Muhammed
Muhammad 
kuuntele ääntämys (ohje) (arab. محمد noin 570 Mekka – 8. kesäkuuta 632 Medina) oli islamin uskonnon perustaja. Islamin opin mukaan on olemassa ainoastaan yksi Jumala, jonka lopullisen ja täydellisen ilmoituksen profeetta Muhammad välitti ihmiskunnalle.
Vuodesta 610 alkaen Muhammad sai ilmestyksiä, joista koottiin hänen kuolemansa jälkeen Koraani. Muhammad saarnasi islaminuskoa aluksi Mekassa, mutta vuonna 622 hän joutui lähtemään läheiseen Medinan kaupunkiin. Medinassa Muhammadista tuli niin uskonnollinen, sotilaallinen kuin poliittinenkin johtaja. Monivuotinen sota Mekkaa vastaan päättyi kaupungin valloitukseen vuonna 630. Muhammad kuoli Medinassa vuonna 632.[1]
Muhammadin nimen mainitsemisen jälkeen muslimeilla on tapana lisätä siunausformula. Usein suomalaisessa kirjallisuudessa profeetan nimen kirjoitusasuna on ollut Muhammed, joka poikkeaa arabian muiden sanojen merkitsemisestä. Tästä syystä joidenkin asiantuntijoiden mukaan siitä tulisi luopua.[1] Nimi translitteroidaan latinalaisilla aakkosilla toisinaan myös Muhamed, Mohammad, Mohammed, Mohamed, Mahommed, Mehmed, Mehmet tai Mahomet.
Elämä
Syntymä ja varhaisvuodet
Muhammad syntyi vuoden 570 tienoilla Mekassa, nykyisen Saudi-Arabian alueella. Tarkkaa syntymävuotta ei tunneta, mutta se on ilmeisemmin laskettu 40 vuotta taaksepäin profeetanuran alusta. Mekka oli vilkas mutta pienimuotoinen kaupankäynnin keskus, jossa sijaitsi Kaaban temppeli.[2] Mekkalaisten uskonto perustui seemiläiseen animalismiiin, mutta myös astrologialla oli oma paikkansa.[3]
Mekka sijaitsee vuorten ympäröimässä laaksossa. Esi-islamilaiseen aikaan pyhiinvaellusten yhteydessä toimi markkinoita, joissa käytiin vilkasta kauppaa "jumalanrauhan" turvin. Pyhiinvaelluskuukausina verenvuodatus ei ollut sallittua.[3] Maaperä ei ollut kovin hedelmällinen ja kaupunki muistutti enemmän savimajoista koottua suurta kylää. Kaaban temppeli sai katon vasta Muhammadin nuoruudessa.[2]
Muhammadin isä Abdullah kuului Mekan pääheimoon Quraišiin, mutta hän kuoli joko ennen pojan syntymää tai pian sen jälkeen. Muhammadin äiti Amina kuoli pian miehensä jälkeen. Islamilainen historiankirjoitus kuvaa perhettä köyhtyneeksi aateliksi, mutta tämä on saattanut olla myöhempää kaunistelua. Vanhempiensa kuoltua Muhammad kasvoi ensin isoisänsä Abdulmuttalibin ja tämän kuoltua setänsä Abu Talibin suojissa.[2]
Muhammadin varhaisista vuosista on tarjolla vähän varmaa tietoa, ja lähteet voivat olla jopa keskenään ristiriitaisia. Perimätieto on keskittynyt Muhammadin ylistämiseen, ja totuus on saattanut jäädä sivuun. Nuori Muhammad paimensi setänsä ja naapureiden karjalaumoja, ja tätä työtä kesti kymmenenteen ikävuoteen asti. Tuolloin hän pääsi setänsä mukana kauppakaravaaneille ja tutustui Lähi-idän maihin. Yhden perimätiedon mukaan sedällä oli kauppa Mekassa ja Muhammad toimi siellä kauppa-apulaisena.[4]
