Saamelaiskielet

uralilaisen kielikunnan suomalais-ugrilaiseen haaraan kuuluva ryhmä kieliä
(Ohjattu sivulta Saamen kieli)

Saamelaiskielet, aikaisemmin lappalaiskielet, ovat uralilaisen kielikunnan suomalais-ugrilaiseen haaraan kuuluva kieliryhmä, joita saamelaiset puhuvat. Akkalansaamen hiljattain sammuttua nykyään eläviä saamelaiskieliä on yhteensä yhdeksän, joista kuudella on oma kirjakielensä. Ryhmä jaetaan edelleen länsi- ja itäsaamelaisiin kieliin, joihin kumpaankin luetaan viisi kieltä (tosin vain neljää itäsaamelaista puhutaan yhä). Kielet muodostavat osittain murrejatkumon, jossa vierekkäiset kielimuodot ovat keskenään melko hyvin ymmärrettäviä. Eräiden kielten välillä on kuitenkin jyrkkä kieliraja. Saamelaiskielten yhteinen kantakieli on kantasaame. Ne eivät kuulu itämerensuomalaisiin kieliin kuten suomi ja viro, mutta ovat niille selvästi kaukaisempaa sukua. Saamen kielillä on noin 20 000–30 000 puhujaa. Suomen alueella puhutaan kolmea saamelaiskieltä, joista puhujamäärältään selvästi suurin on pohjoissaame.[1] Suomen lain mukaan saamelaisilla on oikeus käyttää saamea asioidessaan viranomaisten kanssa. (Katso osa tilanne Suomessa.)

Saamelaiskielet
Tiedot
Alue Lappi
Virallinen kieli tunnustettu vähemmistökieleksi Norjassa sekä eräissä Ruotsin ja Suomen kunnissa.
Puhujia 20 000–30 000
Kirjaimisto latinalainen, kyrillinen
Kielenhuolto Kotimaisten kielten keskus (Suomi)
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä suomalais-ugrilaiset kielet
suomalais-permiläiset kielet
suomalais-volgalaiset kielet
suomalais-saamelaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 se
ISO 639-2 sma, sme, smi, smj, smn, sms

Syksyisin vietetään Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa yhteistä saamen kielten viikkoa, jonka tavoitteena lisätä saamelaiskielten näkyvyyttä ja tietoa niistä ja nostaa saamelaiskielten arvostusta. Saamen kielten viikkoa organisoi kolmen valtion Saamelaiskäräjät.[2]

Luokittelu

muokkaa
 
Saamelaiskielten entinen levinneisyys,
tummemmalla nykyalue:
1. eteläsaame 2. uumajansaame 3. piitimensaame 4. luulajansaame 5. pohjoissaame 6. koltansaame 7. inarinsaame 8. kiltinänsaame 9. turjansaame

Saamesta puhuttiin pitkään ikään kuin se olisi vain yksi kieli. Nykyisin on tapana puhua saamelaiskielistä.[3]

Länsisaamelaiset kielet:

Itäsaamelaiset kielet:

Sammuneet saamelaiskielet

muokkaa
  • keminsaame (sammunut[3] 1800-luvulla, ainoastaan muutamia kielinäytteitä on säilynyt.)
  • akkalansaame (sammunut, viimeinen puhuja kuoli vuonna 2003[14])
  • gävlensaame[15] (sammunut ilmeisesti 1800-luvulla)

Lisäksi joissakin lähteissä mainitaan kainuunsaame, jolla tarkoitetaan 1500–1700-luvulle asti eläneiden metsäsaamelaisten kieltä. Ainakin joissain arvioissa on kuitenkin pidetty oletusta keminsaamesta erillisen kainuunsaamen olemassaolosta heikosti perusteltuna.[16] Säilyneiden kielennäytteiden ja sanalistojen perusteella keskisen Kemin Lapin lapinkylissä näyttäisi kehittyneen erilaisia murteita. Kaiken kaikkiaan paikannimien ja saamelaiskielten historian perustella on päätelty, että saamelaiskieliä eri vaiheissa on puhuttu lähes koko Suomessa ja Karjalassa ja osassa luoteista Venäjää.[17][18]

