Wikipedia

PSO

entinen suomalainen sähköalan yritys ja levy-yhtiö

PSO eli Pohjoismainen Sähkö Oy oli Oskar Rokkasen vuonna 1918 perustama sähköalan yritys, jonka yleisemmin tunnettu musiikkituotanto alkoi Rokkasen johdossa vuonna 1929 levymerkillä PSO.[1][2][3] PSO-levytuotanto myytiin vuonna 1981 Musiikki-Fazerille ja kuuluu nykyisin vuodesta 1994 alkaen Warner Music Finlandille.

PSO
Perustettu 1919
Perustaja Oskar Rokkanen
Toimiala Musiikki, Elektroniikka, Sähkötekniikka
Emoyhtiö Musiikki-Fazer
Tytäryhtiöt Blue Master, Tilt Records, Top Voice
Huomioitavaa Musiikki-Fazerin osti kansainvälinen Warner Music Group, jonka jälkeen 30.11.1994 sulautui Warner Music Finlandiin.

Historia

muokkaa

PSO toimii

muokkaa

Oskar Rokkanen (1882–1973) oli käynyt Pietarissa teknisen opiston ja toimi siellä sähköurakoitsijana. Paettuaan vallankumousta perheineen Suomeen hän perusti Helsinkiin vuonna 1918 Pohjoismainen Sähkö Oy:n, jonka toimitusjohtajana hän oli kuolemaansa saakka. Hän sai vuonna 1948 kauppaneuvoksen arvonimen.

Yhtiön tehtaassa valmistettiin muun muassa valaisimia, puhelimia, radiotarvikkeita, sähköasennustarvikkeita ja sulakkeita. Tehdas oli 1945 alkaen Pitäjänmäellä Valimotie 13:ssa. Tukkuosasto toi maahan polkupyöriä, kassakoneita, radiovastaanottimia ja levyautomaatteja. Helsingin keskustan Vuorikatu 14:n monikerroksisessa myymälässä oli myös soitinosasto.

PSO-levytuotanto alkaa

muokkaa

Vuonna 1929 alkanut PSO-levytuotanto jatkui 1980-luvulle. Vuonna 1929 PSO hankki saksalaisen Homocord-merkin edustuksen ja julkaisi tällä toistasataa levyä. Musiikki oli tuon ajan tyypillistä kuplettia ja tanssimusiikkia. Vuonna 1930 Homocord käynnisti pitkän sarjan Dallapé-orkesterin levytyksiä solisteinaan Veli Lehto ja Ville Alanko.[1] Vuonna 1931 Vanhankaupungin nuorisoseuran talon tilapäisessä studiossa äänitettyä pasunisti Klaus Salmen Ramblersin levytystä Muistan sua, Elaine pidetään ensimmäisenä suomalaisena jazzlevynä.

Malmsténin pula-aika

muokkaa

Vuonna 1933 Homocord-merkki lopetettiin kokonaan. Tilalle tuli Odeonin edustus. Vuosina 1933–1943 PSO tuotti noin viisisataa levyä. Suosittu Dallapé jatkoi tasaiseen tahtiin jenkkoja, polkkia, valsseja, tangoja ja foxtroteja. Solisteina olivat muun muassa Matti Jurva, Veli Lehto, A. Aimo, Tauno Palo ja Harmony Sisters. Ylivoimaisen Georg Malmsténin teoksia olivat muun muassa "Leila-valssi", "Heili Karjalasta", "Nikkelimarkka" ja "Katariinan kamarissa". Hän oli aloittanut jo pari vuotta aiemmin Parlophonilla. Dallapén harmonikansoittajan Suomen mestari Viljo Vesterisen tunnetuin äänite oli "Säkkijärven polkka".

Lastenlauluista sotapropagandaan

muokkaa

PSO uskalsi julkaista suomalaista taidemusiikkia. Kuorolaulun uudistaja Heikki Klemetti johti Mieskuoro Finlandiaa ja Suomen laulua sävelminään Sibeliusta ja Bachia. Olavi Virta teki vuonna 1939 ensimmäiset levynsä PSO-yhtiölle. Vuonna 1940 Tauno Palo ja Ansa Ikonen levyttivät laulut Suomen ensimmäisestä elokuvamusikaalista SF-Paraati. PSO oli lastenlevyjen uranuurtaja, kun Malmsténin Mikkihiiri merihädässä sekä Mikkihiiri ja susihukka myivät kymmeniä tuhansia kappaleita. Mikkihiirenä lauloi hänen pikkusiskonsa Greta Pitkänen. Sotavuosina äänitykset olivat vuorotellen Berliinissä ja Helsingissä. Malmstén levytti sarjan Reino Palle Palmrothin suomentamia saksalaisia sotilasmarsseja. George de Godzinskyn unohtumattomaksi valssiksi muodostui "Äänisen aallot".

