Kuninkuusravit
Kuninkuusravit on Suomessa vuodesta 1924 lähtien[1] (vuosia 1934–1937 sekä 1940–1942 ja 1944 lukuun ottamatta) järjestetty ravikilpailu, johon osallistuvat suomenhevosoriit ja -tammat. Nykyisin oriit kilpailevat ravikuninkaan ja tammat ravikuningattaren tittelistä erillisissä lähdöissä. Kilpailu ei ole avoinna ruunille, joille järjestetään nykyisin Ylivieskassa omat Ruunaruhtinas-kilpailut.[2]
Kuninkuusravit ovat kaksipäiväiset ja kilpailussa juostaan kolme eri matkaa (2 100 m, 1 609 m ja 3 100 m). Ensimmäisenä päivänä juostaan 2 100 m ja toisena päivänä 1 609 m sekä päätösmatkana 3 100 m. Kokonaiskilpailun voittavat parhaan yhteisajat juosseet hevoset. Ravikuninkaan tai -kuningattaren tittelin voittavan hevosen ei siis välttämättä tarvitse voittaa yhtään osakilpailua. Esimerkiksi vuoden 2012 kilpailussa kruunattiin ravikuninkaaksi Erikasson, jonka sijoitukset osakilpailuissa olivat 2., 3. ja 3.
Suomen Hippos ry järjestää kuninkuusravit yhdessä kilpailuihin luvan saaneen jäsenseuran kanssa. Kilpailut järjestetään heinä-elokuussa, ja kilpailupaikkaa vuorotellaan eri puolilla Suomea. Kuninkuusravit on noussut yhdeksi Suomen suurimmista yleisötapahtumista. 2000-luvulla kilpailuja on seurannut paikan päällä keskimäärin yli 50 000 katsojaa.
Historiaa muokkaa
Kuninkuusravien edeltäjänä voidaan pitää Suurta orikilpailua, jota alettiin järjestämään valtionajojen yhteydessä jo vuonna 1884. Se lakkautettiin vuoden 1923 kilpailujen jälkeen ja ensimmäiset viralliset kuninkuusravit pidettiin heti seuraavana vuonna.[3] Kuninkuusravit oli kuitenkin saanut alkunsa jo 1913, jolloin Pohjois-Hämeen Hippos järjesti Tampereella ”Kuninkuusajojen” nimellä kulkeneet ravikilpailut. Voittajaksi kruunattiin liikemies Vihtori Seppälän ohjastama ori Peikko. Kilpailujen oli tarkoitus jatkua vuosittain Tampereen Hippoksella, mutta ensimmäisen maailmansodan puhkeamisen aiheuttama taloudellinen epävarmuus johti siihen, että Tampereen Kuninkuusajot järjestettiin ainoastaan kerran.[4] Suuren orikilpailun jatkajaksi vuonna 1924 perustetut Kuninkuusravit pidettiin aluksi seitsemän kertaa Lahden raviradalla, jonka jälkeen kilpailu alkoi kiertämään eri puolilla maata.
Vuoteen 1948 saakka tammat ja oriit kilpailivat samassa sarjassa, ja myös tamma voitiin kruunata ravikuninkaaksi. Näin tapahtui viidesti: Reippaan-Liisu voitti tittelin vuonna 1925 ja Tomu neljä kertaa peräkkäin vuosina 1930–1933. Tämän jälkeen kilpailun säännöt muuttuivat vuoteen 1956 asti siten, että mikäli tamma saavutti paremman kokonaisajan kuin ori, se kruunattiin erillisistä sarjoista huolimatta ravikuninkaaksi. Säännön voimassaoloaikana ainoa ravikuninkaan tittelin saavuttanut tamma oli Suhina vuonna 1956.[5]
Suurimpia menestyjiä muokkaa
Oriit Vieteri, Vekseli ja Viesker ovat kukin voittaneet ravikuninkuuden viidesti, tamma Tomu sekä oriit Ero-Lohko ja Patrik neljä kertaa. Suhina kruunattiin kolme kertaa ravikuningattareksi (1955, 1957–1958) ja kerran ravikuninkaaksi (1956). Valomerkki voitti ravikuningattaren tittelin neljä kertaa.[1]
Hevoskasvattajista menestyksekkäin on Pentti Savolainen, jonka kasvatit ovat saavuttaneet tittelin yhteensä 13 kertaa.[6]
Kuninkuusravit 1924– muokkaa
Tammat kilpailivat vuoteen 1946 asti ravikuninkaan tittelistä yhdessä oriiden kanssa. Vuoteen 1956 saakka kruunattiin ravikuningatar myös ravikuninkaaksi, mikäli sen voittoaika oli nopeampi kuin oriiden kilpailussa. Tammat on taulukossa merkitty tähdellä.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Hippos.fi; arkistoversio Internet Wayback Machine 29. toukokuu 2011
- ↑ Ruunaruhtinaskilpailu info Ravikeskus Keskinen. Viitattu 16.2.2024.
- ↑ Pesu, Vili: Raviurheilun maailma, s. 188–189. Ranua: Mäntykustannus, 2008. ISBN 978-952-57121-1-7.
- ↑ Tampereen ravitoiminnan vaiheita (arkistoitu sivu) Teivon ravirata. Arkistoitu 30.8.2009. Viitattu 26.2.2013.
- ↑ Ravikuninkaat Suomen Hippos. Viitattu 26.2.2013.
- ↑ Suomenhevonen pitää pintansa 1.8.2007. Kaleva. Viitattu 26.2.2013.
Kirjallisuutta muokkaa
- Puoli vuosisataa Kuninkuusraveja. Helsinki: Suomen Hippos, 1981. ISBN 951-95440-3-8.
