Okavango (joki)

joki Lounais-Afrikassa

Okavangojoki (myös Kavangojoki) on joki lounaisessa Afrikassa. Se on eteläisen Afrikan neljänneksi pisin jokisysteemi. Sillä on pituutta 1 600 kilometriä. Se saa alkunsa 1 300 m korkeudesta Angolan hiekkaisella ylängöllä, missä se tunnetaan portugalin kielessä nimellä Rio Cubango. Etelämpänä se muodostaa osan Angolan ja Namibian välisestä rajasta, ja virtaa sitten Caprivin kaistaleen halki Botswanaan. Okavangojoki ei laske mereen vaan Okavangon suistoon, sisäiseen valuma-alueeseen, joka sijaitsee Botswanan pohjoisosassa. Okavangon suisto rajoittuu etelässä Kalaharin aavikkoon.

Okavango
Okavangon suistoa
Okavangon suistoa
Alkulähde Bién ylänkö
Laskupaikka Okavangon suisto
Maat Angola, Namibia, Botswana
Pituus 1 600 km
Virtaama 475 /s
Valuma-alue 530 000 km²
Okavangon valuma-alue

VirtaMuokkaa

Angolassa Cuito (Okavangon sivujoki) kärsii tukkeumista, joita aiheuttaa kulotus, mistä syystä osa sen vedestä imeytyy hiekkaan muodostaen pohjavettä.[1]

Ennen kuin Okavango virtaa Botswanaan, se laskeutuu Popa Fallsin koskissa neljä metriä alemmas. Kosket on helpompi hahmottaa visuaalisesti kuivana aikana, kun joessa on vähemmän vettä.[2]

Okavangon suistosta virtaa vettä kausittaista Thamalakanejokea pitkin, joka kulkee suiston koillisosista lounaaseen. Se virtaa Maunin kaupungin ohi ja joskus Ngamijärveen ja Botetijoen kautta Makgadikgadijärveen asti,[3] minne kymmenet tuhannet flamingot kokoontuvat joka kesä.[4] Okavangon suisto tunnetaan runsaasta eläimistöstään. Siellä sijaitsee Botswanan Moremin riistansuojelualue.

TulvatMuokkaa

 
Popan kosket (2018)

Sadekaudella Angolassa saadaan kolme kertaa enemmän sadetta kuin Botswanassa, ja osa tästä vedestä virtaa Okavangoon. Botswanassa tästä syntyy valtava kosteikko autiomaan reunalle.

Kun sateita saadaan Angolassa tammikuussa, kestää kokonaisen kuukauden, ennen kuin Okavangon vedet ovat virranneet ensimmäiset tuhat kilometriä kaakkoon. Sen jälkeen kestää vielä neljä kuukautta, kun vedet suodattuvat viimeiset 250 km Okavangon suiston alueelle. Tämän seurauksena Okavangon suistossa on eniten vettä kesä- ja elokuun välisenä aikana, jolloin Botswanassa on kuiva kausi. Suisto kasvaa kolme kertaa laajemmaksi, kuin se on kuivimmillaan, ja se houkuttelee eläimiä kymmenien kilometrien säteeltä, jolloin syntyy Afrikan tiheimpiä eläinkantoja.

Kun suisto on laajimmillaan, se on läpimitaltaan 150 km idästä länteen mitattuna. Alue on hyvin tasaista. Jos tarkasteltaisiin sen poikkileikkausta, voitaisiin havaita, että korkeuserot ovat vain kahden metrin luokkaa. Joen mukanaan tuoma hiekka voi siellä aiheuttaa merkittäviä korkeuseroja.

Erittäin märkinä vuosina osa joen vesistä saattaa yltää Magwegganajokeen, josta ne virtaavat edelleen Sambesiin sivuuttaen näin Kalaharin.

Sedimenttien kulkeutuminenMuokkaa

Okavangojoki kuljettaa vuosittain 28 000 tonnia sedimenttejä ja saman verran materiaa pääterämeisiin.[5]

HistoriaaMuokkaa

Kun maa on kokenut kylmempiä aikakausia, osa Kalaharista on muodostanut massiivisen järven, joka tunnetaan Makgadikgadijärvenä. Näinä aikoina se on saanut suurimman osan vedestään Okavangojoesta.

 
Confluence of Cuito (from top) and Okavango (flowing from left to right) (2018)
18°01′40″S, 020°47′31″E

Veteen liittyvä konfliktiMuokkaa

Sekä Namibia että Botswana kokevat joskus kuivuutta, ja sen seurauksena näiden maiden välillä on ollut konfliktin potentiaalia koskien Okavangon vesiä. Namibia on rakentanut joen tuntumaan 300 km pitkän kanavan ja pohtinut 250 km pitkän vesiputken rakentamista, jotta muun maan kuivuutta voitaisiin helpottaa.[6][7]

Botswanassa vesi liittyy olennaisella tavalla turismiin ja vettä käytetään myös yhteiskunnan pyörittämiseen. Botswanan vesihallinto huomauttaa, että 97% Okavangon vedestä poistuu haihtumalla, joten maalla ei ole varaa menettää enempää vettä.

Namibia puolestaan on argumentoinut, että se ottaisi joen vedestä ainoastaan puoli prosenttia, ja että sillä on oikeus kaikkeen veteen, joka virtaa sen maa-alueen kautta. Tämän kysymyksen ratkaisemiseksi Angola, Namibia ja Botswana ovat syyskuussa 1994 allekirjoittaneet sopimuksen, jolla perustettiin Okavangon valuma-alueen vesikomissio (Okavango River Basin Water Commission), jonka työn avulla on määrä määritellä, miten nämä maat parhaiten jakaisivat joen vedet keskenään.

LähteetMuokkaa

  1. National Geographic Society: Okavango Wilderness Project Into the Okavango. Viitattu 18.12.2021. (englanniksi)
  2. Siyabona Africa Travel (Pty) Ltd, "Popa Falls travel.za.net. Viitattu Huhtikuu 2020.
  3. Turpie, Jane & Barnes, Jon & Arntzen, Jaap & Nherera Bertha & Lange, Glenn-Marie & Buzwani Baleseng: Economic value of the Okavango Delta, Botswana (pdf) 2006. Gaborone, Botswana: IUCN. Viitattu 10.10.2014. (englanniksi)
  4. A. Burnham (toim.): Makgadikgadi The Megalithic Portal. 05.122008. Viitattu 18.12.2021. (englanniksi)
  5. Hanibal Lemma & co.: Bedload transport measurements in the Gilgel Abay River, Lake Tana Basin, Ethiopia. Journal of Hydrology, 2019, nro 577, s. 123968. doi:10.1016/j.jhydrol.2019.123968. (englanniksi)
  6. Matthias Basedau: Resource Politics in Sub-Saharan Africa. Hamburi: GIGA-Hamburg, 2005. ISBN 9783928049917. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2021). (englanniksi)
  7. Olli Varis, Cecilia Tortajada, Asit K. Biswas: Management of Transboundary Rivers and Lakes, s. 96. Springer Science & Business Media, 2008. ISBN 9783540749288. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2021). (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Okavango River