Omien merkkien ja Finlandian aika

muokkaa

Vuonna 1949 PSO käynnisti oman Finlandia-merkin. Levyjen valmistuskin tapahtui Suomessa. Rokkasen tyttärellä, laulaja Mirjam Helinillä, oli arkisempi työ yhtiön konttoripäällikkönä. Helinin pitkäaikainen radiohitti oli "Lapin äidin kehtolaulu". PSO sai jälleen Odeonin edustuksen Suomeen. Tuotannosta vastasi yleensä pianisti-säveltäjä Harry Bergström. Finlandia Baby -levyt oli puristettu värikkäälle massalle. Kesti liki vuoteen 1958, kun jo Scandia-Musiikilta tuttu Erik Lindström toi Helena Siltalan studioon uudelle Blue Master -merkille. Uudet svengaavat "Ranskalaiset korot" ja "Tuuli tuo tuuli vie" menivät kaupaksi. PSO käynnisti edustuksiensa pohjalta uusina Columbia ja Parlophone-levymerkit. Vuonna 1959 Lasse Liemolan "Anna pois" ja "Diivaillen" singlejä myytiin parikymmentä tuhatta kappaletta. Parlophonen ensimmäinen julkaisu oli kansainvälisempi Wiola Talvikin "Amado mio". Sille levytti myös Onni Gideonin yhtye. Yhtiön levytuotannosta vastasi nyt Martti Piha, joka oli samalla myös tuottaja, studiopäällikkö, äänittäjä, säveltäjä ja sanoittaja.

Minne tuuli kuljettaa

muokkaa

Vuonna 1962 PSO käynnisti suuren tangobuumin. Vuonna 1963 Katri Helena teki ensilevynsä Poikien kuvat. LP-levyjen myynti kasvoi singlejen kustannuksella. Jörgen Petersen työskenteli 1958–1983 PSO:n levytuottajana, sovittajana, orkesterinjohtajana ja levytyspäällikkönä. Petersenin idea oli Katri Helenan läpimurtolevytys "Puhelinlangat laulaa". Blue Master -levymerkki toimi aktiivisesti vuosien 1956 ja 1987 välillä. Vuonna 1968 Katri Helena komeili sekä single- että LP-listoilla. 1960-luvun lopussa PSO oli menettänyt Odeonin, Parlophonen ja Columbian kun niiden omistaja perusti Suomeen oman toimiston. PSO perusti uuden levymerkin Top Voice. Katri Helena jatkoi yhtiössä 1970-luvun puoliväliin. Cumulus teki peräti kahdeksan LP-levyä. Anki Lindqvistillä oli myös merkittävä sooloura. Hector oli heistä uraansa aloittava laulaja. Vuonna 1972 Yleisradion toimittajat valitsivat Hectorin ensimmäisen sooloalbumin Nostalgia vuoden levyksi. Toinen albumi Herra Mirandos nousi vuonna 1973 Suomen listan kärkeen. Seuraava LP Hectorock 1 saavutti saman sijan puoli vuotta myöhemmin. Albumeja myytiin yhteensä yli 150 000 kappaletta. Toisen albumin "Lumi teki enkelin eteiseen" ja "Olen hautausmaa" kasvoivat sukupolven klassikoiksi. Seuraavan albumin "Ake, Make, Pera ja mä" muodostui samanlaiseksi klassikoksi. Soundista vastasivat tuottajat Matti ja Pirjo Bergström modernisoimalla yhtiön tuotannon. Siitä tuli suomalaisen popmusiikin suuri uudistaja. Blue Masterilla julkaistiin useita Paroni Paakkunaisen ja Edward Vesalan LP-levyjä. Näistä Iivana Nyhtänköljän Herrain kanssa pellon laidassa sai suosiota.

Kaupallinen humppabuumi

muokkaa

Martti Jäppilän kaihoisa "Iltatuulen viesti" oli noussut jo vuonna 1967 singlelistan ykköseksi. Veikko Tuomen "Erämaajärven mökki" soi kaikissa jukeboxeissa. 1970-luvun lopulla yhtiön myynnistä 80 prosenttia oli kasetteja. Humpan myyntiä siivitti C-kasettinauhureiden nopea yleistyminen.

