Jules Hoffmann
Jules A. Hoffmann (s. 2. elokuuta 1941 Echternach, Luxemburg) on ranskalainen[1] immunologi, joka on tehnyt uraansa Strasbourgin yliopistossa ja Ranskan kansallisessa CNRS-tutkimusorganisaatiosta. Hän on tutkinut erityisesti hyönteistein immunologiaa. Hoffmanille myönnettiin vuoden 2011 Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto yhdessä Bruce Beutlerin ja Ralph M. Steinmanin kanssa luontaisen immuniteetin aktivoitumiseen liittyvistä löydöistä.
| Jules Hoffmann | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. elokuuta 1941 Echternach, Luxemburg |
| Kansalaisuus |
 Ranska |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Strasbourgin yliopisto |
| Instituutti | CNRS |
| Tutkimusalue | immunologia |
| Palkinnot |
 Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto (2011) |
| Aiheesta muualla | |
| www-ibmc.u-strasbg.fr/ridi/profil.php?equipe_id=10 | |
Elämäkerta
muokkaaNuoruus ja opiskeluaika
muokkaaHoffmann syntyi Luxemburgissa, missä hän kävi koulunsa. Hänen isänsä oli lukion opettaja ja innokas entomologi. Hän keräsi ja tunnisti usein vapaa-ajallaan erilaisia hyönteisiä. Hoffmanin mukaan hänen isänsä tartutti häneen kiinnostuksen hyönteisiin.[2]
Lukion jälkeen Hoffmann muutti Luxemburgista ja aloitti yliopisto-opiskelunsa Strasbourgin yliopistossa.[2] Hän opiskeli siellä eläintiedettä, yleistä biologiaa ja kemiaa.[3] Yliopistossa Hoffmann kiinnostui Pierre Jolyn laboratoriosta, joka tutki idänkulkusirkan kehitystä ja lisääntymistä. Joly tarjosi 1964[1] Hoffmannille paikkaa Ranskan kansallisesta CNRS-tutkimusorganisaatiosta, ja Hoffmann alkoi tutkia kulkusirkkojen puolustusjärjestelmää.[2]
Hoffmann väitteli biologiasta tohtoriksi Strasbourgin yliopistossa 1969 ja suoritti väitöskirjan jälkeisen harjoittelun Marburgin yliopistossa 1973–1974.[1]
Ura
muokkaaMarburgista Hoffmann palasi Strasbourgiin, missä hänen ensimmäisensä tutkimuksensa koskivat idänkulkusirkan verisoluja. Seuraavaksi hän alkoi tutkia hyönteisten hormoneja, erityisesti steroidihormoni ekdysonia.[3] Hänestä tuli 1978 CNRS:n tutkimusyksikkö 9022:n johtaja.[1] Hoffmannin laboratorio, ”hyönteisten endokrinologia ja immunologia”, suuntautui kahteen tutkimushaaraan, ekdysoniin biosynteesiin ja hormonin rooliin lisääntymisessä ja kehityksessä sekä hyönteisten mikrobipuolustuksen tutkimiseen.[2]
Laboratorio kasvoi 1980-luvun aikana, ja samalla tutkijat päättivät keskittyä enemmän immunologiaan, hylätä aiemmat mallihyönteisensä ja jatkaa tutkimuksia Drosophila-suvun kärpäsillä.[2] Hoffmann johdatti yksikkönsä tutkimaan erityisesti Drosophila-kärpästen luonnollista immuniteettia.[3] Vuonna 1992 Hoffmannista tuli Ranskan tiedeakatemian jäsen.[2]
Hoffmann nimettiin 1994 CNRS:n Strasbourgin yliopiston yhteydessä toimivan Molekyyli- ja solubiologian instituutin johtajaksi.[3] Hoffmannin tutkimusryhmä teki uraauurtavan löydön 1996, kun he tutkivat, miten Drosophila-kärpäset taistelivat sieni-infektioita vastaan. He olivat aiheuttaneet kärpäsiin mutaatioita, muun muassa Christiane Nüsslein-Volhardin aiemmin löytämään Toll-geeniin. Kärpäset, joiden Toll-geeni ei toiminut, kuolivat infektioon, koska niiden puolustusjärjestelmä ei käynnistynyt. Hoffmann päättelikin, että Toll-geenin aktivoituminen oli tärkeässä asemassa taistelussa mikro-organismeja vastaan.[4]
Merkitys
muokkaaHoffmann oli 2007–2008 Ranskan tiedeakatemian presidentti, ja hänet on palkittu 2000-luvulla useilla palkinnoilla, kuten William B. Coley-, Robert Koch- ja Balzan-palkinnolla.[5] Hoffmann sai Nobel-palkinnon 2011. Hänen ja Beutlerin työn myötä ihmisestä ja hiiristä on löytynyt kymmeniä Tollin kaltaisia reseptoreita, jotka ovat merkittävä osa luontaista immuniteettia.[4]
Hoffman valittiin 2012 Ranskan akatemian 7. tuolille, joka oli ollut Jacqueline de Romillyn kuoleman jälkeen vapaana joulukuusta 2010.[6]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d J. Hoffmann: Biography International Balzan Prize Foundation. Viitattu 3.10.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f Autobiography of Jules A Hoffmann The Shaw Prize Foundation. Arkistoitu 14.8.2017. Viitattu 18.5.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d Jules A. Hoffmann Ph.D., The Gairdner Foundation. Arkistoitu 6.9.2011. Viitattu 3.10.2011. (englanniksi)
- ↑ a b The 2011 Nobel Prize in Physiology or Medicine (pdf) Nobelförsamlingen. Viitattu 3.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Jules A. HOFFMANN Strasbourg: Immune Response and Development in Insects. Arkistoitu 5.10.2011. Viitattu 3.10.2011. (englanniksi)
- ↑ The Nobel Prize Jules Hoffmann elected with the French Academy 1.3.2012. Strasbourg: Le Parisien. Viitattu 18.5.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jules Hoffmann Wikimedia Commonsissa
