Pilapiirros

huvittavaksi tarkoitettu karrikoitu piirros

Pilapiirros tai pilakuva on huvittavaksi tarkoitettu, usein karrikoitu piirros, joka voi olla visuaalista satiiria, kritiikkiä, huumoria ja ivaa.

Pilapiirroksia on poliittisia ja ei-poliittisia. Tutkijoiden mukaan poliittiset pilapiirrokset ovat saaneet elinvoimaa yhteiskunnan kriisi- ja kuohuntakausista.

Historia muokkaa

 
James Gillray: The Plumb-pudding in danger, 1805. William Pitt ja Napoleon jakavat Maapallon.

Pilapiirrokset kohtasivat ensimmäiset menestyksensä Ranskan ja Italian suljetuissa ja aristokraattisissa hoveissa, joissa kierteli pilakuvia henkilöistä. Laajempi menestys niillä oli Englannissa 1700-luvulla, jossa julkaistiin ensimmäinen kirja aiheesta, Mary Darlyn A Book of Caricaturas (noin 1762). James Gillray (1757–1815) on eräs 1700-luvun suuria englantilaisia pilapiirtäjiä.

Karikatyyrit yleistyivät tullessaan sanomalehtiin 1800-luvun alussa, jolloin suosioon tulivat poliittiset pilapiirrokset. Karikatyyrien kohteet saattoivat olla suuria vallanpitäjiä, jotka eivät useinkaan pitäneet piirustuksista. Pilakuvista tuli näin kepposten, kujeiden ja ilkikurisuuden temmellyskenttä.

Pilalehdet muokkaa

Eri maissa julkaistut kuuluisat pilalehdet alkoivat ilmestyä 1800-luvulla. Ranskan La Caricature alkoi ilmestyä 1830, Englannin Punch 1841 ja Saksan Fliegende Blätter 1844 ja Simplicissimus (ilmestyi 1896–1944) ja Ruotsin 1862 perustettu Söndags-Nisse.

Taiteenala koki renessanssin ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Pilapiirroksiin tuli myös hauskuutta, väriä ja viehkeyttä aikaisempien rujojen ja ilkeiden sävyjen lisäksi.

Pilapiirros Suomessa muokkaa

Suomessa pilapiirrosten historia alkaa 1880-luvulla. Vaikka aikaisemmin oli julkaistu useita pilakuvia, edellytykset niiden säännölliselle julkaisemiselle syntyivät. Poliittisia suomalaisia pilapiirroksia tutkinut Marja Ylönen toteaa tämän johtuneen painotekniikan kehittymisestä, vaurauden ja lehtitilausten lisääntymisestä, vakiintuneesta valtiopäivälaitoksesta ja siksi, että darvinismi ja liberalismi alkoivat tulla auktoriteettiuskoisen maailmankatsomuksen sijalle.

Myös Suomessa rangaistuksia muokkaa

 
Eric Vasström, Venäjän hovi tanssii Paatiossa julkaistiin pilalehti Fyrenissä 1913.

Pilapiirrokset aiheuttivat Suomen suuriruhtinaskunnassa joitakin rangaistustoimia. Matti Meikäläinen -lehdessä 14. huhtikuuta 1899 julkaistu kuva otsikolla Kyyrölän kummalliset koulurettelöt aiheutti lehden lopettamisen, sen jälkeen kun se oli saanut useita varoituksia viranomaisilta.

Toisella venäläistämiskaudella tapahtui kaksi pilapiirroksen sensurointia.

Eric Vasström, jota pidetään eräänä ensimmäisistä suomalaisista ammatillisista pilapiirtäjistä, tuomittiin vankilaan piirustuksestaan, joka julkaistiin pilalehti Fyrenissä heinäkuussa 1913. Kuva oli osa piirrossarjaa otsikolla ”Kesähuvia hoveissa”, joka käsitteli eräitä tapauksia Euroopan hoveissa. Syytteen ja tuomion aiheuttanut piirustus liittyi Venäjän hovin oleskeluun Suomenlahden saaristossa ja sen osallistumiseen Paatiossa pidettyihin ulkoilmatansseihin. Kuva esitti kookasta renkimiestä tanssimassa hovinaisen kanssa ja sen teksti kuului: ”Venäjän hovi tanssii Paatiossa.” Painoylihallitus katsoi kuvan loukkaavan keisariperheen jäseniä. Helsingin raastuvanoikeus vapautti Fyrenin syytöksistä, kuten myös Turun hovioikeus. Senaatin oikeusosasto kuitenkin kumosi hovioikeuden vapauttavan päätöksen ja tuomitsi taiteilija Eric Vasströmin ja lehden toimittaja Rafael Lindqvistin kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen. Syyllisiksi tuomitut kärsivät vankeusrangaistuksensa Hämeenlinnan lääninvankilassa.[1]

Majesteettirikokseen syylliseksi tuomittiin myös vasemmiston pilalehti Kurikassa julkaistu piirros ja vankilaan lähti lehden vastaava toimittaja Albin Karjalainen.

