Totuus kiihottaa
Totuus kiihottaa: Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä on suomalaisen filosofin Jukka Hankamäen kirja vuodelta 2020. Sen julkaisi Perussuomalaista puoluetta lähellä oleva ajatushautomo Suomen Perusta.
| Totuus kiihottaa: Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Jukka Hankamäki |
| Kansitaiteilija | Janne Turunen |
| Genre | yhteiskuntafilosofia, pamfletti |
| Kustantaja | Suomen Perusta |
| Julkaistu | 8. kesäkuuta 2020 |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 420 |
| ISBN |
978-952-7145-50-0 (painettu) 978-952-7145-49-4 (PDF) |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Hankamäen mukaan tiedeyhteisö ja valtamedia ovat vasemmistolaisesti ja populistisesti painottuneita ja peittelevät itselleen epämieluisia tosiasioita. Lisäksi sananvapautta rajoittava lainsäädäntö on johtanut ei-toivottujen mielipiteiden sensuuriin, mikä on luonut tilausta MV-lehden kaltaisille kansalaislähtöisille vastamedioille. Niin sanottu vihapuhe ei Hankamäen mukaan johdu keskustelukulttuurin tulehtumisesta vaan siitä, että ihmiset ovat tulleet vihaisiksi, mikä hänen mukaansa on ennen kaikkea Euroopan unionin ja epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan syytä.
Totuus kiihottaa sai hyvin kielteisen vastaanoton, ja erityisesti sen naisvihamielisiksi ja seksuaalisen ahdistelun puolusteluksi tulkitut kannanotot herättivät kohua. Muita kritiikin aiheita olivat teoksen asiavirheet, epätieteellisyys, rasismi ja ylipituus. Myönteisemmissä arvioissa huomautettiin, että kohutuimmat näkemykset edustavat verrattain pientä osaa koko kirjasta eivätkä varsinaisesti liity sen pääaiheeseen eli median oletettuun puolueellisuuteen.
Kohun noustua Perussuomalaisten puoluejohto sanoutui kirjasta irti, ja puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho kuvaili sen julkaisemista virheeksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti lisäksi perivänsä Suomen Perustalta takaisin kirjaan käytetyn valtionavustuksen arvioidun määrän. Kohun vuoksi Suomen perusta on keskeyttänyt kirjan julkaisemisen eikä se enää ole saatavilla myöskään ajatuspajan verkkosivuilla.
Lajityyppi ja metodologia
Kirjoittaja Jukka Hankamäki on koulutukseltaan filosofian ja valtiotieteiden tohtori. Hän kuvailee teostaan tieteelliseksi mediatutkimukseksi,[1] jonka aineisto koostuu vuosien 2005–2020 välillä valtavirtamediassa ilmestyneestä juttuaineksesta. Metodikseen Hankamäki nimeää diskurssianalyysin,[2] sosiaalipsykologisen väitöskirjansa vuorovaikutusteorian ja teoksessaan Dialoginen filosofia kehittelemänsä keskustelumenetelmän.[3] Aineistona ovat esimerkiksi Turun terrori-iskua, translainsäädännön uudistamista, Suostumus2018-aloitetta, Me Too -kampanjaa ja koululaisten ilmastolakkoilua koskeva lehtikirjoittelu.[4] Kirjassa on 420 sivua ja 821 lähdeviitettä ja se on jaettu kolmeen osaan: Tilanne ja teoria, Todistelu ja tulkinta sekä Merkitys medialle, tieteelle ja informaatioteorialle.[5]
Teosta kommentoineiden media- ja politiikkatutkijoiden mukaan kyseessä ei ole tieteellinen tutkimus vaan pikemminkin poliittinen kiistakirjoitus. Hankamäki ei esimerkiksi käytä vakiintuneita tieteellisiä metodeja eikä pyri kyseenalaistamaan omia ennakko-oletuksiaan. Myöskään teoksen lennokas kirjallinen tyyli ei vastaa tieteellistä käytäntöä.[6][7] Hankamäki esimerkiksi kiroilee, nimittelee kritiikkinsä kohteita kehitysvammaisiksi ja käyttää humoristisia seksuaalissävytteisiä kielikuvia.[6][8] Hankamäki itse sanoo tyylinsä edustavansa ”perinteistä akateemista proosaa”.[9]
Teoksen sisältö
Median kritiikki
