Avaa päävalikko

Swakopmundin suomalainen koulu

entinen koulu Swakopmundissa Namibiassa

Swakopmundin suomalainen yksityiskoulu oli Swakopmundissa Lounais-Afrikassa, sittemmin Namibiassa vuosina 1950–1989 toiminut yksityiskoulu, joka toimi Suomen lähetysseuran työntekijöiden lasten kouluna. Vinetan kaupunginosassa, jossa koulu sijaitsi pisimpään, Etelä-Atlantti ja Namibin autiomaa alkuvuosina kirjaimellisesti kohtasivat toisensa.

Swakopmundin suomalainen koulu
Sijainti Swakopmund, Namibia
Koordinaatit 22°41′S, 14°32′E
Tyyppi yksityiskoulu
Perustettu 1950
Lakkautettu 1989
Luokat 1.–9.

Tällaisen koulun oppilaita on usein luonnehdittu matkalaukkulapsiksi tai “kolmannen kulttuurin lapsiksi” (engl. third culture kids), sillä he eivät täysin kuulu vanhempiensa eivätkä myöskään asuinmaansa vallitsevaan kulttuuriin vaan muodostavat ikään kuin oman kulttuurinsa.

Kahta poikkeusta lukuun ottamatta kaikki koulun 110 oppilasta ovat olleet Lähetysseuran työntekijöiden lapsia. Koulun toiminta jatkui vielä Oniipassa Ambomaalla ja osin Nkurenkurussa Kavangolla vuoteen 2000 saakka. Tämän jälkeen suomalaisten lähetystyöntekijöiden lapset kävivät kansainvälistä koulua Windhoekissa.

TaustaMuokkaa

Suomen lähetysseura aloitti 1870 lähetystyön Saksan Lounais-Afrikan pohjoisosissa Ambomaalla, joka oli Suomen vanhimman lähetysjärjestön ensimmäinen työkenttä. Ensimmäiset lähetyssaarnaajat olivat naimattomia miehiä, ja siksi kysymys heidän lastensa koulutuksesta tuli ajankohtaiseksi vasta heidän avioitumisensa jälkeen. Martti Rautanen avioitui 1872 Frieda Kleinschmitdin kanssa ja Botolf Bernhard Björklund vuosi tämän jälkeen Frieda Kleinschmitdin vanhemman sisaren Kittyn kanssa.[1][2]

Kun perheisiin oli syntynyt lapsia, heräsi kysymys siitä, missä he voisivat käydä koulua ja missä olosuhteissa ja ympäristössä heidän kasvatuksensa ja kasvamisensa tulisi tapahtua. Vanhemmat olivat yksimielisiä siitä, että lasten ei ollut hyvä kasvaa pakanallisen kulttuurin vaikutuspiirissä. Isät uhkasivat tulla “itse yhtäkkiä lapsiaan tuomaan kotimaahansa ennen kuin kunnioitettava Johtokunta sitä aavistaakaan”.[3]

Lasten opetuksen järjestämiseksi oli useita mahdollisuuksia:[4]

  • lasten opettaminen kotikoulussa; tämä oli tosin todettu epämieluisaksi vaihtoehdoksi ympäröivän kulttuurin vuoksi
  • lasten lähettäminen vieraskieliseen kouluun joko asemamaassa (Lounais-Afrikka) tai jossain sen naapurimaassa (lähinnä Kapmaalla)
  • lasten lähettäminen tai jättäminen kotimaahan sukulaisten tai tuttavien hoiviin.

Lähetysseuran johtokunta päättikin, että lapset tulisi kouluttaa Suomessa. Niinpä ensimmäiset lähetyssaarnaajien lapset, Martti ja Frieda Rautasen lapset Reinhold, Anna ja Johanna sekä Botolf Bernhard ja Kitty Björklundin poika Kalle, samoin kuin Kaarle August Weikkolinin poika Johannes Weikkolin jätettiin Suomeen kouluun kotimaanlomien yhteydessä. Myöhemmin lasten äiti saattoi jäädä heidän kanssaan kotimaahan, kun taas isä palasi työkentälle Ambomaalle. 1900-luvulle tultaessa Lähetysseuran ohjeena oli, että lapset oli tuotava Suomeen 9-vuotiaina.[5] Joskus tästä periaatteesta kuitenkin poikettiin. Björklundien kaksi tytärtä Frieda ja Lovisa opiskelivat jonkin aikaa Reinin lähetyksen koulussa Stellenboschissa heidän äitinsä oleskellessa Kapmaalla terveydellisistä syistä. Myös erään toisen perheen lapset kävivät saksalaista koulua Karibibin kylässä hereromaalla.[3]

Lähetysjohtaja Matti Tarkkasen vieraillessa Lounais-Afrikassa vuonna 1925 Swakopmundia harkittiin koulutuksen paikaksi, mutta tuolloin lähetystyöntekijät pelkäsivät, että lapsista siellä tulisi enemmänkin saksalaisia tai buureja kuin suomalaisia. Myös lähetysjohtaja Uno Paunun tarkastaessa työkenttää vuonna 1937 eräs vanhemmista ilmoitti pelkäävänsä tuon kaupungin kielteistä, kiihkokansallista henkeä.[6]

Swakopmundin koulukoti (1946–1950)Muokkaa

Lähetystyöntekijät päätyivät kuitenkin omatoimisesti siihen vaihtoehtoon, että lapset kävisivät koulua Swakopmundissa. Marja Väisälä kirjoitti vuonna 1958, että Ambomaan taikka Kavangon paikallisyhteisö ei ajanpitkään olisi suomalaislapselle oikein sovelias henkinen kasvuympäristö, kun taas Swakopmund “on Ambomaalta katsoen kuin kappale Eurooppaa Afrikan mantereella”.[7]

