Avaa päävalikko
Tämä artikkeli kertoo raviohjastajasta. Tuomo Mäkelä on myös suunnistaja.

Tuomo ”Tommi” Mäkelä (20. helmikuuta 1931 Kiikka30. joulukuuta 2010 Sastamala) oli suomalainen raviohjastaja ja -valmentaja sekä hevosenomistaja ja hevoskasvattaja. Häntä kutsuttiin myös lempinimellä ”Kiikan Maestro”. Mäkelä ohjasti kilpaa seitsemällä eri vuosikymmenellä vuosien 1949 ja 2003 välillä.[1] Suomen Hippos on palkinnut hänet Raviurheilijan kultaisella ansiomerkillä numero yksi.[2]

Tuomo Mäkelä
Tuomo Mäkelä ja Begonia 1960-luvun alussa
Tuomo Mäkelä ja Begonia 1960-luvun alussa
Henkilötiedot
Syntynyt 20. helmikuuta 1931
Kiikka
Kuollut 30. joulukuuta 2010 (79 vuotta)
Sastamala
Raviohjastaja
Voittosumma 1 961 066 € (v.1977 lähtien)
Starttien määrä 9 554 (v.1977 lähtien)
Voittoja 2 612
1000. voitto 1972
2000. voitto 1983

Tuomo Mäkelä oli ensimmäinen suomalainen moderni ammattivalmentaja ja lajin edelläkävijä, jota useat myöhemmät ravivalmentajat pitävät esikuvanaan ja oppi-isänään.[3] Hän aloitti lämminveristen valmentamisen ensimmäisenä Suomessa, välittömästi kun ne olivat saaneet kilpailuluvan Suomen Hippoksen edeltäjältä Suomen Ravirenkaalta vuonna 1959.[4] Kotimaan lisäksi Mäkelä kilpaili säännöllisesti myös ulkomailla, aluksi Neuvostoliitossa 1950- ja 1960-luvuilla ja myöhemmin muun muassa Ruotsissa ja Ranskassa.[5] Hänet tunnettiin sinisestä ajopuvustaan, jonka selässä oli iso keltainen M-kirjain.

Sisällysluettelo

Uran alkuvaiheetMuokkaa

Kiimajärven[1] kylässä entisessä Kiikan pitäjässä syntynyt Tuomo Mäkelä asui koko ikänsä kotitilallaan, joka oli kuulunut hänen suvulleen jo 1500-luvulta saakka.[4] Mäkelä ohjasti ensimmäistä kertaa totoraveissa vuonna 1949 Tampereen Hippoksella, jossa hän ajoi omaa kasvattiaan nimeltä Katariina. Mäkelä harrasti nuorempana myös yleisurheilua, jossa on kertonut menestyneensä parhaiten korkeushypyssä. Armeija-aikanaan hän palveli tunnetun ratsastajan Kaarlo Anttisen tallipoikana Ypäjän Hevoshuoltokoulussa.[5]

Mäkelän ensimmäinen huippuhevonen oli suomenhevonen Veto. Sillä hän kilpaili useita kertoja myös lämminverisiä vastaan, muun muassa Moskovassa vuonna 1957 sekä Kokkolassa, jossa ori tasoituksen turvin kukisti kaksi Bodenista saapunutta ruotsalaista lämminveristä.[5] Veto oli Suomen nopein ori vuosina 1957, 1958 ja 1959.[4] Sitä ei kuitenkaan hyväksytty kantakirjaan, joten Veto ei voinut osallistua kuninkuuskilpailuun,[1] mutta Sato-Satun Mäkelä ajoi voittoon ravikuningatarkilpailussa vuosina 1960 ja 1962.[6]

Suomen ensimmäiset lämminverisetMuokkaa

 
Limit ja Tuomo Mäkelä epävirallisessa Euroopan-ennätysjuoksussaan Käpylän raviradalla 14.7.1963.

