Jules Hoffmann

ranskalainen immunologi

Jules A. Hoffmann (s. 2. elokuuta 1941 Echternach, Luxemburg) on ranskalainen[1] immunologi, joka on tehnyt uraansa Strasbourgin yliopistossa ja Ranskan kansallisessa CNRS-tutkimusorganisaatiosta. Hän on tutkinut erityisesti hyönteistein immunologiaa. Hoffmanille myönnettiin vuoden 2011 Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto yhdessä Bruce Beutlerin ja Ralph M. Steinmanin kanssa luontaisen immuniteetin aktivoitumiseen liittyvistä löydöistä.

Jules Hoffmann
Henkilötiedot
Syntynyt2. elokuuta 1941 (ikä 82)
Echternach, Luxemburg
Kansalaisuus  Ranska
Koulutus ja ura
Tutkinnot Strasbourgin yliopisto
Instituutti CNRS
Tutkimusalue immunologia
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto (2011)
Aiheesta muualla
www-ibmc.u-strasbg.fr/ridi/profil.php?equipe_id=10

Elämäkerta muokkaa

Nuoruus ja opiskeluaika muokkaa

Hoffmann syntyi Luxemburgissa, missä hän kävi koulunsa. Hänen isänsä oli lukion opettaja ja innokas entomologi. Hän keräsi ja tunnisti usein vapaa-ajallaan erilaisia hyönteisiä. Hoffmanin mukaan hänen isänsä tartutti häneen kiinnostuksen hyönteisiin.[2]

Lukion jälkeen Hoffmann muutti Luxemburgista ja aloitti yliopisto-opiskelunsa Strasbourgin yliopistossa.[2] Hän opiskeli siellä eläintiedettä, yleistä biologiaa ja kemiaa.[3] Yliopistossa Hoffmann kiinnostui Pierre Jolyn laboratoriosta, joka tutki idänkulkusirkan kehitystä ja lisääntymistä. Joly tarjosi 1964[1] Hoffmannille paikkaa Ranskan kansallisesta CNRS-tutkimusorganisaatiosta, ja Hoffmann alkoi tutkia kulkusirkkojen puolustusjärjestelmää.[2]

Hoffmann väitteli biologiasta tohtoriksi Strasbourgin yliopistossa 1969 ja suoritti väitöskirjan jälkeisen harjoittelun Marburgin yliopistossa 1973–1974.[1]

Ura muokkaa

Marburgista Hoffmann palasi Strasbourgiin, missä hänen ensimmäisensä tutkimuksensa koskivat idänkulkusirkan verisoluja. Seuraavaksi hän alkoi tutkia hyönteisten hormoneja, erityisesti steroidihormoni ekdysonia.[3] Hänestä tuli 1978 CNRS:n tutkimusyksikkö 9022:n johtaja.[1] Hoffmannin laboratorio, ”hyönteisten endokrinologia ja immunologia”, suuntautui kahteen tutkimushaaraan, ekdysoniin biosynteesiin ja hormonin rooliin lisääntymisessä ja kehityksessä sekä hyönteisten mikrobipuolustuksen tutkimiseen.[2]

Laboratorio kasvoi 1980-luvun aikana, ja samalla tutkijat päättivät keskittyä enemmän immunologiaan, hylätä aiemmat mallihyönteisensä ja jatkaa tutkimuksia Drosophila-suvun kärpäsillä.[2] Hoffmann johdatti yksikkönsä tutkimaan erityisesti Drosophila-kärpästen luonnollista immuniteettia.[3] Vuonna 1992 Hoffmannista tuli Ranskan tiedeakatemian jäsen.[2]

Hoffmann nimettiin 1994 CNRS:n Strasbourgin yliopiston yhteydessä toimivan Molekyyli- ja solubiologian instituutin johtajaksi.[3] Hoffmannin tutkimusryhmä teki uraauurtavan löydön 1996, kun he tutkivat, miten Drosophila-kärpäset taistelivat sieni-infektioita vastaan. He olivat aiheuttaneet kärpäsiin mutaatioita, muun muassa Christiane Nüsslein-Volhardin aiemmin löytämään Toll-geeniin. Kärpäset, joiden Toll-geeni ei toiminut, kuolivat infektioon, koska niiden puolustusjärjestelmä ei käynnistynyt. Hoffmann päättelikin, että Toll-geenin aktivoituminen oli tärkeässä asemassa taistelussa mikro-organismeja vastaan.[4]

Merkitys muokkaa

Hoffmann oli 2007–2008 Ranskan tiedeakatemian presidentti, ja hänet on palkittu 2000-luvulla useilla palkinnoilla, kuten William B. Coley-, Robert Koch- ja Balzan-palkinnolla.[5] Hoffmann sai Nobel-palkinnon 2011. Hänen ja Beutlerin työn myötä ihmisestä ja hiiristä on löytynyt kymmeniä Tollin kaltaisia reseptoreita, jotka ovat merkittävä osa luontaista immuniteettia.[4]

Hoffman valittiin 2012 Ranskan akatemian 7. tuolille, joka oli ollut Jacqueline de Romillyn kuoleman jälkeen vapaana joulukuusta 2010.[6]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d J. Hoffmann: Biography International Balzan Prize Foundation. Viitattu 3.10.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  2. a b c d e f Autobiography of Jules A Hoffmann The Shaw Prize Foundation. Arkistoitu 14.8.2017. Viitattu 18.5.2012. (englanniksi)
  3. a b c d Jules A. Hoffmann Ph.D., The Gairdner Foundation. Arkistoitu 6.9.2011. Viitattu 3.10.2011. (englanniksi)
  4. a b The 2011 Nobel Prize in Physiology or Medicine (pdf) Nobelförsamlingen. Viitattu 3.10.2011. (englanniksi)
  5. Jules A. HOFFMANN Strasbourg: Immune Response and Development in Insects. Arkistoitu 5.10.2011. Viitattu 3.10.2011. (englanniksi)
  6. The Nobel Prize Jules Hoffmann elected with the French Academy 1.3.2012. Strasbourg: Le Parisien. Viitattu 18.5.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla muokkaa