Wikipedia

Ero sivun ”Kambodžan talous” versioiden välillä

Uudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
K-Pedia (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
20 026 muokkausta
Ak: Uusi sivu: {{Valtion taloustiedot | kuva = Phnom Penh..JPG | kuvateksti = Phnom Penh | valuutta = Riel | kiinteät...
(ei mitään eroa)

Versio 7. elokuuta 2020 kello 10.00

Kambodžan talous on viime vuosikymmenien aikana kasvanut merkittävästi, ja osana ASEANin talousaluetta se kuuluu yhteen maailman keskeisimmistä talousalueista.[2][5] Tästä huolimatta Kambodža on edelleen yksi Aasian köyhimmistä maista ja taloudellisen kehityksen esteenä ovat muun muassa korruptio ja rajalliset resurssit. Maan talouden moottorina on tekstiiliteollisuus. Tekstiiliteollisuuden tuotteet muodostavat suurimman osan maan viennistä.[2]

Kambodžan talous
Phnom Penh
Phnom Penh
Valuutta Riel
Jäsenyydet WTO, ASEAN, AFTA, G77, SCO
Tilastot
BKT 26,7 mrd USD (2019)[1]
- per asukas 4,6 (2019)[1]
- kasvu 6,9% (2017)[2]
- toimialoittain maatalous 25,3%, teollisuus 32,8% palvelut 41,9% (2017)[2]
Inflaatio 2,9% (2017)[2]
Köyhyysrajan alle
jäävien määrä		 16,5% (2016)[2]
Gini-kerroin 36,0 (2013)[3]
Työvoima 9,351 milj. (2019)[4]
- toimialoittain maatalous 48,7%, teollisuus 19,9% palvelut 31,5% (2013)[2]
Työttömyys 0,3% (2017)[2]
Merkittävimmät
teollisuusalat		 turismi, tekstiiliteollisuus, rakennusteollisuus, riisituotteet, kalastus, puu- ja puutuotteet, kumi, sementti, jalokivet[2]
Ulkomaankauppa ja -investoinnit
Vienti 11,42 mrd USD (2017)[2]
Vientituotteet vaatteet, puu, kumi, riisi, kala, tupakka,jalkineet
Merkittävimmät
vientimaat		 USA 21,5%
Iso-Britannia 9%
Saksa 8,6%
Japani 7,6%
Kiina 6,9%
Kanada 6,7%
Espanja 4,7%
Belgia 4,5% (2017)[2]
Tuonti 14,37 mrd USD (2017)[2]
Tuontituotteet öljytuotteet, savukkeet, kulta, rakennusmateriaalit, koneet, ajoneuvot, farmasiatuotteet<name="cia"/>
Merkittävimmät
tuontimaat		 Kiina 34,1%
Singapore 12,8%
Thaimaa 12,4%
Vietnam 10,1%(2017)[2]
Julkinen talous
Julkinen velka 11,8 mrd USD (2017)[2]
Budjetin tulot 3,947 mrd USD (2017)[2]
Budjetin menot 4,354 mrd USD (2017)[2]
Alijäämä 30,4% bkt:sta (2017)[2]

Toimialat

Teollisuus

Tekstiiliteollisuus on Kambodžan merkittävin teollisuudenala.[6][7] Maan tekstiiliteollisuuden menestyksen taustalla on se että Kambodža pystyy tuottamaan laadukkaita tekstiilejä halvemmalla; halpaa työvoimaa on saatavilla ja maassa on rikkaat luonnonvarat. Kambodžan tekstiiliteollisuus on yksi maailman nopeimmin kasvavista ja se on haluttu liikekumppani sekä länsimaiden että Aasian maiden keskuudessa. Suurin ulkomainen sijoittaja Kambodžan tekstiiliteollisuudessa on Kiina, merkittäviä sijoituksia ovat tehneet myös Japani ja Vietnam.[7]