Kauppias Muhammad ja rikas leski
Täysi-ikäiseksi tultuaan Muhammadista tuli perimätiedon mukaan kauppias. Hänen ei tiedetä hoitaneen mitään suurempaa liiketoimintaa. Mikäli Muhammad toimi perimätiedon mukaisesti rikkaan lesken Khadijan edustajana kauppamatkoilla, hänen roolinsa on voinut rajoittua päällysmiehen osaan.[5]
Perimätieto on kuvannut Muhammadia lukutaidottomaksi. Toisaalta tällä islamilaiset lähteet ovat halunneet korostaa Koraanin jäljittelemättömyyttä ja sitä, että sen sanamuodotkin ovat tulleet Jumalasta, ei ihmisestä. Toisaalta yksittäisten lähteiden mukaan Muhammad oli luku- ja kirjoitustaitoinen.[5] Pakanakansan profeettaa tarkoittavan sanan ummi merkitys on hieman epävarma. Useimmat tutkijat tulkitsevat sanan viittaavan, ettei Muhammad ollut uskonoppinut vaan tavallisten ihmisten keskuudesta noussut profeetta.[6]
Tarinoissa Muhammad matkusti ympäri Arabiaa ja kävi kauppareittejä pitkin myös Syyriassa. Rikas leski Khadija oli kuullut, kuinka luotettava, rehellinen, vilpitön ja kunniallinen hän oli. Khadija pyysi miestä hoitamaan hänen liikeasioitaan matkojensa aikana ja palattuaan huomasi hänen suoriutuneen tehtävistään erittäin hyvin. Samaten Khadijan alaiset puhuivat ainoastaan hyvää Muhammadista. Myöhemmin Khadija avioitui 25-vuotiaan Muhammadin kanssa. Khadijan ikä arvioidaan lähteestä riippuen 28 ja 40 vuoden väliin.[4]
Perimätieto korostaa avioparin suurta ikäeroa, mutta todennäköisesti se ei ollut järin suuri – Khadijan kerrotaan synnyttäneen seuraavan kahden vuosikymmenen aikana useita lapsia. Heistä ainoastaan tytär Fatima Zahra eli riittävän vanhaksi saadakseen omia lapsia.[3] Muhammadin ainoat lapsenlapset olivat pojat Hasan ibn Ali ja Husain ibn Ali sekä tyttäret Zainab bint Ali ja Umm Kulthum bint Ali. Muhammad asui Khadijan kanssa yksiavioisessa suhteessa ja vasta vaimonsa kuoleman jälkeen, vuonna 619, hän otti useita vaimoja.[7]
Ensimmäiset ilmestykset
Keski-ikää lähentelevä Muhammad kävi iltaisin vaeltelemassa kotikaupunkinsa Mekan lähistöllä vuorilla ja mietiskelemässä elämän suuria kysymyksiä. Tapa oli varsin yleinen munkeille, askeeteille ja vapaa-ajattelijoille. Perimätiedon mukaan noin vuoden 610 tienoilla Hiran luolassa ollut Muhammad näki enkelin.[8]
»Kun hän oli kerran luolassa enkeli tuli hänen luokseen ja sanoi "Lue!". "Minä en osaa lukea", minä vastasin ja enkeli painoi minua, kunnes ahdistuin. Sitten hän päästi minut ja toisti: "Lue!" "Minä en osaa lukea", minä vastasin, ja enkeli painoi minua toistamiseen, kunnes ahdistuin. Sitten hän päästi minut ja toisti: "Lue!" "Minä en osaa lukea", minä vastasin, ja enkeli painoi minua kolmannen kerran, kunnes ahdistuin. Sitten hän päästi minut ja toisti: "Lue, kautta Herrasi, joka on luonut, luonut ihmisen sikiöstä. Lue; onhan Herrasi jalomielinen."»