Hankamäki väittää ruotsalaiselta viestinnän professorilta Jesper Strömbäckiltä peräisin olevaan medioitumisteoriaan tukeutuen, että poliitikkojen riippuvuus median suosiosta on siirtänyt poliittista valtaa toimittajille.[10] Sama ilmiö toistuu tiedepolitiikassa: toimittajat ”orkestroivat” mediajulkisuutta puhuttamalla tieteilijöitä valikoidusti, mistä syntyy puolueellista agendajournalismia. Samalla tieteilijät ovat alkaneet myötäillä valtavirtamedian näkemyksiä, mikä synnyttää tarkoitushakuista tutkimusta.[11]
Teoksen mukaan journalismi on jakaantunut ”vihervasemmistolais-feministiseen ja oikeistoliberaaliin” perinnemediaan sekä ”kansallista etua tavoittelevaan” uusmediaan. Näistä ensin mainittu on tunteellinen ja idealistinen, kun taas jälkimmäinen on realistinen ja rationaalinen.[12] Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä median ominaisuudesta,[1] vaan perimmäinen syy on yhteiskunnan jakaantuminen liberaaliin ja konservatiiviseen väestönosaan, jotka ovat erimielisiä ”hyvän yhteiskunnan saavuttamisen sekä ylläpitämisen menetelmistä”.[13] Poliittista valtavirtaa kannattava media ei Hankamäen mukaan edes voisi olla totuudellinen, koska ”valhe, suodattaminen ja sensuuri” kuuluvat valtaan määritelmällisesti.[14]
Hankamäen mediakritiikki kohdistuu varsinkin Helsingin Sanomiin ja Yleen.[6] Hankamäki katsoo toimittajien roolin muuttuneen tiedon välittäjistä valmiiden tulkintojen esittäjiksi. ”Faktajournalismi ja -uutisointi on entistä useammin korvattu toimittajien tai kolumnistien mielipiteiden esittämisellä ja työntämällä tosiasiat ’kainalojuttuihin’ tai ’faktanurkkiin’.”[15] Objektiivisten faktojen sijaan media kertoo tunteisiin vetoavia tarinoita yksittäisistä henkilöistä ja heidän subjektiivisista kokemuksistaan,[1] joiden pohjalta se pyrkii vaikuttamaan politiikan sisältöön.[16] Hankamäen mukaan totuuden jälkeistä aikaa ovat äänekkäimmin kritisoineet sosiaalista konstruktionismia kannattavat jälkimodernistit,[17] jotka ristiriitaisesti itse samalla kiistävät objektiivisen totuuden olemassaolon.[18]
Koska toimittajat ovat Hankamäen mielestä etääntyneet arkitodellisuudesta, ovat kansalaisten mielipiteet päässeet paremmin esiin sosiaalisessa mediassa, jota koskeva sensuroiminen tosin antaa vääristyneen kuvan siitä, mitä todellisuudessa ajatellaan.[13] Valtamedian tilaajakato ja talousahdinko eivät Hankamäen mukaan johdu digitalisoitumisesta,[19] vaan ongelmana on viestinnän sisältö, mikä on luonut tilauksen MV-lehden kaltaisille vaihtoehtomedioille.[20] Valtavirtamedian ja vaihtoehtoisen kansalaisjournalismin välinen kilpailu on Hankamäen mukaan merkki yhteiskunnan legitimiteetin kriisistä,[1] jonka aiheuttajaksi hän osoittaa maahanmuuton tuottaman eripuran ja EU-jäsenyydestä johtuvan keskittämispolitiikan.[13]
Tieteen kritiikki
Hankamäen mukaan feminismi on politisoinut yliopistolaitosta ja lietsoo ihmisten välisiä ristiriitoja intersektionaalisuuden ja identiteettipolitiikan varjolla.[21] Hankamäki arvioi, että poliittinen korrektius on hävittämässä sananvapauden yliopistokampuksilta:[22] tiedon ja totuuden sijasta yliopistoissa ollaan nykyään kiinnostuneita enemmänkin poliittisista päämääristä, kuten tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta, ja opiskelemaan hakeudutaan maailman parantamiseksi.[23] Tämä luo sosiaaliseen paineen liittyä hyvyyden edustajiin ja kieltää omassa toiminnassa mahdollisesti vallitseva pahuus.[24] Kriitikot pois sulkeva turvallisten tilojen (safe space) politiikka puolestaan kumoaa omat tarkoituksensa, sillä ”yliopisto, jossa ei voi vapaasti keskustella, ei ole turvallinen tila, vaan vaarallinen totuuden tavoittelulle.”[25] Hankamäki myös vastustaa ajatusta, että oman poliittisuutensa avoin tunnustaminen vapauttaisi tutkijat ja toimittajat sitoumuksistaan.[26]
