisen oppilaan Renato Dulbeccon kanssa hän sai syövän syntyä koskevista tutkimuksista ja käänteiskopioijaentsyymin löytämisestä Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1975.[1]
Howard Martin Temin | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 10. joulukuuta 1934 |
Kuollut | 9. helmikuuta 1995 (60 vuotta) |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | California Institute of Technology |
Instituutti | Wisconsinin yliopisto |
Tutkimusalue | Virologia |
Tunnetut työt | Käänteiskopioijaentsyymin tutkimus |
Palkinnot | Nobelin lääketieteen palkinto (1975) |
Temin teki väitöskirjansa Baltimoren ohjauksessa CalTechissa Rousin sarkoomaviruksista. Hän väitteli 1959. Vuotta myöhemmin hän lähti Wisconsinin yliopistoon, Madisoniin. Siellä Temin tutki 1960-luvun lopulla sitä, miten Rousin sarkoomavirusten tartuttamat ja normaalit solut lisääntyivät soluviljelmissä.[2]
Temin päätteli jo vuonna 1964, että virus siirtää RNA:nsa DNA:han. Tämä oli tuon ajan käsitysten mukaan mahdotonta, mutta vuonna 1970 Temin ja Baltimore osoittivat hypoteesin oikeaksi.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Howard Martin Temin Encyclopædia Britannica. Viitattu 18.10.2017.
- ↑ Howard M. Temin - Biographical Nobelprize.org. Viitattu 18.10.2017.