Avaa päävalikko

Raamattu ja Koraani ovat kahden suurimman maailmanuskonnon, kristinuskon ja islamin pyhät kirjat. Ne ovat molemmat syntyneet Lähi-idässä ja sisältävät viittauksia samoihin henkilöihin ja tapahtumiin. Kristinusko ja islam ovat monoteistisia uskontoja, joilla kummallakin on yksi keskeinen historialliseksi katsottu keskushenkilö (Jeesus tai Muhammed) ja yksi pyhä kirja. Tämän symmetrian takia Koraani on usein rinnastettu Raamattuun. Todellisuudessa niiden asema uskonnoissaan on hyvin erilainen.

EroavuuksiaMuokkaa

Koraani on Raamattua selvästi suppeampi, laajudeltaan vain vähän yli puolet Uudesta Testamentista. Se ei kuitenkaan ole kirjojen merkittävin ero.

Koraani on luomatonMuokkaa

Islaminuskon mukaan Koraani on ikuista ja luomatonta Jumalan sanaa. Jumala ei siten ole luonut Koraania vaan se on yhtä alkuperäinen kuin Jumala itse. Oppi syntyi 800-luvulla ja tuo mieleen Johanneksen evankeliumin säkeet "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala". Kristinuskossa Jeesus on Jumalan sanan inkarnaatio, islamissa sen sijaan Jumalan sana laskeutui alas Koraanina. Tämän takia on usein huomautettu (esim. Jaakko Hämeen-Anttila tai Heikki Räisänen), että Koraani rinnastuu oikeammin Kristukseen kuin Raamattuun. Raamatun lähin vastine islamissa olisivat hadith -kertomukset.[1]

Erilainen suhtautuminen kirjoihinMuokkaa

Kirjojen teologinen ero näkyy myös niiden käsittelyssä. Islamissa Koraania ei lueta samalla tavalla kuin kristityt Raamattua eli etsien kirjasta uskonnolisia opetuksia. Koraanin lukeminen on enemmänkin rituaali, joka tapahtuu puhtaussääntöjä noudattaen ja tekstiä kauniisti resitoiden. Vain pieni osa muslimeista pystyy lukemaan ja ymmärtämään arabiaa, jolla Koraanikin on kirjoitettu; lukemisen tai kuuntelemisen pääajatus on sen luomassa hartaassa tunnelmassa.

Koraanin suurien ulkoa opettelua arvostetaan islamissa suuresti. Koraania opetellaan ulkoa etenkin Koraanikouluissa. Henkilö, joka osaa koko Koraanin ulkoa, on hafiz. Muslimien mukaan heitä on runsaasti. Kriitikot ovat epäilleet, että vaatimus ylittää inhimillisen suorituskyvyn rajat.

Tiedot kanonisoinnistaMuokkaa

Pyhien kirjojen kanonisointi on prosessi, jossa jotkut tekstit hyväksytään ja toiset hylätään. Raamatun kanonisoinnista tiedetään jotain, mutta Koraanin kokoamisesta ei ole säilynyt tietoja. Muslimit uskovat, että Koraani koottiin lopullisesti 650-luvulla Muhammedin ilmestyksistä. Eräät läntiset orientalistit arvelevat, että kirja olisi koottu vasta 800-luvun alkuun mennessä, koska Koraaniin ei esimerkiksi viitata missään ennen 800-lukua.[2]

SisältöerotMuokkaa

Kirjojen yhteiset tarinat eroavat toisistaan siinä, että Koraanin kertomukset ovat typistettyjä ja katkelmallisia referaatteja Raamatusta. Raamattuun kuuluvien tekstien ohella Koraani lainaa sen ulkopuolelle jääneitä apokryfisiä evankeliumeja (Tuomaan lapsievankeliumi, Pseudo-Matteus ym.) Koraanin tarinoiden lähteenä on useimmiten Toora eli viisi Mooseksen kirjaa.