Esimerkkitapauksina Hankamäki käsittelee Turun yliopiston sukupuolen tutkimuksen oppiaineessa koettuja kiistoja[27] ja filosofi Peter Boghossianin (et al.) kokeilua, jolla hän sai julkaistuksi tieteellisissä lehdissä suuren määrän parodisessa tarkoituksessa kirjoitettuja artikkeleita, jotka myötäilivät lehtien toimituskunnilla olevia näkemyksiä.[28] Myös medialla on Hankamäen mukaan feministinen ideologia, jonka kyseenalaistamisesta jaellaan sosiaalisia rangaistuksia.[29]
Poliittiset kannanotot
Hankamäen määritelmässä populismin tunnusmerkkejä ovat asiasisällön korvautuminen karismaattisilla auktoriteettihahmoilla sekä valmius sanoa mitä tahansa, mikä tuo kannatusta. Hänen mukaansa Perussuomalaiset ei ole populistinen puolue, vaan sillä on selkeä poliittinen linja, josta se ei tingi pelkän suosion tavoittelun vuoksi. Populistiseksi leimattua elitisminvastaisuutta ja suorapuheisuutta Hankamäki pitää demokratian tunnusmerkkeinä.[30] Aidosti populistinen on sen sijaan vasemmalle kallistuva valtavirtamedia.[31]
Hankamäen mukaan vihapuhe sinänsä ei ole ongelma, vaan tärkeämpää olisi pohtia, miksi ihmiset ovat tulleet vihaisiksi.[32] Hän pitää on epätodennäköisenä, että tukahdutetut näkemykset olisivat vähemmän vaarallisia kuin julki lausuttuina,[33] ja katsoo, ettei yhteiskunnallista totuutta voida tavoitella tilanteissa, joita varjostaa rangaistusten uhka. Hankamäki puolustaa sananvapautta julkisen vallan rajoitustoimilta ja median itsesensuurilta.[14] Uskonrauhan rikkomisen ja kansanryhmää vastaan kiihottamisen kaltaiset lait Hankamäki näkee vastaanottajien yrityksinä päättää viestien merkityksistä tai haluna projisoida oma suuttumus viestin lähettäjän ominaisuudeksi.[34]
Naiset ja seksuaalisuus
Hankamäki arvostelee feminismiä, jonka hän katsoo tuomitsevan ihmisen luontaisen seksuaalivietin. ”Seksuaaliseksi ahdisteluksi” kutsuttu toiminta on Hankamäen mukaan tosiasiassa luonnollista sovinnaisuusrajojen koettelua, joka ei aiheuta konflikteja vaan laukaisee niitä.[35] Toisaalta Hankamäki väittää naisten olevan taipuvaisia antamaan katteettomia lupauksia seksistä. Hänen mukaansa naiset eivät vastaa seksuaalisiin aloitteisiin myöntävästi, koska se siirtäisi vastuun pois mieheltä, jolloin nainen ei voisi jälkeenpäin lavastaa yhteisymmärryksessä tapahtuvaa yhdyntää raiskaukseksi.[36] Avioliiton sisäisen raiskauksen kriminalisointi on Hankamäen mielestä ”vastoin avioliiton ideaa”.[37] ”Täysivaltaisten ihmisten seksuaalisesta kanssakäymisestä [ei] pitäisi olla valitusoikeutta.”[38]
Lisäksi Hankamäki esittää, että osa naisista on pariutunut ulkomaalaisten kanssa kostaakseen suomalaiselle yhteiskunnalle.[39] ”Rajat ylittävillä pariutumisellaan he ovat muokanneet kansamme geeniperintöä tavalla, joka on rikkonut biologisen rodun, etnisesti määriteltävissä olevan kansan, valtio-opillisesti jäsenneltävissä olevan kansakunnan, juridisen kansalaisuuden ja valtiofilosofisesti voimassa olevan kansallisvaltion välisen ekvivalenssin sekä korrelatiivisen ja luottamuksellisen suhteen.”[39]
Hankamäki selittää kahtiajakojen takana olevaa ongelmaa sosiaalisen vaihdon teorioilla ja pitää ristiriitojen esiinnousua seurauksena huonosta maahanmuuttopolitiikasta, joka on johtanut sukupuoliedustuksen epätasapainoon pariutumismarkkinoilla. Tämän seurauksena Suomeen on tullut suuri joukko turhautuneita, aggressiivisia ja huonosti yhteiskuntaan integroituneita nuoria miehiä, jotka ovat ajautuneet konfliktiin työttömyydestä ja toimeentulo-ongelmista kärsivien kantasuomalaisten miesten kanssa.[40] Hankamäen pääväite feminismistä on, että feministit esiintyvät seksuaalisen vapaamielisyyden nimissä mutta tuottavat ahdasmielisyyttä suosimalla maahanmuuttoa, joka on johtanut normien kiristämistä vaativiin seksuaalirikoksiin.
