Avaa päävalikko

Jalkapallon Suomen Cup

(Ohjattu sivulta Suomen Cup (jalkapallo))

Respect Suomen Cup (myös Suomen Cup, vuosina 1989–1992 Kansallis cup ja 1993–1999 Veikkaajan Suomen Cup) on vuosittainen jalkapallon cupkilpailu, joka on avoin kaikille Suomen Palloliiton alaisiin sarjoihin osallistuville miesten joukkueille. Se järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1955.[1] Suomen Cupin voittajajoukkue saa kiertopalkinnon lisäksi 50 000 euron rahapalkinnon sekä paikan Eurooppa-liigan karsintoihin.[2] Hallitseva mestari on vuoden 2018 finaalin voittanut FC Inter Turku.[3]

Suomen Cup
Meneillään oleva kausi
Jalkapallon Suomen Cup 2018
Jalkapallon Suomen Cup logo.svg
Laji jalkapallo
Maa(t) Suomen lippu Suomi
Perustettu 1955
Hallitseva mestari FC Inter
Eniten mestaruuksia HJK (13)
Sivusto Suomen Cup

Kilpailun nykyinen nimi tulee Euroopan jalkapalloliiton UEFA:n vuonna 2008 käynnistämästä Respect-yhdenvertaisuuskampanjasta. Naisille järjestettävä vastaava kilpailu on vuonna 1981 perustettu Naisten Suomen Cup.

Sisällysluettelo

YleistäMuokkaa

 
1965 Suomen Cupin voittaja ÅIFK. Pokaalia pitelee joukkueen kapteeni Aulis Laine.

Suomen Cupin esikuva on vuonna 1871 perustettu Englannin FA Cup, joka on maailman vanhin ja tunnetuin jalkapallon cup-kilpailu. Niiden suosio perustuu alempien sarjatasojen joukkueiden mahdollisuuteen päästä haastamaan suurseuroja.[4] Jalkapallocupit ovat useissa maissa arvostettuja kilpailuja, mutta Suomen Cup ei ole saavuttanut vastaavaa merkitystä tai yleisönsuosiota. Yhtenä syynä on pidetty sen ennalta-arvattavuutta. Alkuvuosia lukuun ottamatta cupissa ei juurikaan ole nähty muualla maailmassa usein koettuja yllätyksiä, vaan pääsarjaseurat ovat hallinneet kilpailua.[5][6]

Suomen Cup on perinteisesti käynnistynyt keväällä ja finaali on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pelattu syksyllä kotimaisen sarjakauden päätteeksi.[7] Loppuottelupaikkana oli aluksi Helsingin olympiastadion ja vuodesta 2000 lähtien Töölön jalkapallostadion. Helsingin lisäksi finaali on järjestetty Tampereella 1976, 2001 ja 2016, Porissa 1993, Valkeakoskella 2015 ja Seinäjoella 2017. Vuonna 1978 pelattiin kaksiosainen loppuottelu finalistien kotikentillä Kuopiossa ja Lahdessa. Loppuottelu televisioitíin ensimmäistä kertaa suorana lähetyksenä vuonna 1972.[5]

Vuosina 1962–1997 Suomen Cupin voittaja sai paikan UEFA:n järjestämään Cup-voittajien cupiin ja sen lakkauttamisen jälkeen UEFA-cupiin vuoteen 2007 saakka. Vuodesta 2008 lähtien Suomen Cupin voittaja on saanut paikan UEFA-cupin seuraajaksi perustetun Eurooppa-liigan karsintaan.

Suomen Cupin menestyneinen seura on Helsingin Jalkapalloklubi, joka on voittanut kilpailun 13 kertaa. HJK on hallinnut cupia erityisesti 2000-luvulla, sillä sen mestaruuksista seitsemän on voitettu tällä vuosituhannella. Ensimmäisten vuosikymmenten menestysjoukkueita olivat Valkeakosken Haka ja seitsemän cup-mestaruutta vuosina 1964–1978 voittanut Lahden Reipas. Pelaajista eniten voittoja on Timo Kautosella, joka oli mukana kaikissa Reippaan mestaruuksissa ja voitti Suomen Cupin vielä FC Kuusysin joukkueessa vuonna 1983. Lisäksi Kautonen oli häviämässä finaalia kolmasti.[5]

”Tuplamestaruuden” eli Suomen mestaruuden ja Suomen Cupin saman kauden aikana ovat saavuttaneet Haka (1960, 1977), HJK (1981, 2003, 2011, 2014, 2017) ja Tampere United (2007).[8][9]

PelitapaMuokkaa

Vuoden 2018 Suomen Cupissa pelattiin aluksi neljä cup-kierrosta, joihin osallistuivat Kakkosen ja alempien sarjatasojen joukkueet. Neljännen kierroksen otteluiden voittajat pääsivät tammi–helmikuussa 2018 käytyyn lohkovaiheeseen yhdessä Veikkausliigan, Ykkösen ja syksyllä Kakkosen nousukarsintaan selviytyneiden joukkueiden kanssa. Joukkueet jaettiin viiteen kuuden joukkueen lohkoon, joissa pelattiin yksinkertainen sarja. Lohkovoittajat etenivät suoraan puolivälieriin, ja lohkokakkoset sekä paras lohkokolmonen puolivälieräkarsintaan.[2] Kilpailu käynnistyi heinäkuussa 2017 ja loppuottelu pelattiin 12. toukokuuta 2018.[3]

HistoriaMuokkaa

Perustaminen ja alkuvuodetMuokkaa

Ajatuksen Suomen Cupista esitti 1950-luvun alussa Suomen Palloliiton puheenjohtaja vuorineuvos Juuso Walden, joka kuului myös Valkeakosken Hakan taustavaikuttajiin.[5] Tärkeimpänä esikuvana oli Englannin perinteinen FA Cup.[7] Walden oli innokas brittiläisen jalkapallon ystävä, joka kävi seuraamassa otteluita aina maassa vieraillessaan.[10]. Hänen lisäkseen kilpailun kehittämiseen osallistui Waldenin johtaman Yhtyneiden Paperitehtaiden palveluksessa ollut insinööri Antero Nyman.[5] Cup-kilpailun tarkoituksena oli pidentää kilpailukautta, joka tuolloin päättyi jo syys–lokakuun vaihteessa.[11][12] Nyman kuoli kaksi vuotta ennen kilpailun käynnistymistä syksyllä 1953, jonka jälkeen cupin kiertopalkinto nimettiin hänen mukaansa.[7]

