Ruuna

kastroitu uroshevonen

Ruuna eli valakka on kastroitu hevonen tai muu hevoseläin. Kastraatio vähentää tai poistaa orille tyypillisen hormonitoiminnan ohjaaman käyttäytymisen ja tekee uroshevosesta rauhallisemman, hiljaisemman, lempeämmän ja soveltuvamman päivittäiseen työskentelyyn. Käytännöllisessä mielessä ruunan pito on paljon helpompaa kuin lähes aina erikoisjärjestelyjä vaativa orin pito; ruunalle on helppo löytää tallipaikka, ja sitä voi tavallisesti pitää tarhassa ja laitumella yhdessä muiden ruunien ja tammojen kanssa, toisin kuin tavallisesti yksin ulkoilemaan joutuvia oreja.

3-vuotias paso fino -rotuinen ruuna.

Sana "valakka" johtuu saksan sanasta Wallach, joka taas tulee maantieteellisestä nimestä Valakia, mistä saksalaiset saivat ensimmäiset kuohitut hevosensa.[1]

Historia muokkaa

Skyyttien uskotaan olleen ensimmäisiä hevosiaan ruunanneita kansoja.[2][3] He arvostivat ruunia sotahevosina, koska ne olivat hiljaisia, eivät pyrkineet parittelemaan, hirnuivat harvemmin muille hevosille, sopeutuivat helpommin ryhmiin ja tappelivat harvemmin keskenään.lähde?

Syitä ruunaamiseen muokkaa

Nuoret orit ruunataan usein, jotta niistä tulisi paremmin käyttäytyviä ja helpompia käsitellä. Ruunaamisella voidaan myös poistaa huonolaatuisia hevosia geenipoolista. Rodun jalostaminen hyötyy tilanteesta, jossa vain parhaat orit pidetään lisääntymiskykyisinä.

Jotta vain parhaat yksilöt voisivat jatkaa sukua, mutta myös kannan perimän riittävä laajuus voitaisiin varmistaa, pidetään suositeltavana pitää vain pieni ja korkealaatuinen osa oreista kastroimattomina. Eräiden lähteiden mukaan oreista tulisi karsia noin 90 prosenttia,[4] mutta radikaaleimpien näkemysten mukaan karsittavien osuuden tulisi olla jopa 99,5 prosenttia.[5] Villeinä elävissä hevoslaumoissa suhde 19 pysyy yllä luonnostaan; yksi ori hallitsee ja astuu jopa 10–12 tamman ryhmää, joskin saattaa sallia nuoren, vähemmän dominoivan orin kulkea lauman reunamilla.[6] Laumoja hallitsevien orien lisäksi on paljon laumattomia oreja, jotka elävät muiden orien kanssa pienissä "poikamieslaumoissa", joissa ne tammojen puutteen vuoksi käyttäytyvät jokseenkin ruunien lailla.[7]

 
Orin ruunaaminen voi vähentää konfliktiriskiä hevosryhmissä.

Ruunia pidetään oreja parempina työhön, koska ne ovat rauhallisempia, helpompia käsitellä ja mukautuvampia.[8] Samasta syystä ruunat ovat myös monien ratsastajien ja erityisesti amatöörien suosiossa. Orien käsittelemisen riskien vuoksi monissa hevostapahtumissa nuoret (ja joskus naiset) eivät saa esittää oreja nuorille (tai naisille) rajatuissa luokissa.

Ruunia pidetään usein tammoja parempina, koska jotkin tammat ovat kiiman aikaan oikukkaita. Tamman käyttöaika jää myös lyhyemmäksi tiineyksien ja varsan hoitamisen myötä.

Laukka- ja raviurheilussa ori saatetaan ruunata, mikäli se häiriintyy muiden hevosten läsnäolosta, on vaikea käsitellä, tai ei käyttäytymisensä vuoksi muuten menesty niin hyvin kuin voisi.[8] Ruunattaessa ori menettää arvonsa jalostuseläimenä, mutta kilpailuissa menestyvä ruuna voi nostaa vanhempiensa jalostuksellista haluttavuutta.