Kirjoitusprosessi ja julkaisu
Perussuomalaista puoluetta lähellä oleva ajatuspaja Suomen Perusta palkkasi Hankamäen mediaprojektiin vuodeksi syyskuusta 2018 alkaen. Hänelle maksettiin 1 800 euroa palkkatukea syys–joulukuulta eli yhteensä 7 200 euroa.[41] Suomen Perustan oli määrä myös kustantaa kirja.[1] Syksyllä 2019 Hankamäki sai ajatuspajan vakituisilta työntekijöiltä palautetta ja häntä neuvottiin poistamaan alatyyliset kohdat, mitä Hankamäki ei kuitenkaan tehnyt. Suomen Perustan uudeksi toiminnanjohtajaksi tuli vuoden 2020 alusta Marko Hamilo, joka luki kirjan ennen sen julkaisua.[42][8]
Totuus kiihottaa julkistettiin Perussuomalaisten järjestämässä tiedotustilaisuudessa 8. kesäkuuta 2020. Tilaisuudessa puhuivat Hankamäki, Hamilo sekä puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho. Teos oli ilmaiseksi ladattavissa ajatuspajan verkkosivuilta. Otteita kirjasta alkoi levitä sosiaalisessa mediassa pian sen julkaisun jälkeen,[42] minkä jälkeen asiasta uutisoivat myös suuret verkkouutispalvelut ja lehdet. Erityisesti sen naisvihamielisiksi tulkitut ja seksuaalisen ahdistelun puolusteluksi tulkitut kohdat herättivät kohua,[43][44][39] jolloin Perussuomalaisten puoluejohto irtisanoutui teoksesta.[45] Suomen Perusta keskeytti kirjan julkaisun 10. kesäkuuta[42][46] ja otti sen pois verkkosivuiltaan.[43] PDF-muotoinen tiedosto on kuitenkin edelleen saatavilla Internet Archive -verkkosivulla.[47]
Julkistamistilaisuudessa Hankamäki esitteli pehmeäkantista painettua kopiota kirjasta.[48] Myynnissä painettu versio ei kuitenkaan ole ollut, ja Suomen Perustan verkkosivujen mukaan kirjan julkaisu on keskeytetty ”uudelleenarvioinnin ajaksi”.[49]
Vastaanotto
Mediakohu
| ” | Raiskauksista vaahtoaminen on tekopyhää ja moralistista, sillä väkisinmakauksen käsitteen rakenteesta johtuen koko ilmiö on mahdollinen vain kieltäymyksen ja seksuaalisuuden pois pidättämisen kautta. Kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt perustelemaan, miksi seksin kieltäminen olisi moraalisesti oikeutetumpaa kuin seksin tavoittelu. | ” |
– Eräs kohua herättäneistä katkelmista.[50] | ||
Teoksen vastaanotto mediassa oli erittäin kielteinen.[43][44][39] Kirjasta käyty julkinen keskustelu kohdistui lähinnä naisten seksuaalista käyttäytymistä koskeviin väittämiin sekä ”biologisten rotujen” sekoittumista paheksuvaan katkelmaan. Suurin osa kohua herättäneistä väittämistä esitetään luvussa 11 (”Sukupuolierolla politikoiminen ja median jakautuminen”), jossa Hankamäki arvostelee feminismiä.[43][44][39][51]
Ylen verkkosivuilla tuoreeltaan julkaistun uutisen mukaan ”kohukirjassa toistuu naisvihamielisyys” ja teoksessa on lukuisia naisten seksuaalista häirintää vähätteleviä kohtia.[44] Helsingin Sanomien Juho Typön mukaan Totuus kiihottaa ”sisältää suurimmaksi osaksi perussuomalaisten [sic] ja muiden oikeistopopulistien jo tutuksi tullutta ’mediakritiikkiä’.” Uutta ja yllättävää on sen sijaan kirjan naisviha. Kirjan järkyttävin osuus on Typön mukaan kohta, jossa Hankamäki syyttää seksuaalisen ahdistelun kohteeksi joutuneita alaikäisiä lukiolaistyttöjä ”kataliksi” ja ”kaunaisiksi” draamakuningattariksi, ”joiden ilkeydeltä ja omahyväisyydeltä toivoisi suojeltavan ensisijaisesti aikuisia”.[43]
MTV-uutisten Eeva Lehtimäki kirjoitti Hankamäen syyttävän yhteiskunnan ongelmista ”naisten tyranniaa” ja ”pihtarikartellia”; tosin jälkimmäistä sanaa ei ole teoksessa. Lehtimäen mukaan Halla-aho on vaikeassa välikädessä yrittäessään antaa puolueestaan salonkikelpoista kuvaa, kun samalla sen jäseniltä puuttuvat ”edes alkeelliset käytöstavat”. Epäkunnioittavasta sisällöstään huolimatta Totuus kiihottaa on Lehtimäen mielestä arvokas läpivalaisu siitä, ”millaista ajattelua puolueen lähipiirissä liikkuu”.[39]