Muhammad oli peloissaan ja epävarma tapahtuneesta, mutta hänen vaimonsa Khadijan kristitty serkku Waraqa oli vakuuttunut näyn todellisuudesta. Varhaisimmassa perinteessä enkeliä ei aina nimetä, mutta viimeistään Medinan kaudella nimeksi tuli arkkienkeli Gabriel (arab. جبريل, Jibrīl). Joidenkin lähteiden mukaan Muhammad sai ilmestyksensä ensin enkeli Israfililta kolmen vuoden ajan ja vasta sen jälkeen Gabrielilta.[9]
Monet islamilaiset lähteet kertovat ensimmäisen ilmestyksen jälkeen seuranneesta välikaudesta (fatra), jolloin Muhammad ei saanut uusia ilmestyksiä vaan alkoi epäillä ensimmäistäkin ilmestystä. Tauon jälkeen ilmestykset alkoivat uudelleen, ja Muhammadin toiminta laajeni perhepiirin ulkopuolelle.[10]
Muhammad ei ollut ainoa arabialainen pohdiskelija, vaan niemimaalla oli yleisestikin vilkasta uskonnollista liikehdintää. Arabeja kääntyi kristinuskoon ja ennen kaikkea juutalaisuuteen. Vastaavasti osa ihmisistä tutustui näihin uskontoihin kuitenkaan kääntymättä niihin, mutta he omaksuivat eräänlaisen alkumonoteismin. Myöhemmin Muhammadin ilmestyksissä tästä yksijumalaisuudesta käytettiin nimitystä hanif.[3]
Julkinen toiminta Mekassa
Muhammadin julkinen toiminta alkoi noin vuonna 613. Aluksi ilmestykset keskittyivät korostamaan Jumalan mahtavuutta, eikä muita jumalia vastaan suoranaisesti hyökätty. Pian kuitenkin ilmestyksissä kiellettiin muut jumalat ja alettiin korostaa sosiaalista sanomaa. Mekan rikkaat kauppiaat eivät halunneet köyhää ryysyläistä samanarvoiseksi Jumalan edessä, ja lisäksi pelättiin uuden uskonnon myötä myös pyhiinvaelluksen kärsivän. Välirikon syynä lienee myös ollut individualistisen uskonnon ja heimoaatteen väliset ristiriidat.[10]
Muhammad sai aluksi suojelua omalta klaaniltaan, jonka päämiehenä toimi Muhammadin setä Abu Talib. Hän ei itse kääntynyt islaminuskoon, mutta suojeli kyllä veljenpoikaansa. Muhammad keräsi sanomalleen kannattajia eri ryhmistä, varsinkin köyhien joukosta. Muhammadin lähisukulaisista islaminuskoon kääntyivät ainakin hänen vaimonsa Khadija sekä Muhammadin veljenpoika ja tuleva neljäs kalifi Ali ibn Abi Talib.[11]
Islamin ja pakanuuden ajauduttua välirikkoon Muhammadin kannattajien valtaosa, vähävaraiset ja orjat, joutuivat vaikeaan asemaan. Islaminuskoon kääntyneitä rangaistiin heimoyhteisön sääntöjen mukaisesti, mutta kyse ei liene ollut ankarasta vainosta vaan enemmänkin kiusaamisesta ja painostuksesta. Perimätiedon mukaan Muhammad lähetti noin vuonna 615 heikompia kannattajia Etiopiaan. Tutkijat epäilevät tämän kertomuksen historiallisuutta.[11]
Alkuaikojen ilmestyksissä korostetaan, että Muhammad ainoastaan välittää sanomaa Jumalalta ja varoittaa ihmisiä uhkaavasta tuomiopäivästä. Vastaanottamisen roolia on korostettua sillä, että ilmestyksissä Muhammadia puhutellaan yksikön toisessa muodossa. Vain muutamassa kohdassa hänet mainitaan nimeltä.[12]
»Me olemme lähettäneet sinut vain armoksi ihmisille. Sano: Minulle on annettu ilmoitus, että teidän Jumalanne on yksi Jumala. Alistutteko te Hänelle?»
(Koraani 21:107–108, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)
"Saatanalliset säkeet"
Tiettyjen perimätietojen mukaan Muhammad sai paineen ja painostuksen alaisena ilmestyksen, myöhemmältä nimeltä "saatanalliset säkeet". Ilmestys käsitteli Mekassakin palvotun kolmen jumalattaren (Allat, al-Uzza, Manat) asemaa. Säkeet on perimätiedon mukaan tallennettu "alkuperäisessä" suurassa.[13]
»Oletteko te nähneet Allatin, Al-Uzzan ja Manatin, kolmannen. Ne ovat ylhäisiä kurkia?, joiden voi toivoa toimivan välittäjinä [Jumalan ja ihmisten välillä].»
Muhammadin kannattajat olivat Etiopiassa ja mikäli lausunto kirjattiin tuolloin, se lähensi häntä pakanajumaliin. Näihin aikoihin, vuonna 619 Muhammadin ensimmäinen vaimo Khadija ja Muhammadin setä Abu Talib kuolivat. Samaten klaanin päämies Abu Lahab ei suhtautunut enää niin suopeasti suojattiinsa ja kiroaakin Muhammadin myöhemmässä vaiheessa.[13]
Jonkin ajan kuluttua Muhammad ilmoitti saaneensa uuden ilmestyksen, jonka mukaan Saatana oli päässyt sekaantumaan jumalallisiin ilmestyksiin ja saanut Muhammadin lisäämään jakeet alkuperäiseen ilmestykseensä. Jakeet muutettiin seuraaviksi:[13]
»Oletteko te nähneet Allatin, Al-Uzzan ja Manatin, kolmannen. Teilläkö olisi poikia, ja Hänellä vain tyttäriä? Sepä olisi väärä jako!»
