Viinijärvi

taajama Liperissä

Viinijärvi on taajama Liperin kunnassa Pohjois-Karjalassa, samannimisen järven etelärannalla. Vuoden 2019 lopussa taajamassa asui 769 asukasta.[1] Viinijärven alueella on ollut asutusta jo kivikaudella. Taipaleen kylä Viinijärven etelärannalla on vanhastaan ollut karjalaisten ortodoksien tiheästi asuttama kylä. Kylä on ollut Taipaleen ortodoksisen seurakunnan keskus, maanteiden risteys ja kestikievaripaikkakunta.[2] Taajaman läpi virtaa Taipaleenjoki, joka laskee Viinijärvestä Oriveteen.

Taipaleenjoki virtaa taajaman läpi.

Liikenneyhteydet

muokkaa

Viinijärvi sijaitsee valtatien 9 ja Pieksämäen ja Joensuun välisen rautatien varrella. VR:n henkilöjunat pysähtyvät Viinijärven asemalla. Viinijärveltä on matkaa Joensuuhun 30 kilometriä, Outokumpuun 15 kilometriä ja Kuopioon 100 kilometriä.

Viinijärven asema perustettiin Joensuusta Outokumpuun rakennetun radan varrelle Taipaleen kohdalle, mutta asema sai nimensä viereisen järven mukaan, kun Taipaleen asema oli jo entuudestaan Savon radalla. Thure Hellströmin suunnittelema asemarakennus valmistui 1927.[2]

Viinijärven koulu

muokkaa
Pääartikkeli: Viinijärven koulu

Taipaleen kansakoulu perustettiin 1876. Vuosina 1876–1882 kansakoulu toimi Taipaleen kreikkalaiskatolisen kunnanselvennä ylläpitämänä. Oppivelvollisuuslain 1921 jälkeen Liperin kunnan koululaitos käsitti 24 varsinaista kansakoulua ja kaksi vielä kehityksensä alkuvaiheessa olevaa kansalaiskoulua, Liperin kirkonkylän koulu sekä Viinijärven taajamassa oleva ”Liperin pohjoinen kansalaiskoulu”.

Viinijärvelle perustettiin yhteiskoulu vuonna 1957 ja opetusta annettiin aluksi niin sanotussa suojeluskunnan talossa. Uusi koulurakennus valmistui 1963. Opetustyö uusissa tiloissa alkoi 1. lokakuuta 1963. Uuden koulun vihkiäiset pidettiin 22. maaliskuuta 1964. Koulutalon vihki teologian tohtori Olavi Tarvainen, joka vihkiäispuheessaan lausui muun muassa: ”Tänään iloitsemme siitä, että oppikoulu täällä Viinijärvellä on saanut uudet asianmukaiset suojat, jotka nyt vihitään arvokkaaseen käyttöönsä. Entistä verrattomasti paremmin voi tämä koulu suorittaa tehtäväänsä paikkakunnan nuorten hyväksi, rakentaa tulevaisuutta Pohjois-Karjalan kasvavalle sukupolvelle.” Juhlapuheen piti kouluneuvos Olli Sampola. Vihkiäisjuhlaan kirjailija Anu Kaipainen teki runon ”Sininen kylä”.

Kylällä toimi vuosina 2000–2014 yksi Suomen ensimmäisistä[lähde? ] yhtenäisistä peruskouluista, jossa annettiin opetusta luokkatasoilla 1–9. Alakoulu toimi yksisarjaisena Ahonkylän ja Ristin koulujen lakkauduttua. Yläkoulussa oli suurimmillaan neljä rinnakkaisluokkaa. Oppilaita koulussa oli lukuvuonna 2013–2014 yhteensä 315 ja opettajia 33. Henkilökunnan kokonaismäärä oli 45.

Lukuvuonna 2013–2014 juhlittiin Viinijärven yhteiskoulun tilojen 50-vuotisjuhlaa. Koululla juhlapäivä oli perjantai 21. maaliskuuta 2014. Liperin kunnan sivistyslautakunta päätti tammikuussa 2014 yhdistää Viinijärven yläkoulun ja Liperin yläkoulun yhdeksi suureksi yläkouluksi Liperiin (noin 600 oppilasta). Matkaa Viinijärveltä Liperiin on 20 kilometriä, ja osalla oppilaista koulumatkaa 40 kilometriä suuntaansa. Viinijärvellä toimii syksystä 2014 alkaen varhaiskasvatuksen keskus, jossa on alakoulu (200 oppilasta) ja päivähoito sekä esiopetus (50 lasta) eli yhteensä 250 lasta.[lähde? ]

Viinijärven koulun rehtorit:

  • 1957–1974 Niilo Ojala
  • 1974–1991 Tenho Ruhanen
  • 1991–1997 Jaakko Muttonen
  • 1997–2000 Jouni Hyttinen
  • 2000–2007 Salla Jokinen
  • 2007–2014 Virpi Eronen
  • 2014–2019 Riitta Lappalainen
  • 2020– Katja Ruotsalainen

Kirkot

muokkaa
 
Viinijärven luterilainen kirkko
 
Viinijärven Jumalanäidin Tihvinän ikonin kirkko
 
Viinijärven sankarihaudat kesällä 2012

Viinijärvellä on kaksi suurta kirkkoa, luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko. Viinijärvi on Taipaleen ortodoksisen seurakunnan keskus.

Urheilu ja liikunta

muokkaa

Viinijärven Urheilijat on voittanut pesäpallon naisten Suomen mestaruuden vuonna 1990.

Tunnettuja viinijärveläisiä

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan, 2019 PxWeb-tietokanta. Tilastokeskus. Viitattu 14.9.2021.[vanhentunut linkki]
  2. a b Jussi Iltanen: Radan varrella. Suomen rautatieliikennepaikat, s. 351. Karttakeskus, 2010. ISBN 978-951-953-214-3.
  3. Suonna Kononen: Kuka muistaa Tiituksen. Karjalainen, 21.10.2018, s. B2.

Aiheesta muualla

muokkaa