Tekstiileiden osuus Kambodžan kokonaisviennistä on noin 80 prosenttia.[7] Tekstiiliteollisuus on myös tärkeä tekijä siinä että Kambodža on yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista.[6] Kambodžan tekstiiliteollisuus ei ole yhtä kehittynyttä kuin Kiinan tai Intian, mutta nousevat työvoimakustannukset Kiinassa ovat saaneet tekstiilivalmistajat siirtämään tuotantoa muihin maihin, jossa työvoima on halvempaa.[7]

Kambodžan vaateteollisuus työllistää noin 500 000 ihmistä. Noin 80 prosenttia tekstiilitehtaissa työskentelevistä on nuoria naisia. Teollisuus on tehnyt monista maan naisista itsenäisiä ja siten nostanut heidän elintasoaan. Monet kansalaisjärjestöt ovat tehneet töitä työntekijöiden turvallisuuden ja elinolojen parantamiseksi. Kambodžassa on kiintiöjärjestelmä, jolla se voi varmistaa vaatevientinsä Yhdysvaltoihin. Tämä liittyy osittain työoloihin, mikä varmistaa että vaatevalmistajat tarjoavat työntekijöille sopivan työskentely-ympäristön. Lailla pyritään varmistamaan että sijoittajat eivät vetäydy Kambodžan vaatetehtaista työntekijöiden epäeettisten työolojen vuoksi.[7]

Maatalous

Maatalous työllistää valtaosan maan työväestöstä. Tärkein maataloustuote on riisi, jonka kasvatukseen on käytetty suurin osa viljelyalasta. Tärkeimmät riisinviljelyalueet ovat Mekongin varrella ja Tonle Sap -järven ymäristössä. Perinteisesti Kambodža on tuottanut vain yhden riisisadon vuodessa, koska maassa ei ole kattavia kastelujärjestelmiä, joilla saavutettaisiin kahden sadon vuosituotto. Sadon suuruus on riippuvainen sateiden määrästä. Vakava ongelma Kambodžan riisinviljelylle ovat sodan jäljiltä maassa edelleen olevat miljoonat maamiinat, jotka rajoittavat viljelyyn käytettävissä olevan maan määrää.[8]

Riisin lisäksi maassa viljeltäviä ruokatuotteita ovat maniokki, maissi, sokeriruoko, soijapavut ja kookospähkinät. Tärkeimpiä hedelmäkasveja, jotka kulutetaan kaikki paikallisesti, ovat banaani, appelsiini ja mango. Eläintaloudessa on sikatuotannolla merkittävä rooli. Vesipuhveleita taas käytetään pääasiassa vetoeläiminä riisiviljelyksillä.[8]

 
Riisi on Kambodžan tärkein maataloustuote.

Kambodžan metsistä noin kolme neljäsosaa hakattiin 1970-luvulla. 2000-luvulla metsäkato on vähentynyt, mutta Kambodžassa on yksi maailman korkeimmista metsien hävitysasteista. Thaimaahan ja Vietnamiin rajoittuvissa maakunnissa toimii puunkorjuuyrityksiä, joille hallitus on antanut myönnytyksiä. Monille pienyrittäjille puunkorjuulupia ei myönnetä. Laittomat hakkuut ovat vakava ongelma huolimatta pyrkimyksistä niiden hillitsemiseksi.[8]

Kalastus on kotimaisessa taloudessa merkittävässä roolissa. Kambodžalaisille kala on tärkein proteiinilähde ruokavaliossa. Maan hallitus myy kalastusoikeuksia Tonle Sap järvelle ja sisävesille. Tästä saatava tuotto on merkittävää, mutta järjestelmä on korruptoitunut. Tonle Sap järven liikakalastus ja ympäristön pilaantuminen ovat vähentäneet kalasaaliita ja nostaneet hintoja. Sisävesien kalastuksen kestävyys on noussut yleiseksi huolenaiheeksi.[8]

Palvelut

Palvelusektorin aloista matkailu on Kambodžan merkittävin toimiala. Se on yksi tärkeimmistä ulkomaisten investointien lähteistä ja nopeimmin kasvava talouden osa.[8] Kambodžassa vieraili vuonna 2018 6,2 miljoonaa turistia. Miljoonan turistin raja ylitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2004, joten kasvu on ollut hyvin nopeaa.[9] Maahan saapuu turisteja Aasiasta, Euroopasta ja Yhdysvalloista.[8]

 
Angkor Wat on Kambodžan keskeisimpiä turistikohteita.

