Punk

Punk on 1970-luvulla syntynyt rockin tyyli, nuoriso- tai vastakulttuuri, johon on usein yhdistetty anarkistisesti sävyttynyt arvomaailma ja elämäntapa. Punk-kulttuuriin kuuluu kiinteästi rockmusiikin tyylilaji, jolle on luonteenomaista nopea tempo, yksinkertaiset kappalerakenteet, vihainen esitystapa, rosoinen soundi ja tekninen viimeistelemättömyys. Sanoituksiltaan punkrock on usein kantaa ottavaa.

Punk
Alkuperä	rock and roll rockabilly garage rock frat rock hard rock pub rock glam rock proto punk
Alkuperämaa	Yhdysvallat  Australia  Yhdistynyt kuningaskunta
Kehittymisen ajankohta	1970-luvulla
Tyypillisiä soittimia	kitara basso rummut
Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia	77 punk anarcho-punk christian punk crust punk deathrock folkpunk glam punk garage punk hardcore punk horror punk oi!-punk pop-punk psychobilly ramopunk ska punk thrash metal
Infobox OK

Yhdysvaltalaisia ja britannialaisia punk-lehtiä.

Ramones esiintymässä Oslossa vuonna 1980.

The Clash vuonna 1980.

Black Flag -yhtyeen Henry Rollins.

Saksalainen punkkari ja mellakkapoliiseja.

The Misfits yhtyeen Jerry Only.

Punk-kulttuuriin voi liittyä poliittisia ideologoita. Karkeasti ottaen Yhdysvalloissa kehittynyt punk on enemmän ideologiatonta hauskanpitoa kun yhteiskunnallisia epäkohtia ruotiva brittipunk.

Punk-rockia kuvattiin aluksi sanalla 'työttömyysjono-rock', viitaten sen syntymiseen turhautumisesta esim. Britanniassa vallinneeseen 70-luvun suurtyöttömyyteen, joka oli suoraan joidenkin punk-kappaleiden aiheenakin.

Historia

Sanan alkuperä

1800-luvulla punk alkoi tarkoittaa mm. huonoa laatua. Jo joitain 1800-luvun lopun musiikkiyhtyeitä kutsuttiin "punkiksi".

Sana punk tarkoittaa englannin kielessä mm. seuraavia asioita: sytykepuu, pöly, tuhka, alempiarvoinen, mitätön, joutava tai huono yleisesti, nuori pikkurikollinen, prostituoitu, homoseksuaali, aloitteilija, noviisi, kokematon nuori poika tai nuori poika yleisemmin. 70-luvulla punk tarkoitti "renttumaista katujätkää".

Edeltäjiä

Punkrockin esimuotoja ja edelläkävijöitä löytyy jo 1960-luvun rockmusiikista (esimerkiksi The Who, amerikkalainen garage rock, The Stooges, Velvet Underground, MC5 sekä muut proto-punk-yhtyeet). Vastaavasti punk-liikkeen kaltaista asennoitumista yhteiskuntaa kohtaan esiintyi 1960-luvun protesti- ja underground-liikkeen radikaaleimmassa päässä. Suomen 1960-lukulaisissa underground-piireissä muun muassa Suomen Talvisota 1939–1940 -ryhmän on sanottu ennakoineen punkin auktoriteettivastaista ja provosoivaa henkeä. Punk kuitenkin hylkäsi hippien muodin.

Ehkä jo garage rockista käytettiin jo 60-luvulla myös nimitystä punk' . 22. maaliskuuta 1970 The Fugs -yhtyeen Ed Sanders kuvasi sooloalbumiaan "punk rockiksi, junttien sentimentaalisuudeksi". Tämän jälkeen myös journalistit ottivat termin omakseen.

