Nkurenkuru
Nkurenkuru on Namibiassa Kavangon alueella, Kavangojoen varrella sijaitseva pikkukaupunki ja Suomen Lähetysseuran entinen lähetysasema, 140 km länteen Rundusta. Nkurenkurussa on väestöä n. 7 650 henkeä, ja se on Uukwangalin heimon kuninkaiden kotipaikka. Vuoteen 1936 saakka se oli Kavangon alueen hallinnon keskuspaikka. Tuon jälkeen paikallishallinto siirrettiin Rundulle, johtuen sen strategisesti keskeisestä sijainnista.
| Nkurenkuru (Aiempi kirjoitusasu: Kuring-Kuru) |
|
|---|---|
  Nkurenkuru |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Namibia |
| Alue | Länsi-Kavango |
| Hallinto | |
| – Pormestari | Heikki Hausiku (SWAPO) |
| Korkeus | 1093 m |
| Väkiluku (2007) | 7 650 |
| Aikavyöhyke | UTC+1 |
| Suuntanumero(t) | +66 |
Nkurenkurua vastapäätä joen koillisrannalla on Cuangarin pikkukaupunki Angolassa, ja näiden kahden kaupungin kohdalla on molemmilla mailla raja-asema. Nykyisin Nkurenkuru on Kavangon toiseksi suurin kaupunki, Rundun jälkeen.
Historia muokkaa
Nkurenkuru tarkoittaa rukwangalin kielellä ‘vanhaa paikkaa’, ja sillä on ollut suuri merkitys kwangalilaisten historiassa. Kwangalilaiset ovat Kavangon viidestä heimosta läntisin.
Vanhimmat tiedot tästä paikasta ovat peräisin 1700-luvun puolestavälistä, jolloin Uukwangalin heimon kuningatar (“hompa”) Mate I. ja hänen alamaisensa siirtyivät aiemmasta asuinpaikastaan Kwandojoen varrelta Mashin läheltä noin 500 km länteen lähelle Makuzua , noin 20 km luoteeseen Nkurenkurusta. Mate I:tä seurasi “hompa” Nankali, joka hallitsi vuosina 1750–1775).[1] Nankalin aikana syntyi jännitteitä naapuriheimojen kanssa, ja sen vuoksi kwangalilaiset siirtyivät Makuzusta ensin Mukukutan lähellä olleeseen Sihanguun ja sitten kauemmaksi Karaihin, joka sijaitsi lähellä nykyistä Cuangaria. Nkurenkuru perustettiin luultavasti hompa Siremon aikakaudella v. 1820,[2] ja siitä tuli kuninkaallisten kotipaikka kuningatar Mpanden aikana v. 1880.[3]
30. joulukuuta 1886 Portugali ja Saksa allekirjoittivat kahdenvälisen sopimuksen, jolla Angolan ja Saksan Lounais-Afrikan välinen raja määriteltiin. Osa tästä rajasta tuli kulkemaan Kavangojokea pitkin. Kavangojoen heimot, jotka asuttivat joen molempia rantoja, saivat tiedon tästä sopimuksesta vasta tapahtuman jälkeen. Sopimuksen jälkeen portugalilaiset alkoivat rakentaa joen pohjoispuolelle linnakkeita, joista yksi oli Forte de Cuangar, vastapäätä jota sijaitsi kwangali-kuninkaan hovi.
Joen eteläpuolella saksalaiset suorittivat joukon sotilaallisia tutkimusretkiä, ja lähetystyöntekijät tekivät samoin.[4] 17. elokuuta 1909 Saksan Lounais-Afrikan hallinto ja kuningas Himarua (1886–1910) Uukwangalin hompien puolesta allekirjoittivat sopimuksen (“Schutzvertrag”), jonka nojalla saksalaiset pyrkivät suojelemaan kavangolaisia.[5] Vastauksena portugalilaisten linnakkeille saksalaiset perustivat 17. kesäkuuta 1910 Nkurenkuruun poliisiaseman, ja seuraavina vuosina tämä asema sai hallinnollisia tehtäviä. Kun ensimmäinen maailmansota oli alkanut ja näihin aikoihin saksalainen delegaatio oli murhattu Naulilassa, Nkurenkurun poliisiasemalta hyökättiin 31. lokakuuta 1914 Forte de Cuangaria vastaan, jolloin kaikki tuon linnakkeen 30 portugalilaista ja angolalaista sotilasta saivat surmansa.
