Bad Religion

Bad Religion on yhdysvaltalainen vuonna 1979 eteläisessä Kaliforniassa perustettu melodista hardcore punkia soittava yhtye. Yhtyeen perustajajäseniä olivat silloin 16-vuotiaat Brett Gurewitz eli Mr. Brett (kitara), Greg Graffin (laulu), Jay Ziskrout (rummut) sekä Jay Bentley (basso). Yhtye liitetään yleisesti 1980-luvun lopun punkrockin esiinmarssin esitaistelijoihin. Useat punk- ja rockyhtyeet ovat uransa jossain vaiheessa ilmoittaneet yhtyeen musiikilliseksi vaikuttajakseen sekä esikuvakseen.

Bad Religion
Bad Religion, 2018
Tiedot
Toiminnassa	1979–
Tyylilaji	punk rock, melodinen hardcore hardcore punk (aik.)
Kotipaikka	Los Angeles, Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Greg Graffin, laulu Brett Gurewitz, kitara (1979–1984, 1987–1994, 2001–) Greg Hetson, kitara (1984–2014) Brian Baker, kitara (1994–) Jay Bentley, basso (1987–) Brooks Wackerman, rummut (2001–)
Entiset jäsenet	ks. kokoonpanot
Levy-yhtiö	Epitaph Records Atlantic Records Epic Records
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OK

Yhtye on tullut tunnetuksi sosiaalisesti tiedostavista sanoituksistaan sekä kyvystä ilmaista ideologiaansa moninaisten kielikuvien, kattavan sanavaraston käytön sekä useassa kappaleessa käytetyn taustalaulun (tunnetaan nimellä "oozin aahs") kautta. Yhtye käsittelee usein kappaleissaan sekä yksilöllistä että poliittista vastuuta. Yhtyeen logo, "Crossbuster", edustaakin näin ollen ennemminkin yksilön vapautta kuin ateismia.

Yhtye on urallaan kokenut useita miehistönvaihdoksia. Vain laulaja Greg Graffin on pysynyt koko ajan kokoonpanossa. Tärkein kokoonpanoon vaikuttanut muutos tapahtui vuonna 1994 yhtyeen toisen perustajajäsenen, Brett Gurewitzin, lähdettyä yhtyeestä. Gurewitz liittyi takaisin yhtyeeseen seitsemän vuotta myöhemmin. Hänen poissa ollessaan julkaistut albumit eivät ole niin arvostettuja kuin yhtyeen muu tuotanto.

Bad Religion jatkaa edelleen uuden materiaalin julkaisemista ja kiertää maailmaa lukuisten faniensa suureksi iloksi.

Suomessa vaikutti 1990-luvulla yhtye nimeltä Paha Uskonto, joka soitti Bad Religionin kappaleita suomennettuina versioina. Paha Uskonto julkaisi yhden Mini-CD:n, jolla oli kuusi kappaletta.

Historia

Uran ensimmäiset vuodet (1979–1985)

Lukiossa opiskelleet Greg Graffin (laulu), Jay Bentley (basso), Jay Ziskrout (rummut), ja Brett Gurewitz (kitara) perustivat Bad Religionin Los Angelesissa, Kaliforniassa vuonna 1979. Yhtyeen alkuaikojen esikuvia olivat punkyhtyeet kuten Ramones, Black Flag ja The Clash sekä myös Beach Boys, Elvis Costello, Todd Rundgren, The Jam ja Nick Lowe. Myös Jack Kerouacin tuotanto on vaikuttanut alkuaikojen Bad Religionin ideologiaan.

Vuonna 1981 yhtye julkaisi ensimmäisen neljän kappaleen EP:nsä Gurewitzin vasta perustaman ja omistaman levy-yhtiö Epitaphin kautta. Vuonna 1982 julkaistiin yhtyeen ensimmäinen kokopitkä albumi How Could Hell Be Any Worse?. Albumin äänitysten aikaan Jay Ziskrout erosi yhtyeestä. Korvaajaksi löydettiin nopeasti Pete Finestone. Levyn julkaisun jälkeen yhtye alkoi saavuttaa pienimuotoista suosiota.

Vuonna 1983 yhtye julkaisi albumin Into the Unknown, joka oli fanien yllätykseksi syntetisaattoripohjaista progressiivista rockia. Se oli äärimmäinen pettymys monille ensimmäisistä julkaisuista pitäneille ihailijoille. Yhtye Graffinia lukuun ottamatta on myöhemmin katunut tuon albumin julkaisemista. Levy on virallisesti loppuunmyyty eikä uusintapainosta tulla ikinä ottamaan. 10 000 albumin painos varastoitiin Gurewitzin silloisen tyttöystävän Suzy Shawn autotalliin, josta ne pikkuhiljaa väärinkäsityksen vuoksi myytiin pois.