Turismi on Kambodžalle merkittävin ulkomaisen valuutan lähde ja se on auttanut lieventämään suurten kauppavajeiden vaikutuksia. Suuri osa investoinneista kohdistuu hotellien rakentamiseen ja lomakohteiden kehittämiseen, sekä Angkor Watissa ja Phnom Penhissä vierailevien turistien palvelutarjonnan parantamiseen.[8]

Kambodžan hallitus pitää maahan suuntautuvaa matkailua maan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tärkeimpänä painopistealuuena. Se on tuonut maahan merkittävästi tuloja ja luonut uusia työmahdollisuuksia. Kasvavan matkailualan varjopuolena on maahan suuntautuva seksiturismi. Sen uhreiksi joutuvat monesti alaikäiset.[10]

Ulkomaankauppa

Kambodžan ulkomaankauppasuhteet ovat muuttuneet dramaattisesti sitten 1980-luvun, jolloin Neuvostoliitto hallitsi käytännössä Kambodžan kauppaa.[8] Nykyisin ulkomaankauppasuhteet ovat pitkälti yksityisyritysten käsissä.[11] Maan tärkeimmät tuontitavaran lähteet ovat Kiina, Yhdysvallat, Thaimaa, Vietnam ja Hongkong. Suuri osa viennistä suuntautuu Yhdysvaltoihin, Hongkongiin, Singaporeen, Iso-Britanniaan ja Saksaan. Thaimaan ja Kambodžan rajalla salakuljetus on yleistä ja merkittävä osa Kambodžaan suuntautuvasta tuonnista on kirjaamatonta ja siten verottamatonta.[8]

1990-luvun loppupuolelle asti Kambodžan ulkomaankauppa oli suurelta osin maahan tuotujen tavaroiden jälleenmyyntiä. Tällaisia hyödykkeitä olivat etenkin savukkeet, moottoriajoneuvot, elektroniikka ja kulta. Vaateteollisuuden tuotteet ovat sittemmin syrjäyttäneet kaikki muut vientituotteet, ne muodostavat suurimman osan Kambodžan viennistä. Puutavara ja kumi ovat myös tärkeitä vientituotteita, mutta pienemmässä määrin.[8]

Kambodžaan perustettiin 1980-luvun lopulla vapaakauppa-alueet Kâmpôtin ja Krŏng Kaôh Kŏngin satamiin. Näiden alueiden menestys Thaimaan ja Singaporen kanssa käydyssä kaupassa johti Thaimaan kanssa käytävän kaupan laajenemiseen ja laillistamiseen. Kambodža liittyi vuonna 1999 ASEANin jäseneksi ja vuonna 2004 se liittyi Maailman kauppajärjestöön. Jäsenyydet ovat edellyttäneet kauppalainsäädännön täytäntöönpanoa, mikä asettaa haasteen maan monivuotiselle kansalliselle talousarviolle. Maan kauppatase on pitkään ollut alijäämäinen.[8]

Talouskehityksestä huolimatta Kambodža elää suurelta osin edelleen ulkomaisen avun varassa.[11] Maailmanpankki luokitteli vuonna 2016 Kambodžan virallisesti matalamman keskitulotason maaksi viime vuosikymmenen jatkuvan nopean talouskasvun seurauksena. Tämä on vähentänyt maan saamaa ulkomaanapua, mikä on asettanut maalle haasteen etsiä uusia rahoituslähteitä. Maan talousarviosta yli 20% koostuu avunantajien tuesta. Tulevien vuosien tavoitteena Kambodžalla on muodostaa talousjärjestelmä, jossa yksityinen sektori voi luoda tarpeeksi työpaikkoja ja vakauttaa maan taloutta.[8]