MTV-uutisten toimittaja Alec Neihum piti Hankamäen huolta ihmisrotujen sekoittumisesta rasistisena.[52] Myös Eeva Lehtimäki kiinnitti huomiota Hankamäen rasistisiksi väittämiinsä asenteisiin.[39] Kansan Uutisten artikkeli piti ristiriitaisena tapaa, jolla Perussuomalaiset politikoivat maahanmuuttajien Oulussa 2018 tekemillä seksirikoksilla, mutta samalla puoluetta lähellä oleva ajatuspaja julkaisee kirjan, jossa hyväksikäytön uhreiksi joutuneita naisia ja tyttöjä syyllistetään tapahtuneesta.[53]
Myös pääministeri Sanna Marin otti kantaa kohuun, joskaan ei maininnut Hankamäkeä tai kirjaa nimeltä: ”Rasismi, naisviha ja syrjintä eivät kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan. Ihmisyyttä on puolustettava sinnikkäästi. Jokaisen äänellä on merkitystä.”[54]
Kirja-arvioita
Ilta-Sanomissa ja Julkisen sanan neuvostossa työskennellyt sekä journalistiikasta väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtori Pasi Kivioja kritisoi kirjassa käytettyjä tutkimusmenetelmiä ja kirjaan sisältyviä asiavirheitä. Hänen mukaansa Hankamäellä ei ole minkäänlaista tieteellistä metodia eikä hän myöskään harjoita omaan kokemukseensa perustuvan havainnoinnin kriittistä itsearviointia:[6]
”Todellisesta mediatutkimuksesta ei ole millään muotoa kysymys vaan mielipiteellisestä ja kantaa ottavasta pamfletista, joka on noloimmissa kohdissa ennemminkin pefletti. Teksti vilisee asiantuntemattomuutta, laiskaa tiedonhankintaa ja suoranaisia virheitä. – – Mediatutkimuksesta puhuminen on siinäkin mielessä virheellistä, ettei kirjoittaja ole korkeista oppiarvoistaan huolimatta mediatutkija eikä näytä lähdeviitteistä päätellen tuntevan alan tutkimusta lainkaan.”[6]
Populismin tutkimukseen erikoistunut valtio-opin dosentti Emilia Palonen kommentoi Helsingin Sanomille, että Totuus kiihottaa jakaa ”laitapopulistien” tapaan ihmiset ”meihin” ja ”muihin”. Tämän kirja saavuttaa ”vääristelyn, syyttelyn, katkeruuden ja vihapuheen keinoin”. Teoksessa vahva naisviha yhdistyy median ja tieteen kritiikkiin. Palosen mukaan kirjaa on vaikea arvioida tieteellisin kriteerein, koska se on ”blogiteksteistä koottu lähdeviitteinen pamfletti, joka sisältää perättömiä ja tarkoitushakuisia väitteitä”.[7]
Sisällön ohella teosta kritisoitiin liiallisesta pituudesta.[6] Sinikivi-sivustolla julkaistun arvion mukaan ”kirjaa ei ole editoitu ensinkään” ja ”siitä olisi huoletta voinut leikata – – vaikka sataviisikymmentä sivua pois” kokonaisuuden kärsimättä.[55]
Myönteisiä arvioita Totuus kiihottaa sai lähinnä konservatiivisesti ajattelevien henkilöiden blogeissa. Entinen Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen huomautti, että kaksi tohtorintutkintoa suorittanutta Hankamäkeä ”on pakko pitää” filosofian ammattilaisena eikä hänen näkemyksiään siksi pitäisi ohittaa pelkällä retoriikalla.[51]
”Hankamäen järkäle on herättänyt kohua vain ja ainoastaan luvun 11 johdosta, jossa kirjoittaja käsittelee feminismin nykyistä roolia ja asemaa lehdistössä. – – Hankamäki vyöryttää sellaisen määrän faktoja ja teräviä huomioita, että niiden kiistäminen olisi toivotonta. Niinpä ’kritiikki’ onkin kohdistettu pariin varsin yhdentekevään poleemiseen heittoon. – – Uskon, että [kirjalla] on suuri tulevaisuus. Se on vaikuttava analyysi nykyisestä mediajulkisuudesta ja perustuu suurelle määrälle faktoja.”[51]
Perussuomalaisten reaktiot
Kohun noustua Perussuomalaisten johto irtisanoutui teoksesta ja tuomitsi Hankamäen näkemykset naisista. Puolue ei ennakkotarkasta Suomen Perustan julkaisuja.[56]