Ensimmäinen Suomen Cup piti alun perin järjestää vasta vuonna 1956, jolloin myös vuosikymmenten ajan erillään ollut Suomen Palloliiton ja Työväen Urheiluliiton jalkapallotoiminta yhdistettiin. Lokakuun puolivälissä 1955 päättyneen Mestaruussarjan jälkeen kautta kuitenkin päätettiin jatkaa uudella cup-kilpailulla, koska maajoukkueen ohjelmassa oli kuukautta myöhemmin ottelu Jugoslaviaa vastaan. Nopean aikataulun vuoksi osallistumisoikeus rajattiin 30:lle Mestaruussarjassa ja Suomensarjassa pelanneelle sekä neljälle Suomensarjaan nousseelle seuralle.[13] Kutsukirjeiden lähettämisen jälkeen cupiin ilmoittautui määräaikaan mennessä 31 joukkuetta, ja ottelut käynnistyivät jo viikon kuluttua.[14] Ensimmäisen Suomen Cupin voitti Valkeakosken Haka, joka kukisti loppuottelussa Helsingin Palloseuran maalein 5–1.[15]

Seuraavana vuonna kilpailuun saivat osallistua kaikki Suomen Palloliiton jäsenseurat, joista mukaan ilmoittautui 161. Loppuotteluun selvisi yllättäen kaksi Suomensarjan joukkuetta, minkä innoittamana Juuso Walden totesi Suomen Palloliiton varapuheenjohtajalle Hugo Valppaalle lähettämässään kirjeessä ”pallon olevan cupkilpailussa pyöreämpi kuin missään muualla”.[5] Suomen Cup vakiintui uuden kilpailun nimeksi vasta muutaman vuoden kuluttua, sillä alussa sen rinnalla käytettiin yleisesti nimitystä Antero Nyman cup.[16][17] Lehdistössä puhuttiin usein myös ”jalkapallo-cupista” tai ”kilpailusta Antero Nymanin muistopalkinnosta”.[13][18]

Loppuottelun pelipaikaksi määrättiin Helsingin olympiastadion ja pelipäiväksi sunnuntai. Ensimmäinen poikkeus tehtiin vuonna 1965, kun finaali jouduttiin maajoukkueen MM-karsintaottelun vuoksi siirtämään keskiviikoksi. Loppuottelun toistaiseksi suurin yleisömäärä saavutettiin vuonna 1963, jolloin Reippaan ja Hakan välistä finaalia oli seuraamassa yli 14 000 katsojaa. Joukkueet olivat sijoittuneet viikkoa aikaisemmin päättyneessä Mestaruussarjassa kärkeen vain pisteen erolla. Reippaan mestaruus oli varmistunut viimeisellä kierroksella ottelussa, jota epäiltiin ennalta sovituksi. Tämä loi cupfinaalille oman jännitteensä, mikä houkutteli paikalle ennätysyleisön. Haka saikin revanssin Mestaruussarjan hopeamitaleilleen voittamalla cupin.[5]

Vuoden 1955 Suomen Cupissa ei ensimmäisellä kierroksella pelattu lainkaan jatkoaikaa, vaan ottelun päättyessä tasan arvottiin jatkoon päässyt joukkue.[14] Toisesta kierroksesta eteenpäin pelattiin tarvittaessa kaksi 2×15 minuutin pituista jatkoaikaa, ja mikäli tilanne oli edelleen tasan suoritettiin arvonta.[19][20] Myöhemmin arvonnasta luovuttiin ja jatkoonmenijä ratkaistiin uusintaottelussa.[21]

Yksi Suomen Cupin perinteistä on ”cup-juna”, jolla kannattajat saapuvat seuraamaan loppuottelua. Perinne sai alkunsa vuonna 1960, jolloin lähes 1 200 Hakan kannattajaa matkusti Helsinkiin Juuso Waldenin vuokraamalla erikoisjunalla. Tapa levisi pian myös muiden seurojen käyttöön.[22] Muualta Suomesta tulleet katsojat ovat aina olleet tärkeä osa cupfinaalin tunnelmaa. Esimerkiksi vuonna 1963 uutisoitiin loppuottelua olleen seuraamassa yli 2 000 Lahden Reippaan kannattajaa.[23] Vieraskannattajien runsasta alkoholinkäyttöä paheksuttiin lehdistössä jo 1960-luvulta lähtien. Katsojien juopumustila on usein aiheuttanut myös tappeluita ja muita järjestyshäiriöitä.[24][25][26]

Cupin suosio hiipuuMuokkaa

 
Vuoden 1966 cupmestari HJK.

1970-luvulle tultaessa Suomen Cupin suosio alkoi hiipumaan. Vuonna 1972 loppuottelua saapui suoran televisioinnin johdosta seuraamaan Olympiastadionille vain reilut 500 katsojaa. Kaksi vuotta myöhemmin Suomen Palloliitto palkkasi konsulttitoimiston kehittämään cupia ja sen markkinointia. Tämä johti lukuisiin uudistuksiin, joista merkittävin oli samana vuonna ensimmäistä kertaa jaettu rahapalkinto.[5] Finaalin voittaja sai tuolloin 35 000 ja häviäjä 10 000 markkaa. Lisäksi kaikki 16 parhaan joukkoon selvinneet saivat pienempiä summia, niin että koko palkintopotti oli 65 000 markkaa.[27] Aikaisemmin finaaliin selvinneet seurat olivat saaneet ainoastaan osuutensa sen pääsylipputuloista.[28] Samassa yhteydessä luovuttiin uusintaotteluista ja siirryttin nykyiseen 2×15 minuutin jatkoajan ja rangaistuspotkukilpailun malliin.lähde?