Työmarkkinat

Kambodžan työikäisen väestön määrä on Kaakkois-Aasian maista korkein suhteessa väkilukuun. Työikäinen väestö myös kasvaa nopeammin kuin väestön kokonaismäärä, mikä on poikkeavaa moniin muihin Aasian maihin nähden. Tämä tarjoaa mahdollisuuden talouskasvulle. Työvoimaan kuuluu 82,7 prosenttia maan 16-64 vuotiaista ja määrä kasvaa keskimäärin 164 000 ihmisellä vuosittain. Työvoimasta työttömiä on 1%. Työttömyysprosentti on alhaisin Aasian ja Tyynenmeren alueella. Työväestön määrästä huolimatta maassa on pulaa koulutetun työvoiman saatavuudessa ja noin puolella työnantajista on rekrytointivaikeuksia. Maailman talousfoorumi antoi vuonna 2017 Kambodžalle ASEAN-maiden heikoimman arvosanan kansalaisten kouluttamisesta ja kilpailukykyisen työvoiman kehittämisestä. Sen sijaan työttömyys ja työvoiman sukupuolierot olivat maailman parhaimpia.[12]

Työmarkkinoiden suurin murros on ollut maataloudessa työskentelevien lukumäärän vähentyminen. 1990-luvun alussa 80% työvoimasta toimi maatalousalalla, mutta nykyisin määrä on puolittunut. Tämä on seurausta laajempaan kaupalliseen viljelyyn siirtymisestä, maatalouden koneistumisesta ja laaja-alaisempaan talouteen siirtymisestä.[12]

Kaikilla aloilla työntekijöiden terveys ja turvallisuus on huolenaiheena. Etenkin tekstiiliteollisuudessa työskentelevien työolot ovat olleet kansainvälisen huomion kohteena. Kambodžan työntekijöiden ja työnantajien oikeuksia suojataan työlaeilla. Vaikka työlaki takaa turvallisen työympäristön, on turvallisuusstandardeja vähän, ja ilman yksityiskohtaisia asetuksia esimerkiksi rakennusalalla, on lain täytäntöönpano mahdotonta. Työlainsäädäntö määrittää myös eri alojen minimipalkat, jotka ovat 2010-luvulla nousseet selvästi suotuisan talouskehityksen myötä.[12]

Maan sisäisessä muuttoliikkeessä on haasteena työväestön keskittyminen vain harvoihin osiin maata. Muuttoliike suuntautuu maaseudulta pääkaupunkiin ja sitä ympäröiviin maakuntiin. Ulkomailla työskentelee noin 1,2 miljoonaa Kambodžan kansalaista. Merkittävä osa tekee laitonta työtä Thaimaassa. Ulkomailla työskentelevät lähettävät maailmanpankin vuonna 2018 tekemän arvion mukaan kotimaahansa rahalähetyksiä 400 miljoonan dollarin edestä.[12]

Lapsityövoiman käyttö ja velkaorjuus ovat Kambodžassa laittomia. Pelastakaa Lapset -järjestön raportin mukaan Kambodža on edistynyt lapsityövoiman kitkemisessä erinomaisesti. Vuonna 2001 43 prosenttia maan lapsista kuului lapsityövoiman piiriin, mutta vuonna 2019 enää 9 prosenttia. Vähennys on huomattavasti korkeampi kuin maailmassa keskimäärin.[12]

Infrastruktuuri

Energia

Kambodžassa on viime vuosikymmenien aikana tapahtunut merkittävää taloudellista kehitystä, mutta tämän kehityksen vauhdittamiseksi maan energia-alan infrastruktuuri on vajavaista. Maan teollisuus laajenee ja väestö kasvaa, mikä johtaa sähkönkulutuksen vuosittaiseen kasvuun.[13]