Vuonna 1945 lähetyssaarnaaja Juho Syrjän vaimo Anna vei lapsensa Swakopmundiin saksalaiseen koulun ja jäi itse kaupunkiin huolehtimaan lapsistaan. He olivat vuokranneet osan leskirouva Cordesin taloista, joita eräät suomalaisista remontoi loppuvuodesta. Samaan aikaan erään toisen perheen lapset kävivät koulua Tsumebissa aivan Ambomaan eteläpuolella. Myöhemmin tämän ja muidenkin perheiden lapsia siirtyi Swakopmundiin, ja koulukotitoiminta vakiintui siellä. Koulukodin hoitajina vuorottelivat lasten äidit. Koulukieleksi oli lapsilla vaihtunut sodan lopputuloksen mukaisesti englanti. Tässä vaiheessa, joulukuussa 1946 Lähetysseuran johtokunta päätti pysyvän koulukodin perustamisesta. Samoihin aikoihin koulukoti muutti leskiruova Kaiserin omistamaan taloon, josta käytettiin nimitystä ”Sveitsiläistalo”, joka muuttui kaupungissa muotoon Finnische Mission (’Suomalainen lähetys’). Koulu toimi samassa korttelissa, talossa jossa näkyy kaksi ovea rinnakkain.[8] Sittemmin ”Sveitsiläistalo” purettiin ja sen tilalle rakennettiin hieno hotelli, Hotel Schweizerhaus. Samassa yhteydessä toimii myös Café Anton.[9][10]

Vuoden 1947 alusta Lähetysseuran johtajaksi tuli Tuure Vapaavuori, joka oli edellisenä vuotena palannut Angolasta Suomeen Lounais-Afrikan kautta. Hän alkoi puuhata Swakopmundiin äidinkielistä opetusta suomalaislapsille. Tarvittiin sekä opettaja että taloudenhoitaja. Opettajaksi tarjoutui maisteri Marja Väisälä, tähtieteilijä Yrjö Väisälän tytär, josta isä oli kaavaillut itselleen assistenttia Väisälä-yhtiöön. Oppilaitten vanhemmat pelkäsivät, että ”tähtitieteen maisteri” olisi liian korkeasti koulutettu opettamaan pieniä koululaisia.[11][12]

Swakopmundin suomalainen koulu (1950–1989)Muokkaa

PerustaminenMuokkaa

Marja Väisälän saapuessa Lounais-Afrikkaan vuoden 1950 alkupuolella erimielisyydet siitä, missä koulun tulisi sijaita, heräsivät henkiin. Osa lähetystyöntekijöistä halusi koulun Ambomaalle. Motiivina oli lasten pitäminen lähellä vanhempia. Tämä olisi tosin merkinnyt 650 kilometrin koulumatkaa Kavangolla työtään tehneitten vanhempien lapsille. Myös Tsumebia ehdotettiin, sekä tarkemmin määrittelemätöntä paikka maan itäosassa, siinä toivossa, että silloin myös Tanganjikassa olleet Lähetysseuran työntekijöiden lapset olisivat voineet käydä samaa koulua. Swakopmundin valintaan vaikuttivat ennen kaikkea taloudelliset ja terveydelliset seikat. Rannikon terveellinen ja raikas ilmasto katsottiin paremmaksi lapsille kuin sisämaa. Lämpötila ylittää harvoin 20 °C:n eikä se juuri laske alle 10 °C:n. Rannikolla ei myöskään esiinyt malariaa, amebapunatautia tai aivokalvontulehdusepidemioita, jotka Ambomaalla tappoivat paljon lapsia.[13][14][15]

Väisälä kirjoitti 27. heinäkuuta 1950 ensimmäisen nimen oppilasmatrikkeliin Ambomaalla. Koulu aloitti siellä niin sanottuna. ”pensaskouluna” (’bush school’), johon ei tarvittu viranomaisten lupaa. Koulu muutti syyskuun puolivälissä samana vuonna Swakopmundiin, missä sen toiminta jatkui rouva Kaiserin omistaman talon alakerrassa.[1]

Väisälä kirjoittaa alkuvaiheista seuraavasti:[7]

»Alku oli joka suhteessa sangen vaatimaton. Oppilaita oli vain kolme. Lähetyksellä oli ennestään vuokrattuna huoneisto koulukodiksi eräästä vanhasta ja rappeutuneesta talosta. Kodin hoitajana toimi eräs naislähetti. Kun saatiin opettajakin, muuttui koulukoti kouluksi. Luokkahuoneena oli ruokasali, pulpettina pieni pöytä ja korkea penkki, joitten ääreen nostettiin kouluajaksi pari jakkaraa. Oli juhlallinen tapaus, kun saatiin luokkaan taulu, mustaksi maalattu kovalevyn palanen.

Jo ensimmäisen lukuvuoden kuluessa koulu sai lisää oppilaita, ja myöhemmin oppilasmäärä kasvoi jopa yhdeksitoista. Ei enää mahduttu vanhaan koulukotiin, vaan piti hankkia naapurista lisähuoneita luokaksi ja asunnoiksikin. Kahdessa paikassa toimiminen oli kuitenkin hankalaa. Kun kaupungista ei löytynyt sopivaa vuokra-asuntoa, alettiin suunnitella oman talon rakentamista.»