Vuoden 1984 aikana Greg Hetson (kitara) saapui korvaamaan huumevieroitukseen joutunutta Gurewitzia. Hetson oli aikaisemmin soittanut Circle Jerksissä ja soittanut kitarasoolon How Could Hell Be Any Worse? -albumin kappaleessa "Part III". Yhtye julkaisi pian uuden levyn: Back to the Known EP:n, jolla yhtye palasi takaisin alkuperäiseen punkahtavaan "soundiinsa". Nopeasti levyn julkaisun jälkeen, vuoden 1985 alussa, yhtye hajosi.

Uusi yritys (1986–1992)

Vuoden 1986 aikana yhtye palasi pikkuhiljaa takaisin yhteen Back to the Known, aikaiseen kokoonpanoon Graffinin soitettua Bentleylle ja pyydettyä tätä palaamaan. Bentley suostui palaamaan yhden keikan ajaksi Graffinin vakuutettua että settilista tulisi koostumaan pääasiassa "How Could Hell Be Any Worse?":n kappaleista. Bentley liittyi keikan jälkeen takaisin yhtyeen vakiokokoonpanoon koska omin sanoin oli "taas nauttinut lavalla olostaan niin paljon". Gurewitz oli äskettäin myös päässyt pois vieroitushoidosta ja suostuteltiin nopeasti palaamaan kokoonpanoon. Pete Finestone palasi rumpuihin ja Greg Hetsonin palattua kitaran varteen Bad Religion oli jälleen koossa.

Paluun tehnyt yhtye julkaisi uuden albumin, Sufferin vuonna 1988 ja teki näin näyttävän paluun Kalifornian punkpiireihin. Albumia pidetään yleisesti yhtyeen parhaana ja se sai esimerkiksi Flipsideltä sekä Maximum Rock'n'Rollilta "Vuoden albumi" -palkinnon. Albumilla oli merkittävä vaikutus moniin Etelä-Kalifornian nuoriin yhtyeisiin.

Seuraavat albumit No Control (1989), Against the Grain (1990) ja Generator (1992) kasvattivat yhtyeen suosiota entisestään. Pete Finestone erosi yhtyeestä ennen Generatorin valmistumista keskittyäkseen toiseen yhtyeeseensä The Fishermeniin, joka oli juuri kirjoittanut levytyssopimuksen kansainvälisen levy-yhtiön kanssa. Finestonen lähdettyä Bobby Schayer löytyi nopeasti uudeksi rumpaliksi.

Vuonna 1991 Bad Religion julkaisi kokoelmalevyn 80-85, jolle niputettiin esikoisalbumi How Could Hell Be Any Worse?, kaksi EP:tä, Bad Religion ja Back to the Known sekä Public Service -EP:llä julkaistut kolme uutta biisiä. Kokoelmalla ei julkaistu ainoatakaan Into the Unknownilla julkaistua kappaletta. Vuonna 2004 Epitaph julkaisi remasteroidun version albumista How Could Hell Be Any Worse?. Levy sisälsi lisäksi samat kappaleet kuin 80-85.

Menestystä valtavirrassa (1993–1995)

Valtavirran omaksuttua uudet musiikkityylit, kuten alternative rockin ja grungen, Bad Religion jätti alkuperäisen levy-yhtiönsä Epitaphin ja liittyi monikansalliseen Atlantic Recordsiin. Atlantic julkaisi nopeasti uudelleen Bad Religionin seitsemännen studioalbumin Recipe for Haten vuonna 1993. Vuoden 1994 julkaisun Stranger Than Fictionin jälkeen Gurewitz erosi yhtyeestä. Virallinen selitys oli, että levy-yhtiö Epitaphin pyörittämiseltä ei enää riittänyt aikaa yhtyetoimintaan. Epitaph oli juuri julkaissut The Offspringin Smash-menestysalbumin, joka teki yhtyeestä yhden 1990-luvun suosituimmista pop-punkryhmistä. Yleisesti oli kuitenkin tiedossa että Gurewitz, kuten osa faneistakin, syytti Bad Religionin muita jäseniä kaupallistumisesta, jätettyään Gurewitzin pienen levy-yhtiön lähtiessään Atlantic Recordsille.

Gurewitzin sekä muun yhtyeen välinen välirikko oli ilmeinen, ja jännitteen kasvaessa entisestään Graffin esimerkiksi lauloi uusia sanoituksia keikoilla, kuten "I want to know where Brett gets his crack?" (Haluan tietää mistä Brett ostaa crackinsä) tai "I want to know why Gurewitz cracked" (Haluan tietää miksi Gurewitz murtui, crack=murtua). Uudet sanoitukset oli kätketty "Stranger Than Fiction" -kappaleen sanoihin. Sanoituksissa viitattiin Gurewitzin huumeongelmaan, jonka kanssa hän oli taistellut jo vuosia. Gurewitz on ollut riippuvainen heroiinista ja crackista. Brett on kertonut huumeongelmastaan kiertuedokumentti Along the Waylla julkaistulla haastattelulla. Tällä hetkellä hän on raitis eikä kärsi riippuvuuksista. Vastaukseksi entisen yhtyeensä vihjailuun, Gurewitz levytti uuden yhtyeensä Daredevilsin kanssa kappaleen Hate You, jonka on myöhemmin kerrottu olleen suunnattu Jay Bentleylle.

