Avaa päävalikko

Kuivajärvi on kylä Kainuun Suomussalmella, Vuokin alueella kunnan kaakkoisosassa, samannimisen järven rannalla. Suomussalmen keskustasta matkaa on noin 75 kilometriä.[1] Kuivajärvi ja sen koillispuolella sijaitseva Hietajärvi kuuluvat Vienan runokyliin, joista kerättiin aikoinaan suurin osa Kalevalan kansanrunoaineistosta. Kylissä asuu enää muutamia ihmisiä[2].

Kuivajärvi kuuluu Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin yhtenä talvisodassa lähes täysin poltetuista ja 1940-luvulla uudelleenrakennetuista Kainuun vienalaiskylistä. Kuivajärven ja siitä kolmisen kilometriä koilliseen rajan pinnassa sijaitsevan Hietajärven kylissä ovat säilyneet palamiselta ainoat sotaa edeltävät kalamajat sekä Saavisten rankorakenteinen maja. Läheisen Murhijärven Saunasaaren kalajamajat edustavat Museoviraston mukaan alueen arkaaisinta rakentamista maalattioineen ja pyöröhirsirakenteineen.[3] Kylät ja kylien lähiympäristön eräkulttuurimaisemat on luokiteltu myös maakunnallisesti arvokkaaksi maisemakokonaisuudeksi.[4] Vuonna 2001 muodostettiin Kainuun ympäristökeskuksen päätöksellä Ylä-Vuokin Kuivajärvi-Hietajärvi-maisema-alue ensimmäisenä vuoden 1996 luonnonsuojelulain mukaisena maisema-alueena Suomessa[3].

Kuivajärvellä sijaitseva Domnan pirtti on vuonna 1964 rakennettu, paikallista hirsirakennusperinnettä mukaileva rakennus. Se siirtyi vuonna 2013 kunnalta yksityisomistukseen ja tarjoaa majoitus- ja ravintolapalveluita. Kylässä on myös Pyhälle Nikolaokselle omistettu pieni Kuivajärven Pyhän Nikolaoksen tsasouna[2].

Kahdeksan kilometrin mittainen Saarisuon luontopolku alkaa Saarivaara–Kuivajärvi-maantien (yhdystie 9124) levähdyspaikalta. Polku on osa pitkää Itärajan retkeilyreittiä.[5]

HistoriaaMuokkaa

Hietajärven ja muiden rajaseudun vienalaiskylien ensimmäiset asukkaat olivat ilmeisesti Venäjän puolelta asepalvelusta paenneita eli piekloi. Muuan Lari Siikow otti nimekseen Huovinen, palveli Ahtosella renkinä ja nai piikatyttö Toarien. Pari muutti asumaan Kuivajärvenniemelle ja alkoi viljellä maata.[3]

Tieyhteydet muualle Kainuuseen ja Suomeen olivat pitkään heikkoja: Kuivajärvelle tie (nyk. yhdystie 9124) valmistui vasta 1933 ja jatkettiin sieltä Hietajärvelle 1956.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Domnan pirtti. Web Archive (Wild Taiga 30.11.2011). Viitattu 20.8.2017.
  2. a b Kuiva- ja Hietajärvi Suomussalmen kunta. Viitattu 10.12.2017.
  3. a b c d Kainuun vienalaiskylät Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  4. Maakuntakaavaselostuksen liitetaulukot 2020. Kainuun liitto. PDF. Viitattu 20.8.2017.
  5. Saarisuon luontopolku Suomussalmen kunta. Viitattu 10.12.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Keränen, Jorma: Kainuun asuttaminen. Studia historica Jyväskyläensia 28. Jyväskylän yliopisto, 1984.
  • Nieminen, Markku: Vienan runokylät: kulttuuriopas. 2. painos. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-625-0.
  • Tervonen, Päivi: Kainuun vienalaiskylien rakennusperinne. Rajamailla IV. Jyväskylä 1998.
  • Virtaranta, Pertti: ”Polku sammui”. Vienalaiskylien vaiheita rajan molemmin puolin. Vammala 1972.