Cupin alkukierroksia uudistettiin laittamalla SM-sarjan ja I divisioonan joukkueet pelaamaan yksi ottelukierros keskenään. Lisäksi suunniteltiin Pohjois-Amerikan NASL-liigassa käytetyn rangaistuskuljetuksen, kultaisen maalin ja jäähyjen kaltaisia uudistuksia, mutta kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA ei hyväksynyt niitä. Rahapalkintojen ansiosta myös huippuseurat alkoivat suhtautumaan cupiin tosissaan, eivätkä ne 1960-luvun tapaan enää osallistuneet kakkosmiehistöillään. Tämä tarkoitti kuitenkin yllätysten vähenemistä, mikä puolestaan laski yleisön mielenkiintoa.[5] Sitä yritettiin lisätä siirtämällä vuosien 1975 ja 1976 loppuottelut pelattavaksi vasta seuraavana keväänä ennen sarjakauden alkua.[29] Ensimmäisellä kerralla kokeilu olikin onnistunut, sillä finaalia saapui seuraamaan kaikkien aikojen kolmanneksi suurin yleisömäärä yli 6 000 katsojaa.[30] Vuotta myöhemmin loppuottelu vietiin ensimmäistä kertaa Helsingin ulkopuolelle, kun se pelattiin toisen finalistin kotikentällä Tampereella. Tällä kertaa kiinnostus oli kuitenkin vähäistä ja ottelun yleisömäärä jäi pariin tuhanteen.[31] Vuonna 1978 pelattiin kaksiosainen finaali, kunnes vuoden kuluttua siirryttin jälleen perinteiseen syksyllä Olympiastadionilla järjestettävään loppuotteluun.[5]

Vuonna 1981 loppuottelu jouduttiin siirtämään Töölön pallokentälle, kun Stadion-säätiö kielsi huonokuntoisen Olympiastadion käytön. Pallokenttä osoittautui vielä huonokuntoisemmaksi, minkä johdosta varapaikkakunniksi määrättiin jatkossa Lahti tai Tampere.[5][32] Neljä vuotta myöhemmin loppuottelu ratkaistiin ensimmäistä kertaa rangaistuspotkukilpailulla.[33]

Vuonna 1988 Suomen Cup sai tukijakseen Kansallis-Osake-Pankin, jonka myötä finaalin palkintosumma nousi 250 000 markkaan,[34][35] ja vuotta myöhemmin kilpailun nimi muutettiin Kansallis cupiksi.[36] KOP:n toimiessa cupin sponsorina järjestettiin finaalin yhteydessä ”kansallinen futispäivä”, johon liittyi Helsingin keskustassa pidettyjä yleisötapahtumia.[37] Kilpailussa pisimmälle selvinneiden alasarjajoukkueiden ”pikkufinaali” otettiin cupin ohjelmaan vuonna 1989.[38] Se oli aluksi tarkoitettu III divisioonan ja piirisarjojen joukkueille, mutta myöhemmin mukaan kelpuutettiin Kakkosen ja sitä alempien sarjatasojen joukkueet.[39] Reservi-, A-juniori- ja ikämiesjoukkueet saivat osallistua cupiin 1980-luvulta lähtien.[5] Vuonna 1997 pelattiin ensimmäisen kerran ikämiesjoukkueille tarkoitettu Fair play -finaali, josta myöhemmin käytettiin myös nimeä Kaikki pelaa -finaali.lähde?

Vuonna 1993 pääsponsoriksi tuli Oy Veikkaus Ab, jonka jälkeen kilpailu tunnettiin 1999 saakka yhtiön julkaiseman Veikkaaja-lehden mukaan nimellä Veikkaajan Suomen Cup.[5] Vuosina 1992–1994 loppuottelu pelattiin poikkeuksellisesti heinäkuussa.[5] Olympiastadionin remontin vuoksi vuoden 1993 finaali järjestettiin Porissa samanaikaisesti Pori Jazz -festivaalien kanssa.[40] Ottelua saapui seuraamaan lähes 4 700 katsojaa, mikä on edelleen suurin yleisömäärä Helsingin ulkopuolella pelatuissa finaaleissa.[8]

2000-luvun uudistuksetMuokkaa

 
Suomen Cupin puolivälieräottelu FC LahtiFC Jazz lokakuussa 2009. Jari Litmanen antamassa vapaapotkua.

Vuosituhannen vaihteesta lähtien cupin viimeiset kierrokset pelattiin vasta sarjakauden päättymisen jälkeen.[6] Vuonna 2000 loppuottelun pelipaikaksi vaihdettiin samana vuonna valmistunut Töölön jalkapallostadion, joka tuolloin tunnettiin sponsorinimellä Finnair Stadium. Heti seuraavana vuonna finaali jouduttiin kuitenkin siirtämään Tampereelle Töölön jalkapallostadionin nurmen jäädyttyä.[41] Vuoden 2003 finaali ratkesi niin sanotulla kultaisella maalilla.[42] Kerta jäi ainoaksi, kun UEFA luopui siitä jo vuoden kuluttua.[43]

2010-luvun alussa cupin alkukierroksia siirrettiin aikaisemmaksi, jolloin kilpailu käynnistyi jo tammikuussa. Ongelmaksi muodostui, että lyhyiden hallivuorojen johdosta alasarjajoukkueet eivät useinkaan pystyneet pelamaan otteluitaan täydellä peliajalla.[44] Ikämiesten JKKI-joukkueet suljettiin cupista vuonna 2010.[45] Viimeinen pikkufinaali pelattiin 2011, jonka jälkeen se korvattiin Suomen Regions’ Cupin loppuottelulla.[46]

Keväällä 2016 Suomen Cupiin tehtiin liigajoukkueiden toivomusten mukaisesti kilpailun historian merkittävimpiä uudistuksia.[47] Vuoden 2017 Suomen Cup käynnistyi jo elokuussa 2016, jolloin mukaan tulivat Kakkosen ja alempien sarjatasojen joukkueet. Uutuutena oli tammi–helmikuussa pelattu lohkovaihe, johon Veikkausliigan ja Ykkösen seurat pääsivät automaattisesti. Lisäksi paikan saivat Kakkosen nousukarsintoihin selviytyneet joukkueet. Lohkovaiheen parhaat jatkoivat kilpailua myöhemmin keväällä jälleen cup-muotoisena.[48] Malli uudelle pelisysteemille oli haettu Ruotsin cupista.[49] Tarkoituksena oli saada liigajoukkueille merkityksellsiä otteluita ja näin pidentää kilpailukautta alkupäästä. Uudistuksen myötä lakkautettiin vuonna 1994 perustettu Liigacup.[48]

