Tämä artikkeli käsittelee biokemistiä. Muita samannimisiä on täsmennyssivulla.

Hans Adolf Krebs (25. elokuuta 190022. marraskuuta 1981) oli saksalainen biokemisti, joka sai vuonna 1953 Nobelin lääketieteen palkinnon sitruunahappokierron löytämisestä. Samana vuonna palkittiin myös Fritz Lipmann.[1]

Hans Krebs
Henkilötiedot
Syntynyt25. elokuuta 1900
Hildesheim, Saksa
Kuollut22. marraskuuta 1981 (81 vuotta)
Oxford, Britannia
Koulutus ja ura
Tutkinnot Hampurin yliopisto
Instituutti Sheffieldin yliopisto, Britannia
Tutkimusalue biokemia
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto

Krebs syntyi Hildesheimissa ja oli paikkakunnan juutalaisen[2] korvalääkärin poika. Hän opiskeli lääketiedettä useissa saksalaisissa yliopistoissa ja lisäksi kemiaa Berliinissä. Hän työskenteli sairaalalääkärinä, kunnes kansallissosialistit lakkauttivat hänen virkansa vuonna 1933. Silloin hän sai kutsun Cambridgeen. Cambridgesta hän siirtyi Sheffieldin yliopistoon, missä työskenteli lähes 20 vuotta ennen siirtymistään Oxfordin yliopistoon.[3]

Krebs tutki solujen aineenvaihduntaa jo Saksassa Freiburgin yliopistossa, jossa hän löysi ensimmäisen syklisen aineenvaihduntaprosessin, jota kutsutaan nimellä ureakierto. Vuonna 1937 työskennellessään Sheffieldissä hän julkaisi soluissa tapahtuvan kemiallisten reaktioiden sarjan, jossa ravintoaineista peräisin olevat hiiliatomit hapettuvat hiilidioksidiksi ja samojen molekyylien sisältämät vedyt siirtyvät elektroninsiirtäjäkoentsyymeille. Tämä nimellä Krebsin kierto tai sitruunahappokierto kutsuttu prosessi vapauttaa kaksi kolmasosaa ylempien eliöiden energiasta, ja se on ollut keskeinen tekijä, kun on haluttu ymmärtää solujen aineenvaihduntaa ja molekyylibiologiaa.[2]

Lähteet muokkaa

  1. The Nobel Prize in Physiology or Medicine 1953 Nobelprize.org. Viitattu 16.8.2012. (englanniksi)
  2. a b Sir Hans Adolf Krebs Encyclopedia Britannica. Viitattu 16.8.2012.
  3. Biography (From Nobel Lectures, Physiology or Medicine 1942-1962, Elsevier Publishing Company, Amsterdam, 1964) Nobelprize.org. Viitattu 16.8.2012.