Muutto VinetaanMuokkaa

Oppilaiden määrän kasvaessa koulun tilat kävivät ahtaiksi. Maaliskuussa 1952 Väisälä kuuli sattumalta, että kaupunkiin rakennetaan uusi Vineta-niminen kaupunginosa keskustasta pohjoiseen, ja jo toukokuussa hän valitsi sieltä tontit 69 ja 70 suomalaista koulua varten ja kuun viimeisenä päivänä allekirjoitettiin kauppakirjat näistä tonteista. Kaupunginosaan kaavoitettiin kolme etelästä pohjoiseen kulkevaa taloriviä ja suomalaisen koulun tontit sijaitsivat kauimpana rannasta autiomaan reunalla. Suomalainen koulu muutettiin The Finnish School (Pty) Ltd -osakeyhtiöksi, jonka 2 500 punnan pääoma jaettiin viiden nimellisen osakkaan kesken. Yhtiö rekisteröitiin vuoden 1953 puolivälissä. Itse rakennustyöt käynnistyivät koulun lukukauden loputtua marraskuussa 1952. Koulu- ja koulukotirakennus saatiin vuoden 1953 syyskuussa siihen kuntoon, että koulu pystyi uusiin tiloihin tuon kuun lopussa. Rakennustöitä johti pastori Taisto Saarinen ja siihen osallistui eri vaiheissa kahdeksan suomalaista miestä, 15 ambolaista miestä, joiden joukossa oli mm. pappisseminaarilaisia, ja muutamia koulun vanhimmista oppilaista. Suomalaisten työmiesten joukossa ei ollut yhtään rakentamisen ammattilaista. Tontille nousi myös ulkorakennus, jossa oli muun muassa sauna. Vuonna 1958 rakennettiin vielä yksi rakennus, johon tuli autotalli ja vierashuone. Koko koulu- ja koulukotikompleksi oli alun perin mitoitettu 10–12 oppilasta varten.[16][17]

Koulu- ja koulukotirakennuksen piirustukset olivat Marja Väisälän käsialaa. Hän kommentoi lopputulosta näin: “Vähän kotitekoisen näköinen talosta sitten tulikin, mutta se on viihtyisä ja tarkoituksenmukainen. Täällä oman katon alla ovat koulun työmuodotkin vasta oikein päässeet vakiintumaan.”[7]

Väisälä oli yksi tämän koulun pitkäaikaisimmista opettajista. Hän jatkoi koulun opettajana vuoteen 1963 saakka, jolloin hän siirtyi Ambomaalle Oshigambon lukioon matematiikan ja luonnontieteitten opettajaksi maisteri Toivo Tirrosen tilalle. Siellä hän opetti vuoteen 1972 saakka, sillä Tirronen keskittyi myöhemmin ambokielen tutkimukseen ja Oshindonga-englanti–sanakirjan laadintaan. (Sanakirja ilmestyi postuumina v. 1986.)[18] Vuonna 1972 Väisälän oli palattava kotimaahan hoitamaan heikkokuntoista äitiään.[19][12] Koulukodin hoitaja toimi pisimpään Kirsti Asunta, 1967–1986, pois lukien kotimaanlomat.

Koulun toiminta 1950-luvullaMuokkaa

Väisälä kertoo, että Lounais-Afrikan kouluhallitus oli hyväksynyt suomalaisen koulun yksityiskouluksi ja että se toimi tuon kouluhallituksen alaisuudessa. Suomalaisia oppisuunnitelmia saatiin noudattaa, sikäli kuin se Afrikassa oli mahdollista.

Koulun elämän Väisälä sanoi muistuttaneen suuren perheen elämää, kun oppilaista oli 5–10. Koulukodin hoitaja sai toimittaa äidin virkaa, kun taas koulun opettajan kontolle jäivät perheenpään velvollisuudet. Talouteen kuului myös ambolainen kotiapulainen, joka oli aina miespuolinen henkilö, sillä ambonaiset eivät saaneet tulla töihin oman alueensa, so. bantustanin ulkopuolelle.

Kaikki oppilaat istuivat samassa luokassa, riippumatta siitä, millä luokalla he periaatteessa olivat. Vanhimmat oppilaat joutuivat usein etsimään tietoa omatoimisesti, kun opettajan piti omistaa enin osa omasta ajastaan alakoululaisille.

Lapsilla oli erilaisia tehtäviä ja velvollisuuksia. Pienimmät esim. kattoivat ruokapöydän, vanhempia lapsia taas voitin lähettää asioille kauppaan tai postiin.

Swakopmundin kaupungissa asuneiden muiden lasten kanssa suomalaislapset joutuivat vain vähän tekemisiin. Tähän vaikutti se, että Vinetassa ei asunut lapsiperheitä, joten lähimmät valkoiset lapset olivat parin kilometrin päässä keskikaupungilla. Mustia lapsia kaupungissa ei liene ollut, koska mustia naisia sinne ei päästetty.

Lomille kotiin päästiin kaksi kertaa vuodessa. Swakopmundista Otjiwarongoon matkustettiin junalla, ja sieltä eteenpäin lähetyksen kuorma-auton lavalla. 1950-luvulla päällystämätön maantie Ambomaalle kulki Etoshan kansallispuiston läpi, jolloin matkalaiset saattoivat nähdä satapäisiäkin seeprojen ja antilooppien laumoja. Jos keli oli huono, saatettiin joutua yöpymäänkin tämän kuorma-automatkan aikana.[7]

Kun oppilailla oli lomaa, ei koulukoti ollut aina tyhjillään, sillä se toimi kuumana vuodenaikana, so. joululoman aikaan, lähetystyöntekijöiden lomakotina.[7]

1960-luvun kehitysMuokkaa

Vuoteen 1965 tultaessa oppilaiden kotilomien määrä oli kasvanut kolmeen, kun kotiin päästiin pariksi-kolmeksi viikoksi myös pääsiäisenä. Tiet Otjiwarongoon olivat edelleen päällystämättömiä ja sadekelillä liukkaita, ja autotkin temppuilivat. Väinö Simojoki kertoo vuodelta 1965, että matka Ambomaalta Swakopmundia kohti alkoi 21.4. pääsiäisen jälkeisenä lauantaina, ja tarkoitus oli ajaa Engelasta Oniipan kautta Otjiwarongoon samana päivänä ja jatkaa siitä sitten junalla.