2000-luvulla Suomen Cupin osallistujamäärät ovat laskeneet merkittävästi. Vuonna 2006 kilpailuun osallistui 368 joukkuetta, mutta kymmenen vuotta myöhemmin enää 125.[50] Vuonna 2016 tehdyt uudistukset romahduttivat osallistujien määrän entisestään, sillä vuoden 2017 cupiin ilmoittautui 91 joukkuetta ja 2018 enää 65.[51][52] Erityisesti Kakkosen joukkueet jättivät kilpailun väliin, sillä esimerkiksi vuonna 2017 sarjatason 36 seurasta vain 11 ilmoittautui mukaan.[52] Seurojen mukaan vähentyneen kiinnostuksen syynä on, että alkukierrosten ottelut osuvat syksylle samaan aikaan sarjasijoitusten kannalta ratkaisevien pelien kanssa. Alasarjojen joukkueilla ei myöskään ole enää juurikaan mahdollisuutta päästä pelaamaan isompia seuroja vastaan.[52]

Cupiin on viime vuosina yritetty saada uutta mielenkiinotoa myös loppuottelupaikkoja kierrättämällä. Vuoden 2015 finaali pelattiin Valkeakoskella Hakan 60 vuotta aikaisemmin voittaman ensimmäisen Suomen Cupin kunniaksi,[15] ja vuotta myöhemmin loppuottelu järjestettiin Tampereen Ratinassa. Uudistuneen pelitavan myötä loppuottelupaikka on vuodesta 2017 lähtien arvottu finalistien kesken.[53] Suomen Cupin palkintosumma nousi viimeksi vuonna 2014, jonka jälkeen finaalin voittaja on saanut 50 000 ja häviäjä 10 000 euroa.[2][54]

Osallistujamäärän ja palkintosumman kehitysMuokkaa

 
Suomen Cupin ottelu Raumalla huhtikuussa 2010. Vastakkain Pallo-Iirot ja IFK Mariehamn.

Kausi Joukkueita Finaalin palkintosumma
(voittaja + häviäjä)
1955 31 ei rahapalkintoja
1956 161
1957 160
1958 166
1959 184
1960 166
1961 172
1962 166
1963 162
1964 187
1965 205
1966 230
1967 244
1968 249
1969 267
1970 271
1971 212
1972 249
1973 250
1974 265 35 000 + 10 000 mk
1975 273 30 000 + 15 000 mk
1976 294

Kausi Joukkueita Finaalin palkintosumma
(voittaja + häviäjä)
1977 309 30 000 + 10 000 mk
1978 ?
1979 ?
1980 290
1981 302
1982 275
1983 ?
1984 ? 35 000 + 15 000 mk
1985 291
1986 ?
1987 ? 70 000 + 30 000 mk
1988 ?
1989 ? 200 000 + 50 000 mk
1990 279
1991 290
1992 253
1993 235
1994 209
1995 ?
1996 226
1997 277
1998 ?

Kausi Joukkueita Finaalin palkintosumma
(voittaja + häviäjä)
1999 241 200 000 + 50 000 mk
2000 ?
2001 272 100 000 + 30 000 mk
2002 294 17 000 + 5 000 €
2003 339
2004 384 25 000 + 8 000 €
2005 392
2006 368
2007 340
2008 361
2009 356
2010 271
2011 233
2012 198 30 000 + 8 000 €
2013 154
2014 152 50 000 + 10 000 €
2015 132
2016 125
2017 091
2018 065

KritiikkiMuokkaa

 
PK-37:n ja KuPS:n ottelu hiekkakentällä Iisalmessa 2005. Kuvassa Edward Anyamkyegh.

Suomen Cup on perustamisestaan lähtien herättänyt runsaasti keskustelua ja kritiikkiä. Aluksi sitä vastustettin, koska cupin otteluiden katsottiin rasittavan pelaajia liikaa, ja vaikuttavan näin myös maajoukkueen peliesityksiin. Toisaalta kilpailua kritisoitiin myös siitä, etteivät joukkueet pelaa tosissaan. Parhaiden seurojen epäiltiin jopa ryhtyvän peluuttamaan kakkosmiehistöjään, mikä vähentäisi yleisön kiinnostusta ja vaikeuttaisi Vakioveikkauksen kohteiden puntarointia. Tästä huolimatta ehdotettiin myös, että korkeimpien sarjatasojen seurat osallistuisivat kilpailuun juuri kakkosjoukkueillaan, jotta niidenkin pelaajat saisivat peliaikaa.[5] Myöhemmin on erityisesti kiinnitetty huomiota siihen, ettei Suomen Cup ole saavuttanut muualla pelattavien kansallisten cup-kilpailuiden kaltaista suosiota. Suomen Palloliittoa onkin usein kritisoitu cupin markkinoinnin laiminlyönnistä.[6] Asiaan kiinnitettiin huomiota jo 1970-luvun alussa,[55] ja joitakin vuosia myöhemmin muun muassa Valkeakosken Hakan valmentaja Esko Malm väitti, ettei liitto ole tehnyt cupin markkinoinnin eteen käytännössä mitään.[56]

2000-luvulla keskustelua ovat aiheuttaneet finaalien pienet yleisömäärät, vaatimattomina pidetyt rahapalkinnot sekä Suomen Palloliiton puutteellinen markkinointi, joka on koettu syylliseksi yleisön vähäiseen mielenkiintoon.[57] Erityisesti vuonna 2017 tehty uudistus on herättänyt ankaraa kritiikkiä. Uutta järjestelmää on moitittu siitä, että se tekee yllätykset käytännössä mahdottomiksi ja näin osa perinteisestä ”cup-romantiikasta” katoaa. Päästäkseen 16 parhaan joukkoon pitää alasarjalaisen jättää lohkovaiheessa taakseen ainakin kaksi liigaseuraa.[51][58] Aikaisemmin cupin viehätys perustui alasarjajoukkueiden osalta siihen, että ne saattoivat päästä pelaamaan pääsarjatason seuroja vastaan. Lohkosysteemiin siirtymisen myötä sellaista ei enää juurikaan tapahdu.[51] Lohkosysteemin vuoksi joukkueet voivat myös lähteä hakemaan otteluista tasapeliä varmistaakseen jatkopaikkansa, mitä pidetään cupin hengen vastaisena.[59]