Jussi Halla-aho piti kirjan julkaisua virheenä ja arvioi sen vahingoittavan Perussuomalaisten julkisuuskuvaa erityisesti naispuolisten kansalaisten keskuudessa. Halla-ahon mukaan puolueen kannattajilta tuli ”hyvin paljon erittäin huonoa palautetta”. Hankamäen media- ja sensuurikritiikkiä hän piti kuitenkin onnistuneena.[57] Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Riikka Purra luonnehti Hankamäen naisnäkemysten olevan ”silkkaa kuraa”.[6]
Suomen Perustan aiempi toiminnanjohtaja Simo Grönroos huomautti havainneensa jo käsikirjoitusvaiheessa, että Totuus kiihottaa ”vaatisi tosi isoa kursimista”, sillä ”se oli liian kärjekäs” eikä vastannut hänen tutkimukselle asettamiaan odotuksia.[44] Ajatuspajan varapuheenjohtaja Matias Turkkila kertoi ottavansa vastuun laadunvarmistuksen pettämisestä. Hän oli kuitenkin pettynyt siihen, ettei Hankamäki ollut oikolukijoiden suosituksista huolimatta poistanut alatyylisiä ja asiattomia kohtia.[42] Suomen Perustan toiminnanjohtajana julkaisun aikaan toiminut Marko Hamilo sen sijaan puolusti teosta: ”Asiasisältö oli hyvin suuressa osassa kirjaa aivan täyttä timanttia”.[6]
Hankamäki on kiistänyt, että kyse olisi naisvihasta ja on todennut kritisoineensa feminismiä,[54] joka hänen mukaansa on käänteistä sovinismia.[58] Hän on myös todennut argumenttiensa kohdistuneen translainsäädännön uudistuksen, ”Me too”-kampanjan ja ”Suostumus2018”-hankkeen mediakäsittelyihin, joita hän pitää yksipuolisina.[59] Hankamäen mukaan Perussuomalaisten kielteiset kannanotot ovat pragmaattista kannatuksen tavoittelua, ja todellisuudessa suuri osa puolueen jäsenistä yhtyy hänen näkemyksiinsä.[60]
Suomen Perustan valtionavustuksen takaisinperintä
Kirjan sisällön vuoksi opetus- ja kulttuuriministeriö päätti selvittää, onko julkaisu ristiriidassa ajatuspajaa koskevan valtionavustuspäätöksen kanssa. Avustuksen saajan on edistettävä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, eikä ministeri Hanna Kososen mukaan julkaisu täytä tätä velvollisuutta.[61] Suomen Perusta keskeytti Hankamäen kirjan julkaisun. Syyskuussa ministeriö peri Suomen Perustalta takaisin kirjaan käytetyn valtionavustuksen arvioidun määrän eli noin 10 000 euroa.[46]
Jussi Halla-aho kritisoi selvitystä, jota hän piti poliittiseen oppositioon kohdistuvana taloudellisena painostuksena:[62]
”Kirja ei ole yhtä huono kuin sen huonoin luku. Kustantaja ei ole yhtä huono kuin sen huonoin kirja. – – Suomen Perusta tuottaa pelottavaa tietoa vastapainoksi punavihreälle utopialle ja valheelle. Valta-aseman käyttäminen opposition rahoitusaseman ja toimintamahdollisuuksien rajoittamiselle on kuitenkin vaarallinen, epäeurooppalainen ratkaisu, ja sen löytää helposti edestään, kun suhdanteet muuttuvat. Siksi toivon hallituksen ja hallituspuolueiden taistelevan kiusausta vastaan.”[62]
Blogissaan Hankamäki toteaa tutkimuksensa erään tuloksen olleen, etteivät tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden käsitesisällöt ole yksimielisesti määriteltävissä eikä niiden käyttö poliittiseen painostukseen ole oikeutettua. Hän kertoo pitävänsä ministeriön toimintaa kiristyksenä, jolla yritetään alistaa arvovapaa ja kriittinen tieteellinen tutkimus poliittiseen ohjaukseen. Hän on myös ilmoittanut tavoittelevansa tiedonjulkistamisen valtionpalkintoa[59] ja selvityttävänsä oikeuskanslerilla, loukkaako ministeriön harjoittama taloudellinen painostus tutkimustoiminnan vapautta, perustuslaillista sananvapautta ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 19 artiklan oikeutta häiritsemättä muodostaa, pitää ja jakaa näkemyksiä.[63]