Punkrockin synty

Varsinainen punk-liike ja punkrock syntyivät New Yorkissa vuosien 1974 ja 1976 välillä rockklubeilla Max's Kansas City ja CBGB. Ged Dunn, John Holmstrom ja Legs McNeil perustivat lehden, jonka aiheena oli New Yorkin uusi ja tuntematon underground-musiikkikulttuuri. Lehdelle annettiin nimeksi Punk, sillä miehet olivat päättäneet kutsua kyseistä musiikkia tällä muun muassa ”katujätkää” tai ”retkua” tarkoittavalla sanalla. Lehteä julkaistiin loppuvuodesta 1975 alkaen ja se teki punk-termistä tunnetun. Yhtyeitä joista lehti etupäässä kertoi olivat muun muassa Ramones, Blondie, Patti Smith, Television, New York Dolls, Dead Boys ja myöhemmin Johnny Thunders and The Heartbreakers sekä Richard Hell and The Voidoids. Näistä Ramones antoi eniten vaikutteita myöhempään brittiläiseen punkrockiin, jonka myötä punk-käsite varsinaisesti yleistyi.

Punkrockin synty liittyi tilanteeseen, jossa osa nuorisosta oli turhautunut tuolloin vallalla olleen progressiivisen rockmusiikin ja metallimusiikin pitkiin kappaleisiin ja kitarasooloihin. Monien oli vaikea samaistua virtuoosien lailla soittaviin muusikoihin, ja osa nuorista koki rockmusiikin etääntyneen kuuntelijoistaan. Pintaan nousi tällöin halu palata rockin juurille, 1950-luvun yksinkertaiseen, raakaan, ja kapinalliseen rock and rolliin, jossa kappaleet olivat lyhyitä eivätkä vaatineet täydellistä soittotaitoa.

Punk-kulttuuri muotoutuu Britanniassa

Englantilainen Malcolm McLaren manageroi hetken edellä mainittua New York Dolls -yhtyettä, kunnes palasi Lontooseen toukokuussa 1975 ja perusti SEX-nimisen liikkeen, joka myi antimuotia T-paidoista fetissivaatteisiin. Pian hän alkoi manageroida Lontoossa yhtyettä nimeltään The Swankers, josta hän lanseerasi tunnetuimman brittipunkyhtyeen The Sex Pistolsin. Uusi brittiläinen punk-kulttuuri muodostui vuoden 1976 kuluessa.

Ramones soitti Lontoon Roundhousessa heinäkuun 4. päivä 1976. Tämän jälkeen The Sex Pistolsin vanavedessä syntyivät sellaiset yhtyeet kuin The Clash, Joy Division, Siouxsie & the Banshees, The Adverts, Generation X, The Slits, Sham 69, X-Ray Spex, The Jam, The Vibrators ja Buzzcocks. Syyskuussa 1976 Englannissa ilmestyi australialaisen The Saints -yhtyeen single ”(I`m) Stranded” ja lokakuussa brittiläisen The Damnedin single ”New Rose”. Marraskuussa ilmestyi The Sex Pistolsin single ”Anarchy in the U.K.”. Tuolloin marraskuussa The Saints oli jo tehnyt Englannissa kolme LP-levyä kattavan sopimuksen EMI-yhtiölle.

New Yorkin alkuperäinen punkliike pyöri ainoastaan musiikin ympärillä. Britanniassa musiikkiin kuitenkin kuroutui tietynlainen yhteiskuntaan kantaa ottava, anarkistinen ja kaoottinen asenne, joka sai henkisen taustansa lamakaudesta, nuorisotyöttömyydestä ja 1960-luvun hippi-idealismin romahduksesta. Brittipunkin sanoitukset heijastelivat käsitystä ”mädästä” ja epäoikeudenmukaisesta yhteiskunnasta, joka tuottaa kurjuutta ja ahdistusta.

Punkin aatetta ilmaisi myös uusi pukeutumistyyli, johon kuuluivat olennaisesti esimerkiksi irokeesi ja piikkitukkakampaukset, hakaneulat ja kloriittifarkut. Myös lävistykset olivat suosittuja. Punkkarit ilmaisivat protestiaan välillä shokeeraavilla, makaabereilla ja väkivaltaisillakin tavoilla, välillä karnevalistisen huumorin keinoilla.