Uusi pelijärjestelmä on aiheuttanut myös erikoisuuksia. Vuoden 2017 Suomen Cup alkoi jo pari kuukautta ennen kuin edellisen kauden finaalia oli pelattu.[51] Toinen erikoisuus oli, että cupista jo kerran pudonnut Kakkosen joukkue saattoi päästä siihen uudelleen mukaan. Esimerkiksi Musan Salama putosi cupista elokuussa 2016 jo ensimmäisellä kierroksella, mutta selvisi kuitenkin myöhemmin syksyllä Kakkosen nousukarsintoihin ja sai näin paikan cupin lohkovaiheeseen.[60][61] Maalivahtilegenda Olli Huttusen mukaan cupin henki muuttui uudistuksen myötä olennaisesti,[51] ja toisen pelaajalegendan Atik Ismailin mielestä kilpailua ei pitäisi enää edes kutsua Suomen Cupiksi.[52] Vastustuksesta huolimatta osa pelaajista ja valmentajista hyväksyi uudistukset.[62] Hyvänä puolena pidettiin sitä, että huippujoukkueet saavat talven harjoitusotteluiden tilalle merkityksellisiä pelejä.[58] Lisäksi niitä tulee perinteisestä cup-kilpailua enemmän.[63] Joidenkin näkemysten mukaan uudistettu Suomen Cup sopii myös ammattimaiseen toimintaan pyrkiville alasarjojen seuroille tarjoamalla niille kovia vastustajia lohkovaiheessa.[64]

PokaaliMuokkaa

 
Vuoden 1964 cupmestari Lahden Reipas.

Voittajajoukkueen haltuun vuodeksi luovutettava kiertopalkinto on vuorineuvos Juuso Waldenin Englannista hankkima hopeapokaali, joka tunnetaan nimellä Antero Nymanin muistopalkinto.[5] Hän lahjoitti sen Suomen Palloliitolle uutta cup-kilpailua varten vuonna 1954. Nimeksi piti alun perin tulla Juuson pokaali, mutta Waldenin pyynnostä se nimettiin syyskuussa 1953 kuolleen Antero Nymanin mukaan. Hakan joukkueessa ensimmäisessä Suomen Cupin finaalissa pelanneen Aimo Pulkkisen mukaan pokaali saapui maahan niin myöhään, että se uhkasi jäädä tulliin loppuottelun ajaksi.[15]

Varsinaisen maljan lisäksi pokaaliin kuuluu irtonainen kansi sekä puinen jalusta, johon kiinnitettyihin hopealaattoihin on kaiverrettu voittajajoukkueiden nimet.[65] Noin 4,1 kilon painoinen pokaali on 47 cm korkea ja 35 cm leveä.[14] Sen vetoisuus on kahdeksan litraa, mikä on epävirallisesti mitattu Valkeakosken Hakan voitonjuhlissa.[65] Pokaalin rahalliseksi arvoksi arvioitiin 1950-luvulla satojatuhansia markkoja,[12] ja myöhemmin 1980-luvulla sen vakuutusarvoksi ilmoitettiin 70 000 markkaa.[66]

Voittopokaali ja muut palkinnot jaettiin aluksi kentällä, kunnes vuonna 1976 siirryttiin englantilaistyyliseen palkintojenjakoon katsomon kutsuvierasaitiossa.[67] Finaalissa esiintyneille voittajajoukkueen pelaajille luovutetaan henkilökohtaisena palkintona pokaalin pienoismalli.[68] Vuonna 1956 Idman Oy lahjoitti loppuottelun häviäjälle kunniapalkinnoksi hopeisen pokaalin.[69]

Antero Nymanin muistopalkinto on jalustaa lukuun ottamatta samanlainen kuin Iso-Britanniassa järjestettävässä Crufts-koiranäyttelyssä jaettava Keddell Memorial Trophy, jonka Sheffieldissä toiminut Martin Hall & Co Ltd valmisti vuonna 1925.[70]. Suomen Cupista poiketen parhaan koiran omistaja saa haltuunsa ainoastaan pokaalin kopion.[65][71]

Suomen Cupin loppuottelut 1955–2018Muokkaa

Katso myös: Luettelo jalkapallon Suomen Cupin loppuotteluista, joka sisältää tarkat ottelutilastot.

Joukkueen nimen perään on merkitty sarjataso, mikäli se on pelannut pääsarjaa alempana.