Kun sota oli päättynyt, Nkurenkurun poliisiasema suljettiin ja aluksi sen tilalle tuli brittiläisten tukikohta ja vuoden 1921 huhtikuusta lähtien Kavangon alueelle, joka nyt virallisesti perustettiin, tuli pysyvä, brittiläinen kuvernööri.
Uusi aluehallinto vaikutti siten, että Kansainliiton mandaattialueeksi siirtyneen Lounais-Afrikan hallinto ulottui myös Nkurenkuruun, vaikkakin hallinto siirrettiin v. 1936 Runnulle, josta tehtiin uusi aluepääkaupunki. Hallinnon kannalta Nkurenkuru olikin seuraavat vuodet yhä vähemmän merkityksellinen paikka.
Angolan sisällissodan (1975–2002) aikana Nkurenkurusta tuli Etelä-Afrikan puolustusvoimien tukikohta.
Vuonna 1990 tapahtuneen Namibian itsenäistymisen jälkeen desentralisaatiopolitiikan seurauksena Nkurenkuruun on investoitu jonkin verran. Vuonna 1990 siitä tehtiin kaupunki, toisena paikkakuntana Kavangon alueella.
Suomalainen lähetysasema muokkaa
Suomen Lähetysseura aloitti työnsä Kavangolla Nkurenkurussa vuoden 1929 alusta lähtien. Nkurenkurun olivat lähetysaseman paikaksi valinneet Ambomaan lähestysalan esimies Isak Alho ja Eetu Järvinen edellisen vuoden puolivälissä sinne tekemällään matkalla. Paikka valittiin läheltä hallituksen asemaa.
Ensimmäisenä suomalaisena työntekijänä Nkurenkuruun saapui 1. tammikuuta 1929 Eetu Järvinen, rakentamaan uuden lähetysaseman päärakennusta. Ensimmäinen pysyvä suomalainen työntekijä, Aatu Järvinen (myöh. Järvineva) saapui paikalle vaimonsa Alman kanssa 8. kesäkuuta 1929. Vuonna 1931 Nkurenkuruun saapuivat Anna Rautaheimo ja Kyllikki Alava.[6]
Vuonna 1990 Namibian evankelisluterilainen kirkko ELCIN perusti Nkurenkuruun yläasteen ja lukion Suomen Lähetysseuran tuella. Useiden vuosien ajan tässä lukiossa on toiminut myös suomalaisia opettajia.[7]
Talous ja liikenne muokkaa
Verrattuna moniin muihin Namibian kaupunkeihin Nkurenkurun kehitys on vielä ollut vaatimatonta. Kaupungin ongelmana on ollut huono infrastruktuuri sekä aiempi pitkäaikainen poliittinen epävakaus joen toisella puolella Angolassa. Namibian itsenäistymiseen saakka Nkurenkurussa on ollut vain pienimuotoista maanviljelystä sekä muutamia peruspalveluja: postitoimisto, kaksi koulua, pieni sairaala sekä huoltoasema. Lisäksi paikkakunnalla oli muutama pieni kauppa.
Namibian itsenäistyttyä vuonna 1990 Nkurenkurun infrastruktuuri alkoi parantua, mutta hitaasti. Nykyinen hallitus harjoittaa hajasijoituspolitiikkaa, jonka on määrä tasapainottaa maaltapaon vaikutuksia, ja Nkurenkuru on vähitellen voinut vaurastua jonkin verran. Kun paikkakunta julistettiin kaupungiksi, se on saanut enemmän taloudellista ja muuta tukea kuntahallinnon kehittämiseksi sekä infrastruktuurin ja julkisten palveluiden parantamiseksi, mikä on johtanut työpaikkojen syntymiseen. Suurimpia viime aikojen projekteja on ollut Kavangojoen myötä kulkevan valtatien päällystäminen Runnulle saakka[8] sekä kasteluprojekti, jonka avulla maanviljely tulee tehostumaan.[9] Sittemmin Nkurenkuruun on investoitu myös yksityisiltä tahoilta, on avattu uusia kauppoja ja pankkeja (esim. Bank Windhoek) sekä majoituslaitoksia turisteja varten joen varrelle.