Lähteet
- Totuus kiihottaa: Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä. Helsinki: Suomen Perusta, 2020. ISBN 978-952-7145-50-0. Teoksen verkkoversio.
Viitteet
- ↑ a b c d e Totuus kiihottaa Mitä sanon mediatutkimuksessani? Jukka Hankamäen blogi. 8.6.2020. Viitattu 4.9.2020.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 198.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 20.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 235 jss.
- ↑ Hankamäki 2020.
- ↑ a b c d e f g h Kivioja, Pasi: Kohupamfletti on raskasta luettavaa - vilisee virheitä, asiantuntemattomia väitteitä ja kommunisteja Mediaansekaantuja. 18.6.2020. Viitattu 29.6.2020.
- ↑ a b Niemi, Onni: Perussuomalaishautomon pamfletti sai salamatuomion – näitä teemoja se käsittelee, ja näin kirjoittaja vastaa syytteisiin naisvihasta Nyt. 11.6.2020. Viitattu 10.9.2020.
- ↑ a b Matias Turkkila otti vastuun perussuomalaisten ajatuspajan kohujulkaisun "laadunvarmistuksen" virheestä – Suomen Perustan valtionavustus vaarassa Länsi-Suomi. 10.6.2020. Lännen Media. Viitattu 20.9.2020.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 11.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 123.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 129, 370 jss.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 28.
- ↑ a b c Hankamäki 2020, s. 28.
- ↑ a b Hankamäki 2020, s. 393 jss.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 29.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 206.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 30–31.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 30–31, 59–60.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 128.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 86–88, 98, 128.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 228–279.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 370.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 16.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 383.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 371.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 332.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 374–377.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 377–380.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 260–265.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 193–194.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 137, 200–201, 203, 221, 385–386.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 356–357 jss.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 361–362 jss.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 165–192, 358–366 jss.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 255–253.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 241.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 251.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 250–251.
- ↑ a b c d e f g Eeva Lehtimäen kommentti: Pihtarikartelli ja lutkanarsistit – perussuomalaisten ajatuspajan tuotoksesta pitää puhua MTV Uutiset. Viitattu 10.6.2020.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 262.
- ↑ Manninen, Laura: Totuus kiihottaa -kohukirjan julkaissut ajatuspaja sai ministeriöltä yli 100 000 euron avustuksen – tarkoitettu tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen Ilta-Sanomat. 11.6.2020. Viitattu 20.9.2020.
- ↑ a b c d Ahonen, Hannamari: Näin asiat etenivät Jukka Hankamäen teoksen julkistuksesta kohuun ja ministerin päätökseen selvittää – Miten asiaton teksti vaikuttaa Suomen Perustan saamaan valtionavustukseen Keskipohjanmaa. 11.6.2020. Viitattu 20.9.2020.