Kausi Voittaja Tulos 2. sija Loppuottelun pelipaikka Yleisömäärä
1955 Haka 5–1 HPS (II) Helsingin olympiastadion, Helsinki 03 021
1956 Pallo-Pojat (II) 2–1 TKT (II) Helsingin olympiastadion, Helsinki 02 020
1957 IF Drott (II) 2–1 ja. KPT (II) Helsingin olympiastadion, Helsinki 03 907
1958 KTP 4–1 KIF (II) Helsingin olympiastadion, Helsinki 03 005
1959 Haka 2–1 HIFK Helsingin olympiastadion, Helsinki 04 176
1960 Haka 3–1 ja. RU-38 Helsingin olympiastadion, Helsinki 04 729
1961 KTP (II) 5–2 Pallo-Pojat Helsingin olympiastadion, Helsinki 03 601
1962 HPS 5–0 RoPS (III) Helsingin olympiastadion, Helsinki 05 022
1963 Haka 1–0 Reipas Helsingin olympiastadion, Helsinki 14 052
1964 Reipas 1–0 LaPa (III) Helsingin olympiastadion, Helsinki 04 837
1965 ÅIFK 1–0 TPS (II) Helsingin olympiastadion, Helsinki 01 936
1966 HJK 6–1 KTP Helsingin olympiastadion, Helsinki 07 069
1967 KTP 2–0 Reipas Helsingin olympiastadion, Helsinki 05 243
1968 KuPS 2–1 KTP Helsingin olympiastadion, Helsinki 03 521
1969 Haka 2–0 Tapion Honka (II) Helsingin olympiastadion, Helsinki 01 250
1970 MP 4–1 ja. Reipas Helsingin olympiastadion, Helsinki 05 399
1971 MP 4–1 IF Sport (II) Helsingin olympiastadion, Helsinki 02 645
1972 Reipas 2–0 VPS Helsingin olympiastadion, Helsinki 00528
1973 Reipas 1–0 SePS (II) Helsingin olympiastadion, Helsinki 02 846
1974 Reipas 1–0 OTP Helsingin olympiastadion, Helsinki 04 866
1975 Reipas 6–2 ja. HJK Helsingin olympiastadion, Helsinki 06 086
1976 Reipas 2–0 Ilves (II) Ratinan stadion, Tampere 02 175
1977 Haka 3–1 SePS (II) Helsingin olympiastadion, Helsinki 02 134
1978 Reipas 3–1 KPT Väinölänniemen stadion, Kuopio 01 664
1–1 Radiomäen urheilukenttä, Lahti 01 731
1979 Ilves 2–0 TPS Helsingin olympiastadion, Helsinki 02 409
1980 KTP 3–2 Haka Helsingin olympiastadion, Helsinki 07 039
1981 HJK 4–0 FC Kuusysi (II) Töölön pallokenttä, Helsinki 05 063
1982 Haka 3–2 KPV Helsingin olympiastadion, Helsinki 04 161
1983 FC Kuusysi 2–0 Haka Helsingin olympiastadion, Helsinki 05 008
1984 HJK 2–1 FC Kuusysi Helsingin olympiastadion, Helsinki 06 057
1985 Haka 4–3 rp. (2–2) HJK Helsingin olympiastadion, Helsinki 06 622
1986 RoPS 2–0 KePS Helsingin olympiastadion, Helsinki 03 636
1987 FC Kuusysi 5–4 OTP (II) Helsingin olympiastadion, Helsinki 07 176
1988 Haka 1–0 OTP Helsingin olympiastadion, Helsinki 03 504
1989 KuPS 3–2 Haka Helsingin olympiastadion, Helsinki 05 203
1990 Ilves 2–1 HJK Helsingin olympiastadion, Helsinki 08 285
1991 TPS 5–3 rp. (0–0) FC Kuusysi Helsingin olympiastadion, Helsinki 08 717
1992 MyPa 2–0 FF Jaro Helsingin olympiastadion, Helsinki 09 517
1993 HJK 2–0 RoPS Porin stadion, Pori 04 680
1994 TPS 2–1 HJK Helsingin olympiastadion, Helsinki 07 617
1995 MyPa 1–0 FC Jazz Helsingin olympiastadion, Helsinki 06 140
1996 HJK 4–3 rp. (0–0) TPS Helsingin olympiastadion, Helsinki 03 632
1997 FC Haka (II) 2–1 ja. TPS Helsingin olympiastadion, Helsinki 04 107
1998 HJK 3–2 PK-35 Helsingin olympiastadion, Helsinki 05 023
1999 FC Jokerit 2–1 FF Jaro (II) Helsingin olympiastadion, Helsinki 03 217
2000 HJK 1–0 Kotkan TP Töölön jalkapallostadion, Helsinki 03 471
2001 Atlantis FC 1–0 Tampere United Tammelan stadion, Tampere 03 820
2002 FC Haka 4–1 FC Lahti Töölön jalkapallostadion, Helsinki 02 984
2003 HJK 2–1 ja. AC Allianssi Töölön jalkapallostadion, Helsinki 03 520
2004 MyPa 2–1 FC Hämeenlinna Töölön jalkapallostadion, Helsinki 02 650
2005 FC Haka 4–1 TPS Töölön jalkapallostadion, Helsinki 02 130
2006 HJK 1–0 KPV (II) Töölön jalkapallostadion, Helsinki 02 447
2007 Tampere United 6–4 rp. (3–3) FC Honka Töölön jalkapallostadion, Helsinki 01 457
2008 HJK 2–1 ja. FC Honka Töölön jalkapallostadion, Helsinki 01 564
2009 FC Inter 2–1 Tampere United Töölön jalkapallostadion, Helsinki 02 065
2010 TPS 2–0 HJK Töölön jalkapallostadion, Helsinki 05 137
2011 HJK 2–1 ja. KuPS Töölön jalkapallostadion, Helsinki 05 125
2012 FC Honka 1–0 KuPS Töölön jalkapallostadion, Helsinki 02 340
2013 RoPS 2–1 KuPS Töölön jalkapallostadion, Helsinki 04 032
2014 HJK 5–3 rp. (0–0) FC Inter Töölön jalkapallostadion, Helsinki 02 349
2015 IFK Mariehamn 2–1 FC Inter Tehtaan kenttä, Valkeakoski 03 017
2016 SJK 8–7 rp. (1–1) HJK Ratinan stadion, Tampere 02 000
2017 HJK 1–0 SJK Seinäjoen jalkapallostadion, Seinäjoki 03 617
2018 FC Inter 1–0 HJK Töölön jalkapallostadion, Helsinki 03 540

Joukkuekohtainen menestysMuokkaa

Voitot Suomen Cupissa vuosina 1955–2018
Joukkue Voitot Vuosina
HJK 13 1966, 1981, 1984, 1993, 1996, 1998, 2000, 2003, 2006, 2008, 2011, 2014, 2017
FC Haka 12 1955, 1959, 1960, 1963, 1969, 1977, 1982, 1985, 1988, 1997, 2002, 2005
Reipas 7 1964, 1972, 1973, 1974, 1975, 1976, 1978
KTP 4 1958, 1961, 1967, 1980
TPS 3 1991, 1994, 2010
MyPa 1992, 1995, 2004
KuPS 2 1968, 1989
MP 1970, 1971
Ilves 1979, 1990
FC Kuusysi 1983, 1987
RoPS 1986, 2013
FC Inter 2009, 2018
Pallo-Pojat 1 1956
IF Drott 1957
HPS 1962
ÅIFK 1965
FC Jokerit 1999
Atlantis FC 2001
Tampere United 2007
FC Honka 2012
IFK Mariehamn 2015
SJK 2016