Punkin jatkokehitys: uusi aalto ja hardcore

Vuosina 1977–1980 punk sekä musiikkityylinä että nuorisoliikkeenä yleistyi, levisi Isosta-Britanniasta muualle maailmaan ja kaupallistui. Monien keskeisten yhtyeiden osalta (mm. The Clashin London Calling -albumi) punkin kehitys kulki kohti rock-musiikin uutta aaltoa, samaan aikaan punkin kanssa erityisesti Talking Heads -yhtyeen viitoittamalla tiellä käynnistynyttä suuntausta. Tältä pohjalta kehittyivät edelleen erilaiset 1980-luvun alun kokeelliset post-punk-tyylit (mm. Johnny Rottenin seuraava yhtye Public Image Limited).

Näiden vastapainoksi epäkaupallisen ja kantaa ottavan punkrockin kehitystä jatkoi monissa maissa aggressiivinen hardcore punk. Tätä tyyliä edustivat muun muassa yhdysvaltalaiset Black Flag, Dead Kennedys, Bad Brains ja Minor Threat ja kanadalainen D.O.A. Englantilaisten hardcore-yhtyeiden joukkoon lukeutuivat muun muassa Discharge, The Exploited, Amebix, Charged GBH, Chaos UK, Disorder, Subhumans, Broken Bones, Attak, Blitz ja The Varukers, ja vuosi 1982 oli tämän musiikkityylin sikäläinen 'huippuvuosi'. Myös Oi! on tuolloin alkanut punkrockin tyylisuunta, joka kuuluu erityisesti skinhead-kulttuuriin ja sitä voidaan kutsua myös katupunkiksi, ja Oi!-yhtyeitä oli tuolloin mm. Angelic Upstarts, The 4-Skins ja Cockney Rejects. Näihin aikoihin syntyi myös toisenlainen punktyyli nimeltä horror punk. Musiikillisesti se oli hyvin samankaltaista kun alkuperäinenkin punkrock, mutta siinä hyödynnettiin synkeitä kauhuteemoja. Tämän tyylin merkittävin edustaja oli Misfits.

Punk Suomessa

Suomessa punk ja uusi aalto vaikuttivat paljon suomalaiseen pop- ja rock-musiikkiin, ja ne vaikuttivat merkittävästi suomenkielisten sanoitusten yleistymiseen kyseisissä musiikkityypeissä. Aiheesta kirjan tehneen Kimmo Miettisen mukaan punk nousi Suomessa musiikki-ilmiönä, nuorisomuotina sekä 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa syntyneiden sukupolvikokemuksena suhteellisesti suuremmaksi kuin missään muualla maailmassa. Miettisen mukaan yhdysvaltalaisen Ramones-yhtyeen esiintymiset Helsingissä ja Tampereella yhtyeen ensimmäisellä Suomen-vierailulla toukokuussa 1977 olivat punkin suomalaisen läpilyönnin avaintapahtumia. Keikkojen yleisönä oli paljon vaikutteille altista väkeä, joka alkoi miltei saman tien perustaa yhtyeitä.

Oulun yliopiston kehitysbiologian professorin Seppo Vainion, joka tunnettiin aikoinaan usean punkyhtyeen rumpalina nimellä Sidi Vainio, mukaan punk antoi jokaiselle nuorelle tilaisuuden olla oma rehellinen itsensä, ja jokaisella oli mahdollisuus olla menossa mukana. Pelle Miljoona näkee punkin suosion taustalla myös yhteiskunnallisia ja maantieteellisiä syitä: vaikka esimerkiksi nuorisotyöttömyys ei vielä 1970-luvulla ollut kovin vakava ongelma, nuoret saivat äänensä hyvin kuuluville yhteiskunnallisessa keskustelussa. Lisäksi punk ei ollut Suomessa vain urbaani ilmiö, kuten Britanniassa, vaan se levisi myös maaseudulle.