Oniipasta lähtien kyydissä olivat Simojoki, lähetyskentän esimies Arvo Eirola, piispa Leonard Auala vaimoineen ja yhdeksän koululaista. Matkalla kuitenkin International-merkkisen auton moottori alkoi yskähdellä, ja sille tuli kummallinen “hengenahdistus”:[20]

»Pysäytimme auton, tarkastimme ja puhdistimme yhden jos toisen osan polttoainejärjestelmästä ja yritimme eteenpäin. Mutta jälleen: puh ja poks! Uusi pysähtyminen ja jälleen sama operaatio. Tämä toistui lukemattomia kertoja ja auton vauhti hidastui nykiväksi hiipimiseksi. Ja siihen aikaan, jolloin meidän olisi pitänyt olla jo Otjiwarongossa ja junassa, me olimme Tsumebin kaupungissa eräällä autokorjaamolla. Siellä ajokkiamme taas tohtoroitiin. Ahaa, nyt se viimeinkin selvisi: jostakin bensajohdon mutkasta löydettiin pari koppakuoriasvainajaa.»

Otjiwarongossa matkalaiset majoittuivat hotelliin, ja 13:een kasvanut lapsijoukko (mukana myös Kavangolta tulleet), jatkoivat seuraavan illan junalla eteenpäin. Simojoki jatkoi junassa valvoen lasten matkustamista”:[20]

»Oli siinä 13 lapsen ryhmässä pitelemistä, etteivät olisi häsyneet pitkin junaa ja ympäri vaunuja, pudonneet ikkunoista, hajottaneet hallituksen omaisuutta. Yritin järjestää hiukan ohjelmaa, pikku tietokilpailua yms., mutta kaikkein hiljentävin keino oli kertoa sota-ajasta.»

1960-luvulla rakennettiin Tsumebista Ondangwaan päällystetty maantie, joka kulki Etoshan ohi niin, että eräässä vaiheessa siitä nähtiin vilaus. Hyvällä onnella oli edelleen mahdollista nähdä muutamia villieläimiä.

Koulun laajentuminenMuokkaa

1950- ja 1960-luvuilla Lähetysseuran työntekijöiden – ja samalla myös kouluikäisten lasten – määrä Lounais-Afrikassa kasvoi kaiken aikaa. Tämän vuoksi kiinteistöjä ostettiin lisää nopeahkoon tahtiin. Vuonna 1959 hankittiin talo toisesta rivistä. Talosta käytettiin virallisissa yhteyksissä nimitystä B-talo (koulu- ja koulukotirakennus nimettiin nyt A-taloksi.) 1960-luvulla hankittiin vielä rantarivistä yksi talo, ns. C-talo. Nyt vanha A-talo jäi koulukodiksi, kun B-talossa opetettiin keskikoululuokkia ja C-talossa kansakoululuokkia. B- ja C-talot toimivat myös opettajien ja heidän perheittensä koteina. Vuonna 1968 ostettiin vielä toisesta rivistä aivan koulukotia vastapäätä ns. ”paitamiehen talo”. Siitä tuli nyt koulurakennus, ja B- ja C-talo jäivät täysin opettajien asunnoiksi. Tämän jälkeen Vinetan kiinteistöjen hinnat alkoivat nousta. Ajoittain jouduttiin vielä vuokraamaan asuntoja muualta joitakin opettajia varten. Enimmillään koulussa oli 28 lasta. Heistä opettajien lapsia oli enimmillään viisi ja lisäksi kaksi alle kouluikäistä lasta.[21][22]

Viimeiset vuodetMuokkaa

1980-luvulla Etelä-Afrikka kiristi viisumipolitiikkaansa sillä seurauksella, että Lähetysseuran työntekijöiden määrä Namibiassa laski kaiken aikaa. Näin myös lasten määrä oli laskussa. Niinpä lukuvuotena 1986–1987 koulussa oli enää vain kaksi oppilasta ja nämäkin kävivät tuona vuotena koulua Oniipassa Ambomaalla. Vuoden 1987 loppupuolella koulua kävivät Swakopmundissa kahden perheen viisi lasta. Toiminta jatkui enää vuoteen 1989 saakka.[23]

