Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee karjalankielistä vähemmistöä Suomessa. Suomalaisheimosta kertoo artikkeli karjalaiset ja suomen kielen murteesta artikkeli kaakkoismurteet.

Suomen karjalankieliset ovat kielellinen ja kulttuurinen vähemmistö Suomessa. Perinteisesti he puhuvat karjalan kieltä ja ovat uskonnoltaan ortodokseja.lähde?

Suomen karjalankieliset kuuluvat samaan etniseen ryhmään kuin Venäjän karjalaiset. Heidän juurensa ovat Karjalan tasavaltaan nykyään kuuluvissa Vienassa ja Aunuksessa, Suomen Neuvostoliitolle luovuttamiin alueisiin sisältyneessä Raja-Karjalassa (Salmi, Suistamo ja Suojärvi, osin myös Korpiselkä, Soanlahti ja Impilahti), Petsamossa ja Ilomantsin rajaseudun karjalaiskylissä. Karjalan kieli on sekä Venäjällä että Suomessa vakavasti uhanalainen.[1] Nykyistä karjalan heikkoa tilaa voidaan pitää Suomessa vakavana ihmisoikeuskysymyksenä.[1]

Nykysuomessa puhutaan kaikkia karjalan kielen muotoja. 1990-luvulla arvioitiin Suomessa olevan noin 5 000 karjalan puhujaa. Vuonna 2017 karjalan kielen asiantuntija professori Anneli Sarhimaa arvio karjalan puhujayhteisön kooksi Suomessa noin 5 000 henkeä. Tällä hän tarkoittaa päivittäistä kielen käyttöä. Vähintään melko hyvin tai hyvin kieltä osasi vuonna 2017 noin 11 600 henkeä. Lisäksi on noin 20 000 henkeä, jotka osaavat kieltä vähän tai ymmärtävät sitä.[1] Vuodesta 2011 lähtien karjalan kielen on voinut ilmoittaa väestörekisteriin virallisesti äidinkielekseen[2], ja tätä mahdollisuutta on käyttänyt hyväkseen joitakin satoja henkilöitä.[1]

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Käkisalmen lääni siirtyi Ruotsille Stolbovan rauhassa vuonna 1617, jolloin suuri osa ortodoksisista karjalaisista joutui Ruotsin vallan alaisiksi. Useimmat Käkisalmen läänin ortodoksiset asukkaat pakenivat 1600-luvun aikana Venäjän sisäosiin, jonne syntyi Tverin Karjala. Raja-Karjala säilyi ortodoksisena ja karjalankielisenä.

Raja-Karjalan väestö sai vaalia perinteitään ja puhua omaa kieltään suhteellisen rauhassa 1800-luvun lopulle. Suomalaiskansallisen liikkeen kasvaminen ja yhteiskunnallinen kehitys saivat aikaan karjalaisten voimakkaan suomalaistamisen. Vaikka Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa, alkoi täälläkin eurooppalaisten valtioiden tapaan pyrkimys kohti yhtenäisvaltiota. Valtiovalta, kirkko ja koululaitos eivät halunneet antaa tilaa vähemmistön kielelle ja kulttuurille.

Samaan aikaan kielitieteilijät aloittivat karjalan kielen tutkimisen. Suomalaisuusliikkeelle oli katkera pettymys, että karjalaa pidettiin omana kielenään.lähde? Modernia suomen kirjakieltä luotaessa otettiin mukaan sanastoa karjalasta.lähde? Suomessa 1920-luvulla perustettu Akateeminen Karjala-Seura ei hyväksynyt karjalan kieltä omaksi kielekseen, vaan piti sitä suomen kielen murteena. Karjalaista kulttuuria liike piti osana ikivanhaa suomalaista kulttuuria. Propagandatyön avulla karjalaisia saatiin muuttamaan etu- ja sukunimiään suomalaisiksi. Suomalaistamistyöhön osallistui virkamiehiä, opettajia, pappeja, karjalaisjärjestöjä, taiteilijoita ja lehdistön edustajia. Propagandan ja suomalaistamistyön vaikutukset näkyivät 1980-luvulle asti.selvennä

Vienasta ja Aunuksesta karjalankielisiä tuli Suomeen jo ennen maan itsenäistymistä, mutta erityisesti Venäjän sisällissodan pakolaisina. Toisen maailmansodan aikana Raja-Karjalan ja Petsamon karjalankieliset evakuoitiin muiden Suomen kansalaisten tavoin ja asutettiin pääasiassa Pohjois-Karjalaan, Kuopion ja Oulun seuduille. Nykyään karjalankielinen väestö asuu hajallaan suomenkielisen väestön keskellä.