Yhteistenkin tarinoiden asiasisällöissä on sekä pieniä että suuria eroja. Pieniä eroja on esimerkiksi se, että Raamatussa Faaraon tytär Bitjan adoptoi Mooseksen, kun Koraanissa sen tekee Faaraon vaimo. [3][4] Molemmista löytyy kertomus Mooseksesta Midianin kaivolla, mutta kuvaukset poikkeavat toisistaan.[5][6] Suuria eroja on muun muassa se, että Maria, Jeesuksen äiti, ymmärretään Koraanissa Mooseksen ja Aaronin sisareksi.

Koraani sisältää harvoin ehyttä kertomusta; yleensä teksti on katkelmallista ja epäselvää, kun taas Raamattu sisältää yhtenäisiä ja ymmärrettäviä kertomuksia. Raamattu koostuu laajasta kokoelmasta erityyppisiä tekstejä: juutalaisen kansan historiaa, profetioita, lakia, sananlaskuja, runoutta, ilmestyksiä, kirjeitä sekä kirkkohistoriaa.

Koraanista suurin osa on lyhyitä tekstikatkelmia ja kommentaareja. Teologisesti tärkein ero on suhtautumisessa Jeesukseen. Koraanissa hän ei ole Jumalan Poika vaan yksi profeetoista. Koraani ei tunne Uuden Testamentin neljää evankeliumia. Niiden tilalla on "Evankeliumi", joka saattaa viitata Lähi-idässä paremmin tunnettuun evankeliumiharmoniaan Diatessaron. Sen kirjoitti 160-luvulla Tatianos Assyrialainen.[7] Myös Paavalin kirjeet ovat Koraanllle tuntemattomia, ja ne liikkuivatkin lähinnä läntisen kristinuskon suunnalla. Käsitteet syntiinlankeemus, armo, pelastus, uskontunnustus ja temppeli ovat Koraanissa erilaisia kuin Raamatussa.[8]

Uskontojen käsitykset toistensa kirjoistaMuokkaa

Kristittyjen ja muslimien näkemykset toistensa pyhistä kirjoista vaihtelevat keskinäisistä kohteliaisuuksista vihamielisyyteen. Kristityt eivät katso Koraanin olevan Jumalan sanaa, mutta muslimien käsitys Raamatusta on monimutkaisempi. Islamissa katsotaan, että Toora, Psalmit ja Evankeliumi (yksikössä) ovat Jumalan sanaa, joka alkuperäisessä muodossaan julistaa islamia, mutta nykyisessä muodossaan kirjat ovat vääristyneet ja turmeltuneet.

Jotkut muslimit ovat kääntyneet Raamatun puoleen saadakseen lisätietoa asioista, joihin Koraanissa viitataan, vaikka perinteisesti muslimit eivät tällaista hyväksy. Jotkut muslimit, kuten mu'taziliitit ja ismailiitit, ovat katsoneet, että Jumala on antanut erilaiset ilmestykset eri aikojen ja paikkojen tarpeisiin. Tämä on selittänyt heille Raamatun ja Koraanin erot ilman, että kumpaakaan tarvitsee pitää turmeltuneena.

Teoria Koraanista varhaiskristillisenä lukemistonaMuokkaa

Jotkut historiallis-kriittistä Koraanin tutkimusta edustaneet tutkijat ovat pitäneet Koraanin vanhimpia osia Syyriassa vaikuttaneen kristillisen kirkon liturgisina teksteinä.[9] Käsitys on kuitenkin kiistanalainen. Koraani ei toisaalta aina itsekään näytä tulkitsevan sanomaansa Jumalan sanaksi vaan ainoastaan selityskirjallisuudeksi, joka vahvistaa varsinaisten pyhien kirjoitusten sanoman. Jae 5:62 vaatii seuraamaan Tooraa ja Evankeliumia:

»Te, joilla on Kirja, teidän uskonne ei perustu mihinkään ennen kuin noudatatte Tooraa, Evankeliumia ja sitä, minkä olette saaneet Herraltanne

Koraani painottaa, ettei se esitä mitään uutta asiaa. Kyse on vain selityksistä ja aikaisemmin annetun tiedon vahvistamisesta (10:37):

»”Ei tätä Koraania ole sepitetty valheellisesti ilman Jumalan käskyä, vaan se on vahvistus sille, mitä oli ennen sitä, ja selvitys Kirjalle, jota ei voi epäillä”»

Kirja, ”jota ei voi epäillä” on Toora, ja Koraanissa useimmin mainittu profeetta onkin juuri Mooses. Koraani liittää oman sanomansa perinteeseen ja julistaa islamin sijaan Aabrahamin uskoa (42:13):

»"Hän on määrännyt teille uskonnoksi saman uskonnon, jonka Hän antoi Nooalle ja jonka olemme ilmoittaneet sinulle ja jonka olemme säätäneet Aabrahamille, Moosekselle ja Jeesukselle”

Koraani puhuttelee yleisöä, joka tunsi Raamatun, ja ohjaa sitä pois Raamatun virheellisestä ymmärtämisestä. Koraani vastustaa joidenkin syyrialaisten kirkkojen käsityksiä, kuten monofysiittien oppia pyhästä kolminaisuudesta, jonka muodostavat Jumala, Jeesus ja Maria (5:116). Toisaalta sille on yhteistä Syyrian kirkon kanssa käsitys Jumalasta, Jeesuksesta ja lopun ajoista.[10] Jeesuksen ristiinnaulitsemisen kieltäminen (4:156) vastaa gnostilaista käsitystä. Nämä Koraanin opit luovat vaikutelman, että suuri osa Koraanista on todellisuudessa jonkin muun uskonnon tekstejä kuin islamin.

Jos osa Koraanista todella onkin Tooran kristillistä kommentaaria, tulisi ymmärrettäväksi, miksi kirjasta puuttuvat islaminuskon monet keskeiset opetukset. Ohjeet, jotka koskevat uskontunnustusta, rukousta, pyhiinvaellusta, paastoa ja almuja joko puuttuvat kokonaan tai ovat epätarkkoja. Sana Muhammed mainitaan Koraanissa vain neljä kertaa. Profeetta Muhammedista kerrotaan varmuudella vain yksi, ottopoika Zaidiin liittyvä tarina (33:35-40).

YhtäläisyyksiäMuokkaa

Yhtäläisyydet Raamatussa ja Koraanissa liittyvät muun muassa maailman luomiseen sekä profeettoihin, pappeihin ja kuninkaisiin. Heihin kuuluvat Raamatun henkilöistä muun muassa Aadam, Nooa, Abraham, Mooses, Daavid ja Jeesus sekä islamin profeetat.[11] Monoteismi ja käsitys Jumalan absoluuttisesta pyhyydestä on juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia yhdistävä oppi. Sitä ilmentävät Šema Israel, Athanasioksen uskontunnustus, Nikaian uskontunnustus, Tauhid sekä Raamatussa [12]) Mooseksen saamat kymmenen käskyä. [13]

Eräät kristityt katsovat, että islam ja kristinusko palvovat samaa Jumalaa.[14] Tämä mielipide on luonteeltaan teologinen eikä sitä voi sen enempää vahvistaa kuin kumotakaan empiirisen tieteen menetelmillä.

HenkilöitäMuokkaa

Raamatussa esiintyvä nimi on annettu ensin, sen jälkeen arabiankielinen nimi.