Häviöt finaaleissa vuosina 1955–2018
Joukkue Häviöt Vuosina
HJK 7 1975, 1985, 1990, 1994, 2010, 2016, 2018
TPS 5 1965, 1979, 1996, 1997, 2005
Reipas 3 1963, 1967, 1970
KTP / Kotkan TP 1966, 1968, 2000
Tapion Honka / FC Honka 1969, 2007, 2008
OTP 1974, 1987, 1988
FC Haka 1980, 1983, 1989
FC Kuusysi 1981, 1984, 1991
KuPS 2011, 2012, 2013
KPT 2 1957, 1978
RoPS 1962, 1993
SePS 1973, 1977
KPV 1982, 2006
FF Jaro 1992, 1999
Tampere United 2001, 2009
FC Inter 2014, 2015
HPS 1 1955
TKT 1956
KIF 1958
HIFK 1959
RU-38 1960
Pallo-Pojat 1961
LaPa 1964
IF Sport 1971
VPS 1972
Ilves 1976
KePS 1986
FC Jazz 1995
PK-35 1998
FC Lahti 2002
AC Allianssi 2003
FC Hämeenlinna 2004
SJK 2017

Suomen Cupin pikkufinaalit 1989–2011Muokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Kanerva, Juha (ym.): Jalkapallon pikkujättiläinen, s. 482. Helsinki; Porvoo: WSOY, 2003. ISBN 978-951-02703-7-0.
  2. a b c Suomen Cup Info Suomen Palloliitto. Viitattu 12.5.2018.
  3. a b FC Inter voitti miesten Suomen Cupin 12.5.2018. Suomen Palloliitto. Viitattu 1.6.2018.
  4. Rasila, Samuli; Salasuo, Jukka: Tapaustutkimus jalkapallon Suomen Cupin finaalista Tampereella 2001, s. 17–18. (pro gradu -tutkielma). Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2002. Teoksen verkkoversio (PDF).
  5. a b c d e f g h i j k l m n o p Wallén, Göran: ”Cup tarvitsee jättiläisten tappajia”, Rakas jalkapallo : sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 67–69. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-85106-8-3.
  6. a b c Järviö, Timo: Osittain vesitetty cup (vain tilaajille) 16.10.2004. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.6.2018.
  7. a b c Suomen Cupin historiaa Suomen Cup. Suomen Palloliitto. Viitattu 1.6.2018.
  8. a b Miesten cupin finaalit 1955– Suomen Palloliitto. Viitattu 9.8.2013.
  9. Pietarinen, Heikki: Finland - List of Champions 22.3.2018. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  10. Hoffman, Kai: Walden, Juuso (1907–1972) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.6.2002. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 1.6.2018.
  11. Suosikit – VPS, Haka ja KPT – selvisivät jatkoon eilen alkaneessa cup-kilvassa. Helsingin Sanomat, 23.10.1955, s. 20. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  12. a b Haka on vahva suosikki, mutta HPS saattaa jälleen yllättää. Helsingin Sanomat, 19.11.1955, s. 14. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  13. a b Jalkapallokausi jatkuu. Helsingin Sanomat, 12.10.1955, s. 14. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  14. a b c Jalkapallo-cupista tuli tosi. Helsingin Sanomat, 19.10.1955, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  15. a b c Ensimmäisestä Suomen Cupin voittajajoukkueesta kuusi jäljellä 18.9.2015. Suomen Palloliitto. Viitattu 1.6.2018.
  16. Kuopion PS hyvä ”vesikurapallossa”. Helsingin Sanomat, 31.10.1955, s. 11. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  17. Syyskuntoinen KPT voitti TPV:n 4–0. Helsingin Sanomat, 21.10.1957, s. 17. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  18. Yllätyskierros jalkapallo cupissa. Helsingin Sanomat, 7.11.1955, s. 15. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  19. HPS pudotti HJK:n cup-kilpailusta. Helsingin Sanomat, 30.10.1955, s. 22. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  20. Järviö, Timo: Rangaistuspotkukilpailu : Väärin vai oikein?. Helsingin Sanomat, 25.6.1986, s. 29. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  21. Mikkelin PK ja KuPS tiukalla cupissa. Helsingin Sanomat, 6.7.1964, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  22. Wallén, Göran: ”Pienikin voi menestyä – oikeassa ympäristössä”, Rakas jalkapallo : sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 184. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-85106-8-3.
  23. Soinio, Eino: Kaikkien aikojen loppuottelutunnelma Stadionilla. Helsingin Sanomat, 21.10.1963, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  24. Soinio, Eino: Vain HJK:lla oli cup-henkeä: KTP kaatui 6–1. Helsingin Sanomat, 31.10.1966, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  25. Järviö, Timo: Cupin loppuottelu Klubin näytös. Helsingin Sanomat, 18.10.1981, s. 43. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  26. Lahti, Markku: Ari Valvee avasi Hakan pelin. Helsingin Sanomat, 17.10.1982, s. 43. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  27. Cupin voittajaa odottaa 35000 mk. Helsingin Sanomat, 5.10.1974, s. 27. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  28. 14.027:n ennätyskatsomo toi seuroille yli 10-000 mk. Helsingin Sanomat, 21.10.1963, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  29. Cup-finaalissa jaetaan kultaa, kannuu, kunniaa. Helsingin Sanomat, 24.4.1976, s. 24. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  30. Sulander, Voitto: Kokeilusta täysosuma. Helsingin Sanomat, 26.4.1976, s. 24. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  31. Sulander, Voitto: Reipas hallitsee. Helsingin Sanomat, 18.4.1977, s. 22. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  32. Nuorekas Kuusysi haastaa maan parhaan. Helsingin Sanomat, 16.10.1981, s. 40. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  33. Järviö, Timo: Huttunen torjui kuin muuri ja teki maalin. Helsingin Sanomat, 20.10.1985, s. 48. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  34. Miettinen, Heikki: Haka ja KuPS tasainen pari. Helsingin Sanomat, 14.10.1989, s. 46. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  35. Järviö, Timo: Taistelu europaikasta tuo sähinää stadionille. Helsingin Sanomat, 25.10.1997, s. 42. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  36. Lahtinen, Esko S.; Malmberg, Kirsti; Sainio, Iris; Soininen, Heidi; Tonttila, Tuula: Jalkapallokirja 1991, s. 210. Suomen Palloliitto, 1991. ISSN 0787-7188.
