Muodonmuutoksia

Muodonmuutoksia (lat. Metamorphoseon libri, ”Muodonmuutosten kirjat”) on Ovidiuksen kirjoittama latinankielinen runoteos. Se kertoo yli 250 kreikkalais-roomalaisen mytologian myyttiä ja kuvaa maailman historian sen luomisesta Julius Caesarin jumalaksi korottamiseen myyttis-historiallisena esityksenä. Runoelmaa voidaan pitää Ovidiuksen pääteoksena.

Muodonmuutoksia
Metamorphoseon libri
Kansilehti venetsialaisesta painoksesta vuodelta 1497.
Alkuperäisteos
Kirjailija	Ovidius
Kieli	latina
Genre	eeppinen runous, elegiarunous
Julkaistu	8 jaa.
Suomennos
Suomentaja	Alpo Rönty
Kustantaja	WSOY
Julkaistu	1997
ISBN	951-0-22149-X
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Vaikka Muodonmuutoksia voidaan lukea eeppiseksi runoelmaksi, sen luokittelu on vaikeaa teoksen vaihtelevien tyylien ja sävyjen vuoksi. Keskeinen teema runoelmassa ovat sen nimen mukaisesti erilaiset muodonmuutokset eli metamorfoosit. Ovidius sai aiheensa muodonmuutoksista kertovasta runoudesta ja varhaisemmista myyteistä. Ovidius kuitenkin kuvaa myytit vapaasti omalla tavallaan. Teos on merkittävä lähde antiikin mytologiaan ja monet sen kertomukset tunnetaan ennen kaikkea tai jopa pelkästään Ovidiuksen esittämässä muodossa.

Teos on eräs läntisen kirjallisuuden vaikutusvaltaisimpia ja juuri sen kuvaukset antiikin myyteistä ovat vaikuttaneet lukuisiin kirjailijoihin ja taiteilijoihin erityisesti renessanssin aikana.

Historia

Teoksen synty, lähteet ja esikuvat

Ovidius eli vuosina 43 eaa. – 17/18 jaa. Hänen varhaisemmat teoksensa, kuten runoelmat Rakastamisen taito (Ars amatoria) ja Rakkauden parannuskeinot (Remedia amoris), olivat aiheiltaan kevyempiä. Niiden jälkeen Ovidius selvästi katsoi, että hänen oli aika siirtyä vakavampiin aiheisiin ja laajempiin eepoksiin. Muodonmuutoksia-teoksessa hän tarjosi kreikkalais-roomalaisesta mytologiasta kaikenkattavan esityksen. Teos oli lähes valmis vuonna 8 jaa. juuri ennen Ovidiuksen karkotusta Roomasta. Ovidius oli osoittanut oppineisuutta mytologian alalla jo varhaisemmissa teoksissaan, ja muun muassa Rakastamisen taito viittaa myytteihin usein. Myös kokoelma Heroides oli liittynyt lähes kokonaan myyttien maailmaan. Samaan aikaan Muodonmuutosten kanssa Ovidius kirjoitti teosta Fasti, joka käsitteli roomalaista kalenteria ja vuodenkierron eri juhliin liittyviä myyttejä.

Erilaiset muodonmuutoskuvaukset, kuten kuvaukset ihmisten muuttumisesta erilaisiksi eläimiksi, kasveiksi ja luonnonilmiöiksi, ovat antiikin ajan mytologiassa yleinen aihe. Luonnonilmiöitä on näin selitetty esittämällä ne antropomorfisessa muodossa, toisin sanoen niiden taustalle on oletettu inhimillinen tekijä tai ihmissielu, kun ihminen on joskus aiemmin muuttunut esimerkiksi linnuksi tai puuksi. Ovidiukselle ja hänen aikanaan yleisemminkin myytit toimivat korkeammalla tasolla, eettisinä kertomuksina, jotka suhtautuivat roomalaisen yhteiskunnan moraaliin ja arvoihin, sekä henkilöhahmojen tunteiden ja näiden kohtaamien psykologisten ongelmien esityksenä. Näin myytit saivat hänen käsittelyssään uuden merkityksen.

Ion myytti puupanelimaalauksessa. Bartolomeo di Giovanni, noin 1490.

Ovidiuksen teos sai perusideansa hellenistisen kirjallisuuden muodonmuutosrunouden lajityypistä. Tämän lajityypin varhaisin edustaja oli Boioksen Ornithogonia, joka käsitteli ihmisten muuttumisia linnuiksi. Ovidiuksen ystävä Aemilius Macer jäljitteli sitä latinaksi. Myöhemmiltä hellenistisiltä runoilijoilta tunnetaan ainakin kolme Muodonmuutoksia-nimistä teosta, joihin lukeutuu muun muassa Parthenioksen tämänniminen runoelma. Näistä teoksista tiedetään kuitenkin vain vähän. Paremmin tunnetaan Nikandros Kolofonilaisen runoelma Heteroiumena, jota myyteistä kirjoittanut Antoninus Liberalis hyödynsi.