Kitaristin paikan yhtyeessä Gurewitzin eron jälkeen otti Brian Baker. Gurewitzin eron jälkeen yhtyeen uusien kappaleiden kirjoitusvastuu siirtyi yksinomaan Greg Graffinille.

Bad Religion esiintymässä Alankomaissa vuonna 1995

Gurewitzin jälkeinen aika (1996–2001)

Bad Religion jatkoi ilman Gurewitzia ja julkaisi kolme albumia, The Gray Race (1996), No Substance (1998) ja The New America (2000).

Graffinille aikaisemmin tärkeänä innoituksen lähteenä toiminut Todd Rundgren saatiin tuottamaan The New America -albumi. "Todd oli sensaatio underground piireissä vuonna 1974. Tämä kaveri teki popmusiikkia sellaisella tavalla että sitä ei radiossa voitu soittaa. Suuri osa musiikillisesta identiteetistäni paketoitui häntä kuunnellessani."

Lopputuloksesta ei kuitenkaan tullut halutunlaista. Yhtyeen mielenkiinto Rundgrenia kohtaan alkoi kadota hänen huonon asenteensa vuoksi. Jay Bentley kertoi myöhemmin: "Minusta tuntui ettemme edenneet mihinkään ja Greg koki asian samoin. Todd ei pitänyt Gregistä, ja se suututti Gregiä suunnattomasti. Hän oli tavannut idolinsa, joka paljastui todelliseksi kusipääksi. Minusta tuntui, että Todd ei välittänyt paskan vertaa mistään."

Näihin aikoihin Bobby Schayer joutui jättämään yhtyeen vakavan olkapäävamman vuoksi. Schayerin tilalle löytyi nopeasti Brooks Wackerman, joka oli aikaisemmin soittanut Suicidal Tendenciesiessä sekä The Vandalsissa. Koska yhtyeen suosio oli laskenut rankasti, Bad Religion jätti Atlantic Recordsin vuonna 2001 ja palasi Epitaphille.

Gurewitzin paluu (vuodesta 2002 tähän päivään)

Brett Gurewitz liittyi takaisin yhtyeeseen juuri ennen The Process Of Belief albumin nauhoitusprosessia vuonna (2002). Graffin kertoi myöhemmin: "Osaltani voin kertoa hieman pettyneeni Brettin lähdettyä aikoinaan yhtyeestä, mutta meidän välillämme ei koskaan ollut mitään ylitsepääsemättömiä erimielisyyksiä. Samaa en voi sanoa muista yhtyeen jäsenistä. Halusimme kuitenkin molemmat taas yrittää kirjoittaa uusia kappaleita vanhaan hyvään malliin."

Seuraava albumi The Empire Strikes First julkaistiin kesäkuussa 2004. Molemmat albumit, "The Empire Strikes First" sekä "The Process Of Belief", ovat arvostettuja fanien ja kriitikoiden puolesta ja niitä pidetään paluuna vanhaan hyväksi koettuun tyyliin. Albumit ovat selkeästi vastapainoa Atlanticin aikaisiin pettymyksiin.

Samana vuonna Epitaph julkaisi digitaalisesti re-masteroidut versiot aikaisemmista albumeistaan (How Could Hell Be Any Worse?, Suffer, No Control, Against the Grain ja Generator). How Could Hell Be Any Worse? -uudelleenjulkaisu sisälsi myös 80-85:lla julkaistut kappaleet.

Maaliskuun 7. päivä vuonna 2006 julkaistiin ensimmäinen live-DVD Live at the Palladium. Julkaisu sisälsi yhtyeen live-esiintymisen vuoden 2004 loppupuolella Hollywood Palladiumissa. DVD:llä on lisäksi haastatteluja, musiikkivideoita sekä valokuvagalleria.

Greg Graffin julkaisi toisen soloalbuminsa Cold as the Clayn heinäkuun 11. päivä vuonna 2006.