Kambodžan asukkaista 71,5 saa käyttösähkönsä verkosta. 26 prosenttia saa sähkönsä omista aurinkosähköjärjestelmistään tai muista energianlähteistä.[14] Kaupunkialueet ovat kokonaan sähköistettyjä, sen sijaan noin 6 prosenttia maan väestöstä on vailla mitään energianlähdettä.[2]

Kambodža on täysin riippuvainen öljyn ja kaasun tuonnista. Kambodžalla on merialueillaan omia öljyvarantoja, mutta niiden hyödyntäminen on käynnistynyt hitaasti.[13][15] Koska Kambodža on riippuvainen tuontipolttoaineista ja sen sähkönjakelujärjestelmä on alikehittynyt, on maan sähkön hinta yksi ASEAN-maiden korkeimmista.[13]

2010-luvun alkuun asti Kambodžassa tuotettu sähköenergia oli peräisin polttoöljy- ja dieselkäyttöisistä generaattoreista. Nykyisin suurin osa maan sähköenergiasta tuotetaan vesivoimalla ja hiilivoimalla. Vesivoimalla tuotetaan noin puolet maan sähköenergiasta, hiilivoimalla noin kolmasosa. Noin 15 prosenttia maan sähköenergiasta tuodaan ulkomailta, pääasiassa Vietnamista. Kambodžan oman energiatuotannon haittapuolena ovat vesi- ja hiilivoimaloiden suuret ympäristövaikututukset. Tämän lisäksi keskeisimpänä haasteena on että maa on riippuvainen fossiilisista polttoaineista ja tuontisähköstä.[13]

Liikenne

Vuosikymmeniä kestäneet sodat ja epävakaat ajat aiheuttivat maan infrastruktuurille huomattavia vahinkoja. Viime vuosina elpyminen on ollut nopeaa.[16] Perinteisesti maan sisävesiväylät ja tieverkosto ovat muodostaneet tärkeimmät kuljetusreitit.[8]

Kambodžassa tieverkoston kokonaispituus on vajaa 50 000 km. Tästä on päällystetty noin neljäsosa.[2][16] Moottoriteitä Kambodžassa ei ole, mutta sellainen on suunnitteilla Phnom Penhin ja Sihanoukvillen välille. Tiehankkeille Kambodža on saanut rahoitusta Kiinasta. Kiina on rahoittanut 70 prosenttia Kambodžan teistä, mutta ongelmana on että rakennusmenetelmät ovat halpoja asfaltti on laitettu ohuen murskekerroksen päälle. Lisäksi teitä rakentavat usein kouluttamattomat työntekijät ja heidän työtään ei valvota.[16] Kambodžan ensimmäinen silta Mekongjoen yli valmistui vuonna 2001. Se sijaitsee noin 75 km Phnom Penhistä koilliseen ja se on helpottanut huomattavasti matkaa maan itä- ja länsiosien välillä.[8]

Kambodžassa on kaksi päärautatielinjaa, pohjoinen rata Phnom Penhistä, Pursatin ja Battambangin kautta Poipetiin Thaimaan rajalle, sekä eteläinen rata Phnom Penhistä Sihanoukvilleen. Rautatiejärjestelmän käyttö saavutti huipunsa vuonna 1970, mutta vuosikymmenien konfliktit ja laiminlyönnit aiheuttivat rataverkoston rapistumisen. Rautatieliikenne aloitettiin uudelleen 1980-luvulla, mutta vuonna 2008 matkustajaliikenne oli loppunut. 2010-luvulla maan rataverkkoa alettiin kunnostaa ulkomaisten rahoittajien tukemana. Matkustajaliikenne aloitettiin uudestaan 2016, mutta pääsääntöisesti rautateitä käytetään tavaraliikenteen kuljetuksiin. Vuonna 2019 Kambodžan rataverkko yhdistettiin jälleen Thaimaan rataverkkoon, sen jälkeen kun ne oli erotettu vuonna 1974.[16]