1970-luvulla Pauli Granfelt teki yhtyeineen PSO:lle useita LP-levyjä, joiden laulusolisteina olivat muun muassa Henry Theel, Arttu Suuntala, Erkki Junkkarinen, Mikko Järvinen, Veikko Tuomi ja Eija-Sinikka. Erkki Junkkarisen albumi Ruusuja hopeamaljassa vuodelta 1975 nousi Suomen siihen saakka myydyimmäksi levyksi, kun se ylitti silloisen platinalevyyn oikeuttaneen rajan ja lopulta vuonna 1976 se myi tuplaplatinaa, jolloin sitä oli myyty kaikkiaan noin 115 000 kappaletta. Kuusi muutakin Junkkarisen albumia myi kultalevyn verran, joista Nuoruusmuistoja peräti 70 000 kappaletta. Myös harmonikkataiteilijat Veikko Ahvenainen ja Esko Könönen tekivät suuren osan levytyksistään PSO:lle. Eija Sinikan humppa-albumi Rantamökissä sai myös kultalevyn. Samoin vuonna 1979 albumi Eino Partasen kauneimmat laulut. Mutkattomat-yhtyeen single "Jätkän humppa" kuuluu 1970-luvun iskelmäklassikoihin.

Päätä kohti

muokkaa

Martti Piha kuoli äkilliseen sairauteen vuonna 1976. Päätuottajana toimi Timo Lindström, kunnes siirtyi Fazer Finnlevylle 1979. Seuraajaksi tuli Jori Sivonen. Hänenkin siirryttyä Finnlevyyn tilalle tuli lopulta Kaj Westerlund. Artisteihin oli pitkään kuulunut Matti Esko. Paula Koivuniemikin oli siirtynyt yhtiölle. Albumi Sinulle vain sai kultalevyn 1980. PSO perusti levymerkin Tilt Records rock-musiikille. Solistina Steel Cityssä oli jo tuolloin laulajana sittemmin Kaija Koon nimellä huimaan suosioon noussut Kaija Kokkola. Tiltin toinen rock-yhtye oli tamperelainen Tries. Viimeinen Tilt-merkin levy ilmestyi vuonna 1986, kun sen ainoana taiteilijana oli silloin Meiju Suvas.

Toiminnan loppuminen

muokkaa

Maineikkaimpia PSO:n kautta tunnetuksi tulleita laulajia olivat Georg Malmstén, Tauno Palo, Jukka Kuoppamäki, Berit, Katri Helena ja Hector sekä Cumulus-yhtye.

Johtaja kauppaneuvos Oskar Rokkasen tyttäriä olivat oopperalaulaja Mirjam Helin ja säveltäjä, sanoittaja Elbe Häkkinen.[4] Vanha kauppaneuvos Rokkanen oli kuollut vuonna 1973 ja johtoon oli siirtynyt hänen poikansa Lauri Rokkanen. Omistajaperhe päätti lopettaa Pohjoismainen Sähkö Oy:n toiminnan kokonaan. Levyosastosta muodostettiin PSO Musiikki Oy ja se myytiin vuonna 1981 Fazer-Musiikille. Osalla kaupan tuotosta käynnistettiin Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu.

Vuonna 1981 myynnistä työntekijät saivat tietää yllätyksenä saman vuoden syyskuussa. Kaikki työntekijät irtisanottiin siten että työntekijöille sanottiin yksitellen, että huomenna ei tarvitse tulla töihin.[5] Kansainvälinen Warner Music Group osti jo vuonna 1989 pörssilistautuneen Fazer Musiikki Oy ja Fazer Musik Ab yhtiön ja se sulautui 30. marraskuuta 1994 uudelleen nimettyyn Warner Music Finlandiin. Muun muassa Finnlevy on nyt yhä rekisteröity aputoiminimi.[6] Fazer Finnlevy jatkoi itsenäisenä levy-yhtiönä tuotantoa vielä toukokuuhun 1998 asti.

Levymerkit

muokkaa

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Pyry Waltari: Suomi-iskelmän ensitahdit, Osa 1: Gramofonikuume Suomi-iskelmän ensitahdit. 28.4.2012. NRGM. Viitattu 17.11.2015.
  2. ↑ Fazer 2013. Warner Music Finland. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 17.11.2015.
  3. ↑ PSO 2013. Warner Music Finland. Arkistoitu 18.11.2015. Viitattu 17.11.2015.
  4. ↑ Aukia s. 155.
  5. ↑ Aukia s. 268.
  6. ↑ https://tietopalvelu.ytj.fi/yritystiedot.aspx?yavain=24576&tarkiste=A8EBE215A0CB1BB456933AAF6D70C29592C056C8
Tämä yritykseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=PSO&oldid=22804697”