Pilapiirrokset Suomessa muokkaa

Kestoaihe Suomi ja Venäjä muokkaa

Tutkija Marja Ylönen toteaa, että yli satavuotiaan kotimaisen pilapiirroksen kuvastossa poliittinen historia esiintyy:

  • Vikojen ja puutteiden historiana
  • Ihanteiden historiana
  • Yksinkertaistuksien historiana
  • Yksipuolisena historiana
  • Kansallisena ja ulkopolitiikan historiana
  • Oppositiohistoriana
  • Omalaatuisena voimakkaiden persoonallisuuksien historiana
  • Vastakkaisuuksien ja ristiriitojen historiana.

Ylösen mukaan Suomen ja Venäjän/Neuvostoliiton/Venäjän välisiä suhteita käsittelevät piirrokset ovat tyypillisiä suomalaiselle pilakuvastolle, jossa monet muut teemat ovat samoja kuin muissa maissa. Itänaapurin ylivaltaan liittyvä kritiikki kulkee punaisena lankana siinä kertomuksessa, minkä piirrokset Suomesta välittävät. Tutkija toteaa, että se on perusteema, joka ei ole hävinnyt kuvastosta vielä 2000-luvullakaan.

Nykyisiä kiistoja muokkaa

Vuonna 2006 yksityishenkilö teki tutkintapyynnön valtakunnansyyttäjänvirastoon kristinusko-aiheisten pilakuvien julkaisemisesta Vapaa-ajattelijain liiton verkkosivuilla. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske päätti vuonna 2007 olla nostamatta syytteitä. Hänen mukaansa liiton puheenjohtaja Robert Brotherus ja pilakuvien piirtäjä Osmo Tammisalo eivät syyllistyneet sen enempää kiihottamiseen kansanryhmää vastaan kuin uskonrauhan rikkomiseenkaan.[2] Pilapiirtäjä piti tutkintapyyntöä perustuslain turvaaman sananvapauden kannalta surullisena asiana. Helsingin Sanomissa Tammisalo totesi kertoneensa kuulusteluissa, että väitteitä arvostelevan tarkastelun kieltäminen olisi totalitarismia. ”Koska kaikki kristinuskon perusväittämät ovat ristiriidassa luonnontieteiden kanssa, kenen tahansa, joka osaa arvioida todisteita, velvollisuus on kritisoida näitä väittämiä, tarvittaessa satiirin keinoin.” Robert Brotherus näki tutkintapyynnön taustalla Muhammad-pilakuvista nousseen jupakan.[3]

Vuonna 2009 Vihreässä Langassa julkaistussa sarjakuvassa Israelin lipun kuusisakaraista Daavidin tähteä verrattiin hakaristiin. Kristillisdemokraattien ja Suomen juutalaisten taholta lehteä syytettiin juutalaisvastaisuudesta.[4] Lehti kiisti väitteet.[5]

Näkyvimpiä suomalaisia pilapiirtäjiä muokkaa

Suuri pilakuvakohu muokkaa

Syyskuussa 2005 tanskalainen sanomalehti Jyllands-Posten julkaisi pilakuvia profeetta Muhammadista. Tämä suututti maailman muslimeja. Mielenosoitukset voimistuivat alkuvuodesta 2006, kun islamilaisissa maissa osoitettiin mieltä Tanskan pääministerille, poltettiin Tanskan lippuja ja boikotoitiin tanskalaisia elintarvikkeita. Pilakuvakohu aiheutti keskustelua länsimaisesta sananvapaudesta ja uskonnollisesta pyhyydestä.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Eric Vasström, Taiteilijaväkeä, WSOY, 1954, s. 48–67.
  2. Kerkelä, Lasse: Kirkkoa netissä pilkkaavat kuvat eivät riko lakia. Helsingin Sanomat, 2.2.2007.
  3. Ahola, Suvi: Vapaa-ajattelijoiden pilakuvia epäillään jumalanpilkasta. Helsingin Sanomat, 11.7.2006.
  4. Bjarne Kallis: Vihreiden lehti lyö juutalaisia hakaristillä 20.1.2009. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 20.1.2009. Viitattu 21.1.2009.
  5. Leipola, Lasse: Vihreä Lanka ei loukannut juutalaisia Vihreä lanka. 20.1.2009. Viitattu 21.1.2009.
  6. Reima Mäkinen, HS:n pilapiirtäjä vaihtuu, Kvaak.fi 28.2.2005. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 23.3.2008.
  7. Pekka Rahkosen kotisivu, karikatyyri julkaistu Aamulehdessä 21.03.2008. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 28.3.2008.
  8. Tammi, Kirjailijat: Heikki Paakkanen. Viitattu 23.3.2008.
  9. a b Jouko Innanen, kotisivu, päivän piirros. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 23.3.2008.

Kirjallisuutta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pilapiirros.