(Koraani 53:19–22, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)
Tosin vanhoissa suurissa "saatanalliset säkeet" olivat voimassa ja korjattu muoto tuli hyväksyttäväksi vasta Muhammadin kuoleman jälkeen.[13] Koraani koottiin kirjaksi 600-luvun puolivälissä aluksi konsonanttitekstinä. Arabian vokaalimerkit ja muut tarkkeet vakiintuivat seuraavalla vuosisadalla. Oppi Koraanin muuttumattomuudesta syntyi vielä myöhemmin.[14]
Tarina "saatanallisista säkeistä" oli pitkään tutkijoiden hyväksymä, sillä perimätieto asetti Muhammadin näin epäsuotuisaan valoon. Viime aikoina on kiinnitetty huomiota historiallisiin ongelmiin. Yhtenä kysymyksenä on Etiopian siirtolaisten meno ja paluu, joka edellyttäisi riittävän pitkää aikaa. Yhden teorian mukaan Muhammad salli hiljaisesti muut jumalat pitkäksikin aikaa.[15]
Muutto Medinaan
Muhammadin oleskelu Mekassa alkoi käydä tukalaksi ja ryhtyi suunnittelemaan muuttoa toiseen kaupunkiin. Hän tiedusteli asiaa useilta beduiiniheimoilta ja jopa yritti muuttoa Mekan naapurikaupunkiin Ta’ifiin, mutta tämä päättyi ilmeisesti katastrofaalisesti.[16]
Muhammad sai kontaktin pohjoisessa sijaitsevaan kaupunkiin nimeltä Yathrib, myöhemmältä nimeltä Medina. Siellä asui useita juutalaisheimoja, mikä saattoi muokata kaupungin vastaanottavaiseksi uudelle monoteistiselle uskonnolle. Päinvastoin kuin Mekka, Medina sopi erinomaisesti maanviljelyyn ja kaupungin vanhin kerros oli etääntynyt beduiiniyhteiskunnasta.[16]
Muutto (arab. هِجْرَة, hijra, suomeksi usein hidžra) tapahtui vuonna 622. Tästä tapahtumasta alkaa myös islamilainen ajanlasku. Useimpien kaupunkilaisten mielessä oli saada Muhammadista sovintotuomari, joka sovittaisi pääheimojen välisiä verikostoja. Hänestä ei odotettu uuden uskonnon tuojaa.[16]
Profeetta ja valtiomies
Aluksi Muhammadin asema lienee pysynyt sovintotuomarin osassa, mutta tasapaino järkkyi, kun Mekasta saapui suuri määrä muslimeita ja osa kaupunkilaisista kääntyi islaminuskoon. Heimorajat menettivät merkityksensä uuden uskontojärjestelmän hyväksi.[17]
Muhammad kokosi ympärilleen muslimit yhteisöksi (arab. أمة, umma). Tämän lisäksi hän teki liittosopimuksia kaupungin muiden ryhmien, pakanoiden ja juutalaisten kanssa. Aluksi myös nämä laskettiin yhteisöön, sillä umma ei ollut alun perin uskonnollinen käsite. Myöhemmin kitkaa tuli erityisesti juutalaisten kanssa, sillä he eivät kääntyneet islaminuskoon.[17]
Muhammadin asema muutos näkyi myös ilmestyksissä. Köyhien profeetasta tuli valtiomies ja sotapäällikkö. Samalla Koraanin suuriin alkoi ilmestyä laki- ja rituaalisäädöksiä (arab. شريعة, šaria). Ilmestyksissä myös syytettiin juutalaisia ja kristittyjä pyhien kirjoitusten väärentämisestä ja heiltä alettiin vaatia veroa uskonnonvapauden säilyttämisen edellytyksenä.[18] Aluksi juutalaiset saivat jäädä vapaasti asumaan Medinaan, mutta myöhemmin heidät karkotettiin yksi toisensa jälkeen.[17]
Ennen muuttoa Medinaan Muhammad oli ollut toiveikas juutalaisten kääntymisestä islaminuskoon. Muslimien rukoussuunta lieneekin alun perin ollut Jerusalem. Kun juutalaiset eivät hyväksyneet häntä profeetaksi, suunta käännettiin kohti Muhammadin kotikaupunkia Mekkaa. Näin pakanallinen Kaaban temppeli sai pitää asemansa.[17] Muhammadin vahvistettua asemansa Medinassa hän aloitti Mekkaan paluun valmistelun.