Suomessa ensimmäisenä punklevytyksenä pidetään Briardin esikoissingleä I Really Hate Ya vuodelta 1977, vaikkakin vanhemmat yhtyeet kuten Sleepy Sleepers julistautuivat tuolloin punkyhtyeiksi. Sleepy Sleepersin kohdalla kyse oli lähinnä punkin humorististen elementtien parodioimisesta. (Turkulaisen Dead End 5-yhtyeen vuonna 1977 julkaistu James Dean pop oli Ramonesien Blitzkrieg Bopin suomenkielinen versio, mutta sitä ei pidetty kuitenkaan punkkina, osittain lähes tuolloiseen 50-luvun huumaan kuuluvan tekstin ansiosta.)

Suosituimmiksi punknimiksi nousivat Pelle Miljoona kantaa ottavine sanoituksineen (”Väkivalta ja päihdeongelma”, ”Olen työtön” ...), Eppu Normaali (”Poliisi pamputtaa taas”, ”Rääväsuita ei haluta Suomeen”) ja Maukka Perusjätkä kappaleella ”Säpinää”, jota huudettiin Suomessa vuosina 1979-1980. Muita tunnettuja tuon ajan yhtyeitä punkin tai uudenaallon musiikkiin luettuja olivat muun muassa Problems?, Kollaa kestää, Vaavi, Sehr Schnell, Ratsia, Korroosio ja Se. Näistä Ratsia oli kotoisin Pihtiputaalta, Vaavi Salosta ja Se Jyväskylästä, mikä kertoo punkin saavuttamasta vastakaiusta maakunnissa. Myös Kainuussa syntyi huomattavan monta yhtyettä.

Pelle, Eput ja monet muut muuttivat tyylinsä alkuaikojen punkista populaarimmaksi uuden aallon musiikiksi. Punk nähtiin underground-musiikkina ja Suomeen kehittyi ja juurtui hardcoreksi, HC:ksi tai ”hooseeksi” kutsuttu punkin rajumpi ja nopeatempoisempi alalaji. Hardcore punkin tunnetuimmat yhtyeet Suomessa ovat yhä Terveet Kädet, Kaaos, Lama, Pyhäkoulu, Kohu-63, Riistetyt, Bastards, Rattus ja Appendix. Hardcore-tyylilaji on heti syntymisensä jälkeen saanut aikaan eri tyylilajeja muun muassa metallimusiikin keskuudessa. Nyt lukuisten hardcoren omien alalajien, kuten emo, d-beat ja crust punk, ohessa on jo kymmeniä eri tyylilajeja grindcoresta rapcoreen. Monet metallimusiikkia soittavista suomalaisista seuraajista ovat saaneet hyvinkin suosiota ulkomailla.

Kaupallinen punk-kulttuuri oli Suomessa hyvin lyhytaikainen ilmiö, ja nuorison massakulttuurina se hiipui 1980-luvun puoliväliin mennessä. Varsinainen punk-kulttuuri kehittyi tästä huolimatta tai juuri siksi eteenpäin ja säiliytti vankan asemansa muotivirtauksien ulkopuolella. Nykyään^milloin? suomalaiset punk-yhtyeet tekevät kiertueita maailmanlaajuisen, ruohonjuuritasolla toimivan DIY-punkverkoston avulla niin Euroopassa, USA:ssa, Etelä- Amerikassa kuin Japanissakin. Erityisesti suomalaiset 1980-luvun hardcore-punk-yhtyeet muistetaan edelleen hyvin punkpiireissä ympäri maailmaa, tästä todistavat esimerkiksi japanilaisen Laukaus-yhtyeen kaltaiset tribuuttiyhtyeet, jotka pyrkivät kuulostamaan autenttisilta 1980-luvun suomalaisilta hc-kokoonpanoilta.

Punkstoo

Punkstoo on heinäkuussa 2021 alkanut kampanja ja Instagram-tili, joka paljasti punk-piirien ahdistelua, häirintää ja väkivaltaa. Pian syntyi muitakin tilejä, kuten Hippiestoo, Metaltoo ja Suomirapstoo. Tilin nimi tulee Hanna Rädyn #punkstoo-artikkelista (2018), joka liittyi #metoo-kampanjaan.

Tilillä naiset kertovat tapailemiensa punk-artistien nöyryyttäneen heitä, sekä pedofiliasta, rajuista uhkailuista, väkivallasta, huumaamisista, painostamisesta ja kourimisesta. Myös homomiehet kertovat nöyryyttämisistä. Punk-skenen kerrotaan olevan täynnä homofobiaa, naisvihaa, transfobiaa ja rasismia. Ongelmaa on pahentanut punk-piirien kielteinen suhtautuminen viranomaisiin ja poliisille paljastamiseen. Ilmiantajia on uhkailtu ja peloteltu hiljaisiksi.

Punk-muusikko Maija Kivelä kertoi, että musiikkiteollisuus on täynnä misogyniaa ja nuoria naisia ei oteta vakavasti. Veteraanipunkkareilla on "machokerho", joka puolustaa toisiaan ja hyssyttelee huonoa käytöstä. Erään kirjoittajan mukaan "saanks kouria sua vitusta?" oli punk-skenen "kovien jätkien" mielestä hauska vitsi.

Pää Kii -yhtyeen keulahahmo Teemu Bergman yhdistettiin moniin Punkstoo-väitteisiin. Bergman pyysi anteeksi huonoa käytöstään mutta kiisti rikokset. Riistetyt- ja Akupunktio-yhtyeissä toiminut Severi Helle pyysi anteeksi, sanoi oppineensa "myrkylliset" tapansa alan vanhemmilta toimijoilta ja väistävänsä jatkossa niitä, jotka kokevat hänen läsnäolonsa ahdistavaksi.

Merkittäviä punk-albumeita

Merkittäviä punkin syntyyn vaikuttaneita ”proto-punk”-albumeita

• The Velvet Underground - The Velvet Underground & Nico (1967)
• MC5 - Kick Out the Jams (1968)
• Nuggets - kokoelma (1972)
• New York Dolls - New York Dolls (1973)
• The Stooges - Raw Power (1973)

1970-luvun jälkipuolen keskeisiä punk-albumeita

• Ramones - Ramones (1976)
• Ramones - Rocket to Russia (1977)
• The Clash - The Clash (1977)
• Dead Boys - Young, Loud And Snotty (1977)
• The Saints - (I’m) Stranded (1977)
• Sex Pistols - Never Mind the Bollocks, Here's the Sex Pistols (1977)
• Wire - Pink Flag (1977)
• Crass - The Feeding of the 5000 (1978)
• Adverts - Crossing The Red Sea With The Adverts (1978)
• UK Subs - Another Kind Of Blues (1978)
• X-Ray Spex - Germ Free Adolescents (1978)
• The Lurkers - Fulham Fallout (1978)
• Crass - Stations Of The Crass (1979)
• Germs - GI (1979)
• Stiff Little Fingers - Inflammable Material (1979)

1980-luvun keskeisiä punk-albumeita

• Dead Kennedys - Fresh Fruit for Rotting Vegetables (1980)
• Discharge - Why? (1981)
• Discharge - Hear Nothing See Nothing Say Nothing (1982)
• Crass - Penis Envy (1981)
• Black Flag - Damaged (1981)
• The Exploited - Punk's Not Dead (1981)
• Charged GBH - City Baby Attacked By Rats (1982)
• Bad Brains - Bad Brains (1982)
• The Mob - Let the Tribe Increase (1982)
• Misfits - Walk Among Us (1982)
• Conflict - It's Time to See Who's Who (1983)
• Misfits - Earth A.D./Wolfs Blood (1983)
• Black Flag - My War (1984)
• Conflict - Increase the Pressure (1984)
• Minor Threat - Out of Step (1984)
• Chumbawamba - Pictures of Starving Children Sell Records (1986)
• Conflict - The Ungovernable Force (1986)
• Chumbawamba - Never Mind the Ballots (1987)
• Social Distortion - Prison Bound (1988)
• Bad Religion - Suffer (1988)