Lämminveriset saivat kilpailuoikeuden Ravirenkaalta vuonna 1959, mutta Mäkelä oli hankkinut ensimmäiset talliinsa jo vuotta aikaisemmin. Begonia- ja Kuga-nimiset orlovtammat olivat saapuneet Ypäjällä toimivalle Valtion hevossiittolalle lahjoituksena Neuvostoliitosta. Kielteisesti lämminverisiin suhtautunut siittolan johtokunta ei kuitenkaan halunnut pitää niitä, vaan myi hevoset Mäkelälle. Begonia oli lämminveristen ensimmäisenä kilpailuvuotena 1960 Suomen nopein kilometriajallaan 1.27,7.[5]

Heinäkuussa 1960 tamma Tamara voitti Mäkelän ohjastamana ensimmäisen suomalaisille lämminverisille tarkoitetun ravilähdön Käpylän raviradalla Helsingissä. Presidentti Urho Kekkonen oli saanut Tamaran emän lahjana Neuvostoliiton johtajalta Nikita Hruštšovilta, ja sen synnyttämä varsa päätyi myöhemmin Mäkelän omistukseen. Hän voitti tammalla myös ensimmäisen lämminveristen Suomen mestaruuden vuonna 1962.[7]

Kolmas Tuomo Mäkelän 1960-luvun alkuvuosien huippulämminverinen oli niin ikään venäläissukuinen Limit, joka juoksi vuonna 1963 Käpylässä kilometriajan 1.18,8. Tulos olisi hyväksytty kaksivuotiaiden Euroopan ennätykseksi, mikäli lähdössä olisi maksettu rahapalkinnot. Myöhemmin samana syksynä Limit juoksi Käpylässä hyväksytyn Pohjoismaiden ennätyksen 1.21,5.[7] Mäkelä on myöhemmin kertonut pitäneensä Ruotsiin myymäänsä Limitiä kaikkien aikojen parhaana hevosenaan.[5]

Tuomo Mäkelä tunnettiin myös kovana kauppamiehenä, joka 1960-luvulla osti runsaasti hevosia Neuvostoliitosta ja myi niistä useita myöhemmin muun muassa Ruotsiin. Tunnetuin näistä oli Limitin ohella Pulemjot, joka siirtyi länsinaapuriin vuonna 1967.[5] Ori voitti vuoden kuluttua Ruotsin merkittävimpiin ravikilpailuihin kuuluvan kansainvälisen Åby Stora Prisin.[8]

Myöhempiä menestyshevosiaMuokkaa

 
Toivo Pohjala (vas.) ja Tuomo Mäkelä sekä venäläiset orlovtammat Tamara ja Kuga.

1970-luvulla Mäkelän menestyshevosia olivat lämminverisistä muun muassa Rasluka, Frances Min, Mynttorg, Flight Boy sekä Meadow Musial ja suomenhevosista vuoden 1976 derbyvoittaja Vekku-Lento. Rasluka ja Frances Min voittivat muun muassa Mäkelän kotiradalla Porissa kilpaillun Kultaloimen peräkkäisinä vuosina 1972 ja 1973. Mynttorg puolestaan paransi kaksi kertaa absoluuttista Suomen ennätystä sekä voitti kansainvälisen Tuoppi-ajon ja Orivaltikan Forssan Pilvenmäellä. Myöhemmin Länsi-Saksaan myyty Meadow Musial puolestaan voitti Seinäjoki-ajon vuonna 1979.[9] Mäkelän suurimmaksi menestykseksi ulkomailla muodostui Norjan Jarsbergissä saavutettu Jarlsberg Grand Prixin ykköstila Flight Boylla vuonna 1976.[10]

Joulukuussa 1977 Mäkelän talleilla Kiikassa sattui suuri tulipalo, joka vaati 12 hevosen hengen. Ainoastaan kolme tallin 15 hevosesta pelastettiin.[5] Onnettomuudessa kuolivat muun muassa Flight Boy[11] ja Vekku-Lento.[12] 1970- ja 1980-luvuilla Mäkelä toimi Kiikassa sijainneen kotipaikkansa lisäksi valmentajana myös Helsingissä Vermon raviradalla, jonka ensimmäisiä ratavalmentajia hän oli vuodesta 1978 lähtien.[3]