  • Aabel (Habil/هابيل)
  • Aadam (ادم)
  • Aaron (Harun/هارون)
  • Abraham (Ibrahim/ابراهيم)
  • Apostolit (Al Hawaryyoon/الحواريون He olivat Jeesuksen opetuslapsia, Koraanissa heidät mainitaan sourat El maa'eda 5 ayah 111-115)
  • Daavid (Daud/داود)
  • Eeva (Hawa/حواء)
  • Egyptiläinen, jonka Mooses surmasi (häntä ei nimetä myöskään Koraanissa)
  • Elia (Ilyas/الياس)
  • Elisa (Al Yasa)
  • Elisabet (Elisabet/الصابات Hän on Neitsyt Marian täti eli äidinsisko, häntä ei varsinaisesti nimetä Koraanissa, häntä kutsutaan "Sakariaan vaimoksi")
  • Esra ('Uzayr/عزير)
  • Ester
  • Henok (Jaredin poika) (Idris/ادريس)
  • Hesekiel (Dhu al Kifl/ذو الكفل – on epäselvää, onko Koraanin Dhu al Kifl todellisuudessa Raamatun Hesekiel)
  • Faarao (Fir'awn/فرعون)
  • Gabriel, enkeli (Jibril/جبرائيل)
  • Goljat (Jalut/جالوط)
  • Iisak (Ishaq/اسحاق)
  • Ismael (Isma'il/اسماعيل)
  • Jaakob (Ya'qub/يعقوب tai Israel اسرائيل)
  • Jeesus (Isa/عيسى)
  • Job (Ayyub/ايوب)
  • Johannes Kastaja (Yahya/يحيى)
  • Jokebed (häntä ei varsinaisesti nimetä Koraanissa)
  • Joona (Yunus/يونس)
  • Joosef (Yusuf/يوسف)
  • Joosefin veljet (Koraani ei mainitse heitä nimeltä)
  • Joosefin palvelijat (heitä ei mainita nimeltä kummassakaan kirjassa)
  • Jumala (Allah/الله)
  • Kain (Qabil/قابيل)
  • Korah (Qarun/قارون hän oli Mooseksen ajalta)
  • Loot (Lut/لوط)
  • Lootin vaimo (hänen nimeään ei mainita kummassakaan kirjassa)
  • Maria (Mariam/مريم)
  • Mikael (Mikhail/مخائيل enkeli)
  • Mirjam
  • Mooses (Musa/موسى)
  • Mooseksen appi, Raamattu antaa hänelle kaksi nimeä – Reuel ja Jetro (Syu'ib/شعيب profeetta. Sourat Al A'raaf 7 ayah 90, 85)
  • Nooa (Nuh/نوح)
  • Nooan pojat: Seem, Haam ja Jafet (Koraani ei mainitse heitä nimeltä)
  • Nooan vaimo (kumpikaan kirja ei mainitse häntä nimeltä)
  • Faaraon leipuri (kumpikaan kirja ei mainitse häntä nimeltä, Koraani kutsuu häntä "nuoreksi mieheksi")
  • Faaraon juomanlaskija (kumpikaan kirja ei mainitse häntä nimeltä, Koraani kutsuu häntä "nuoreksi mieheksi")
  • Potifar (Aziz/عزيز مصر profeetta Yusufin kasvattaja Egyptissä)
  • Potifarin vaimo (kumpikaan kirja ei mainitse häntä nimeltä, perinteisesti häntä kutsutaan islamissa nimellä Zulaykha/زليخة)
  • Raakel (Koraani ei mainitse hänen nimeään)
  • Saatana (Iblis/ابليس, Shaytaan/شيطان)
  • Saban kuningatar ( Bilqis/بلقيس Koraanissa hänet mainitaan "امرأة" sourat Al Naml 27 ayah 23-24)
  • Sakarja (Zakariya/زكريا)
  • Salomo (Sulaiman/سليمان)
  • Samuel (Koraani ei mainitse hänen nimeään, häntä kutsutaan "profeetaksi" صموئيل Hän on Mooseksen jälkeen, sura 2 Al-Baqara ayah 246-248)
  • Sarah (Koraani ei mainitse hänen nimeään, häntä kutsutaan "Ibrahimin vaimoksi")
  • Saul (Talut/طالوط)
  • Sippora (Koraani ei mainitse hänen nimeään)
  • Terah (Koraani ei mainitse hänen nimeään)