Kokoonpanot

	laulu	kitara	basso	rummut	kitara	kitara
1979	Greg Graffin	Brett Gurewitz	Jay Bentley	Jay Ziskrout
1981
1982				Pete Finestone
1983			Paul Dedona	Davy Goldman
1984			Tim Gallegos	John Albert	Greg Hetson
1985
1986				Lucky Lehrer
1987		Brett Gurewitz	Jay Bentley	Pete Finestone
1988
1989
1990
1991				Bobby Schayer
1992
1993
1994						Brian Baker
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001		Brett Gurewitz		Brooks Wackerman
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010

1979-luku

1979-1982

• Greg Graffin - laulu
• Brett Gurewitz - kitara
• Jay Bentley - basso
• Jay Ziskrout - rummut

1982-1983

• Greg Graffin - laulu
• Brett Gurewitz - kitara
• Jay Bentley - basso
• Pete Finestone - rummut

1983

• Greg Graffin - laulu
• Brett Gurewitz - kitara
• Paul Dedona - basso
• Davy Goldman - rummut

1984 - 1985

• Greg Graffin - laulu
• Greg Hetson - kitara
• Tim Gallegos - basso
• John Albert - rummut

1986

• Greg Graffin - laulu
• Greg Hetson - kitara
• Tim Gallegos - basso
• Lucky Lehrer - rummut

1987-1991

• Greg Graffin - laulu
• Brett Gurewitz - kitara
• Greg Hetson - kitara
• Jay Bentley - basso
• Pete Finestone - rummut

1990-luku

1991-1994

• Greg Graffin - laulu
• Brett Gurewitz - kitara
• Greg Hetson - kitara
• Jay Bentley - basso
• Bobby Schayer - rummut

1994-2001

• Greg Graffin - laulu
• Brian Baker - kitara
• Greg Hetson - kitara
• Jay Bentley - basso
• Bobby Schayer - rummut

2000-luku

2001-2013

• Greg Graffin - laulu
• Brian Baker - kitara
• Brett Gurewitz - kitara
• Greg Hetson - kitara
• Jay Bentley - basso
• Brooks Wackerman - rummut

2013-2015

• Greg Graffin - laulu
• Brian Baker - kitara
• Brett Gurewitz - kitara
• Mike Dimkich - kitara
• Jay Bentley - basso
• Brooks Wackerman - rummut

2015-

• Greg Graffin - laulu
• Brian Baker - kitara
• Brett Gurewitz - kitara
• Mike Dimkich - kitara
• Jay Bentley - basso
• Jamie Miller - rummut

Diskografia

Studioalbumit

• How Could Hell Be Any Worse?  (1982, Epitaph Records)
• Into the Unknown  (1983, Epitaph)
• Suffer  (1988, Epitaph)
• No Control  (1989, Epitaph)
• Against the Grain  (1990, Epitaph)
• Generator  (1992, Epitaph)
• Recipe for Hate  (1993, Epitaph)
• Stranger than Fiction  (1994, Atlantic Records)
• The Gray Race  (1996, Atlantic)
• No Substance  (1998, Atlantic)
• The New America  (2000, Atlantic)
• The Process of Belief  (2002, Epitaph)
• The Empire Strikes First  (2004, Epitaph)
• New Maps of Hell  (2007, Epitaph)
• The Dissent of Man  (2010, Epitaph)
• True North  (2013, Epitaph)
• Age Of Unreason  (2019, Epitaph)

Livealbumit

• Tested  (1997, Epic Records)
• 30 Years Live  (2010, Epitaph)

Kokoelma-albumit

• 80-85  (1991, Epitaph)
• All Ages  (1995, Epitaph)
• Punk Rock Songs  (2002, Epic)
• Christmas Songs  (2013, Epitaph)

EP:t

• Bad Religion  (1981, Epitaph)
• Back to the Known  (1985, Epitaph)
• Christmas Songs  (2013, Epitaph)

Videot

• Along the Way  (1990, DVD-muodossa 2004, Epitaph Records)
• Big Bang  (1991)
• The Riot  (2000)
• Punk Rock Songs  (2004)
• Live at the Palladium  (2006, Epitaph Records)

Esiintymiset Suomessa

• 12.6.1993 Seinäjoen Provinssirockissa
• 10.6.1995 Seinäjoen Provinssirockissa
• 21.6.1996 Lahden Messilän-Juhannus Festivaalilla
• 20.6.1997 Kauhajoen Nummirockissa
• 24.8.–25.8.1998 Helsingin Tavastialla
• 8.8.2000 Helsingin Tavastialla
• 6.5.2004 Helsingin Nosturissa
• 17.7.2010 Joensuun Ilosaarirockissa
• 14.6.2013 Seinäjoen Provinssirockissa
• 1.8.2015 Porin Porisperessä
• 5.8.2017 Mikkelin Jurassic Rockissa
• 28.7.2018 Oulun Qstockissa

Aiheesta muualla

• Bad Religion viralliset sivut
• Internetin laajin Bad Religion -fanisivu
• Kalle Manninen: Paha uskonto (Arkistoitu – Internet Archive). Aamuposti 10.3.2009.