Kiinteistöjen kohtaloMuokkaa

Vuonna 2012 Suomen lähetysseuran omistuksessa olivat edelleen A-talo (koulukoti) ja C-talo (rantarivin talo). Niitä käytettiin Lähetysseuran entisten ja nykyisten työntekijöiden virkistys- ja lomakäyttöön, mikä oli yksi alkuperäisistä syistä hankkia kiinteistöjä Swakopmundista. Itse asiassa kuka tahansa halukas saattoi majoittua niihin maksua vastaan. Myös Namibian evankelisluterilaisen kirkon työtekijät käyttivät näitä kiinteistöjä paljon. Lähetysseura kuitenkin ilmoitti, että loppuvuodesta 2012 nämäkin kiinteistöt myydään. Hintojen arvioitiin olevan 240 000 € rantatalon osalta ja 210 000 € koulukodin osalta. Talojen arveltiin joutuvan purettaviksi, sillä arvokkaita olivat nimenomaan talojen tontit, etenkin rantatalon, sillä rantariviin ei enää kaavoiteta uusia tontteja. Namibian evankelisluterilainen kirkko samoin kuin kaikki Lähetysseuran työntekijät alueella vastustivat myyntiä. Kirkko oli erään piispansa kautta todennut, että nämä kiinteistöt ovat ”välttämättömiä” kirkolle. Facebookiinkin perustettiin kaikille avoin ryhmä ”Pelastetaan Swakopmundin koulukoti ja rantatalo”.[24]

Kiinteistöt kuitenkin myytiin, mutta vanhan koulukotirakennuksen uudeksi omistajaksi tuli ambolainen Taimi Shejavali, joka aikoo pitää tämän rakennuksen edelleen majoituskäytössä. Kiinteistöjen myynnin myötä myös Facebookissa olevan ryhmän nimi muuttui muotoon “Swakopmundin koulukodin ystävät”.[25]

Koulun johtajat ja koulukodin hoitajatMuokkaa

Swakopmundin suomalaisen koulun johtajat ja koulukodin hoitajat Seppäsen (1994) mukaan:[26]

Swakopmundin suomalaisen koulukodin hoitajat
Nimi Vuodet
Ilmi Laitinen 1948–51
Paula Rajalinna 1952–55
Suoma Korhonen 1955–60
Irma Kokko 1959–66
Kirsti Asunta 1966–86
Irma Kokko 1988–89
Swakopmundin suomalaisen koulun johtajat
Johtaja Vuodet
Marja Väisälä 1950–63
Juhani Olanterä 1964–69, 1970–76
Kalle Seppänen 1976–79
Annikki Taskila 1980–86
Anja Anttonen 1987–89

Koulun entisiä oppilaitaMuokkaa

Tunnettuja entisiä oppilaitaMuokkaa

Muutamista Swakopmundin suomalaisen koulun oppilaista on tullut tunnettuja suomalaisen kulttuurielämän hahmoja. Heitä ovat:[27]

110 entisestä oppilaasta ainakin 15 (13,6 %) on myöhemmin itse toiminut eri maissa Lähetysseuran lähettäminä lähetystyöntekijöinä. Mm. kaksi tämän koulun entistä oppilasta oli käynnistämässä Lähetysseuran työtä Kolumbiassa. Yksi on ollut SLEYn työntekijänä Euroopassa. Ainakin kuusi entistä oppilasta on väitellyt tohtoriksi.

Tohtoriksi väitelleet entiset oppilaatMuokkaa

Tohtoriksi väitelleet ja heidän väitöskirjansa Fennica-tietokannan mukaan:[32][33]

Tohtoriksi väitelleet Swakopmundin suomalaisen koulun oppilaat
Vuosi Väittelijä Synt. Tieteenala Väitöksen otsikko Yliopisto/korkeakoulu
1992 Martti Eirola 1955 yleinen historia The Ovambogefahr: The Ovamboland Reservation in the Making: Political Responses of the Kingdom of Ondonga to the German Colonial Power 1884–1910. Oulun yliopisto
1994 Mauri Marttunen 1954 nuorisopsykiatria Adolescent Suicide in Finland. Helsingin yliopisto
1998 Kati Kemppainen (o.s. Seppänen) 1969 yleinen kirkkohistoria Suomalaisen lähetyksen suhteet anglikaanisiin ja katolisiin Lounais-Afrikassa 1919–1937 Helsingin yliopisto
2005 Olli Hallamaa 1958 systemaattinen teologia Science in Theology. Studies in the Interaction Between Late Medieval Natural Philosophy, Logic, and Theology. Helsingin yliopisto
2007 Pia Rinne (o.s. Eriksson) 1971 maantiede Struggles over resources and representations in territorial conflicts in the Northern Atlantic Autonomous Region (RAAN), Nicaragua. Helsingin yliopisto
2007 Hanna-Riitta Toivanen 1958 taidehistoria The Influence of Constantinople on Middle Byzantine Architecture (843–1204): A Typological and Morphological Approach at the Provincial Level. Helsingin yliopisto
2012 Sakari Löytty 1959 etnomusikologia People’s Church – People’s Music. Contextualization of Liturgical Music in an African Church. Sibelius-Akatemia
  • Myös Namibiassa syntynyt Olli Löytty (s. 1966) on väitellyt tohtoriksi vuonna 2006.[34]

Toisen polven Namibian lähetystyöntekijät jotka ovat asuneet lapsena Namibiassa ennen koulun perustamistaMuokkaa