Joskus jalostusori ruunataan myöhemmällä iällä esimerkiksi hedelmättömyyden, huonotasoisten jälkeläisten tai vähäisen jalostuskäytön vuoksi. Ruunaaminen saattaa mahdollistaa orille rauhallisen rinnakkaiselon muiden hevosten kanssa, jolloin sen elämästä tulee sosiaalisempaa ja mukavampaa.[4]

Brittiläisten risuestelaukkakilpailujen sääntöjen vuoksi National Hunt -kilpailuihin osallistuvista hevosista suuri osa on ruunia hevosten, ratsastajien ja katsojien turvallisuuden vuoksi.[9] Toisaalta Euroopassa ruunat on suljettu monista korkeatasoisista laukkakilpailuista, kuten Prix de l'Arc de Triomphesta.[10] Pohjois-Amerikassa ruunat saavat kilpailla samoissa kilpailuissa kuin oritkin. Suomalaisessa raviurheilussa ruunat on suljettu suomenhevosten Kuninkuusravien ulkopuolelle.lähde?

Syitä olla ruunaamatta muokkaa

Jotta rodut ja kannat säilyisivät, jonkin verran oreja on jätettävä lisääntymiskykyisiksi. Rotujensa parhaina edustajina pidettyjä oreja käytetään jalostukseen. Jalostusorien kriteerit voivat olla osittain subjektiivisia, mutta oreilta edellytetään useimmiten erinomaista ulkomuotoa (fenotyyppiä), erinomaista sukua (genotyyppiä) ja yleensä menestystä jossain rodulle tyypillisessä kilpalajissa.lähde?

Joissakin kulttuureissa ei ole ruunattu ja yhä ruunataan harvoin, mistä esimerkkinä tunnetaan erityisesti arabit.[11] Tällaiset kansat käyttivät yleensä tammoja työhön ja sotahevosina. Suurinta osaa oreista ei kuitenkaan käytetä jalostukseen. Kun oreja käytetään esimerkiksi ratsuina, ne pidetään vain muiden orien seurassa tai läheisyydessä "poikamiesoloissa", jolloin ne yleensä käyttäytyvät rauhallisemmin.[12] Joskus ruunaamisen välttämiseen voi olla uskonnollisia syitä. Esimerkiksi uhrattavien eläinten kastrointi on kielletty Vanhassa testamentissa.[13]

Hevosten ruunaamista pidetään yleensä hyväksyttävänä, koska silloin voidaan useampia hevosia pitää rauhallisissa ja turvallisissa oloissa muiden hevosten ja ihmisten lähellä. Eläinoikeustahojenkin mielestä ruunaaminen on eettisesti hyväksyttävä tapa rajoittaa kannan kasvua.selvennä Muutamat hevosenomistajat kuitenkin pelkäävät ruunaamisen olevan hevoselle kivuliasta, vähentävän sen elinvoimaisuutta tai pehmentävän sen luonnetta.lähde? Nykyaikaiset kirurgiset menetelmät tuottavat eläimelle paljon vähemmän kipua kuin alkukantaisemmat keinot, mutta toipuvalla ruunalla on jonkin verran kipuja.

Ajankohta muokkaa

Hevonen voidaan ruunata minkä ikäisenä tahansa, mutta toimenpide suositellaan tehtäväksi ennen yhden vuoden ikää,[14] tai viimeistään ennen kuin hevonen saavuttaa sukukypsyyden. Aiemmin suositeltiin odottamaan, kunnes hevonen olisi yli vuoden vanha tai jopa kaksivuotias, mutta syynä siihen oli se, että ruunaus tehtiin nukuttamatta, jolloin toimenpide oli hevoselle paljon nykyistä stressaavampi. Nykyaikaiset lääketieteelliset menetelmät mahdollistavat sen, että kastraatio tuottaa eläimelle verrattain vähän stressiä ja häiritsee sen mukavuutta vain vähän, edellyttäen tietenkin sopivan kipulääkityksen käyttöä.[15] Muutamat hevosenomistajat lykkäävät ruunaamista siinä uskossa, että sukukypsyyden myötä kohoava testosteronin tuotanto saa hevosen kasvamaan suuremmaksi. Tutkimuksissa uskomus on kuitenkin todettu pelkäksi luuloksi: se lihasmassa, joka orille hormonitoiminnan ansiosta kehittyy, katoaa ruunaamisen jälkeen. Toisaalta taas lihasmassan kehittymiseen vaadittava energiankulutus voi rajoittaa nuoren hevosen luuston kasvua. Ruunaamisella ei siis ole vaikutusta hevosen kasvuun, joskin se voi lisätä rasvoittumista.[16]