Historia

muokkaa

Todennäköisesti ennen uralilaisen kielen omaksumista pohjoisen Fennoskandian asukkaat puhuivat paleoskandinaavista kieltä (tai kieliä), jonka vaikutus edelleenkin näkyy substraattina nykysaamelaiskielten sanastossa.[19][20] Kielitieteilijä Ante Aikio on esittänyt, että kantasaame on muodostunut joko Etelä-Suomessa tai Karjalan alueella ja levittäytynyt pohjoiseen Fennoskandiaan esiroomalaisella rautakaudella (500 eaa. – 0).[19][21] Kielitieteilijä Jaakko Häkkinen ajoittaa saamen leviämisen Lappiin ajanlaskun alkuun (0–200 jaa.).[22] Kielitieteilijä Knut Bergslandin mukaan keskisestä Skandinaviasta tuli saamenkielinen keskisellä rautakaudella, noin 500-luvulla jaa.[23] Ensimmäiset saamen kielellä kirjoitetut kirjat julkaistiin vuonna 1619, mutta niiden teksti ei vastaa nykyisiä saamen kielten kirjakieliä.[24] Siksi ne eivät soveltuneet käyttöön kaikkialla Ruotsissa.[24] Tuolloin ehdotettiin myös käännösten tekemistä eri saamen kielille, mutta ehdotus ei toteutunut. Muutamat papit yrittivät 1700-luvun alussa tukea saamen kielen käyttöä katekismuksen opetuksessa, mutta Kemin Lapin papisto kielsi tämän 1760-luvulla.[24]

Saamenkielisen kirjallisuuden julkaiseminen kehittyi sangen hitaasti ja katkonaisesti. Suomessa ensimmäiset saamenkieliset kirjat ilmestyivät vasta vuonna 1825. Samaan aikaan kun suomenkielinen kirjallisuus kehittyi huomattavasti 1800-luvun mittaan, saamenkielisen kirjakulttuurin kehittymiselle ei ollut tukea. Vain harvat kirkonmiehet puolustivat sitä.[24]

Saamenkielinen kirjakulttuuri alkoi kehittyä vasta uusien liikkeiden ja aatteiden voimistuessa suomalaisessa yhteiskunnassa. Fennomaanit lisäsivät kannatustaan, ja samalla kehitettiin uusia tutkimusalueita. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura perustettiin vuonna 1831 ja Suomalais-Ugrilainen Seura vuonna 1883. Ne molemmat edesauttoivat omalla tavallaan saamen kirjakulttuurin kehitystä. Pian käynnistyi kotiseutututkimus 1890-luvulla ja kehittyi edelleen 1900-luvun alussa.[24]

Kirjaimisto

muokkaa

Saamen kielet pohjoismaissa käyttävät latinalaista aakkostoa, joka on täydennetty Unicode Latin Extended-A -kokoelman merkeillä.

Konsonantit Q, W ja X eivät kuulu kirjaimistoon, kuten eivät myöskään suomen ja ruotsin vokaalit Yy, Åå, Ää ja Öö, jollei niitä ole erikseen mainittu. Latinalaiseen aakkostoon lisätään kunkin saamen kielen kohdalla seuraavat kirjaimet:

Pohjoissaame: Áá Čč Đđ Ŋŋ Šš Ŧŧ Žž
Inarinsaame: Áá Ââ Ää Čč Đđ Ŋŋ Šš Žž
Koltansaame: Áá Ââ Čč Ʒʒ Ǯǯ Đđ Ǧǧ Ǥǥ Ǩǩ Ŋŋ Õõ Šš Žž Åå Ää (+pehmennysmerkkinä ′)
Luulajansaame Ruotsissa: Áá Åå Ńń Ää
Luulajansaame Norjassa: Áá Åå Ńń Ææ
Eteläsaame Ruotsissa: Ää Öö Åå
Eteläsaame Norjassa: Ææ Øø Åå

Huomaa: kirjain Đ on latinalainen suuraakkonen D ja poikkiviiva (Unicode U+0110), ei islannissa, fäärissä tai muinaisenglannissa käytettävä iso eth (Ð; U+00D0), joka on ulkonäöltään lähes sama.

