Anu Kaipainen
Aune Helinä (Anu) Kaipainen, o.s. Mustonen (14. maaliskuuta 1933 Muolaa – 29. syyskuuta 2009 Helsinki[1]) oli suomalainen kirjailija.
| Anu Kaipainen | |
|---|---|
 Anu Kaipainen työn ääressä Oulussa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Aune Helinä Kaipainen |
| Syntynyt | 14. maaliskuuta 1933 Muolaa |
| Kuollut | 29. syyskuuta 2009 (76 vuotta) Helsinki |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ura kirjailijaksiMuokkaa
Kaipainen kävi koulunsa Pieksämäen yhteiskoulussa, jossa häntä jonkin aikaa opetti äidinkielen sijaisena tuleva runoilija Helvi Juvonen. Kaipainen kirjoitti ylioppilaaksi 1951 Helsingissä Kallion yhteiskoulusta ja valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1955. Hän toimi äidinkielenopettajana Kiuruvedellä, Helsingissä, Kauniaisissa, Viinijärvellä ja Oulussa sekä kirjoitti sanomalehtiin kirjallisuusarvosteluja.
Kaipaisen esikoisromaani Utuiset neulat ilmestyi vuonna 1960, ja sen jälkeen hän julkaisi teoksia tasaisesti muutaman vuoden välein. Päätoimiseksi kirjailijaksi hän siirtyi vuonna 1967. Kaipainen kirjoitti runojen ja romaanien lisäksi lukuisia näytelmiä ja tv-näytelmiä. Hän toimi myös monissa kirjallisuuteen liittyvissä luottamustehtävissä lähinnä 1970-luvulla ja oli Kauniaisten kaupunginvaltuuston jäsen. Kaipainen on julkaissut myös runokokoelman 1961.
Kaipainen palkittiin vuonna 1983 Pro Finlandia -mitalilla, hän sai myös valtionpalkinnot vuosina 1967 ja 1969, Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon 2006 sekä valtion taiteilijaeläkkeen vuodesta 1994. Vuonna 2002 hänen kirjansa Granaattiomena oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi.
Teosten aiheetMuokkaa
Kaipaisen uran läpimurtoromaani Arkkienkeli Oulussa (1967) kuvaa Oulua Suomen sodan aikana. Siinä Kaipainen käytti omaperäistä tekniikkaa, jossa myyttisiä tai historiallisia aineksia yhdistetään toisiin ajanjaksoihin, ja syntyy ylihistoriallinen näkemys. Tätä tekniikkaa Kaipainen käytti myöhemminkin, esimerkiksi romaanissa Magdaleena ja maailman lapset (1969), jossa yhdistyvät 1960-luvun julkiset keskustelut ja Raamatun kertomus Martasta ja Mariasta. Se on myös kollaasitekniikan kokeilu. Romaani On neidolla punapaula (1973) perustuu keskiaikaiseen balladiin ja kytkeytyy 1970-luvun politiikkaan. Vuoden 1975 romaanilla Naistentanssit Kaipainen siirtyi tarkastelemaan populaarikulttuurin muotoja impressionistiseen ja fragmentaariseen tyyliin. Vuoden 1979 romaani Poimisin heliät hiekat on runoilija Larin Parasken fiktiivinen elämäkerta ja aloitti Kaipaisen Karjala-aiheisten teosten sarjan.[2] Vuoden 2007 teos Vihreiksi poltetut puut merkittiin autofiktioksi eli kuvitteelliseksi omaelämäkerraksi ensimmäisenä Suomessa.[3]
PerheMuokkaa
Anu Kaipainen, tuolloin Mustonen, vihittiin vuonna 1955 Osmo Kaipaisen kanssa. Heidän vanhin lapsensa oli säveltäjä Jouni Kaipainen (1956–2015). Lisäksi heillä oli kaksi nuorempaa poikaa (syntyneet 1958 ja 1963). Anu Kaipaisen puoliso Osmo Kaipainen kuoli 1985.
Kaipainen kuoli vakavaan sairauteen kotonaan Helsingissä 76-vuotiaana.[4]
TeoksetMuokkaa
RomaanitMuokkaa
- Utuiset neulat, WSOY 1960
- Puolikovat, WSOY 1962
- Kaksi lukukautta, WSOY 1964
- Arkkienkeli Oulussa 1808–1809, WSOY 1967
- Magdaleena ja maailman lapset, WSOY 1968
- Surupukuinen nainen, WSOY 1971
- On neidolla punapaula, WSOY 1973 ISBN 951-0-05896-3.