Karjalan alueen menetys toisen maailmansodan päätteeksi Neuvostoliitolle oli vakava isku karjalan kielelle.[3] Suomessa karjalan kielen hiipumista on edesauttanut se, että karjalaiset nähtiin suomalaisina ja heidän kulttuurinsa ja kielensä sulautui hyvin nopeasti suomalaiseen kulttuuriin niiden samankaltaisuuden vuoksi.[3] Toisaalta karjalaa saatettiin kieltää puhumasta esimerkiksi kouluissa tai jopa Karjalan liiton tilaisuuksissa.[3]

Karjalankieliset nyky-SuomessaMuokkaa

Käytännössä kaikki Suomen karjalankieliset evakuoitiin talvi- ja jatkosodan jälkeen Raja-Karjalasta muualle Suomeen. Pääosa heistä asutettiin valtaväestön keskuuteen. Karjalan kieli säilyi kodeissa perheiden kesken. Sen säilymistä auttoivat usein omat yhdistykset ja ortodoksiset seurakunnat, joissa toimiessa voitiin vapaasti puhua karjalaa.

Suomen karjalankieliset ovat kaksikielisiä ja valtaosa heistä on merkitty väestörekisteriin suomenkielisinä. Karjalan kielen on voinut valita äidinkielekseen vasta vuodesta 2011, vaikka kieli sai vähemmistökielen aseman asetuksella 27. marraskuuta 2009.[4] Kielensä merkinneiden määrään vaikuttaa siis kaksikielisyys ja se, että rekisteröiminen on ollut mahdollista vasta lyhyen aikaa. Suomessa puhutaan kolmea karjalan kielen murretta livvinkarjalaa, varsinaiskarjalan etelämurretta eli suvikarjalaa ja varsinaiskarjalan pohjoismurretta eli vienankarjalaa.

Vuonna 2010 käynnistetyssä EU-rahoitteisessa ELDIA-tutkimushankkeessa tutkittiin 15 Euroopan vähemmistökieltä. Hankkeen tutkijat ovat todenneet seuraavaa:

»Karjalankielisen vähemmistön etninen kieli on Suomessa yksiselitteisesti autoktoninen kieli ja kielitieteelliseltä statukseltaan siten täysin rinnastettavissa suomen kieleen; molempia kieliä on puhuttu nykyisen Suomen alueella "traditionaalisesti" ja tarkalleen yhtä kauan. Toiseen maailman sotaan asti karjala oli Suomessa autoktoninen ja alueellinen vähemmistökieli, alueluovutusten myötä siitä tuli autoktoninen, ei-alueellinen vähemmistökieli alueellisia tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan tarkoittamassa mielessä.»

On esitetty, että karjalankielelle tehtäisiin vastaavanlainen elvytysohjelma kuin saamelaiskielille on tehty. Asiaa on esittänyt muun muassa Karjalan Kielen Seura ja professori Anneli Sarhimaa. Hän viittaa asiaan Helsingin Sanomien Vieraskynässä 5. marraskuuta 2012 seuraavasti:[5]

»Konkreettiset toimet karjalan kielen elvyttämiseksi ovat suomalaisen yhteiskunnan kunniavelka kotoperäiselle, kauan varjoon jätetylle karjalankieliselle vähemmistölleen.»

LähteetMuokkaa

  • Suomen kansalliset vähemmistöt. Julkaisija: Vähemmistöoikeuksien ryhmän Suomen jaosto / Minority Rights Group Finland, 2012 ISBN 978-951-807-104-7
  • Karjalazet, J.K. Klementjev ISBN 978-5-88170-181-9
  • Anneli Sarhimaa / Johanna Laakso: Uniwersität Wien Studies in European Language Diversity KARJALAN KIELI SUOMESSA ELDIA-projektin tuloksia. selvennä

ViitteetMuokkaa