Avaa päävalikko

Poliittinen historia on tieteenala, joka voi käsitellä esimerkiksi poliittista päätöksentekoa, valtarakenteita, poliittisia ideologioita ja valtiollista päätöksentekoa. Sillä on yhteisiä tutkimusalueita aatehistorian, sosiaalihistorian, taloushistorian ja sotahistorian kanssa. Muihin historia-aineisiin verrattuna poliittisen historian erottaa niistä erityisesti nykyaikaan painottunut näkökulma ja tämän päivän konfliktien juurien tarkastelu lähimenneisyydestä.

Poliittinen historia on kenties perinteisin historiantutkimuksen osa-alue, joka pitkään keskittyi valtiollisen, "poliittisen" tapahtumisen tutkimukseen. Tällöin historiankirjoituksessa keskityttiin poliitikkojen, päättäjien ja hallitsijoiden historiaan. Nykyään "yksityisen" ja "julkisen" välisen rajan madalluttua poliittisen historian tutkimusala on huomattavasti laajentunut – "kaikki on poliittista".lähde?

Poliittisen historian tutkimus SuomessaMuokkaa

Suomessa poliittista historiaa voi opiskella sekä Helsingin että Turun yliopistossa. Helsingin yliopistossa poliittisen historian opetusala perustettiin vuonna 1946 valtiotieteelliseen tiedekuntaan ja ensimmäinen professori nimitettiin vuonna 1948[1]. Turun yliopistossa poliittinen historian professorinvirka perustettiin vuonna 1965 humanistisen tiedekuntaan, josta se siirretyi vuonna 1967 yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan.[2] Muista historia-aineista poiketen poliittinen historia ei siis näissä yliopistoissa kuulu humanistiseen tiedekuntaan.

Tällä hetkellä Helsingin yliopiston poliittisen historian professorit ovat Pauli Kettunen ja Kimmo Rentola, Turussa vastaavia virkoja hoitavat Vesa Vares ja Louis Clerc.

Helsingin yliopiston poliittisen historian professorit:[3][4]

Turun yliopiston poliittisen historian professorit:[2]

Helsingin yliopiston poliittisen historian opiskelijoiden ainejärjestö on vuonna 1965 perustettu Poliittisen historian opiskelijat Polho ry.[5] Turussa oppiaineen ainejärjestö on Turun yliopiston Politiikan tutkimuksen klubi ry. P-klubissa yhdistyvät niin valtio-opin kuin poiliittisen historian opiskelijat, mm. yhteisten aineopintojen parissa.

TyöllistyminenMuokkaa

Poliittista historiaa opiskelleet työskentelevät yleensä suunnittelu- ja kehitystehtävissä, tutkijoina sekä viestinnän ja tuotekehityksen aloilla. Tyypillisiä työtehtäviä ovat suunnittelija, tohtorikoulutettava, tutkija, toimittaja, viestintäasiantuntija ja koulutussuunnittelija.[6][7]

LähteetMuokkaa

  1. Ville Eerola: Valtio- vai yhteiskuntahistoriaa? Poliittisen historian yhteiskuntatieteellistäminen 1968–1980. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, 2015. s. 13–16
  2. a b Poliittinen historia | Turun yliopisto www.utu.fi. Viitattu 7.9.2019.
  3. Poleemi, 2010, 2010. vsk, nro 3, s. 2. Poliittisen historian opiskelijat Polho ry. ISSN 1235-4412. Artikkelin verkkoversio.
  4. Unto Hämäläinen: Kimmo Rentola Helsingin yliopiston poliittisen historian professoriksi Helsingin Sanomat. 3.9.2014. Viitattu 7.9.2019.
  5. Polho Polho. Viitattu 7.9.2019.
  6. Yhteiskuntahistoria (Poliittinen historia, Talous- ja sosiaalihistoria): Mihin valmistuneet ovat sijoittuneet? töissä.fi. Viitattu 28.9.2016.
  7. Poliittisesta historiasta valmistuneita työelämässä Hanna Kuusi. 27.1.2015. Viitattu 14.7.2019.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Nevakivi, Jukka & Hentilä, Seppo & Haataja, Lauri: Poliittinen historia: Johdatus tutkimukseen. Helsinki: Finn Lectura, 1993. ISBN 951-8905-69-X.
  • Pernaa, Ville & Niemi, Mari K. (toim.): Suomalaisen yhteiskunnan poliittinen historia. Helsinki: Edita, 2005. ISBN 951-37-4283-0.
  • Jussila, Osmo & Hentilä, Seppo & Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–2009. 6. uudistettu painos. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit, 2009. ISBN 978-951-0-33241-2.

Aiheesta muuallaMuokkaa