Kiltinänsaame käyttää laajennettua kyrillistä aakkostoa: Аа Ӓӓ Бб Вв Гг Дд Ее Ёё Жж Зз Ии Йй Ӣӣ Кк Лл Ӆӆ Мм Ӎӎ Нн Ӊӊ Ӈӈ Оо Пп Рр Ҏҏ Сс Тт Уу Фф Хх Цц Чч Шш Щщ Ъъ Ыы Ьь Ҍҍ Ээ Ӭӭ Юю Яя Јј Ѣѣ ʼ. Kiltinänsaame käyttää myös pituusmerkkejä eli makroneita, joiden esittäminen esimerkiksi Internetissä on teknisistä syistä hankalaa. Koltansaamessa käytetään edellä mainittujen kirjainten lisäksi ʹ-merkkiä.lähde?

Kielitieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa pohjoissaamen kielenainekset on perinteisesti esitetty ja esitetään usein vieläkin[25] niin sanotulla Nielsenin ortografialla eli oikeinkirjoitusjärjestelmällä, jota tutkija Konrad Nielsen käytti 1900-luvun alkupuolella.lähde?

Nykytilanne

muokkaa

Tilanne Suomessa

muokkaa

Vuonna 2008 saamea puhui Suomessa äidinkielenään 1 778 henkilöä.[26] Suomessa saamen kielten asemaa ja käyttöä on pyritty turvaamaan vuoden 1992 alusta voimaan tulleella kielilailla, josta laadittiin uudistettu versio vuonna 2003. Tämän lain mukaan saamelaisilla on oikeus käyttää viranomaisten kanssa asioidessaan suullisesti tai kirjallisesti saamea. Käytännössä tämä tarkoittaa käännös- ja tulkkipalveluja. Ongelmana on vähäinen rahoitus, joka kunnille on varattu kielilain toteuttamiseksi. Tällä hetkellä vain noin 10 prosenttia saamelaisalueen viranomaisista osaa palvella saameksi. Saamelaiskielten aseman muodostuminen kaavailtujen tavoitteiden mukaiseksi on siis vielä kesken, mutta sitä tavoitellaan määrätietoisesti.lähde?

Koulutus Suomessa

muokkaa

Saamelaisten kotiseutualueella (Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kunnat sekä Sodankylän kunnan pohjoisosa) on lapsilla oikeus opiskella peruskoulussa ja lukiossa saamea äidinkielenä, valinnaisena tai vapaaehtoisena aineena. Tämän lisäksi kieltä opetetaan kotiseutualueen ulkopuolella Oulussa, Rovaniemellä ja Sodankylän kirkonkylällä. Saamen voi suorittaa myös ylioppilastutkinnossa äidinkielenä. Ensimmäiset saamen äidinkielenään kirjoittaneet valmistuivat vuonna 1994. Äidinkieleltään saamelaiset ovat vähintään kaksikielisiä eli puhuvat saamen lisäksi kunkin maan valtakieltä. Opetettavina kielinä ovat pohjoissaamen lisäksi myös koltan- ja inarinsaame, vaikkakin valtaosa opetuksesta on pohjoissaamea. Saamenkieliseen opetuksen piirissä on Suomessa viitisensataa oppilasta, joista 150:ä opetetaan pohjois-, koltan- tai inarinsaameksi.[27] Pääosa opetuksesta tapahtuu vuosiluokilla 1.–6.lähde?

