Wikipedia

Palloliiton ja Työväen Urheiluliiton yhteistoiminta

Suomen palloilun yhteistoimintavaliokunta (SPYV) (myös yhteistyövaliokunta) perustettiin 1940-luvulla edistämään palloliiton ja TUL:n jalka- ja jääpalloseurojen välistä yhteistoimintaa. TUL:n perustamisen jälkeen 1919 yhteistoiminta oli ollut käytännössä olematonta ja liitot järjestivätkin tahoillaan omat mestaruuskilpailunsa ja -sarjansa.

Taustaa muokkaa

TUL perustettiin 26. tammikuuta 1919 sisällissodan jälkimainingeissa. Jalkapalloseuroja ei liitossa vielä keväällä 1919 juurikaan ollut, niinpä Helsingin Kullervo sai Palloliiton kanssa sovittua pelaamisesta SPL:n sarjoissa TUL-jäsenyydestä huolimatta. Elokuussa 1919 TUL:n ensimmäinen liittokokous kuitenkin kielsi kaiken yhteistoiminnan, jonka seurauksena jalkapallo otettiin myös TUL:n ohjelmaan.[1] Palloliiton aloitteesta SVUL ja sen erikoisliitot tekivät 1926 TUL:lle esityksen yhteistyöstä, mutta TUL ei silloin suostunut neuvotteluihin kaikkien liittojen kanssa. Jalkapallossa sentään saatiin sovituksi Ruotsi -otteluista peräkkäisinä päivinä.[2]

Yhteistoimintasopimus muokkaa

Keväällä 1939 SPL ryhtyi neuvottelemaan TUL:n kanssa yhteistoiminnasta. Ensimmäinen yhteistoimintasopimus allekirjoitettiin 8. toukokuuta. Sopimuksessa liitot sitoutuivat kunnioittamaan toistensa itsemääräämisoikeutta. Itse yhteistoiminta käsitti käytännössä maajoukkuevalinnat ja tähtäimessä ennen kaikkea Helsingin olympiakisojen 1940 jalkapalloturnaus. 29. elokuuta 1939 pelattiin ensimmäinen liitto-ottelu SPL-TUL Helsingissä SPL:n voittaessa 1-0. B joukkueet kohtasvat Kotkassa jo kaksi päivää aiemmin ja siinäkin SPL peri voiton, 2-1. Myös SPL:n piirit pelasivat ns. piiriotteluja TUL:n vastaavia piirikuntia vastaan.[3]

Huhtikuussa 1940 Helsingin olympiakisojen järjestämisestä oli luovuttava. SVUL, TUL ja Palloliitto päättivät jo toukokuussa järjestää yhteiset muistokisat talvisodassa kaatuneiden urheilijoiden kunniaksi. Kisoja kutsuttiin epävirallisesti kotiolympialaisiksi ja ne avattiin samana päivänä, 20.7.1940, jolloin olympiakisojen olisi pitänyt alkaa. Jalkapallossa käytiin kaksi ottelua: Kotkan Työväen Palloilijat hävisi Palloliiton mestarille TPS:lle 1–3 ja Kullervo HJK:lle 2–6.[4]

Kesällä 1940 sopimusta muutettiin niin, että myös eri liittoon kuuluvien seurojen väliset ottelut tulivat mahdollisiksi. Vuonna 1940 pääsivät myös ensimmäistä kertaa TUL:n edustajat maajoukkueisiin.[5] Elo- syyskuussa 1941 SPL järjesti yhdessä TUL:n kanssa ns. sotasarjan jalkapallossa.[6] Kesällä 1942 ei liitto-otteluja saatu aikaiseksi, mutta SPL:n ja TUL:n nuorten mestarit sekä nuorten mestaruuskilpailussa toiseksi sijoittuneet joukkueet pelasivat keskenään ottelut. TUL ehdotti myös yhteistä kilpailua Suomen mestaruudesta ja neuvottelujen tuloksena ehdotettiin edustajakokoukselle TUL:n mukaantuloa mestaruus- ja Suomensarjaan kaudelle 1943-1944, joka sitten toteutuikin. Myös vuoden 1942 mestaruuskilpailuihin, jotka sotatilan johdosta järjestettiin cup-kilpailuna, lähetettiin kutsu TUL:n seuroille. Ainoastaan Helsingin Kullervo otti kutsun vastaan.[7][8]

Mestaruussarjaa 1943-1944 ei saatu pelatuksi loppuun vuoden 1944 aikana. TUL:n joukkueet luopuivat sarjan viimeisistä otteluista kesällä 1945. Vuoden 1945 mestaruuskilpailujen osalta liitot sopivat cup-kilpailusta, johon kumpikin liitto haluamallaan tavalla karsien sai asettaa 32 joukkuetta. Yhteistyövaliokunnan ehdotus, jonka mukaan kumpikin liitto järjestää sarjatoimintansa täysin itsenäisesti, hyväksyttiin.[9]

Vuoden 1945 lopussa TUL sanoi yhteistoimintasopimuksen irti, mutta se uusittiin 27.4.1946. Liitot asetettiin nyt tasavertaiseen asemaan maaotteluiden järjestämisessä ja yhteistoimintavaliokunnan puheenjohtajan valinnassa, kun nämä aiemmin olivat kuuluneet yksin SPL:lle. TUL tunnusti SPL:n yksinoikeuden edustaa Suomea FIFA:ssa. TUL:n maaottelupelaajat kuuluivat sen vuoksi muodollisesti SPL:oon tätä tarkoitusta varten erikseen perustetun seuran, Pallo –39:n kautta. Seuran nimi viittaa yhteistoiminnan alkamiseen vuonna 1939.[10] Vuoden 1946 Suomen mestaruus ratkaistiin siten, että liittojen mestarit pelasivat kaksoisottelun ts. kerran kummankin kotikentällä. Koska voitot menivät tasan (maalieroa ei huomioitu) tarvittiin kolmas ottelu puolueettomalla kentällä mestaruuden ratkaisemiseksi.[11] Vuoden 1947 kilpailuun Suomen mestaruudesta, jonka liitot järjestivät yhteisesti, kelpuutettiin kummankin liiton kaksi parasta joukkuetta.[12] Jääpallossa otettiin käyttöön liiton mestareiden välinen SM-ottelu, jota käytäntöä jatkettiin aina vuoteen 1953 saakka. Yhteisissä SM-kilpailuissa TUL:n jääpallojoukkueet olivat käväisseet vuosina 1944 ja 1945.

Keväällä 1948 yhteistyö ulottui jo niin pitkälle, että sovittiin kesällä aloitettavasta yhteisestä 16 joukkueen mestaruussarjasta, johon kummankin liiton mestaruussarjajoukkueet (8+8) osallistuivat. Myös Suomensarjat yhdistyivät, uusi Suomensarja pelattiin kahdessa 16 joukkueen lohkossa, joissa molemmissa oli 8 joukkuetta kummastakin liitosta. Myös karsinnat seuraavan kauden Suomensarjaan liitot järjestivät yhdessä. Maakuntasarja ja TUL:n vastaava sarjataso, Liittosarja, jatkoivat edelleen liittokohtaisina sarjoina. Yhteiseen mestaruussarjaan suunniteltiin myös uudet mestaruusmitalit. Nuorten mestaruus ratkaistiin edelleen liittojen mestareiden välisessä kamppailussa, jonka lisäksi liittojen kakkoset kohtasivat ns. B liitto-ottelussa.[13]

Kohti yhteistä liittoa muokkaa

SPL ehdotti TUL:lle 24.9.1952 neuvotteluja yhteisen, kaikki jalkapalloseurat käsittävän liiton perustamiseksi. Taustalla vaikuttivat FIFAn säännöt, jotka määräävät, että kansallinen ja kansainvälinen jalkapalloilun kilpailutoiminta on hoidettava yhden liiton puitteissa. Neuvottelujen jatkuessa yhteistoimintasopimusta päätettiin jatkaa helmikuun loppuun 1953,[14] ja 23. helmikuuta sopimusta jatkettiin vuoden loppuun. Siihen sisällytettiin kohta, jonka mukaan kaikki jalkapalloilun mestaruus-, Suomen- ja karsintasarjassa pelaavat seurat muodostavat yhteisen sarjapiirin, joka liittyy Suomen Palloliiton jäsenpiiriksi. TUL:sta eroamista ei edellytetty. Sarjapiiri perustettiin 12. toukokuuta ja sen mukana 21 TUL:n seuraa liittyi Palloliiton jäseniksi.[15]

