Temppeli

uskonnollisiin riitteihin tai rituaalimenoihin tarkoitettu pyhä paikka

Temppeli eli pyhäkkö on tavallisesti jollekin jumaluudelle pyhitetty rakennus uskonnollisen palvonnan harjoittamista varten.[1] Temppeli on paikka riittien suorittamiseen, kuten rukoiluun tai uhrauksiin.

Hsi Lain temppeli on Yhdysvalloissa sijaitseva buddhalainen temppeli.

Useimmissa uskonnoissa on jonkinlaisia temppeleiksi katsottavia rakennuksia. Eri kulttuuripiireissä ja uskontoperinteissä on pyhille rakennuksille annettu omia nimityksiä, kuten kristinuskon kirkko, juutalaisten synagoga ja islamin moskeija.

Kreikkalais-roomalaiset temppelit muokkaa

 
Hefaistoksen temppeli Ateenassa.

Antiikin Kreikan ja Rooman temppelit olivat jumalien tyyssijoja, jonne pääsy oli pääsääntöisesti vain papeilla tai papittarilla ja auguureilla.[2] Uhraaminen ja muut toimitukset suoritettiin ulkoilmassa ja yhteisön jäsenet seurasivat menoja pihamaalla.[3]

Kreikkalainen temppeli oli yksinkertainen suorakaide, jonka sisällä oli karu ydinrakennus. 500-luvulta eaa. alkaen suurten temppelien ydinrakennuksen ympärille rakennettiin pylväskäytävä.[2] Temppelin jumalankuva seisoi ydinhuoneen takaosassa vastapäätä sisäänkäyntiä. Temppeliä ympäröi pyhitetty alue, jonne kulku kävi usein pylväiden koristaman portin kautta.[3] Alttari oli sijoitettu ulos itä-länsisuunnassa temppeliin nähden.[2]

Roomalaiset temppelit muistuttivat monessa suhteessa kreikkalaisia, mutta varsinkin keisariajalla vallitseva tyyli oli mahtipontinen korinttilainen tyyli, kun taas Kreikassa suosittiin jykevää doorilaista ja hienostunutta joonialaista tyyliä. Roomalainen temppeli sijaitsi ympäristöä korkeammalla podiumilla, jonne noustiin jyrkkiä portaita pitkin.[3] Julkisivua koristi portiikki ja massiivinen päätykolmio friiseineen.[4] Roomalaisten kehittynyt holvaustekniikka mahdollisti suurten katettujen tilojen rakentamisen[5], jolloin sisätilan merkitys korostui, mikä näkyy parhaiten Pantheonin temppelissä[6]. Useimmat roomalaiset temppelit olivat kuitenkin kansalaisilta suljettuja arvoesineiden tai vanhan kreikkalaisen kuvanveistotaiteen säilytyspaikkoja.[4]

Juutalaisuuden temppeli muokkaa

Pääartikkeli: Jerusalemin temppeli

Juutalaisuudessa oli vain yksi temppelin asemassa ollut rakennus, Jerusalemin temppeli. Raamatun Vanhassa testamentissa on kuvattu Salomon temppeli, mutta siitä ei ole löydetty jäänteitä. Niin kutsuttu Jerusalemin toinen temppeli rakennettiin mahdollisesti 400-luvun loppupuolella eaa.[7] Roomalaisajalla rakennettiin Jerusalemin kolmas temppeli eli Herodeksen temppeli.

Islamin moskeijat muokkaa

Pääartikkeli: Moskeija
 
Sulttaani Ahmedin moskeija eli Sininen moskeija, 1616.

Muslimien pyhäkköä kutsutaan moskeijaksi. Moskeijalle on tyypillistä korkea ja kapea torni, minareetti. Minareetista muessin ilmoittaa, kun rukoushetki lähestyy. Moskeijassa ei ole kuvia, koska islam kieltää kuvainpalvonnan. Sen sijaan moskeija on koristeltu ei-esittävillä kuvioilla, arabeskeilla. Moskeijaan astuttaessa jalkineet on riisuttava. Moniin moskeijoihin ei päästetä muita kuin muslimeja.

Moskeijoiden arkkitehtuurin kehitykseen vaikutti paljon Konstantinopolin valloitus 1453. Ottomaanien valtakunnassa jatkettiin bysanttilaista arkkitehtuuriperinnettä valloittajan tunnustaman islamin hengessä. Moskeijaksi muutettu Hagia Sofia toimi esikuvana Sinanin suunnittelemalle Suleimanin moskeijalle ja myöhemmälle Siniselle moskeijalle.

Mormonitemppelit muokkaa

Pääartikkeli: Temppeli mormonismissa

Temppelit ovat olleet osa Myöhempien aikojen pyhien liikkeen uskonnonharjoitusta aina 1830-luvulta asti.lähde?

Kuvia muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Hammond, N. G. L. & Scullard, H. H. (toim.): The Oxford Classical Dictionary. 2. painos. Oxford: Oxford University Press, 1979. ISBN 0-19-869117-3. (englanniksi)
  • Palmes, J. C. (toim.): Sir Banister Fletcher’s ”A History of Architecture”. 18. painos. Athlone Press, 1975. ISBN 0-485-55001-6. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. temppeli. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. a b c Hammond ym. 1979, s. 1042.
  3. a b c Hammond ym. 1979, s. 1043.
  4. a b Palmes 1975, s. 274.
  5. Palmes 1975, s. 270.
  6. Palmes 1975, s. 271.
  7. Hakola, Raimo & Pakkala, Juha: Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret. Arkeologian näkökulmia, s. 103–107. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-647-1.

Aiheesta muualla muokkaa