Neparan lentokenttä jonka ICAO-koodi on FYNP ja joka on entinen Etelä-Afrikan ilmavoimien entinen tukikohta n. 20 km kaakkoon Nkurenkurusta, palvelee tämän kaupungin lentoliikennettä. Noin 35 km luoteeseen sijaitsee Katwitwin raja-asema, josta maantie jatkuu Angolan puolelle seuraten siellä Kavangojoen vartta edelleen kohti luodetta ja jatkuen Menongueen saakka.
Koulut muokkaa
- ELCIN Nkurenkuru High School
- Nkurenkuru Combined School
- Nkurenkuru Junior School
- Nkurenkuru Junior Primary School
Politiikka muokkaa
SWAPO voitti Nkurenkurun vaalit vuonna 2015. Tulokset olivat seuraavat:[10]
| Nkurenkurun paikallisvaalit 2015 | ||||
|---|---|---|---|---|
| Puolue | Äänimäärä | Ääniosuus | Paikkoja | |
| SWAPO | 1603 | 96,0% | 7 | |
| DTA | 35 | 2,1% | 0 | |
| Republican Party of Namibia | 32 | 1,9% | 0 | |
| Yhteensä | 1 670 | 100% | 7 | |
Vuoden 2020 vaaleissa SWAPO voitti jälleen suurella erolla muihin nähden. Tulokset olivat seuraavat:[11]
| Nkurenkurun paikallisvaalit 2020 | ||||
|---|---|---|---|---|
| Puolue | Äänimäärä | Ääniosuus | Paikkoja | |
| SWAPO | 1 050 | 92,6% | 7 | |
| Independent Patriots for Change | 55 | 4,9% | 0 | |
| Republican Party of Namibia | 20 | 1,8% | 0 | |
| All People’s Party | 9 | 0,8% | 0 | |
| Yhteensä | 1 134 | 100% | 7 | |
Tunnettuja asukkaita muokkaa
- Hompa Daniel Sitentu Mpasi, vakwangalien kuningas
- Anastasia Mbunze Murangi, kuningatar Kanuni KaHaruwodi nuorin lapsi
- Sirkka Ausiku, valtiosihteeri, Tasa-arvo- ja lapsiasiain ministeriö
- Rosalia Nghidinwa, maahanmuutto- ja sisäasiain ministeri
- Frans Moses Kalinga, kavangolainen puunveistäjä (Standard Bankin biennaalin palkinto 1999)
- Heikki Hausiku Ausiku, Nkurenkurun ensimmäinen pormestari (2006–2010)
Lähteet muokkaa
- ↑ http://www.klausdierks.com/Chronology/3.htm
- ↑ http://www.sdinet.co.za/static/pdf/national_informal_settlement_profiles_.pdf[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.rulers.org/namitrad.html
- ↑ http://www.klausdierks.com/Chronology/60.htm
- ↑ http://kups.ub.uni-köln.de/volltexte/2005/1321/pdf/Kavango.pdf[vanhentunut linkki] Andreas Eckl, Konfrontation und Kooperation am Kavango (Nord-Namibia) von 1891 bis 1921, University of Cologne, 2004
- ↑ Peltola, Matti: Sata vuotta suomalaista lähetystyötä 1859–1959. II: Suomen Lähetysseuran Afrikan työn historia., s. 221. Helsinki: Suomen Lähetysseura, 1958.
- ↑ Suvi Dahlsten: Suomen Lähetysseuran kummityötä 25 vuotta Jyväskylän seurakunnan www-sivut. 14.2.2013. Jyväskylän seurakunta. Viitattu 11.07.2013.
- ↑ Määritä nimeke! Namibia Economist. 9.11.2007. Arkistoitu 13.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Määritä nimeke! quantum.com.na. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Local elections results 28.11.2015. Electoral Commission of Namibia. Arkistoitu 10.12.2015. Viitattu 15.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Publication of Results and Particulars in Respect of General Elections for Local Authority Councils Government Gazette of the Republic of Namibia. 1.4.2021. Windhoek: Namibian hallitus. Viitattu 6.9.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- — ELCIN Nkurenkuru High School (Arkistoitu – Internet Archive)
- Uotila, Liisa: Okavangon suomalaiset lähetysasemat: Kuring-Kuru. Teoksessa: Okavango. Suomen lähetysseura, 1958, ss. 65-74.