Toimintavuoden 1954 aikana kuljettiin yhteiseen liittoon pyrittäessä huomattava askel eteenpäin. Ahvenanmaan piiriä lukuun ottamatta, jossa TUL:lla ei ollut jalkapalloseuroja, pelattiin maan kaikissa muissa piireissä yhteiset piirisarjat jalkapalloilussa.[16] Uuteen maakuntasarjaan kelpuutettiin kaikki SPL:n maakuntasarjan ja TUL:n Suursarjan joukkueet, sekä joukkueet jotka karsintojen kautta vuonna 1953 näihin nousivat tai niihin Suomensarjasta putosivat. Pois jätettiin kuitenkin TUL:n seurojen kakkosjoukkueet. Sarjaan kelpuutettiin kaikkiaan 104 joukkuetta.[17] Kaikkien yhteisiin sarjoihin osallistuvien TUL-seurojen tuli liittyä jäseniksi Palloliittoon. Jääpallossa ei sen sijaan kaudella 1954 pelattu lainkaan TUL:n ja SPL:n yhteisiä otteluita.

Toimintavuoden 1955 aikana 107 TUL:n jäsenseuraa liittyi jäseneksi Palloliittoon.[18]. TUL ratkaisi liittokohtaisen mestaruutensa sekä jää- että jalkapallossa viimeistä kertaa, joskin jalkapallon TUL:n mestaruuksista alettiin jälleen pelata vuonna 1973. Jääpallossa SM-sarja yhdistettiin siten, että TUL:n mestari Oulun Työväen Palloilijat sai paikan ylimääräisenä joukkueena SPL:n mestaruussarjaan, muut TUL:n mestaruussarjan joukkueet sijoitettiin Suomensarjaan. Käytännössä kaikki Suomen jää- ja jalkapalloilevat seurat toimivat nyt yhden ja saman liiton alaisuudessa. Virallisesti yhteinen jalka- ja jääpalloliitto aloitti toimintansa vuoden 1956 alussa.[19] Vuoden 1956 aikana 79 TUL-seuraa liittyi Palloliiton jäseneksi.[20]

Aiheesta muualla muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Kullervo- Jyryn kilpailija ja toveri (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Rantala - Siukonen - Tukiainen:Urheilumme kasvot 3, sivu 56]
  3. ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus vuodelta 1939, sivut 7-8 (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Seppo Hentilä: Suomen työläisurheilun historia I (ISBN 951-2009-6)
  5. ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus vuodelta 1940, sivut 7-8 (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus vuodelta 1941, sivu 7 (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus vuodelta 1942, sivut 7,16-18 (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus vuodelta 1943, sivut 7-8 (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus vuodelta 1945, sivu 10 ja Pöytäkirja Suomen Palloliiton ylimääräisestä kokouksesta 8. huhtikuuta 1945 (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ Seppo Hentilä: Suomen työläisurheilun historia II, Arvi A. Karisto Oy;n kirjapaino 1984, sivu 72 (ISBN 951-23-2160-2)
  11. ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus vuodelta 1946, sivu 18 (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus vuodelta 1947, sivu 20 (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus vuodelta 1948, sivut 15-19 (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus vuodelta 1952, sivu 10 (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus vuodelta 1953, sivu 12-14 (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus vuodelta 1954, sivu 4 (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus vuodelta 1954, sivu 95 (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus vuodelta 1955, sivu 7 (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus vuodelta 1956, sivu 3 (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus vuodelta 1956, sivu 7 (Arkistoitu – Internet Archive)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Palloliiton_ja_Työväen_Urheiluliiton_yhteistoiminta&oldid=20921761”