Medinan kaudella Muhammad otti vaimokseen A’iša bint Abi Bakrin, joka oli perimätiedon mukaan tuolloin 6-vuotias ja asui 9-vuotiaaksi vanhempiensa luona ennen kuin avioliitto pantiin toimeen.[19] On myös esitetty arvioita, että A’iša olisi ollut 12-vuotias.[20][21] A’iša oli toinen Muhammadin yhdestätoista vaimosta, ja häntä pidetään Muhammadin "suosikkivaimona". Vaimojen ja lasten lisäksi Muhammadin talouteen kuului lukuisia Muhammadin ja hänen vaimojensa omistamia orjia.[22]
Islamilainen perimätieto korostaa Muhammadin mekaanista roolia jumalallisten ilmestyksien välittämisessä. Toisaalta Medinan kaudella ilmestyksiin tulee vahvemmin vaatimuksia totella myös itse Muhammadia. Myöhemmässä islamissa uskonoppineet ovat vedonneet näihin kohtiin, kun Muhammadin elämäntavan eli sunnan noudattaminen on määritelty uskonnolliseksi velvollisuudeksi.[12]
»Joka tottelee profeettaa, tottelee Jumalaa, mutta joka kääntyy pois, tietäköön, ettemme ole lähettäneet sinua hänen vartijakseen.»
(Koraani 4:80, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)
Sota Mekkaa vastaan
Muhammad aloitti sota- ja ryöstöretket pääasiassa Mekkaan ja sieltä pohjoiseen suuntautuvia karavaaneja vastaan. Ryöstöretket kuuluivat osaksi beduiinikulttuuria eikä niitä katsottu Koraanissakaan pahalla silmällä, pikemminkin oikeutettuina toimenpiteinä. Muhammad laati yksityiskohtaisen lainsäädännön ryöstöretkien saaliinjaosta. Ryöstöretkien yhteydessä hävinnyt osapuoli menetti omaisuutensa lisäksi usein myös henkensä.[23]
Ensimmäinen suuri yhteenotto tapahtui Badrissa vuonna 624. Muhammadin joukkojen oli tarkoitus ryöstää mekkalaisten suhteellisen suojaton kauppakaravaani. Mekkalaiset saivat asiasta vihiä ja lähettivät aseistetun saattojoukon. Itse kauppakaravaani pääsi turvaan, mutta mekkalaisten joukot kärsivät huomattavan tappion.[3]
Seuraava vuonna sotaonni kääntyi. Mekkalaiset kokosivat niemimaan mittasuhteissa valtavan, 3 000 miehen armeijan ja voittivat selkeästi Uhud-vuorella käydyn taistelun. Muhammad haavoittui itsekin, ja hänen setänsä Abu Hamza sai surmansa.[23]
Muhammad syytti jälkiselvittelyissä tappiosta juutalaisia, joiden hän väitti asettuneen mekkalaisten puolelle. Todellisuudessa kristityt ja juutalaiset olivat pysytelleet puolueettomina. Muslimiarmeija hyökkäsi Khaibarin juutalaiskylän kimppuun ja surmasi eri lähteistä riippuen 600–900 juutalaista. Muhammad otti itselleen kauniin juutalaistytön, Raihana bint Zaidin, surmaten sitä ennen tämän koko perheen.[23]
Kolmannessa koitoksessa vuonna 627 mekkalaiset hyökkäsivät suoraan Medinaan. Taistelusta ei tullut mitään, sillä vähälukuisemmat muslimit suojautuivat kaivamalla vallihaudan Medinan suojaamattomalle puolelle. Muilta osin kaupunkia suojasivat rosoiset laavakentät. Sotaretki surkastui odotteluksi, satunnaisiksi kaksintaisteluiksi ja sanasodaksi. Mekkalaisten vetäytyminen tyhjin käsin vaikutti heidän arvovaltaansa.[24]
Ennen vetäytymistä oli saatu aikaan sopimus, jonka mukaan muslimit saisivat tehdä pyhiinvaellusmatkan Mekkaan. Seuraavana vuonna Muhammad lähti joukkoineen pyhiinvaellusmatkalle, mutta osa Quraišien klaanin sotaisesta siivestä ei suostunut päästämään muslimeja Mekkaan. Joukko lähti Muhammadia vastaan, ja he kohtasivat Hudaibiyyan keitaalla. Välttääkseen taistelun osapuolet solmivat kymmenen vuotta kestävän rauhansopimuksen.[23]
Tämä Hudaibiyyan sopimusmalli on säilynyt islamilaisessa kulttuurissa eräänlaisena dogmina. Se mukaan ei-muslimin kanssa voi tehdä sopimuksen, mutta siitä ei tarvitse pitää kiinni kuin vain sen ajan, mitä tarvitaan oman aseman vahvistumiseen. Muhammad antoi uuden ilmoituksen, jonka mukaan Saatana oli päässyt sotkemaan Jumalalta tullutta sanomaa. Jopa enkeli Gabriel moitti Muhammadia.[23]
»Jos me vaihdamme jakeen tilalle toisen, tietää Jumala kyllä parhaiten, mitä Hän lähettää. He väittävät: "Sinähän vain sepität!" Ei! Mutta useimmat heistä eivät tiedä.»
