Avaa päävalikko

Onandjokwe

entinen lähetysasema Namibiassa

Onandjokwe on entinen Suomen Lähetysseuran lähetysasema Ondongassa Pohjois-Namibiassa entisellä Ambomaalla. Siellä sijaitsee Onandjokwen sairaala.

Onandjokwe

Onandjokwe

Koordinaatit: 17°54′47″S, 16°02′34″E

Valtio Namibia Namibia
Alue Oshikoton alue
Aikavyöhyke UTC+1

















Sairaalan perustaminen tuli ajankohtaiseksi Ambomaalla sen jälkeen, kun ensimmäinen suomalainen lähetyslääkäri Selma Rainio oli saapunut sinne vuonna 1908. Sairaalaa kaavailtiin ensin Ondangwaaan, mutta lopulta päädyttiin sen sijoittamiseen Oniipaan, jonka reunalle rakennettiin päärakennus ja muutamia sairasmajoja. Rakennustyöt suoritti lähetyssaarnaaja Nestor Wäänänen, ja ensimmäisessä rakennusvaiheessa käytettiin 75 000 rakennustiiltä ja 48 härkävaunullista rakennuspuuta sekä 6–7 tonnia muuta rakennustavaraa. Marraskuussa 1910 kiinnitettiin päärakennuksen kattopellit, ja tammikuussa 1911 Rainio saattoi muuttaa päärakennukseen. Heinäkuussa 1911 aseman vihkivät käyttöön vierailulla ollut Lähetysseuran apulaisjohtaja Hannu Haahti yhdessä työalan esimiehen Martti Rautasen kanssa. Paikasta alettiin käyttää sen vanhaa nimitystä Onandjokwe, ‘villihanhien paikka’.[1]

Ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1915 Ambomaalla vallitsi nälähätä ja ihmisiä kuoli myös punatautiin. Onandjokwen sairaalakin jouduttiin sulkemaan tilapäisesti. Kun englantilaiset joukot majuri S. M. Pritchardin johdolla olivat vallanneet Saksan Lounais-Afrikan saksalaisilta samana vuonna, Pritchard kävi myös Ambomaalla ja Onandjokwella, missä hän lupasi toimittaa sairaalaan lääkkeitä ja ruokavaroja. Pritchard oli ilmaissut tyytyväisyytensä suomalaisten Ambomaalla suorittamaan työhön. Hän oli itsekin muutaman päivän ajan potilaana Onandjokwella.[2]

Vuonna 1918 Ambomaalla esiintyi tuhkarokkoa, aivokalvontulehdusta, vesirokkoa ja sikotautia, ja vuoden 1919 puolella myöskin espanjantautia. Viimemainittu oli kuitenkin Ambomaalla lievää, ja vain harvat kuolivat siihen. Sota-aikana tapahtuneet joukkojen siirrot ja väestön liikehtiminen toivat kuitenkin tullessaan sukupuolitauteja, etenkin syfilistä, jota sairasti vuonna 1922 47% Onandjokwen potilaista. 1920-luvun alussa Ambomaalle saapui myös uutena tautina tuberkuloosi.[3]

Sairaanhoitotyö oli pitkään ainoa suomalaisten työmuoto, jota siirtomaaisännät, niin saksalaiset kuin sittemmin englantilaiset tukivat taloudellisesti. Englantilaiset antoivat vuosittaisen määrärahan sekä lisäksi kalliit lääkkeet sukupuolitautien hoitamista varten.[4]

Vuonna 1922 alkoi Onandjokwella uusi työmuoto, nuorten naisten kouluttaminen ns. “naiskodissa”, mutta tämä siirtyi jo vuonna 1925 Oshigamboon.[5]

Sairaalan lääkärinä toimi Selma Rainio vuosina 1911–19 ja 1922–33.[6]

LähteetMuokkaa

  • Peltola, Matti: Sata vuotta suomalaista lähetystyötä 1859–1959. II: Suomen Lähetysseuran Afrikan työn historia. Helsinki: Suomen Lähetysseura, 1958.
  • Elias Pentti (toim.): Ambomaa. Helsinki: Suomen Lähetysseura, 1958.

ViitteetMuokkaa

  1. Peltola 1958, s. 162.
  2. Peltola 1958, s. 178, 183, 191.
  3. Peltola 1958, s. 190–91.
  4. Peltola 1958, s. 190.
  5. Peltola 1958, s. 193.
  6. Peltola 1958, s. 234, 263.