- Naistentanssit, 1975 WSOY ISBN 951-0-07260-5
- Kellomorsian, 1977 WSOY ISBN 951-0-08174-4
- Poimisin heliät hiekat. Tarvittavin paikoin kirjallisen vapauden kuvittama kertomus Larin Parasken uskomattomasta elämästä, WSOY 1979 ISBN 951-0-09368-8
- Kuninkaan paikka, WSOY 1981 ISBN 951-0-10822-7
- Kaihoja kukkuvat käet, WSOY 1983 ISBN 951-0-12019-7 Evakko-trilogia: 1
- Kun on rakastanut paljon, WSOY 1986 ISBN 951-0-13846-0
- Vilulinnut, WSOY 1987 ISBN 951-0-14615-3 Evakko-trilogia 2
- Nuoruustango, WSOY 1989 ISBN 951-0-15954-9 Evakko-trilogia: 3
- Kuin kuulla kummultansa, WSOY 1991 ISBN 951-0-17390-8
- Kahdesti haudattu, WSOY 1993 ISBN 951-0-18500-0
- Vierus verta täynnä, WSOY 1995 ISBN 951-0-20840-X
- Kuin on pitkät pilven rannat. Tarvittavin paikoin runsaan kirjallisen vapauden kuvittama kertomus Mateli Kuivalattaren, Kantelettaren muusan ja Suomen ensimmäisen tunnetun naislyyrikon yksinäisestä elämästä, WSOY 2000 ISBN 951-0-24386-8
- Granaattiomena, WSOY 2002 ISBN 951-0-27319-8
- Kaarinan veriballadi, WSOY 2004 ISBN 951-0-29613-9
- Vihreiksi poltetut puut, WSOY 2007 ISBN 978-951-0-33200-9
RunokokoelmaMuokkaa
- Kädet helmassa, WSOY 1961
NäytelmätMuokkaa
- Ruusubaletti. Komedia, WSOY 1966
- Tangokuningas, Helsinki: Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1970
- Anni Lehtonen, runonlaulaja. Kuunnelma. Yleisradio 1984
- Larin Paraske. Helsinki: Suomen Näytelmäkirjailijaliitto 1984
- Kainoja kukkuvat käet. Yleisradio 1985
- Neljä nuorta, Yleisradio [i.a.] Näytelmämoniste.
- Arkkienkeli (näytelmä) Näytelmämoniste
MuutMuokkaa
- Kauniainen tänään = Grankulla i dag, toimittajana. Kauniaisten sos. dem. yhdistys 1970
- Minun karjalaisuuteni, julkaisussa Karjalani s. 11–14 Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö 1990 ISBN 951-9363-48-3
Teosten käännöksetMuokkaa
- On neiukesel punapaela, käännös Luule Sirp, Tallinn 1979.
- Ärkeängeln i Uleåborg, käännös Kerstin Lindqvist, Bromma 1980.
- Má panenka pentli rudou, käännös Marta Hellmuthová, Praha 1980
- Komme, komme Befana, Übers. Josef Braun, München: Bayerischer Rundfunk o.J.
LähteetMuokkaa
- Kuka kukin on, 2005 Otava ISBN 951-1-19577-8
- Suomen kansallisbiografia, osa 4, 2004 ISBN 951-746-445-2
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kirjailija Anu Kaipainen on kuollut Ilta-Sanomat. 29.9.2009. Viitattu 29.9.2009.
- ↑ Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10181, art. Kaipainen, Anu. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3.
- ↑ Päivi Koivisto: Omasta elämästä myytyihin sieluihin Kiiltomato.net. Lukukeskus. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ Muistot: Anu Kaipainen Helsingin Sanomat. 29.9.2009. Viitattu 8.9.2022.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Ilmari Leppihalme: Anu Kaipainen Pohjoista kirjallisuutta, Oulun kaupunginkirjasto 2005
- Anu Kaipainen -esittely Lappeenrannan maakuntakirjasto (arkisto)
- Anu Kaipainen Kirjasampo.fi:ssä
- Jyrki Pietilä: Anu Kaipaisen haastattelu (arkisto)