- ↑ a b c d e Typpö, Juho: Perussuomalaisten ajatuspajan julkaisu hätkähdytti naisvihallaan – Poistetussa kirjassa haukuttiin ahdistelutapauksen nuoret uhrit Helsingin Sanomat. 10.6.2020. Viitattu 10.9.2020.
- ↑ a b c d e Perussuomalaisten ajatuspajan kohukirjassa toistuu naisvihamielisyys – näin kirjoittaja kommentoi teostansa Yle. 10.6.2020. Viitattu 15.8.2020.
- ↑ Mehtälä, Tauno O.: Kiihottuiko Jukka Hankamäki liikaa totuudestaan? Vastavalkea. 18.6.2020. Viitattu 17.9.2020.
- ↑ a b Perussuomalaisten ajatuspaja joutuu maksamaan osan valtionavustuksestaan takaisin "naisten tyranniasta" kertoneen kirjan takia Yle Uutiset. 8.9.2020. Viitattu 9.9.2020.
- ↑ Jukka Hankamäki: Totuus kiihottaa. Wayback Machine, arkistoitu 9.6.2020. Viitattu 17.9.2020.
- ↑ Tuumaustunnilla: Halla-aho, Hamilo ja Hankamäki (Tallenne suoratoistosta.) Verkkomedia Perussuomalaiset. 8.6.2020. YouTube. Viitattu 20.9.2020.
- ↑ Jukka Hankamäen kirja: Totuus kiihottaa Suomen Perusta. Viitattu 20.9.2020.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 256.
- ↑ a b c Vihavainen, Timo: Filosofin vaikeudet Timo Vihavaisen blogi. 13.6.2020. Viitattu 14.6.2020.
- ↑ Neihum, Alec: Naisvihamielistä tekstiä sisältävä perussuomalaisten ajatuspajan julkaisu käsittelyyn ministeriössä: "Näkemäni otteet ovat julmia ja kaukana ihmiskuvastani" MTV uutiset. 10.6.2020. Viitattu 9.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Hirvasnoro, Kai: Perussuomalaisten ”tutkimus” veronmaksajien rahoilla: ”Ongelmien ongelma on yhteiskunnassamme vallalle päässyt naisten tyrannia” Kansan uutiset. 10.6.2020. Viitattu 17.9.2020.
- ↑ a b Paastela, Kaisa: "Naiset pyrkivät luomaan itselleen valtaa seksiä säänöstelemällä" Helsingin Uutiset. 11.6.2020. Viitattu 11.6.2020.
- ↑ Nimim. Jukkis: Kirja-arvio: Totuus kiihottaa Sinikivi.com. 2020. Viitattu 9.9.2020.
- ↑ Perussuomalaisten johto: Totuus kiihottaa -kirjan ajatukset eivät edusta puolueen linjaa Suomenmaa. 10.6.2020. Viitattu 10.9.2020.
- ↑ Söderkultalahti, Olli: Halla-aho myöntää: Kohukirjan julkaisu oli virhe – omilta tullut ”hyvin paljon erittäin huonoa palautetta” Ilta-Sanomat. 13.6.2020. Viitattu 9.9.2020.
- ↑ Hankamäki 2020, s. 271.
- ↑ a b Skandaali: Hiihtosuunnistaja Hanna Kosonen kiristää Suomen Perustaa tiedepolitiikalla Jukka Hankamäen blogi. 11.6.2020. Viitattu 11.6.2020.
- ↑ Taskinen, Mika-Matti: Nyt puhuu kohutun Totuus kiihottaa -julkaisun kirjoittaja: Perusuomalaiset seisoivat kirjan takana ennen kohua Ilta-Sanomat. 11.6.2020. Viitattu 18.9.2020.
- ↑ OKM aloittaa selvityksen perussuomalaisten ajatuspajan julkaisusta – "Otteet julmia ja huolestuttavia", sanoo tiede- ja kulttuuriministeri Yle Uutiset. 10.6.2020. Viitattu 10.6.2020.
- ↑ a b Jussi Halla-aho analysoi Jukka Hankamäen kirjaa: ”Erittäin etevää media- ja sensuurikritiikkiä” Demokraatti. 13.6.2020. Viitattu 4.9.2020.
- ↑ Selvitytän tutkimustoimintani viranomaiskohtelun oikeuskanslerilla Jukka Hankamäen blogi. 14.8.2020. Viitattu 4.9.2020.