Itä-Timorin talous
Itä-Timor on itsenäistymisensä jälkeen kohdannut suuria haasteita maan infrastruktuurin jälleenrakentamisessa, hallinnon vahvistamisessa ja työpaikkojen lisäämisessä. Maassa on merkittävät öljyvarannot, mutta toistaiseksi niistä ei ole ollut hyötyä suurimmalle osalle maan väestöstä.[2]
| Itä-Timorin talous | |
|---|---|
 Markkinat Lospalosissa. |
|
| Valuutta |
Yhdysvaltain dollari ja Itä-Timorin centavo |
| Tilastot | |
| BKT | 6,57 mrd USD (2015)[1] |
| - per asukas | 5 600 (2015)[1] |
| - kasvu | 4,3% (2015)[1] |
| - toimialoittain | maatalous 7%, teollisuus 70,3% palvelut 22,5% (2010)[1] |
| Inflaatio | 0,6% (2015)[1] |
| Köyhyysrajan alle jäävien määrä |
37% (2015)[1] |
| Gini-kerroin | 31,9 (2007)[1] |
| Työvoima | 259 800 (2013) |
| - toimialoittain | maatalous 64%, teollisuus 10% palvelut 26% (2010)[1] |
| Työttömyys | 3,1% (2013)[1] |
| Ulkomaankauppa ja -investoinnit | |
| Vienti | 18 milj. USD (2015)[1] |
| Vientituotteet | öljy, kahvi, santelipuu, marmori |
| Tuonti | 647,7 milj USD (2015)[1] |
| Tuontituotteet | ruoka, bensiini, kerosiini, koneet[1] |
| Julkinen talous | |
| Julkinen velka | 311,5 milj USD (2015)[1] |
| Budjetin tulot | 400 milj USD (2015)[1] |
| Budjetin menot | 2,80 mrd USD (2015)[1] |
| Alijäämä | -91,6% bkt:sta (2015)[1] |
Talouspolitiikka muokkaa
Timorilla on merkittävät öljy- ja kaasuvarannot, mutta se ei ole juurikaan hyödyttänyt maaseudun asukkaita, jotka saavat elantonsa kotitarveviljelystä. Lähes puolet maan väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä.[3] Itä-Timorin öljyrahasto perustettiin vuonna 2005 ja IMF on määritellyt maan maailman öljyriippuvaisimmaksi valtioksi. Öljyrahasto kattaa lähes koko hallituksen vuosibudjetin.[2]
Toimialat muokkaa
Maatalous muokkaa
Maatalousala työllistää 80 % maan väestöstä. Noin 67 000 itätimorilaista kotitaloutta kasvattaa kahvia. Suuri osa heistä on köyhiä. He saavat tuottoa työstään noin 3,7 USD päivässä. 11 000 kotitaloutta kasvattaa mungpapuja, useimmat heistä toimivat omavaraisviljelijöinä.[4] Kahvi on öljyn jälkeen maan toiseksi merkittävin vientituote. Kahvi tuottaa Itä-Timorille 10 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa. Merkittävin itätimorilaisen kahvin ostaja on yhdysvaltalainen kahvilaketju Starbucks.[5]
Teollisuus muokkaa
Maan taloutta ovat huomattavasti vahvistaneet öljyn- ja kaasun tuotannosta saadut tulot, mutta maassa ei ole tuotantolaitoksia joten ala työllistää vain vähän itätimorilaisia. Kaasu johdetaan jalostettavaksi Australiaan, mutta Itä-Timor on kiinnostunut kehittämään oman maansa jalostuskapasiteettia. Öljytulojen osuus on 90 % valtion budjetista ja siitä saatavia varoja rahastoidaan tulevaisuuden varalle.[1] Yksityissektorin kehitys on heikkoa pääoman puutteen, heikon infrastruktuurin, epätäydellisen oikeusjärjestelmän ja tehottoman ympäristön sääntelyn vuoksi.[5]
Infrastruktuuri muokkaa
Energia muokkaa
Itä-Timor on energiantuotannon suhteen omavarainen. Maan väestöstä vain 42 % elää sähköistetyissä kotitalouksissa. Maaseudulla 27 % kodeista on sähköistetty.[1] Vielä vuonna 1985 sähköistettynä oli vain neljä prosenttia maasta. Maan sähköverkon kehitys oli suhteellisen nopeaa Indonesian hallitessa Itä-Timoria, mutta silloinkin Itä-Timor oli Indonesian toiseksi vähiten sähköistetty provinssi. Maan sähköverkko tuhoutui laajalti vuoden 1999 väkivaltaisuuksissa.[6] Maan sähköntuotanto toteutuu lähes yksinomaan dieselmoottorein. Maassa on potentiaalia uusiutuvien energianlähteiden vesivoiman, tuulivoiman ja aurinkovoiman kehittämiselle mutta kehitys on vasta alussa.[6][7]
Liikenne muokkaa
Itä-Timorissa on kuusi lentokenttää, joista merkittävin on pääkaupunki Dilin lentoasema. Maassa on yksi kauppasatama, joka sijaitsee Dilissä. Rautateitä maassa ei ole. Tieverkostoa maassa on noin 6000 kilometriä, ja siitä on päällystetty noin 2600 km.[1]
Tietoliikenne muokkaa
Maan tietoliikenneverkko tuhoutui suurelta osin 1999 tapahtumien seurauksena. Maan tietoliikenne ulkomaille on hyvin rajoittunutta. Internetin käyttäjiä maassa on 165 000, runsaat 13 % maan väestöstä. Maassa on yksi julkinen TV-kanava, jonka lähetyskielet ovat tetum, indonesia ja portugali.[8][1]
Lähteet muokkaa
- The World Factbook cia.gov. Arkistoitu 28.1.2018. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t The World Factbook cia.gov. Arkistoitu 28.1.2018. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Public Information Notice: IMF Executive Board Concludes 2010 Article IV Consultation with the Democratic Republic of Timor-Leste 8.3.2011. imf.org. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Schonhardt, Sara: Former Army Chief Elected President in East Timor 12.8.2012. nytimes.com. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Expanding Timor - Leste's Near - Term Non - Oil Exports elokuu 2010. World Bank. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
- ↑ a b U.S. Relations With Timor-Leste 27.10.2015. state.gov. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
- ↑ a b POWER SECTOR DEVELOPMENT PLAN FOR TIMOR-LESTE syyskuu 2004. Pacific Department Asian Development Bank. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Arkistoitu kopioRenewable Energy in Timor-Leste Rainbow Power Company. Arkistoitu 5.12.2016. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Economy easttimorgovernment.com. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Itä-Timorin talous Wikimedia Commonsissa