Keskeisiä suomalaisia punk-albumeita

• Pelle Miljoona & N.U.S. – Pelle Miljoona & N.U.S. (1978)
• Eppu Normaali – Aknepop (1978)
• Pelle Miljoona & N.U.S., Problems?, Se, Sehr Schnell – Pohjalla (1978)
• Pelle Miljoona & 1980 – Pelko ja viha (1979)
• Eppu Normaali – Maximum Jee & Jee 1979
• Ratsia – Ratsia (1979)
• Kollaa kestää – Jäähyväiset aseille (1979)
• Hilselp 1979
• Widows – Fun? (1980)
• Lama – Lama (1981)
• Lama – ...ja mikään ei muuttunut (1982)
• Terveet Kädet – Ääretön joulu 1982
• Kaaos – Ristiinnaulittu Kaaos (1984)
• Rytmihäiriö – Surman siipien havinaa (1991)

Tyylilajeja

Punk-musiikki voidaan jakaa pienempiin alatyyleihin, joita ovat muun muassa:

• 77 punk
• Anarkopunk
• Crust punk
• Folk punk
• Grindcore (Grind, ”Grindi”)
• Grunge
• Hardcore punk (Hardcore, HC, ”hoosee”)
• Horror punk
• Oi! punk
• Post-punk
• Psychobilly
• Punk-rock
• Ramopunk
• Ska punk
• Skate punk

Suomalaisia yhtyeitä

• Luettelo suomalaisista punkyhtyeistä

Kirjallisuutta

• Marjala Jari, Yy-kaa-koo-nee: Ramopunk! Paasilinna, 2011. ISBN 978-952-5856-27-9
• McNeil, Legs & McCain, Gillian: Please kill me: Punkin sensuroimaton esihistoria. (Please kill me: The uncensored oral history of punk, 2002.). Suomentanut Ike Vil. Kuvat: Roberta Bayley, David Godlis ja Bob Gruen. Helsinki: Like, 2004. ISBN 952-471-264-4.
• Kimmo Miettinen (toim.): Hilse: Suomipunkin alku ja juuri. Helsinki, Like, 2008 ISBN 978-952-01-0126-8
• Robb, John (toim.): Punk! Brittipunkin haastatteluhistoria. (Punk rock: An oral history, 2006.) Suomennos: Ilkka Salmenpohja. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-01-0002-5.
• Waldemar Wallenius (toim.): Punk: Rokkishokki. Pirkkala: Lehtijussi, 1978. ISBN 951-99175-4-3 Viitattu = 15.6.2014.

Aiheesta muualla

• Punklandia - kansakunnan punk-muisti: suomipunkin vaikuttajat ja ihmisten muistot. Yle.
• Punkin maihinnousu. Ylen Elävä arkisto.
• Uusiopunk. Ylen Elävä arkisto.
• www.ramopunk.com

Rockin suuntauksia

Aikuisrock | Bluesrock | Brittipop | Country rock | Elektroninen rock | Folkrock | Funkrock | Garage rock | Glam rock | Goottirock | Grunge | Hard rock | Instrumentaalirock | J-rock | Katurock | Klassinen rock | Kristillinen rock | Metallimusiikki | Poprock | Post-rock | Progressiivinen rock | Psychobilly | Psykedeelinen rock | Punk | Rap rock | Rock and roll | Rockabilly | Sinfoninen rock | Soft rock | Southern rock | Space rock | Stadionrock | Suomirock | Taiderock | Vaihtoehtorock