Kolme yliopistoa Suomessa tarjoaa saamen kielen opetusta. Oulun yliopiston Giellagas-instituutti on tärkein saamea opettava taho yliopistotasolla. Sivuaineena saamea voi opiskella Helsingin yliopistossa sekä Lapin yliopistossa, jonne ollaan perustamassa saamen kielen opintokokonaisuutta. Turun yliopistossa on tarjolla yksittäisiä kursseja[28]. Vuosina 1902–2001 Suomessa tehtiin kolme saamelaiskieliä käsittelevää väitöskirjaa, kaikki vuosina 1982–2001.[29]

Kaikkia kolmea Suomen saamelaiskieltä voi opiskella myös Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa vuoden mittaisilla opintolinjoilla[30].

Tilanne Norjassa

muokkaa

Norjassa säädettiin laki saamelaiskielten asemasta vuonna 1990. Se määräsi kuusi Pohjois-Norjan kuntaa virallisesti kaksikielisiksi. Kunnat ovat Finnmarkin läänin Uuniemi (pohjoissaameksi Unjárga, norjaksi Nesseby), Teno (Deatnu, Tana), Kaarasjoki (Kárášjohka, Karasjok), Porsanki (Porsáŋgu, Porsanger) ja Koutokeino (Guovdageaidnu, Kautokeino) sekä Tromssan läänin Kaivuono (Gáivuotna, Kåfjord). Näistä neljässä saamelaiset ovat enemmistönä seuraavasti: Koutokeinossa 96 %, Kaarasjoella 94 %, Uuniemellä 75 % ja Tenossa 53 %.[27] Lakia on arvosteltu siitä, että se ei vaikuta muualla asuviin saamelaisiin kuten eteläsaamen puhujiin.lähde?

Koutokeinossa toimii Saamelainen korkeakoulu (Sámi allaskuvla), jonka hallinto- ja opetuskieli on pohjoissaame.[31]

Tromssan yliopistossa voi opiskella pohjoissaamea sekä äidinkielenä että vieraana kielenä. Tammikuussa 2021 alkaa myös sairaanhoitajan koulutusohjelma, joka sisältää pohjoissaamen kielen ja kulttuurin opintoja.[32]

Tilanne Ruotsissa

muokkaa

Uumajansaame on kielellisesti hyvin lähellä eteläsaamea. Uumajansaame on saamelaiskielistä ensimmäinen, jolla on ollut kirjallista käyttöä. Koska aiemmin ajateltiin saamen olevan vain yksi kieli, voidaan siis sanoa myös, että ensimmäinen saamen kirjakieli on pohjautunut uumajansaameen. Uumajansaameksi julkaistiin 1700–1800-luvuilla uskonnollista kirjallisuutta ja opetuskirjasia. Uusi testamentti julkaistiin uumajansaameksi vuonna 1755  ja koko Raamattu vuonna 1811. Lisäksi 1700-luvulla ilmestyi kielioppi ja ruotsalais–saamelainen sanakirja. 1800-luvun jälkeen uumajansaamen kirjallinen käyttö on ollut vähäistä.[33]

Luulajansaamen eli jokkmokinsaamen puhujia on noin 700. Luulajansaamen kirjallisen käytön aloitti pappi Lars Leevi Laestadius, joka tunnetaan myös lestadiolaisuus-liikkeen perustajana. Luulajansaamen kirjallinen käyttö on ollut viime vuosikymmeninä melko aktiivista, ja kirjakieltä kehitetään jatkuvasti.[33]

Ruotsissa saamelaiskielet tunnustettiin maan virallisiksi vähemmistökieliksi vuonna 2000. Maan vähemmistökielilaki antaa oikeuden käyttää virastoissa ja tuomioistuimissa asioitaessa saamelaiskieliä tietyissä kunnissa. Mikäli virkailija ei osaa saamea, paikalla on oltava tulkki. Laki ei ole toistaiseksi toiminut ongelmitta. Ruotsin aiemman kielipolitiikan takia osa saamelaisista hallitsee omaa saamen kieltään liian puutteellisesti asioidakseen sitä käyttäen virastoissa. Jotkut virkailijat ovat suhtautuneet nihkeästi tulkin hankkimiseen, sillä asioivat saamelaiset osaavat myös ruotsia.lähde?