Kansainvälisiä lentokenttiä Kambodžassa on kolme, Phnom Penhissä, Siĕm Réabissa ja Sihanoukvillessä. Matkustaja- ja rahtilentojen määrä lentoasemilla on kasvanut, osaksi maahan tulleiden turistien myötä. Kaikilla lentoasemilla on viime vuosina tehty merkittäviä laajennustöitä ja uusia lentoasemia on suunnitteilla.[16]

Maan ainoa kaupallinen ja kansainvälinen syväsatama on Sihanoukvillen satama. Satamaan mahtuu 4 500 konttia ja satama on 11 metriä syvä, mutta näitä on tarkoitus laajentaa vuoteen 2023 mennessä. Maan toiseksi suurin satama on Phnom Penhin satama, jonka konttiterminaalia on Kiinan rahoituksella kehitetty. Satama sijaitsee 330 kilometrin päässä merestä. Phnom Penhissä lastaavat alukset voivat palvella kansainvälisiä kohteita, mutta sitä voivat käyttää vain suhteellisen pienet alukset. Muita jokisatamia käyttävät vain kotimaiset alukset. Vesiväyliä Kambodžassa on noin 1750 km, joista noin 850 km on purjehduskelpoisia kuivana vuodenaikana.[16]

Tietoliikenne

Internetin saavutettavuus on kasvanut kolminkertaisesti vuodesta 2000 ja kasvu on edelleen merkittävää. Noin 50 prosentilla maan väestöstä on mahdollisuus käyttää internetiä. Televisio on noin 64 prosentilla kotitalouksista.[16]

Lähteet

  1. ↑ a b Cambodia IMF. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Cambodia The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Income Gini coefficient Human Development Reports. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Labor force, total 1.3.2020. The World Bank. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Maailman Markkinat 2018-2019 (pdf) Ulkoministeriö. Viitattu 7.8.2020. (suomeksi)
  6. ↑ a b Overview The World Bank. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e Cambodia rising through the horizon kesäkuu 2014. fibre2fashion.com. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Economy Encyclopædia Britannica. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)
  9. ↑ Tourism and statistics report year 2018 (pdf) Ministry of tourism. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)
  10. ↑ Cambodia strengthens legal framework against child sex tourism 10.7.2017. UNODC. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)
  11. ↑ a b Wissen Media Verlag GmbH Gütersloh/München: Maailmalla Aasia, s. 86-91. Saksa: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33474-41.
  12. ↑ a b c d e Labor 3.4.2015. OpenDevelopmentCambodia. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d Energy 3.3.2015. OpenDevelopmentCambodia. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)
  14. ↑ Cambodia - Beyond connections: energy access diagnostic report based on the multi-tier framework (pdf) 15.3.2018. The World Bank. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)
  15. ↑ Oil and gas resources 6.1.2016. OpenDevelopmentCambodia. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)
  16. ↑ a b c d e f g Infrastructure 28.11.2015. OpenDevelopmentCambodia. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)


Aasian valtioiden talous
  Afganistan   Arabiemiraatit   Armenia   Azerbaidžan   Bahrain   Bangladesh   Bhutan   Brunei
  Etelä-Korea   Filippiinit   Georgia   Indonesia   Intia   Irak   Iran   Israel
  Itä-Timor   Japani   Jemen   Jordania   Kambodža   Kazakstan   Kiina   Kirgisia
  Kuwait   Laos   Libanon   Malediivit   Malesia   Mongolia   Myanmar     Nepal
  Oman   Pakistan   Palestiina   Pohjois-Korea   Qatar   Saudi-Arabia   Singapore   Sri Lanka
  Syyria   Tadžikistan   Taiwan   Thaimaa   Turkki   Turkmenistan   Uzbekistan   Venäjä
  Vietnam
Maailman kauppajärjestön (WTO:n) jäsenet
EU:n jäsenmaat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kambodžan_talous&oldid=19084272”