PaikkojaMuokkaa

TapahtumiaMuokkaa

  • Kertomus Aadamista ja Eevasta
  • Kertomus Kainista ja Aabelista
  • Nooa ja vedenpaisumus
  • Abrahamille (Ibrahimille) luvataan poika
  • Loot (Lut) ja kertomus Sodomasta ja Gomorrasta
  • Abraham (Ibrahim) ja pojan uhraaminen
  • Mooses (Musa) ja egyptiläiset
  • Korahin (Qarunin) tuho
  • Samuel nimittää kuninkaan
  • Daavid ja Goljat (Dawud ja Jalut)
  • Kuningas Salomo ja Saban kuningatar (Sulayman ja Bilqis)
  • Joona (Yunus) ja valas
  • Jeesuksen (Isan) elämä

Islamin ja kristinuskon vertailuaMuokkaa

Koraanin ja Raamatun keskinäisen vertailun taustalla on laajempi kysymys islamin ja kristinuskon keskinäisistä eroista ja yhtäläisyyksistä. Joissakin puheenvuoroissa näitä uskontoja pidetään läheisinä sukulaisina. Tätä käsitystä edustaa Jaakko Hämeen-Anttila:[15]

”Läntinen ja islamilainen kulttuuri ovat hyvin lähellä toisiaan, eikä ole mielekästä puhua suuresta vedenjakajasta näiden kulttuurien välillä, saati sitten ylittämättömästä kuilusta. Kahden erillisen kulttuurin sijasta pitäisikin puhua Välimeren alueen kulttuuripiiristä, joka jakautuu kahteen päähaaraan, islamilaiseen ja läntiseen kulttuuriin.”

Hämeen-Anttilan mukaan islam ja läntinen kulttuuri rakentuvat samalle perustalle. Tämä on myös islamin oma käsitys: kristinusko on vääristynyttä islamia. Vastakkaista käsitystä edustaa muun muassa Samuel P. Huntington, joka katsoo näiden uskontojen edustavan eri sivilisaatioita.[16]

Teologian professori Heikki Räisäsen mukaan tärkein yhtäläisyys islamissa ja kristinuskossa on usko Jumalaan, joka on luonut maailman. Ihminen on molemmissa uskonnoissa vastuussa teoistaan Jumalalle.[17] Tärkeimmäksi eroksi esitetään yleensä suhtautuminen Jeesukseen, joka kristinuskossa on Jumalan poika mutta islamissa vain yksi Jumalan lähettiläistä.[17]

Jos kuitenkin siirrytään puhtaan teologian ulkopuolelle, muut erot alkavat näyttää suuremmilta. Antropologian professori Philip Carl Salzmanin mukaan tärkein ero islamin ja kristinuskon välillä ei ole Jeesusta koskevassa opissa. Se on noussut symboliseksi erottavaksi tekijäksi vain poliittisista syistä. Arabikalifaatin varhaisvaiheissa väestöä oli mobilisoitava sotaan Bysanttia vastaan, ja tällöin oli osoitettava havainnollisesti uskontojen erot, jotta sodankäynti voitaisiin naamioida uskonsodaksi. Islam on tämän takia tehnyt suuren numeron kristinuskon "monijumalaisuudesta", mikä myöhemminkin on palvellut kaivatun viholliskuvan ylläpitämistä.

Uskontojen olennaisin ero löytyy Salzmanin mukaan niiden yhteiskuntasuhteesta. Kristinusko on rakentunut legitimoimaan järjestynyttä yhteiskuntaa, joka perustuu keskitettyyn hallitusvaltaan ja roomalaiseen oikeuteen. Kristinuskon yhteys Bysantin valtiorakenteeseen näkyy paitsi sen sisällöissä myös kirkon omassa organisaatiossa.