Vuoden 2010 alusta lähtien saamen kieltä on ollut oikeus käyttää seuraavissa 17:ssä saamen kielen hallintoalueen kunnassa:lähde?

Tilanne Venäjällä

muokkaa

Venäjän saamelaiset elävät pääasiassa Kuolan niemimaan alueella. Venäjällä puhutaan kildininsaamea (kiltinänsaamea), turjansaamea ja koltansaamea. Yhteensä Venäjällä on noin 1 800 etnistä saamelaista.[34]

Suurin osa Venäjän saamelaisista puhuu kildininsaamea, jolla on noin 350 puhujaa. Kildininsaamelle luotiin kirjakieli 1930-luvulla, mutta sen käyttö jäi tuolloin vähäiseksi. Kildininsaamen kirjakieltä on alettu kehittää uudelleen 1970-luvulta lähtien, ja sitä kirjoitetaan kyrillisin aakkosin. Kildininsaamen kirjallinen käyttö on kuitenkin vähäistä. Kielessä on suuret sisäiset murre-erot, eikä kieli siirry enää uusille sukupolville.[34]

Kolttasaamella, jota myös Suomessa puhutaan, on Venäjällä vain muutamia kymmeniä puhujia.[34]

Venäjällä on aiemmin puhuttu myös akkalansaamea. Akkalansaame kuului itäsaamelaiseen haaraan, ja joidenkin määritelmien mukaan se oli kildininsaamen murre. Kielellä oli 1990-luvulla alle 10 puhujaa. Viimeinen tunnettu akkalansaamen osaaja oli Maria Sergina, joka kuoli vuonna 2003. Kieli elää vielä muun muassa säilyneissä lauluissa, joita esitetään kulttuuritapahtumissa. Etnisiä akkalansaamelaisia on elossa vielä noin 100 henkeä.[34]

Kiltinänsaamea opetetaan Venäjällä vähäisissä määrin kouluissa vieraana kielenä. Muuten tukea saamelaiskielille ei Venäjällä ole.


Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Saamen kielet Oikeusministeriö. Viitattu 29.4.2019.
  2. Kansallinen ja kansainvälinen saamen kielten viikko 2020 Saamelaiskäräjät. 20.8.2020. Viitattu 20.10.2020.
  3. a b Saamelaiskielet - M.A. Castrénin seura www.ugri.net. Viitattu 10.12.2023.
  4. Ethnologue: Saami, South (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  5. Ethnologue: Saami, Ume (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  6. Ethnologue: Saami, Pite (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  7. Ethnologue: Saami, Lule (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  8. a b Ethnologue: Saami, North (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  9. Ethnologue: Saami, Skolt (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  10. Ethnologue: Saami, Inari (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  11. Ethnologue: Saami, Kildin (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  12. Ethnologue: Saami, Ter (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  13. Barents Observer (englanniksi) Viitattu 20.10.2014.
  14. Ethnologue: Saami, Akkala (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  15. Häkkinen, Jaakko & Piha, Minerva: Kantasaamesta eteläkantasaameen, osa 2 Äännehistorian todisteita eteläsaamen varhaisesta eriytymisestä. Sananjalka 65, 2023. Artikkelin verkkoversio.
  16. Salminen, Tapani: Uusi suomenkielinen kokonaisesitys maailman kielistä. Virittäjä, 2000, nro 1, s. 154. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 31.12.2019.
  17. Saarikivi, Janne 2011. Saamelaiskielet. Nykypäivää ja historia. Teoksessa: Seurujärvi-Kari, Irja & Halinen, Petri & Pulkkinen, Risto (toim.): Saamentutkimus tänään. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. ISBN 978-952-222-220-6. Teoksen verkkoversio (pdf).
  18. Saarikivi, Janne (tulossa). The divergence of Proto-Uralic and its offspring. A descendent reconstruction. Teoksessa: Marianne Bakro-Nagy, Johanna Laakso & Elena Skribnik (toim.) The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 32-36. Oxford: Oxford University Press Artikkelin vedosversio palvelussa Academia.edu.
  19. a b Aikio, Ante (2004). "An essay on substrate studies and the origin of Saami". In Hyvärinen, Irma; Kallio, Petri; Korhonen, Jarmo. Etymologie, Entlehnungen und Entwicklungen: Festschrift für Jorma Koivulehto zum 70. Geburtstag. Mémoires de la Société Néophilologique de Helsinki 63. Helsinki: Société Néophilologique. pp. 5–34.
  20. Aikio, A. (2006). On Germanic-Saami contacts and Saami prehistory. Journal de la Société Finno-Ougrienne 91: 9–55.
  21. Ante Aikio: The Study of Saami Substrate Toponyms in Finland http://mnytud.arts.klte.hu/onomural/kotetek/ou4/08aikio.pdf
  22. Jaakko Häkkinen: Jatkuvuusperustelut ja saamelaisen kielen leviäminen (osa 2) 2010 http://www.elisanet.fi/alkupera/Jatkuvuus2.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  23. Knut Bergsland: Bidrag til sydsamenes historie, Senter for Samiske Studier Universitet i Tromsø 1996
  24. a b c d e Väitös: 17.2.2017: Suomen saamenkielinen kirjahistoria melko nuorta (Capdeville) — Jyväskylän yliopisto www.jyu.fi. Arkistoitu 5.4.2022. Viitattu 5.6.2017.
  25. Esimerkiksi: Suomen Sanojen Alkuperä. Etymologinen sanakirja. Helsinki, 1992–2000
  26. Tilastokeskus – väestörakenne
  27. a b peda.net
  28. Opinto-opas Turun yliopisto. Viitattu 14.6.2020.
  29. Karlsson, Fred: Kielitieteiden tohtorinväitöskirjat Suomessa 1902–2001: määrällisiä suuntauksia. Virittäjä, 1/2003. Kotikielen Seura. Artikkelin verkkoversio.
  30. Koulutustarjonta Saamelaisalueen koulutuskeskus. Viitattu 14.6.2020.
  31. About SUAS Sámi allaskuvla. Viitattu 20.10.2020. (englanniksi)
  32. Studiekatalog Norges arktiske universitet. Viitattu 20.10.2020. (norjaksi)
  33. a b Saame Ruotsissa ja Norjassa - M.A. Castrénin seura www.ugri.net. Viitattu 10.12.2023.
  34. a b c d Saame Venäjällä - M.A. Castrénin seura www.ugri.net. Viitattu 10.12.2023.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Aikio, Ante: An essay on Saami ethnolinguistic prehistory. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia = Mémoires de la Société Finno-Ougrienne, 2012, nro 266, s. 63–117. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 17.12.2018. (englanniksi)
  • Aikio, Marjut: Saamelaiset kielenvaihdon kierteessä: Kielisosiologinen tutkimus viiden saamelaiskylän kielenvaihdosta 1910–1980. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1988. ISBN 951-717-476-4.
  • Aikio-Puoskari, Ulla: Saamen kielen ja saamenkielinen opetus Pohjoismaissa: Tutkimus saamelaisten kielellisistä ihmisoikeuksista Pohjoismaiden kouluissa. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 2001. ISBN 951-634-762-2.
  • Korhonen, Mikko: Johdatus lapin kielen historiaan. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1981. ISBN 951-717-248-6.
  • Saarikivi, Janne 2011. Saamelaiskielet. Nykypäivää ja historia. Teoksessa: Seurujärvi-Kari, Irja; Halinen, Petri; Pulkkinen, Risto (toim.), Saamentutkimus tänään. Helsinki: SKS, 77–119. Teoksen verkkoversio

Aiheesta muualla

muokkaa