Toisen polven Namibian lähetystyöntekijät ennen koulun perustamista
Nimi Elinvuodet Lapsuusvuodet Namibiassa Vanhemmat Vanhempien työkaudet Lähetystyöntekijänä Namibiassa Huom. Viitteet
Reinhold Rautanen 1876, Omandongo – 1927 Ambomaa 1876–1884 Martti Rautanen
Frieda Rautanen (o.s. Kleinschmidt)
1868–91, 1892–1903, 1904–1926 1902–13, 1917–22, 1923–27 [35][36]
Anna Rautanen 1878, Omandongo — 1958 Berliini 1878–87? ks. yllä ks. yllä 1899– Aviol. 1900 saksal. H. Tönjesin kanssa [36][37]
Johanna Rautanen 1883, Olukonda –1956 Ambomaa 1883–91 ks. yllä ks. yllä 1900–38, 1939– [36][38]
Kalle Björklund 1877, Omandongo — 1946 Tampere 1877–83 Botolf Bernhard Björklund
Kitty Björklund (o.s. Kleinschmidt)
1868–82
1874–82
1909–19 [39][40][41]
Rauna Saukkonen (o.s. Glad) 1907, Karibib 1907–19? Aksel Glad
Anna Glad
1896–1900, 1902–10, 1912–15
1901–10, 1912–19, 1929–36
1929–36 [42]
Maija Savola 1899, Oniipa 1899–1905 Albin Savola
Eedla Savola
1893–99, 1901–05
1896–99 (†)
1928–33 Aviol. 1933 saksal. P. Schulten kanssa [43]
Lahja Väänänen 1915, Ongandjera 1915–18 Nestor Wäänänen
Martta Wäänänen
1907–18, 1921–28
1909–18, 1921–28
1947–53 [44]
Kaarina Poikolainen (o.s. Kivinen) 1925, Onandjokwe — (elossa 2017) 1925–30 Walde Kivinen
Aili Kivinen
1923–30, 1934–39, 1953–55 1953–57, 1966–69 [45][46][47][48][49][50]
Sirkka Syrjä 1933 1933–47 Johannes Syrjä
Anni Syrjä
1928–39 (Anni Syrjä 1929–39), 1939–47, 1956–61 1964–70, 1971–74, 1974–77 [47][48][49][50][51][52][53][54][55][56][57][58][59][60][61][62][63]
Kalle Syrjä 1935 1935–47 ks. yllä ks. yllä 1965–69, 1973–76, 1991–93 [47][48][49][50][52][54][58][59][60][61][64][65][66]
Tuovikaarina Pennanen 1936–2019 1935–47 Eino Pennanen
Eeva Pennanen
1934–47, 1958–62 1963–68, 1970–73, 1974–76, 1977–79, 1986–1988, 1989–1990, 1993–96 [47][48][49][51][53][54][55][56][57][59][60][62][63][66][67][68][69][70][71][72][73][74][75]
Maija Syrjä 1937 1937–47 ks. yllä ks. yllä 1964–69, 1970–73, 1974–76, 1978–80, 1983–85 [47][48][49][50][52][53][54][55][56][57][59][60][61][63][76][77][78][79]
  • Myös seuraavasta taulukosta neljä ensimmäistä (Eljas Suikkanen sekä Olle, Lasse ja Helga Eriksson) kuuluisivat edellä olevaan, mutta heidät on listattu alle.

Koulun oppilaat, joista on myöhemmin tullut toisen polven lähetystyöntekijöitäMuokkaa

Lähetystyössä olleet Swakopmundin suomalaisen koulun oppilaat
Nimi Synt. Vuodet Swakopmundissa Maa Järjestö Vuodet kentällä Viitteet
Eljas Suikkanen 1935 1948–49, 1951 Tansania SLS 1962–66, 1967–70, 1970–74 [47][48][49][50]

[53][54][55][56][57][58][59][51][80]

Olle Eriksson 1941 1952–58 Namibia SLS 1968–72, 1973–, 1976–80, 1990–92, 1998–2003 [49][50][55][56][57][58][59][60][61][62][63][64]

[68][73][81][82][83][84][85]

Lasse Eriksson 1943 1952–58 Namibia SLS 1971–74, 1976–80 [55][56][57][58][59][61][62][63][68]
Helga Tollander-Eriksson 1945 1952–58 Namibia SLS 1975–78 [60][61][62]
Anna Takkula (o.s. Hukka, e. Mulquin) 1948 1955–60, 61–63 Intia
Pakistan
OM
ICF
1971–74
1976–87
Matti Hukka 1950 1957–60, 61–63 Namibia SLS 1977–80 [62][63][68]
Marjo Hukka (o.s. Marttunen) 1951 1960–64 Namibia SLS 1977–80 [62][63][68]
Kaija Pett (o.s. Pentti) 1953 1960 Namibia
Angola
SLS 1979–82, 1988–90, 1991–94, 1995–96
2008–09
[63][64][65][66][74][76][86]
Heikki Korhonen 1953 1962–65 Botswana SLS 1985–1988, 1989–92, 1992–1995, 1995–98, 2002–2006 [65][66]

[69][70][72][73][74][75][79][85][87][88][89]

Martti Eirola 1955 1962, 63–68 Namibia SLS 1994–98 [74][75][87][88]
Hannu Korhonen 1955 1962–65 Namibia SLS 1991–1995, 1997–1999 [64][65][66][74][81][88]
Jaakko Löytty 1955 1963–67 Senegal SLS 1988–91, 1992–94 [65][66][71][72][73]
Maija Kuoppala (o.s. Ihamäki) 1959 1965–72 Botswana,
Kolumbia,
Namibia
SLS 1984–87
1988–92, 1992–94
[64][65][66][69][70][71][72][73][79][78]
Riku Laukkanen 1959 1966–71 Kolumbia SLS 1993–95 [66][74]
Sakari Löytty 1959 1966–67 Namibia SLS 1998–2000, 2000–2002 [81][82][83][84][89]
Maria Stirling (o.s. Pentikäinen) 1960 1967–76 Botswana SLS 1990–93, 1993–97, 2002– [64][65][73][74][75][85][87][89]
Martti Toivanen 1960 1967–72 Tansania SLS 1993– 97 [66][74][75][87]
Eeva-Liisa Rantasuomela
(o.s. Seppälä)
1961 1968–77 Angola SLS 1997–2001, 2002– [81][82][83][85][88][89]
Kari Pentikäinen 1962 1969–76 Etiopia SLS 1995–99, 2001– [75][81][84][85][87][88][89]
Sakari Seppälä 1962 1969–77 Viro SLEY
Olli Löytty* 1966 Namibia SLS 1998–2000 [81][82]

* Syntynyt Namibiassa, mutta ei ole käynyt Swakopmundin suomalaista koulua.