(Koraani 16:101, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)
Voitto Mekasta ja kuolema
Vuonna 629 muslimit suorittivat pyhiinvaelluksen, mutta jo seuraavana vuonna 630 Muhammad rikkoi "kymmenen vuoden rauhansopimuksen" ja valtasi Mekan kohtaamatta suurtakaan vastarintaa. Mekan asukkaat kääntyivät islaminuskoon yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta.[25] Tähän syynä oli myös Muhammadin määräys, että yksikään ei-muslimi ei saa astua jalallaan Mekkaan. Nykyisin tämä määräys koskee myös Medinaa.[26] Profeetta Muhammad käski tuhottavaksi mekkalaisten palvomien jumalien patsaat, mutta jätti Kaaban rauhaan.
Muhammad jäi Medinaan ja vahvisti uutta valtakuntaansa sekä kävi taisteluita niskuroivia heimoja vastaan. Epävarman perimätiedon mukaan tihenevien päänsärkykohtausten vuoksi Muhammad siirsi osan johtamisvastuuta apelleen, lempivaimonsa A’išan isälle Abu Bakrille vuonna 631.[27]
Seuraavana vuonna Muhammad lähti toiselle pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan. Matkan alkuvaiheessa hän sai voimakkaan päänsärkykohtauksen ja palasi takaisin Medinaan. Perimätiedon mukaan Muhammad kuoli tuolla matkalla lempivaimonsa A’išan syliin 8. kesäkuuta 632 eli hidžran 10. vuotena.[27]
Muhammadin kuoleman jälkeen
Kapina, eheytys ja valloitusretket
Muhammadin kuoleman myötä vanha rakennelma natisi liitoksissaan. Muhammad toimi eläessään niin maallisena kuin hengellisenäkin johtajana, mutta hänen kuollessaan beduiiniheimot kapinoivat. He olivat sitoutuneet Muhammadiin – eivät hänen seuraajaansa. Myös islaminusko oli lähinnä poliittisen lojaalisuuden merkki, eikä beduiineilla ollut syytä lähettää almuja Medinan keskushallinnolle. Joissakin heimoissa kohosi jopa omia profeettoja.[25]
Kalifiksi äänestettiin Muhammadin läheinen seuraaja Abu Bakr, ja hän palauttikin kapinoivat heimot takaisin ruotuun ridda-sodissa. Tämän jälkeen muslimit lähtivät valloittamaan Arabian niemimaan ulkopuolisia alueita. Alkuislamilaisuudessa Muhammad ei pakottanut ei-muslimeja kääntymään heti islaminuskoon. Valloitetut saivat pitää uskonsa ja tapansa, kunhan tunnustivat islamin ylivallan ja maksoivat veroja Medinan keskushallinnolle.[28]
Islam oli jo syntymästään valtiollinen uskonto. Vastaavasti varhainen kristinusko syntyi poliittisen vallan ulkopuolella, jopa vainottuna. Tästä johtuen islamin ja valtion eroa ei voi juuri ajatella. Tältä pohjalta Muhammadin seuraajat loivat itselleen islamilaisen imperiumin suhteellisen lyhyessä ajassa.[25]
Profeettakuva ja legendat
Kuva Muhammadista alkoi elää hänen kuoltuaan varsin itsenäisesti, ja hänestä tehtiin 800-luvulla ihmisten ja Jumalan välinen profeetta. Koraani itse korostaa monissa kohdissa Muhammadin tavallisuutta.[29]
»Sano: En minä ole poikkeus aiemmista lähettiläistä enkä minä tiedä, mitä teille tai minulle tapahtuu. Minä vain seuraan sitä, mikä on minulle ilmoitettua. Minä olen vain selkeä varoittaja.»
