Kalahari

puoliaavikko Afrikassa

Kalahari on suuri puolikuiva alue eteläisessä Afrikassa. Koska Kalaharissa sataa jonkin verran ja siellä elää kohtalaisesti kasveja ja eläimiä, aluetta kutsutaan usein puoliaavikoksi tai kuivaksi savanniksi eikä varsinaiseksi aavikoksi.[1]

  Kalaharin autiomaa
  vajoama-alue
Kalaharia Namibiassa.

Kalahari peittää suurimman osan Botswanasta sekä osia Namibiasta ja Etelä-Afrikasta. Kalaharin pinta-ala on noin 712 000 neliökilometriä.[1] Puoliaavikkoa ympäröi Kalaharin vajoama-alue, jonka pinta-ala on 2,5 miljoonaa neliökilometriä.[2]

Sana kalahari tulee tswanan kielen sanasta, joka tarkoittaa ’suuri jano’.[1]

IlmastoMuokkaa

Kalaharissa on kesällä 20–45 astetta lämmintä, enimmillään jopa 50 astetta. Talvella esiintyy pakkasia, ja lämpötila voi pudota aina −12 asteeseen. Kalaharin eteläosissa sataa noin 250 millimetriä vuodessa ja pohjoisosissa 640 millimetriä. Aavikon itäosa saa sadetta vain 130 millimetriä vuodessa. Aurinkoisimmilla alueilla saadaan yli 4 000 tuntia auringonpaistetta vuodessa.[3]

MaantiedeMuokkaa

 
Kalaharille tyypillinen pannu.

Kalaharissa on paljon suolapannuja ja muita pannuja, joiden pohja on harmaata savea. Sadekaudella maaliskuusta huhtikuuhun pannuihin syntyy väliaikaisia lampia, joista vaeltavat eläinlaumat juovat. Pintavettä ei ole muuten juuri lainkaan, sillä sadevesi imeytyy yleensä nopeasti maahan.[4] Kalaharissa on myös runsaasti hiekkadyynejä.[5]

HistoriaMuokkaa

Kalahari oli 10 000–20 000 vuotta sitten nykyistä paljon kosteampi paikka, ja siellä sijaitsi suuri Makgadikgadijärvi. Kun järvi alkoi virrata laskujoen kautta pohjoiseen ja itään, Sambesijoen keski- ja alaosa yhdistyivät, mistä syntyivät Victorian putoukset. Järvi alkoi tyhjentyä, ja kun ilmastokin kuivui, järvi lopulta täyttyi sedimentistä ja hiekasta. Järvestä ovat jäljellä koko Kalaharin ainoa joki Okavango pohjoisessa, Okavangon suisto ja Ngamijärvi sekä Makarikarin suolapannut Botswanassa.[6]

EliöstöMuokkaa

 
Nelisormimangusti on tyypillinen Kalaharille.

Kalaharin kotoperäiset eliölajit ovat joutuneet kehittämään selviytymiskeinot ympäristössä, jossa ruoka ja vesi ovat vähissä ja lämpötilat vaihtelevat nollasta 40 asteeseen. Kalaharin tyypillisimpiä lajeja ovat nelisormimangusti, keihäsantilooppi, kalaharinleijona ja hilkkakutoja. Kotoperäisiin kasveihin kuuluvat kirahviakaasia ja Hoodia gordonii -oleanterikasvi.[7]

Kasvillisuus on pensaikkoa ja lyhyttä heinää. Puilla on syvät juuret. Pohjoisessa Kalaharissa on runsaammin kasvillisuutta ja eläimiä kuin kuivemmissa osissa.[8]

IhmisetMuokkaa

Sanit ovat asuttaneet Kalaharia jo 30 000 vuoden ajan.[8] Kalaharin koillisosassa on nykyisin suuri timanttikaivos. Seudulta kaivetaan myös hiiltä, kuparia ja nikkeliä.[9] Kalahari on myös suosittu turistikohde. Alueella on luonnonpuistoja, luonnosuojelualueita ja villieläinreservaatteja.[10]

UhkatMuokkaa

Suurimpia Kalaharia kohtaavia uhkia ovat ylilaiduntaminen, kaivosteollisuus ja ympäristön pilaantuminen.[11]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Aloian 2013, s. 4.
  2. Aloian 2013, s. 11.
  3. Aloian 2013, s. 5.
  4. Aloian 2013, s. 5, 12.
  5. Aloian 2013, s. 7.
  6. Aloian 2013, s. 9–10.
  7. Endemic Species of the Kalahari Desert Convention on Biological Diversity. Viitattu 9.1.2014.
  8. a b Aloian 2013, s. 6.
  9. Aloian 2013, s. 7, 22.
  10. Aloian 2013, s. 20–22.
  11. Aloian 2013, s. 24.

Aiheesta muuallaMuokkaa