Koulua käsittelevät teokset ja niiden tekijätMuokkaa

Swakopmundin suomalaista koulua käsitteleviä kirjoja on yhteensä kolme (ks. alla, “lähteet”), kahdelta eri kirjoittajalta. Kirjoittajista Tuula Olanterä on työskennellyt tämän koulun opettajana vuosina 1964–69 ja 1970–74, ja Kalle Seppänen vuosina 1976–79. Lisäksi Kalle Seppänen on laatinut tästä aiheesta vuonna 1994 kirkkohistorian pro gradu –työn Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.

LähteetMuokkaa

  • Olanterä, Tuula: Suomalainen koulu Afrikassa. 64 s. Helsinki: Suomen lähetysseura, 1974. ISBN 951-624-139-5.
  • Seppänen, Kalle: Swakopmundin suomalainen koulukoti ja yksityiskoulu Namibiassa 1945–1968., s. 128. Yleisen kirkkohistorian pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta. , 1994.
  • Seppänen, Kalle: Kauas on pitkä matka. Suomalainen koulu 50 vuotta Etelän ristin alla Namibiassa. 178 s. Hyrynsalmi: omakustanne, 2012. Ei ISBN numeroa.
  • Väisälä, Marja: Maailman eteläisen suomalainen koulu. Ambomaa, (toim. Elias Pentti) 1958, s. 322–326. Kirjapaino Oy Savo: Suomen Lähetysseura.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Seppänen 2012, s. 14.
  2. juhansuku: Botolf Björklund juhansuku.blogspot.fi. 10.4.2012. Viitattu 24.8.2012.
  3. a b Seppänen 2012, s. 16.
  4. Seppänen 2012, s. 12–13, 16.
  5. Seppänen 2012, s. 14–16.
  6. Seppänen 2012, s. 17–18.
  7. a b c d e Väisälä, Marja: Maailman eteläisen suomalainen koulu. Ambomaa, 1958, s. 322–326. Kirjapaino Oy Savo: Suomen Lähetysseura.
  8. Facebook, Swakopmundin koulukodin ystävät.
  9. Seppänen 2012, s. 21–23.
  10. Väisälä, Marja: ”Me rakensimme talon”. Olanterä, Tuula 1974, s. 5–10.
  11. Seppänen 2012, s. 25–23.
  12. a b Härkönen, Rebekka: 90 vuotta huomenna: Opettajana Ambomaassa ts.fi. 8.5.2006. Turun Sanomat. Viitattu 25.8.2012.
  13. Seppänen 2012, s. 27–30.
  14. MSN Wetter Swakopmund, Namibia MSN Wetter. Viitattu 20.8.2012. (saksaksi)
  15. Climate Swakopmund - Namibia Climatedata.eu. Viitattu 20.8.2012. (englanniksi)
  16. Seppänen 1984, s. 30–32.
  17. Seppänen 2012, s. 33–37.
  18. Tirronen, T. E.: Ndonga-English Dictionary. Oniipa: ELCIN. 0-620-07607-0.
  19. Seppänen 2012, s. 54.
  20. a b Simojoki, Väinö: Sateenkiittäjät, s. 46–47. Helsinki: Suomen Lähetysseura, 1998. ISBN 951-624-247-2.
  21. Seppänen 1984, s. 33–34.
  22. Seppänen 2012, s. 38–40, 58.
  23. Seppänen 2012, s. 41–42.
  24. Pelastetaan Swakopmundin koulukoti ja rantatalo 1.4.2012–. Facebook. Viitattu 25.8.2012.
  25. Swakopmundin koulukodin ystävät 1.4.2012–. Facebook. Viitattu 02.9.2013.
  26. Seppänen 1994, s.119.
  27. Seppänen 1984, s. 158–161.
  28. Jyrki Ilva: Kronikan tarina: Kun rauhanvoimat marssii jyrmyin askelin Kronikka 1/92. 1992. Helsinki: Kronos ry. Viitattu 14.04.2013.
  29. Weriviiri, Wäinö: Kun rauhanvoimat marssii jyrmyin askelin: Antologia kahdella kertomuksella ja 20 runolla, s. 58. Meder, Espoo: Etujoukko-kustannus, 1980. ISBN 951-99272-5-5. (suomeksi)
  30. Weriviiri, Wäinö: Kun rauhanvoimat marssii jyrmyin askelin: Antologia kahdella kertomuksella ja 20 runolla fennica.linneanet.fi/. Helsinki: Kansalliskirjasto. Viitattu 14.03.2013.
  31. Seppänen 1984, s. 124.
  32. Seppänen 2012, s. 158–161.
  33. Kansalliskirjasto: Fennica-tietokanta fennica.linneanet.fi. Viitattu 17.07.2013.
  34. Grönholm, Jouko: Ambomaa-kirjallisuus piirtää myös suomalaisuuden kuvaa TS.fi. 30.9.2006. Viitattu 27.10.2014.
  35. Peltola, s. 95, 259.
  36. a b c Peltola 1958: s. 262.
  37. Peltola, s. 260.
  38. Peltola, s. 259.
  39. Peltola, s. 70, 259.
  40. Peltola 1958: s. 263.
  41. Björklund Karl Henrik Bernhard Johannes Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. 2003–2017. Helsingin yliopisto. Viitattu 7.12.2017.
  42. Peltola 1958: s. 261, 266.
  43. Peltola 1958: s. 267.
  44. Peltola 1958: s. 263, 270.
  45. Peltola 1958: s. 265, 273.
  46. Kaarina Poikolainen: Luterilaisen lähetystyön vaikutus amboneekerin kotiuteen ja talouden pitoon. Pro gradu –työ, Helsingin yliopisto, 1966, s. 5.
  47. a b c d e f Kaikkeen maailmaan, Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1967, s. 44, 49, 73, 74, 76.
  48. a b c d e f Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1968, s. 52, 80–84. Helsinki, 1968.
  49. a b c d e f g Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1969, s. 49, 50, 79, 80, 82. Helsinki, 1969.
  50. a b c d e f Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1970, s. 50, 76, 78, 80. Helsinki, 1970.
  51. a b c Kaikkeen maailmaan. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1964, s. 77, 80, 82.
