Anu Kaipainen
Aune Helinä (Anu) Kaipainen, o.s. Mustonen (14. maaliskuuta 1933 Muolaa – 29. syyskuuta 2009 Helsinki[1]) oli suomalainen kirjailija.
| Anu Kaipainen | |
|---|---|
 Anu Kaipainen työn ääressä Oulussa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Aune Helinä Kaipainen |
| Syntynyt | 14. maaliskuuta 1933 Muolaa |
| Kuollut | 29. syyskuuta 2009 (76 vuotta) Helsinki |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ura kirjailijaksiMuokkaa
Kaipainen kävi koulunsa Pieksämäen yhteiskoulussa, jossa häntä jonkin aikaa opetti äidinkielen sijaisena tuleva runoilija Helvi Juvonen. Kaipainen kirjoitti ylioppilaaksi 1951 Helsingissä Kallion yhteiskoulusta ja valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1955. Hän toimi äidinkielenopettajana Kiuruvedellä, Helsingissä, Kauniaisissa, Viinijärvellä ja Oulussa, sekä kirjoitti sanomalehtiin kirjallisuusarvosteluja.
Kaipaisen esikoisromaani Utuiset neulat ilmestyi vuonna 1960, ja sen jälkeen hän julkaisi teoksia tasaisesti muutaman vuoden välein. Päätoimiseksi kirjailijaksi hän siirtyi vuonna 1967. Kaipainen kirjoitti runojen ja romaanien lisäksi lukuisia näytelmiä ja tv-näytelmiä. Hän toimi myös monissa kirjallisuuteen liittyvissä luottamustehtävissä lähinnä 1970-luvulla ja jäsenenä Kauniaisten kaupunginvaltuustossa. Kaipainen on julkaissut myös runokokoelman 1961.
Anu Kaipainen palkittiin vuonna 1983 Pro Finlandia -mitalilla, hän sai myös valtionpalkinnot vuosina 1967 ja 1969, Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon 2006 sekä valtion taiteilijaeläkkeen vuodesta 1994. Vuonna 2002 hänen kirjansa Granaattiomena oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi.
Teosten aiheetMuokkaa
Kaipaisen uran läpimurtoromaani Arkkienkeli Oulussa (1967) kuvaa Oulua Suomen sodan aikana. Siinä Kaipainen käytti omaperäistä tekniikkaa, jossa myyttisiä tai historiallisia aineksia yhdistetään toisiin ajanjaksoihin, ja syntyy ylihistoriallinen näkemys. Tätä tekniikkaa Kaipainen käytti myöhemminkin, esimerkiksi romaanissa Magdaleena ja maailman lapset (1969), jossa yhdistyvät 1960-luvun julkiset keskustelut ja Raamatun kertomus Martasta ja Mariasta. Se on myös kollaasitekniikan kokeilu. Romaani On neidolla punapaula (1973) perustuu keskiaikaiseen balladiin ja kytkeytyy 1970-luvun politiikkaan. Vuoden 1975 romaanilla Naistentanssit Kaipainen siirtyi tarkastelemaan populaarikulttuurin muotoja impressionistiseen ja fragmentaariseen tyyliin. Vuoden 1979 romaani Poimisin heliät hiekat on runoilija Larin Parasken fiktiivinen elämäkerta ja aloitti Kaipaisen Karjala-aiheisten teosten sarjan.[2] Vuoden 2007 teos Vihreiksi poltetut puut merkittiin autofiktioksi eli kuvitteelliseksi omaelämäkerraksi ensimmäisenä Suomessa.[3]
PerheMuokkaa
Anu Kaipainen, tuolloin Mustonen, vihittiin vuonna 1955 Osmo Kaipaisen kanssa. Heidän vanhin lapsensa oli säveltäjä Jouni Kaipainen (1956–2015) ja hänen lisäkseen kaksi nuorempaa poikaa (syntyneet 1958 ja 1963). Anu Kaipaisen puoliso Osmo Kaipainen kuoli 1985.
TeoksetMuokkaa
RunojaMuokkaa
- Kädet helmassa, 1961.
Muut teoksetMuokkaa
- Utuiset neulat, 1960.
- Puolikovat, 1962.
- Kaksi lukukautta, (romaani) 1964.
- Ruusubaletti. Komedia, 1966.
- Arkkienkeli Oulussa 1808–1809, (romaani) 1967.
- Magdaleena ja maailman lapset, (romaani) 1968.
- Surupukuinen nainen, (romaani) 1971.
- On neidolla punapaula, (romaani) 1973 ISBN 951-0-05896-3.
- Naistentanssit, (romaani) 1975 ISBN 951-0-07260-5.
- Kellomorsian, (romaani) 1977 ISBN 951-0-08174-4.
- Poimisin heliät hiekat. Tarvittavin paikoin kirjallisen vapauden kuvittama kertomus Larin Parasken uskomattomasta elämästä, 1979 ISBN 951-0-09368-8.
- Kuninkaan paikka, (romaani) 1981 ISBN 951-0-10822-7.
- Kaihoja kukkuvat käet, (romaani) 1983 ISBN 951-0-12019-7.
- Kun on rakastanut paljon, (romaani) 1986 ISBN 951-0-13846-0.
- Vilulinnut, (romaani) 1987 ISBN 951-0-14615-3.
- Nuoruustango, (romaani) 1989 ISBN 951-0-15954-9.
- Kuin kuulla kummultansa, (romaani) 1991 ISBN 951-0-17390-8.
- Kahdesti haudattu, (romaani) 1993 ISBN 951-0-18500-0.
- Vierus verta täynnä, (romaani) 1995 ISBN 951-0-20840-X.
- Kuin on pitkät pilven rannat. Tarvittavin paikoin runsaan kirjallisen vapauden kuvittama kertomus Mateli Kuivalattaren, Kantelettaren muusan ja Suomen ensimmäisen tunnetun naislyyrikon yksinäisestä elämästä, 2000 ISBN 951-0-24386-8.
- Granaattiomena, (romaani) 2002 ISBN 951-0-27319-8.
- Kaarinan veriballadi, (romaani) 2004 ISBN 951-0-29613-9.
- Vihreiksi poltetut puut, (romaani) 2007 ISBN 978-951-0-33200-9
Teosten käännöksetMuokkaa
- On neiukesel punapaela, käännös Luule Sirp, Tallinn 1979.
- Ärkeängeln i Uleåborg, käännös Kerstin Lindqvist, Bromma 1980.
- Má panenka pentli rudou, käännös Marta Hellmuthová, Praha 1980.
LähteetMuokkaa
- Kuka kukin on, 2005 ISBN 951-1-19577-8.
- Suomen kansallisbiografia, osa 4, 2004 ISBN 951-746-445-2.
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kirjailija Anu Kaipainen on kuollut Ilta-Sanomat. 29.9.2009. Viitattu 29.9.2009.
- ↑ Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10181, art. Kaipainen, Anu. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3.
- ↑ Päivi Koivisto: Omasta elämästä myytyihin sieluihin Kiiltomato.net. Lukukeskus. Viitattu 10.1.2022.