(Koraani 46:9, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)
Toinen merkittävä teologinen oppi oli profeetta Muhammadin synnittömyys (arab. عصمة, ’iṣma). Tämä takasi, että hän jumalalliset ilmestykset uskoville erehtymättömän uskollisesti. Lisäksi hän toimi elämässään esikuvallisesti, jota jäljittelemällä myös tavalliset muslimit pystyvät menettelemään oikein kaikissa elämän kysymyksissä.[30] Tämä sunnalainen teoria kehittyi viimeistään 1000-luvulla. Šiialaisessa teoriassa isma kehittyi jo varhaisemmin ja käsitti myös šiialaiset imaamit.
Islaminuskossa Muhammad on tavallinen, joskin Jumalan suosima ja valitsema ihminen. Sen sijaan kansantaruissa profeetta Muhammad teki ihmetekoja, jotka tosinaan muodostivat vastineita kristittyjen Jeesuksen tarinoihin. Jo pelkällä Muhammadin nimen lausumisella uskottiin olevan parantavia voimia.[29] Islamin mystisessä suuntauksessa suufilaisuudessa Muhammad on Täydellinen ihminen, jollaiseksi Jumala on tarkoittanut kaikki ihmiset.[30]
Muhammadin suvulla ei ole sunnalaisissa maissa periaatteessa erityisasemaa, vaikka heitä on kunnioitettu ja vaalittu. Sen sijaan šiialaisessa Iranissa hänen sukulaisensa käyttävät arvonimeä sayyid sekä mustaa turbaania. Vuosisatojen kuluessa sukulaisten määrä on kasvanut niin, että jo huomattava osa väestöstä kuuluu Muhammadin sukuun. Tällöin arvostuksen ratkaisee kuinka tarkasti sukulaisuus on dokumentoitu.[30]
Muhammadin yömatka
Islamilaisessa perinteessä Isra ja Miraj (arab. الإسراء والمعراج) ovat kaksi osaa matkasta, jonka Muhammad teki yhden yön aikana. Tapahtuma, nimeltään yömatka tai taivasmatka, on ajoitettu Mekan aikoihin vuosien 619–621 tienoille.[31] Monet muslimit pitävät yömatkaa todellisena, kun toiset vastaavasti pelkkänä unena.[32] Koraani mainitsee tapahtumasta ainoastaan kahdessa Yöllisen matkan suuran jakeessa.
»Ylistetty olkoon Hän, joka näyttääkseen palvelijalleen merkkejään kuljetti yöllä hänet suojatusta temppelistä kaukaisimpaan temppeliin, jonka tienoon olemme siunanneet. Hän on Kuuleva, Näkevä.»
(Koraani 17:1, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)
»Me sanoimme sinulle: "Herrasi pitää kaikki ihmiset vallassaan." Me näytimme sinulle näkysi ja esitimme kirotun puun Koraanissa vain koetukseksi ihmisille. Me koetamme saada heidät pelkäämään, mutta se vain lisää heidän jo ennestään suurta vääryyttään.»
(Koraani 17:60, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)
Näitä kahta kohtaa on täydennetty islamilaisessa perimätiedoissa eli haditheissa. Hadithit ovat perimätietoa profeetan elämästä, teoista ja sanoista. Tutkimukset ovat epäileväisiä hadithien aitoudesta. Mukana saattaa olla aitoa perimätietoa, mutta yhtä lailla jälkikäteen seuraavalla vuosisadalla keksittyjä tarinoita.[33]
Tarinassa yömatka alkaa Muhammadin nukkuessa yöllä Mekan ulkopuolella sijaitsevassa majatalossa. Yhden version mukaan enkeli Gabriel herättää hänet ja lennättää Muhammadin kolmella loikalla kaukaisempaan moskeijaan. Hadith eli perimätieto kertoo, että paikka on Al-Aqsan moskeija Jerusalemissa. Tosin historiallisesti kyseinen moskeija rakennettiin vasta 80 vuotta Muhammadin kuoleman jälkeen. Siellä hän nousee tikapuita pitkin seitsemänteen taivaaseen, jossa hän tapaa profeettoja ja Jumalan. Toisen version mukaan Muhammad lentää taivaaseen ratsunsa Al Buraqin kyydissä.[31]
Muhammadia esittävät kuvat
Profeetta Muhammadin kuvaaminen on islamin eräiden tulkintojen mukaan kiellettyä. Koraani ei suoraan kiellä kuvien esittämistä, ja lähimmäksi asiaan viittaa Profeettojen suura.