  52. a b c Peltola, s. 267.
  53. a b c d Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1965, s. 76, 77, 80
  54. a b c d e Kaikkeen maailmaan, Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1966, s. 69, 70, 73. Helsinki, 1966.
  55. a b c d e f Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1971, s. 49, 50, 76, 77, 79. Helsinki, 1971.
  56. a b c d e f Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1972, s. 47, 74, 75, 76, 78. Helsinki, 1972.
  57. a b c d e f Vain yksi nimi — Jeesus. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1973., s. 136, 137, 140, 145. Helsinki, 1973.
  58. a b c d e Kertomus Suomen Lähetysseuran vuoden 1973 toiminnasta, s. 78, 79, 81, 82. Helsinki, 1974.
  59. a b c d e f g Me kaukana ja lähellä. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1975, s. 141, 142, 144, 155.
  60. a b c d e f Vastauksemme: Lähetys. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1976, s. 140, 141, 154. Helsinki, 1976.
  61. a b c d e f Tulevaisuuden Aasia. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1977, s. 139, 140. ISBN 951-624-163-8.
  62. a b c d e f g Oikeus evankeliumiin. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1978, s. 139, 140. Helsinki, 1978. ISBN 951-624-167-0.
  63. a b c d e f g h Jumalan koulussa. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1980, s. 122, 123, 125. Helsinki, 1980. ISBN 951-624-172-7.
  64. a b c d e f Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1992, s. 211, 212, 218, 219, 220. ISSN 0781-6162.
  65. a b c d e f g Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1993, s. 170, 174, 175, 178. Helsinki, 1993. ISSN 0781-6162.
  66. a b c d e f g h i Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1994, s. 179, 182, 188. Helsinki, 1994. ISSN 0781-6162.
  67. Peltola 1958, s. 268.
  68. a b c d e Kastamalla ja opettamalla. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1979, s. 140, 144, 145, 155. Helsinki, 1978. ISBN 951-624-168-9.
  69. a b c Sytytä liekkisi. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1987, s. 131, 132. Helsinki, 1987. ISSN 0781-6162.
  70. a b c Tule katso mene kerro. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1988, s. 138, 144. Helsinki, 1988. ISSN 0781-6162.
  71. a b c Ilo tulee kaupunkiin. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1989, s. 133, 134, 139. Helsinki, 1989. ISSN 0781-6162.
  72. a b c d Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1990, s. 121, 127, 128. Helsinki, 1990. ISSN 0781-6162.
  73. a b c d e f Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1991, s. 147, 153, 155, 160. ISSN 0781-6162.
  74. a b c d e f g h Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1995, s. 185, 187. Helsinki, 1995. ISSN 0781-6162.
  75. a b c d e f Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1996, s. 190–192. Helsinki, 1996. ISSN 0781-6162.
  76. a b Hyvä sanoma kaikille. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1981, s. 137, 138. ISBN 951-624-173-5.
  77. Kristus lähettää. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1984, s. 113. Helsinki, 1984. ISBN 951-624-177-8.
  78. a b Kristus auttaa. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1985, s. 123, 124. ISSN 0781-6162.
  79. a b c Vetten yli. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1986, s. 137–139. Helsinki, 1986. ISSN 0781-6162.
  80. Kaikkeen maailmaan, Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1963, s. 77. Helsinki, 1963.
  81. a b c d e f Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1999, s. 193, 195. Helsinki, 1999. ISSN 0781-6162.
  82. a b c d Suomen Lähetysseuran vuosikirja 2000, s. 192, 195. Helsinki, 2000. ISSN 0781-6162.
  83. a b c Suomen Lähetysseuran vuosikirja 2001, s. 189, 192. Helsinki, 2001. ISSN 0781-6162.
  84. a b c Suomen Lähetysseuran vuosikirja 2002, s. 168, 170. Helsinki, 2002. ISSN 0781-6162.
  85. a b c d e Suomen Lähetysseuran vuosikirja 2003, s. 168, 169, 171. Helsinki, 2003. ISSN 0781-6162.
  86. Jumalan käytössä. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1982, s. 94. Helsinki, 1982. ISBN 951-624-174-3.
  87. a b c d e Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1997, s. 190, 191, 193, 196. Helsinki, 1997. ISSN 0781-6162.
  88. a b c d e Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1998, s. 187, 188, 190. Helsinki, 1998. ISSN 0781-6162.
  89. a b c d e Suomen Lähetysseuran vuosikirja 2004, s. 185–187. Helsinki, 2004. ISSN 0781-6162.

Aiheesta muuallaMuokkaa