Islam on sitä vastoin syntynyt paimentolaisuuteen perustuvassa klaaniyhteiskunnassa, ja sellaisena se on muokkaantunut palvelemaan näiden yhteiskuntien erityisiä tarpeita.[18] Islam on paimentolaisten uskonto. Uskonnon sisällöissä se näkyy esimerkiksi universaalin moraalin puuttumisena. Uskonnon sosiaalisessa rakenteessa se näkyy siinä, että islamista puuttuu hierarkkinen organisaatio, joka tekisi sen opista samalla tavalla yhtenäisen kuin kristinuskossa. Aivan kuten heimot ja klaanit taistelevat keskenään, myös islamin uskonoppineet väittelevät hadithien aitoudesta ja siitä, mikä lopulta on oikea Jumalan sana.[18]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Heikki Räisänen: Rosoinen Raamattu, s. 14. WSOY, 2006.
  2. John Wansbrough: Quranic Studies. Sources and methods of scriptural interpretation, s. 44. Prometheus Books, 1977.
  3. Pyhä Raamattu 1993/38,Ensimmäinen aikakirja, Aik. 4:18, Bitjanin nimi suomeksi ja asema
  4. Koraani, 28:9 Ja faraon puoliso lausui: »Hän ilahduttaa minun silmäni,ja sinunkin. Älä surmaa häntä, ehkäpä hän voi olla meille hyödyksi tai voimme ottaa hänet pojaksemme.» Mutta he eivät asiaa arvanneet.
  5. Pyhä Raamattu 1993/38; 2. Moos. 2:15: Ja kun farao sai kuulla tästä tapahtumasta, etsi hän Moosesta tappaaksensa hänet. Mutta Mooses lähti faraota pakoon ja pysähtyi Midianin maahan ja istahti eräälle kaivolle.
  6. Koraani, 28:23, Kun hän saapui Midianin kaivon luo, hän tapasi useita miehiä juottamassa elukoitaan. Paitsi heitä hän huomasi kaksi naista, jotka pidättelivät laumaansa. Hän kysyi: »Mitä te kaksi oikein teette?» He vastasivat: »Emme voi juottaa elukoitamme, ennenkuin paimenet poistuvat; isämme on vanha.»
  7. Tatianos Assyrialainen: Diatessaron newadvent.org. ei vl..
  8. Koraani 3:48 islamopas.com. Viitattu 28. marraskuuta 2007.
  9. Karl-Heinz Ohlig & Gerd-R. O Puin: The Hidden Origins of Islam. Prometheus Books, 2010.
  10. Karl-Heinz Ohlig: Syrian and Arabian Christianity and the Quran. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Islam, s. 361-401. Prometheus Books, 2010.
  11. Muslimin usko ja velvollisuudet
  12. Pyhä Raamattu 1993/38; 1. Kor. 8:6, Ef. 4:6 ja 1. Tim. 2:5
  13. Pyhä Raamattu 1993/38, 2. Moos. 20:1-17; Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
  14. Tommi Nieminen: Jos et tiedä Koraanista mitään, opettele edes tämä 8.3.2015. Helsingin Sanomat. ""Henkilökohtainen vastaukseni on, että kyllä se on sama Jumala. Uskomme samaan Jumalaan, mutta miten uskotaan, niin siinä on eroja", Hämeen-Anttila sanoo.".
  15. Hämeen-Anttila, J.: Islamin käsikirja, s. 34. Otava, 2012.
  16. Samuel P.Huntington: Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys. (The clash of civilizations: Remaking of world order, 1996.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen ISBN 952-5202-72-0.. Terra Cognita, 1996/2003.
  17. a b Kristinuskossa ja islamissa on paljon yhteistä YLE Uutiset. 29.10.2008.
  18. a b Philip Carl Salzman: Culture and Conflict in the Middle East. Humanity Books, 2008.