Tuomo Mäkelän tunnetuimmat 1980-luvun hevoset olivat suomenhevonen Suikku, joka voitti ikäluokkansa Kriteriumin vuonna 1982 sekä Yhdysvalloista ostettu lämminverinen Dennison Hanover. Suikusta on tullut myöhemmin Vokkerin, Vieterin ja Hilun ohella yksi neljästä merkittävimmistä suomenhevosten periyttäjistä, joista valtaosa nykypäivän juoksijoista polveutuu.[13] Dennison Hanover voitti St. Michel -ajon vuonna 1986 ja juoksi sekä karsinnassa että finalissa kilometriajan 1.12,4, joka oli uusi Suomen ennätys. Dennison Hanoverilla Mäkelä osallistui Tukholmassa vuonna 1987 yhtena maailman merkittävimmistä ravikilpailuista pidettävään Elitloppettiin, mutta ei selviytynyt karsintalähdöstä finaaliin.[14] Samana vuonna Dennison Hanover sijoittui toiseksi Pariisissa Vincennesin raviradalla juostussa Prix du Luxembourgissa.[15]

Mäkelän viimeisiä menestyshevosia olivat 1990-luvun jälkipuoliskolla kilpailleet suomenhevoset Vistari ja Niko-Vokker. Vistarilla hän voitti muun muassa Kuninkuusravien yhteydessä kilpailtavan Pikkukunkun sekä Tawastjernan ja Fabritiuksen muistoajot.[16]

Muita saavutuksiaMuokkaa

Viimeisen kerran Tuomo Mäkelä ajoi kilpaa 72-vuotiaana Porin raviradalla joulukuussa 2003. Valmentajana hän jatkoi vuoteen 2010 saakka. Yhteensä Mäkelä saavutti urallaan 2 612 voittoa.[17] Lukema ei ole kuitenkaan täysin tarkka, sillä Suomen Hippoksen tietokonejärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1977, ja sitä ennen saavutetut voitot eivät välttämättä näy tilastoissa.

Suomen ajajaliigan Mäkelä voitti kahdesti, vuosina 1972 ja 1976.[3] Hän oli ensimmäinen vuoden aikana sata voittoa saavuttanut suomalainen raviohjastaja ja ensimmäinen jäsen niin sanotussa Tuhannen voiton klubissa. Tuomo Mäkelä kuoli 79-vuotiaana joulukuussa 2010 vaikean sairauden uuvuttamana kotonaan Sastamalan Kiimajärvellä.[18]

SuurkilpailuvoittojaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c Kiikan Maestro Suomen Hippos. Viitattu 28.12.2013.
  2. Raviohjastaja Tuomo Mäkelä on kuollut 31.12.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 31.12.2010.
  3. a b c Tuomo Mäkelä on kuollut 30.12.2010. Ravia.fi. Viitattu 28.12.2013.
  4. a b c Karkku, Timo: "Hyvää ravia Satakunnasta – Suomenhevonen 100 vuotta", s. 53–57. Satakunnan alueen hevosjalostusliitto ry 2007. Viitattu 28.12.2013.
  5. a b c d e f g Mäenpää, Tapio: "Tuomo Mäkelä aina mukana", Hevosurheilun jalostuskuvasto, nro 14B/1998, s. 78–87. Viitattu 28.12.2013.
  6. Ravikuningattaret Suomen Hippos. Viitattu 28.12.2013.
  7. a b Käpylän ravirata toi ravurit kaupunkiin Vermon ravirata. Viitattu 28.12.2013.
  8. Några orlovtravare i svensk travsport Nordiska Travmuseet. Viitattu 28.12.2013.
  9. Raevuori, Antero: "Suuri Suomalainen Ravikirja", WSOY 1982.
  10. Jarlsberg Grand Prix Jarlsberg Travbane. Viitattu 28.12.2013.
  11. Flight Boy Sukuposti. Viitattu 28.12.2013.
  12. Vekku-Lento Sukuposti. Viitattu 28.12.2013.
  13. Johannan suomenhevossivut Viitattu 28.12.2013.
  14. SOLVALLAS INTERNATIONELLA ELITLOPP 24/5-1987 World Class Trotting. Viitattu 28.12.2013.
  15. Prix du Luxembourg The Blood Bank. Viitattu 28.12.2013.
  16. Vistari Sukuposti. Viitattu 23.9.2014.
  17. Tuomo Mäkelä Suomen Hippoksen tilastot. Viitattu 28.12.2013.
  18. Tuomo "Tommi" Mäkelä on kuollut 30.12.2010. Ilta-Sanomat. Viitattu 28.12.2013.