  37. Lahtinen, Esko S.: Kansallinen futispäivä oli pelikauden riehakas päätös. Futari, 1991, nro 7–8, s. 6–7. Viitattu 1.6.2018.
  38. Cupin pikkufinaalista alasarjalaisille uusi tavoite. Helsingin Sanomat, 11.10.1989, s. 42. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  39. Hämäläinen: ”Cup on futisperheen kilpailu” 28.10.2004. Suomen Palloliitto. Viitattu 20.3.2016. [vanhentunut linkki]
  40. Räisänen, Kari: Jazzista potkua Suomen Cupille. Helsingin Sanomat, 17.7.1993, s. 22. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  41. Järviö, Timo: Kenttä jäässä - cupfinaali peruuntui ((vain tilaajille)) 11.11.2001. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.6.2018.
  42. Järviö, Timo: Rangaistuspotku laimensi tuplajuhlaa ((vain tilaajille)) 3.11.2003. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.6.2018.
  43. Kultainen maali jää historiaan 28.2.2004. MTV3. Viitattu 1.6.2018.
  44. Alavuotunki, Jaakko: Lepää rauhassa, Suomen Cup 21.1.2011. Kansan Uutiset. Viitattu 1.6.2018.
  45. Suomen Cupin ilmoittautuminen käynnissä 17.12.2009. Suomen Palloliitto. Viitattu 20.3.2016.
  46. Cupin finaaliviikonlopun aikataulut selvillä 3.9.2012. Suomen Palloliitto. Viitattu 20.3.2016.
  47. Palojärvi, Otto: Fiksu veto suomalaiselta futikselta 25.5.2016. Uusi Suomi. Viitattu 1.6.2018.
  48. a b Sihvonen, Lauri: Jalkapallon Suomen Cup uudistuu rajusti - Liigacup haudataan 24.5.2016. Yle Urheilu. Viitattu 1.6.2018.
  49. Värekoski, Verneri: Suomen Cupin maine on palautettava 8.5.2018. Byyri. Viitattu 1.6.2018.
  50. Hyytiä, Mikko: Kuva kertoo karua kieltä: Jalkapallon Suomen Cupin osallistujamäärä romahti - edes kaikki pääsarjaseurat eivät mukana 26.6.2017. Iltalehti. Viitattu 1.6.2018.
  51. a b c d e Kritisoidun Suomen cupin osallistujamäärät romahtivat: ”Tämä on outo cup” 20.1.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 1.6.2018.
  52. a b c d Jalkapallon Suomen cupissa hälyttävä osallistujakato: "On järkyttävää, että nimi on yhä Suomen cup" STT Urheilu. 30.6.2017. Yle Urheilu. Viitattu 30.6.2017.
  53. Farssin ainekset: Suomen Cupin pelipaikka auki – arvonnasta unohdettiin kertoa 3.4.2018. SuomiFutis. Viitattu 1.6.2018.
  54. Veikkaukselta Huuhkajille ja Helmareille bonukset kisapaikasta - Suomen Cupin voittajalle 50 000 euroa Veikkaus Oy. 20.5.2014. STT. Viitattu 1.6.2018.
  55. Cupkannu jäi edelleen Mikkeliin. Helsingin Sanomat, 11.10.1971, s. 20. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  56. Sundell, Kaarlo: Hakalle kuudes cupmestaruus. Helsingin Sanomat, 24.10.1977, s. 22. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  57. Karinti, Tero: Suomen Cupin taika on kadoksissa 3.4.2018. EOM. Viitattu 1.6.2018.
  58. a b Liukkonen, Onnimatti: Suomen Cupin Finaali on odotettu kauden huipennus 12.5.2018. Seura. Viitattu 1.6.2018.
  59. Lehtinen, Lauri: Jarkko Wiss ja Teemu Tainio kummastelevat Suomen Cupin uudistusta: "Mikä Cup se on?" 24.2.2018. Aamulehti. Viitattu 1.6.2018.
  60. Turkulaiselta alasarjan joukkueelta jättiyllätys Suomen Cupissa 26.8.2016. Turun Sanomat. Viitattu 1.6.2018.
  61. Leivo-Jokimäki, Tomi: Kolumni: Romantiikka jota ei ollutkaan 16.2.2017. Satakunnan Kansa. Viitattu 1.6.2018.
  62. Suomen Cupin lohkovaihe käynnistyy – ”Kovia pelejä talvelle” 16.1.2018. Jalkapallon pelaajayhdistys. Viitattu 1.6.2018.
  63. Raunola, Roni: Urheilukoulun jalkapalloilijat valmistautuvat cup-viikonloppuun 10.2.2017. Ruotuväki. Viitattu 1.6.2018.
  64. Silvennoinen, Anssi: Mullistunut jalkapallon Suomen cup maistuu PEPOlle, Kultsulle ei 6.7.2017. Etelä-Saimaa. Viitattu 1.6.2018.
  65. a b c Cup-kannun legendaarisimmat tarinat 22.9.2015. Suomen Palloliitto. Viitattu 1.6.2018.
  66. Järviö, Timo: Loppuottelijat eri asemassa. Helsingin Sanomat, 20.10.1984, s. 38. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1-6.2018.
  67. Järviö, Timo: Sähinäfinaali kauden avauksena. Helsingin Sanomat, 26.4.1976, s. 24. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  68. Järviö, Timo: Olavi Litmanen löysi raon SePS:n puolustussumpusta. Helsingin Sanomat, 8.10.1973, s. 20. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  69. Hautala Pallo-Poikien kapteeni sunnuntaina. Helsingin Sanomat, 27.10.1956, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 1.6.2018.
  70. The silver treasures of the Kennel Club 8.9.2017. Our Dogs. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
  71. Hogan, Michael: 10 things you didn't know about Crufts 8.3.2018. The Telegraph. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa