Pohjois-Karjalan lääni
Pohjois-Karjalan lääni (ruots. Norra Karelens län) syntyi vuonna 1960 lääniuudistuksessa, kun Kuopion läänin itäosat erotettiin omaksi läänikseen.[1] Läänin pääkaupunki oli Joensuu.
Pohjois-Karjalan lääni | |
---|---|
vaakuna |
sijainti |
Pääkaupunki | Joensuu |
Viimeinen maaherra | Hannu Tenhiälä |
Historialliset maakunnat | Karjala |
Pinta-ala ilman merialueita |
21 585 km² 6:nneksi suurin 1993 |
– maa | 17 782 km² |
– sisävesi | 3 803 km² |
Väkiluku |
177 893 11:nneksi suurin 1993 |
Väestötiheys | 10,0 as./km² |
Vuoden 1997 lääniuudistuksessa Pohjois-Karjalan lääni sulautui yhdessä Kuopion läänin ja Mikkelin läänin pääosan kanssa uudeksi Itä-Suomen lääniksi. Pohjois-Karjalan maakunnan alue oli identtinen entisen Pohjois-Karjalan läänin kanssa vuoteen 2021 asti, kun Heinävesi siirtyi siihen Etelä-Savon maakunnasta. Läänissä oli sen lakkautusvuonna 1997 kaikkiaan 19 kuntaa, joista viisi oli kaupunkeja (Joensuu, Kitee, Lieksa, Nurmes ja Outokumpu). Pohjois-Karjalan lääni oli lakkautushetkellä väkiluvultaan Manner-Suomen pienin lääni.
Pohjoiskarjalaisten autojen rekisterikilvet alkoivat S-kirjaimella.[2]
Kunnat 1997 (kaupungit lihavoitu)
muokkaaKuntamuutokset
muokkaaNimenmuutokset
muokkaaVanha nimi | Uusi nimi | |
---|---|---|
1968 | Kuusjärvi | Outokumpu |
Kuntaliitokset
muokkaaKunta | Liitoskunta | ||
---|---|---|---|
1973 | Nurmeksen mlk | Nurmes | |
Pielisjärvi | Lieksa | ||
Läänin lakkauttamisen jälkeen | |||
2005 | Kiihtelysvaara | Joensuu | |
Tuupovaara | |||
Värtsilä | Tohmajärvi | ||
2009 | Eno | Joensuu | |
Pyhäselkä | |||
2013 | Kesälahti | Kitee | |
2020 | Valtimo | Nurmes |
Maaherrat
muokkaa- Lauri Riikonen 1960−1967
- Esa Timonen 1967−1992[3]
- Hannu Tenhiälä 1992−1997[4]
Lähteet
muokkaa- Suomen Pohjois-Karjala Karjalan Liitto
Viitteet
muokkaa- ↑ Pohjois-Karjalan läänin perustamienn 1960 Savon Historiaa. Viitattu 31.5.2023.
- ↑ Minne katosivat läänikilvet? Iltasanomat. Viitattu 31.5.2023.
- ↑ Ministeri Esa Timonen on kuollut Yle. Viitattu 31.5.2023.
- ↑ Hannu Tenhiälän muotokuva Eläkeliitto. Viitattu 31.5.2023.