»Kun hän sanoi isälleen ja kansalleen: "Mitä nämä patsaat ovat, joita te palvotte?", he vastasivat: "Olemme nähneet isiemmekin niitä palvovan." Hän sanoi: "Silloin te ja isänne olette selvästi kulkeneet harhaan!"»
(Koraani 21:52-54, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)
Sen sijaan haditheista löytyy kuvakielto selkeämmin. Toisaalta hadithien luotettavuus on kyseenalainen.[33]
Länsimaisessa taiteessa profeetta Muhammadia on kuvattu erityisesti silloin, kun on pyritty kuvaamaan uskontojen perustajia tai filosofeja. Esimerkiksi Yhdysvaltain Korkeimman oikeuden pohjoisseinällä on korkokuva profeetta Muhammadista. Hänellä on oikeassa kädessään sapeli ja vasemmassa kädessään Koraani. Korkokuvan on vuonna 1932 veistänyt kuvanveistäjä Adolph A. Weinman. Yhdysvaltain muslimit ovat aika ajoin valittaneet kuvasta, mutta Korkeimman oikeuden mukaan kuvanveistäjä on tehnyt kuvan hyvässä tarkoituksessa ja kuva ei missään tapauksessa muistuta todellista profeetta Muhammadia.
Katso myös
Lähteet
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Islam taskukirja. Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-60-0.
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin. Helsinki: Gaudeamus Kirja, 2006. ISBN 951-662-924-5.
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraani. Basam Books, 1995,2005. ISBN 952-5534-22-7.
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Basam Books, 1997. ISBN 952-9842-15-5.
- Sartola, Pekka: Islam, ystävä vai vihollinen?. Jyväskylä: Ajanteos Kustannus, 2006. ISBN 952-99597-1-0.
Viitteet
- ↑ a b Hämeen-Anttila, Islam taskukirja, sivut 22–23
- ↑ a b c Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 45–48
- ↑ a b c d e Hämeen-Anttila, Koraanin selitysteos, sivut 237–244
- ↑ a b Sartola, sivut 39–40
- ↑ a b Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 77–78
- ↑ Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivu 91
- ↑ Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivu 14
- ↑ Sartola, sivut 42–45
- ↑ Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 74–75
- ↑ a b Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 51–53
- ↑ a b Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 53–54
- ↑ a b Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 116–117
- ↑ a b c d Sartola, sivut 60–63
- ↑ Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 80–88
- ↑ Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 54–55
- ↑ a b c Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 56–57
- ↑ a b c d Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 57–59
- ↑ Sartola, sivu 88
- ↑ Sahih Bukhari: 7:62:65, 5:58:236, Sahih Muslim: 8:3309
- ↑ Abdul Hameed Siddiqui: The life of Muhammad. Islamic Book Trust, 1999. ISBN 978-983-9154-11-5.
- ↑ Sartola, sivu 86
- ↑ Sahih Bukhari: 3:43:648, 4:53:344, 4:56:708, 7:65:344, 9:89:321
- ↑ a b c d e Sartola, sivut 87–92 Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; nimi ”sartola4” on määritetty usean kerran eri sisällöillä - ↑ Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 59–60
- ↑ a b c Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 60-62 Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; nimi ”johdatuskoraaniin9” on määritetty usean kerran eri sisällöillä - ↑ Sartola, sivu 92
- ↑ a b Sartola, sivut 96–97
- ↑ Sartola, sivu 104–106
- ↑ a b Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 62–64
- ↑ a b c Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 118–120
- ↑ a b Sartola, sivut 78–86
- ↑ Jhangeer Hanif: A Question on the Night Journey of the Prophet (pbuh) 2. heinäkuuta 2003. Understand islam. Viitattu 23. syyskuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ a b Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivu 20