Suolijärvi (Tampere)

järvi Tampereella

Suolijärvi on Pirkanmaalla Tampereen Hervannassa ja Vuoreksessa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajaveden–Pyhäjärven alueen Moisionjoen valuma-alueeseen. Suolijärvi on osa Höytämönjärven valuma-aluetta.[3][1]

Suolijärvi
Valtiot Suomi
Maakunnat Pirkanmaa‎
Koordinaatit 61°26′29″N, 23°49′48″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Moisionjoen valuma-alue‎ (35.24)
Laskuoja oja Koipijärveen [1]
Järvinumero 35.242.1.014
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 114,9 m tai 115 m[2]View and modify data on Wikidata
Rantaviiva 3,984 km [3]
Pinta-ala 20,455 ha [3]
Suurin syvyys noin 9 m [3]
Kartta
Suolijärvi

Maantietoa

muokkaa

Suolijärvi on 1,3 kilometriä pitkä, 650 metriä leveä ja sen pinta-ala on 20 hehtaaria. Se sijaitsee syvässä maaston pitkänomaisessa painaumassa, joka reunustaa Hervannan taajama-aluetta. Järven 1,3 kilometriä pitkä lounaisranta kohoaa yli 20 metriä vedenpintaa ylemmäksi ja sen rinteet laskevat jyrkkinä järveen. Koillisrannat kohoavat yli 30 metrin korkeuteen ja rinteet ovat jyrkkiä rannassakin, mutta osa rinteistä on etäämpänä rannasta. Järven laajin allas sijaitsee sen kaakkoispäässä. Siitä työntyy luoteeseen yli 700 metriä pitkä ja korkeintaan 80 metriä leveä lahti. Toinen lahti työntyy koilliseen muodostaen lyhyen käyränmuotoisen Sonninotsanlahden. Järveen laskee 300-metrinen Suolioja Särkijärvestä ja laskuoja lähtee järven kaakkoisesta vastarannasta. Se tunnetaan Myllyojana ja se putoaa 4,5 metriä 1,7 kilometrin matkallaan Koipijärveen. Laskuojaan yhtyy Myllyvuoren luoteispuolella Hervantajärven lyhyt laskuoja. Järven rantaviivan pituus on noin 4 kilometriä. Järvi on rannoiltaan rakentamaton ja sitä kiertää kävelypolku, joka on osa Hervannan ja Vuoreksen polkureitistöä. Polkujen lisäksi Hervannan puoleisella rannalla Sonninotsanlahdessa on uimaranta moniosaisine laitureineen.[3][1][4]

Vedenlaatu

muokkaa

Järven vedenlaatua esitellään käyttämällä vuosien 2007, 2008, 2009 ja 2010 (loppukesien ja -talvien) tutkimustuloksia. Järven pintavesi on ollut lievästi sameaa (keskimäärin 1,2 FNU), veden näkösyvyys on ollut keskimäärin 3,3 metriä ja vedenväri on ruskea (väriluku 15–40 mg(Pt)/l, keskiarvolla 29 mg(Pt)/l). Veden sähkönjohtavuus on keskimmäärin 10,3 mS/m, mikä on suomalaisessa järvessä normaalia korkeampi taso. Humuksen liukeneminen järven valumisvesiin on pääasiallinen syypää vedenväriin ja se myös muuttaa veden lievästi happamaksi. Järven pintaveden happamuustaso on ollut keskimäärin pH 7,0. Talvella happamuustaso on pH 6,8, mutta kesällä se kohoaa arvoon pH 7,3. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä (keskimäärin 0,25 mmol/l). Silloin järvi ei ole välittömässä vaarassa happamoitua. Järven vesi lämpötilakerrostuu selvästi talvisin ja kesäisin. Silloin järven pohjan lähellä alusvedessä voi olla hyvinkin erilaiset olosuhteet kuin päällysvedessä. Alusveden happamuustaso on talvella pH 6,6 ja kesällä pH 6,8. Päällysveden happipitoisuus on ollut kesäisin 7,7 mg/l, jolloin hapen kylläisyys on ollut 74%. Talvisin se on ollut 8,6 mg/l (kylläisyys 86%). Alusveteen ei lämpötilakerrostumisen vuoksi tule kovin paljon happitäydennystä pinnalta. Siellä on kesäisin ollut happipitoisuus 0,2 mg/l (kylläisyys 12%) ja talvisin 1,5 mg/l (kylläisyys 12%). Näiden arvojen perusteella voidaan järven happitilanne kokonaisuudessaan luokitella välttäväksi. Kun hapen määrä vähenee alusvedessä pohjan lähellä, aiheutuu siitä haitallisia seurauksia. Hapen vähennyttyä liian pieneksi on se aiheuttanut paikallisesti sisäistä kuormitusta. Sisäisessä kuormutuksessa pohjan sedimentistä liukenee takaisin veteen ravintoaineita ja metalleja, joiden pitoisuudet kasvavat alusvedessä. Päällysvedessä fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 9 µg/l. Kesäisin pitoisuudet ovat olleet keskimäärin 11 µg/l ja talvisin 8 µg/l. Alusvedessä pohjan lähellä fosforipitoisuudet ovat olleet kesällä 23 µg/l ja talvella 15 µg/l. Suurimmillaan on talvella pitoisuus ollut 21 µg/l. Typpipitoisuudet ovat olleet päällisvedessä keskimäärin 428 µg/l (vaihteluvälillä 320–560 µg/l), kun taas alusveden typpipitoisuudet ovat vaihdelleet 620–1320 µg/l. Näiden tulosten perusteella järvi voidaan ravinteidensä puolesta luokitella lievästi rehevöityneeksi järveksi.[3]

Historiaa

muokkaa

Vuoden 1953 peruskartassa järvi oli tietön metsäjärvi, jonka kaakkoisrannassa oli kaksi mökkiä. Vuoden 1975 kartassa Sonninotsanlahden pohjoisrantaan oli rakennettu uusi mökki. Pohjoiseen oli nyt kaavoitettu Hervannan kaupunginosaa, jonne oli rakennettu ensimmäisiä kerrostaloja. Vuonna 1991 Hervanta ulottui jo järven rantaan asti.[5][6][7]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Suolijärvi, Tampere (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  2. Modèle [[Modèle:Lien web|Malline:Lien web]] : parametri url puuttuu. Maanmittauslaitoksen paikannimirekisteri, MaanmittauslaitosUrl  . Tieto on haettu Wikidatasta.
  3. a b c d e f Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 19.1.2017.
  4. Suolijärvi, Tampere (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  5. Peruskartta 1:20 000. 2123 11 Messukylä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1953. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 19.1.2017)
  6. Peruskartta 1:20 000. 2123 11 Messukylä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1975. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 19.1.2017)
  7. Peruskartta 1:20 000. 2123 11 Messukylä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1991. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 19.1.2017)