Iän tai hedelmättömyyden vuoksi jalostuskäytöstä poistetut vanhemmatkin orit voivat hyötyä ruunaamisesta. Nykyaikaisella menetelmällä jopa vanhan orin ruunaaminen on melko riskitön toimenpide.[17]

Kuuluisia ruunia muokkaa

Kuuluisia laukkahevosruunia olivat esimerkiksi brittiläinen Red Rum ja australialainen Phar Lap. Ravihevosista ruunia ovat olleet muiden muassa Greyhound ja "ihmeruuna" Reipas. Myös tunnettu esteratsu Milton oli ruuna.

Lähteet muokkaa

  1. Valakka. Tietosanakirja osa 10. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1919
  2. Levine, M. A., Bailey, G. N. & Whitwell, K., et al. (2000). artikkeli "Paleopathology and horse domestication: the case of some Iron Age horses from the Altai Mountains, Siberia" julkaisussa Human Ecodynamics and Environmental Archaeology (toim. G. N. Bailey, R. Charles & N. Winder)(sivut. 123-133), julkaisija Oxford: Oxbow.
  3. Parker, R.O. (2002). Equine Science. Clifton Park, NY: Thomson Delmar Learning. ISBN 0766835316
  4. a b Hill, Cherry: Horse Gelding and Aftercare horsekeeping.com. 2008. Viitattu 25.2.2010. (englanniksi)
  5. Dabney, Ed.: Stallions Aren't for Everyone Gentle Horsemanship. Viitattu 25.2.2010. (englanniksi)
  6. McCrory, Wayne P.: Preliminary conservation assessment of the Rainshadow Wild Horse Ecosystem (PDF) (Report for the Friends of Nemaiah Valley (FONV)) 2002. Brittany Triangle, Chilcotin, British Columbia, Canada. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 25.2.2010. (englanniksi)
  7. Davies Morel, Mina C. G.: Equine Reproductive Physiology, Breeding, and Stud Management. CABI Publishing, 2003. ISBN 0851996434. (englanniksi)
  8. a b Bramlage, Larry R.: Castration: Creation of a Gelding from a Colt or Stallion 29.5.2003. American Association of Equine Practitioners:Newsroom. Arkistoitu 3.5.2013. Viitattu 25.2.2010. (englanniksi)
  9. Arkistoitu kopio Sporting World. Arkistoitu 19.7.2007. Viitattu 25.2.2010. (englanniksi)
  10. [1] Prix de l'Arc de Triomphe (accessed 1000, 5 July 2007), English language (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. Wentworth Day: Sport in Egypt 1938. Pub. Viitattu 25.2.2010. (englanniksi)
  12. Campfield, Jeremy: [ttp://www.thehorse.com/ViewArticle.aspx?ID=9681#reflection Working with Morocco's Horses: Journey's End] 25.6.2007. The Horse: Your Guide To Equine Health Care. Viitattu 25.2.2010. (englanniksi) (vaatii rekisteröitymisen)
  13. Josephus, Jewish Antiquities iv. 8, § 40; citing Malline:Bibleref.
  14. Fact Sheet: Castration. Liphook Equine Hospital (2005). viitattu 17.6.2007. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  15. R. Eager (2002) "Evaluation of pain and discomfort associated with equine castration" UFAW Publications
  16. Seong, P. N.; Lee, C. E., and Oh, W. Y.; et al. (2005). Effects of castration on growth and meat quality in finishing male Jeju horses. Journal of Animal Science and Technology 47.3:391–396 Verkossa
  17. Mason, B. J., Newton, J. R. & Payne, R. J., et al. (2005). Costs and complications of equine castration: a UK practice-based study comparing 'standing nonsutured' and 'recumbent sutured' techniques. Equine Veterinary Journal 37.5:468–472.

Aiheesta muualla muokkaa