Osa Muodonmuutosten aineistosta on peräisin varhaisemmasta eeppisestä runoudesta, kuten Homerokselta ja Vergiliukselta. Osan Ovidius taas sai kreikkalaisesta tragediasta, kuten Euripideeltä. Osa aineistosta on puolestaan peräisin vähemmän tunnetuista ja huonommin säilyneistä eräänlaisista mytologian käsikirjoista. Näitä ovat muun muassa Parthenioksen, Antoninus Liberaliksen ja Apollodoroksen kreikankieliset teokset sekä Hyginuksen latinankielinen teos.

Ovidius kuitenkin pyrki ajalleen tyypillisesti poikkeamaan suuresti esikuvistaan ja selvästi muokkasi kaikkea aineistoaan huolimatta aineiston alkuperästä. Antiikin kirjallisuudessa usein esiintyvien myyttien tapauksessa, kuten Ion myytissä, Ovidius järjestelee ja muokkaa aineistoa niin, että voi tuoda esille omat suosikkiaiheensa ja painottaa teoksensa pääteemoja. Vähemmän tunnettujen myyttien tapauksessa Ovidiuksella oli enemmän mahdollisuutta käyttää omia luovia kykyjään aineiston laajentamiseksi. Ovidiuksen teos oli huomattavasti aiempia muodonmuutosmyyttikokoelmia laajempi, ja lisäksi sovelsi kronologista kehystä ja liitti itsensä Rooman historiankirjoitukseen.

Käsikirjoitushistoria

Pygmalionin tarina. Jean Raoux, 1717.

Ovidius sanoo itse heittäneensä käsikirjoituksensa tuleen ennen lähtöään Roomasta maanpakoon. Käsikirjoitusta ei tuolloin vielä oltu viimeistelty julkaisukuntoon. Lähes valmiista käsikirjoituksesta oli kuitenkin jo liikkeellä kopioita, jotka todennäköisesti poikkesivat toisistaan jonkin verran.

Ovidiuksen teos oli ensimmäisillä vuosisadoilla hyvin suosittu. Tuolta ajalta siitä ei kuitenkaan ole säilynyt yhtään käsikirjoitusta eikä edes sellaisen katkelmaa. Käsikirjoitusta ei tunneta edes karolingisen renessanssin ajalta, jolloin antiikin kirjallisuuden kopiointi lisääntyi huomattavasti. 800- ja 900-luvuilta teoksesta tunnetaan joitakin katkelmia. Teoksen ensimmäiset kokonaiset käsikirjoitukset ovat peräisin 1000-luvulta. Tämän jälkeen runoelma sai jälleen uutta suosiota ja sitä kopioitiin siinä määrin, että ajalta ennen kirjapainotaitoa runoelmasta tunnetaan noin 400 käsikirjoitusta. Kokonaisia käsikirjoituksia tai merkittävimpiä katkelmia on yhteensä noin 45. Ne kaikki palautuvat yhteen gallialaiseen arkkityyppiin.

Nikolaes Heinsius teki merkittävää työtä teoksen käsikirjoitusten kokoamiseksi 1600-luvulla. Hän kokosi yli 100 käsikirjoitusta ja sai tietoja lukuisista muista kirjeenvaihdon välityksellä.

Käsikirjoitushistorian vuoksi teoksesta ei ole saatu muodostettua yhtä täysin tyydyttävää ja yleisesti hyväksyttyä tekstiversiota. Runoelmasta on kaksi nykyaikaista kriittistä laitosta: Toinen on William S. Andersonin (Teubner, 1977) ja toinen R. J. Tarrantin (Oxford Clarendon Press, 2004) toimittama.

Sisältö

»In nova fert animus mutatas dicere formas
corpora; di, coeptis (nam vos mutastis et illas)
adspirate meis primaque ab origine mundi
ad mea perpetuum deducite tempora carmen.» »Uusiin hahmoihin minä muuttumisista nyt aion
kertoa. Taivaiset, tehän teitte jo myös nämä aiheet,
suokaa onnea työlle ja viekää lauluni lanka
siitä, kun syntyi maa, nykyaikaan katkeamatta.»

Ovidiuksen teos käsittää 15 kirjaa ja kertoo noin 250 myyttitarinaa. Runoelma on kirjoitettu eeppiselle runoudelle tyypillisesti daktyylisessä heksametrissa, siinä missä Ovidiuksen kaikki muut teokset on kirjoitettu elegiamitassa. Eeppiselle runoudelle tyypillisesti runoelma on myös hyvin pitkä. Näistä piirteistä huolimatta teos ei kuitenkaan ole puhtaasti eeppinen runoelma, koska se ei seuraa minkään yhden päähenkilön vaiheita. Se on ennemmin kokoelma hajanaisia kertomuksia, joita toistuvat teemat ja kerrontatekniikka sitovat yhteen.

Rakenne ja teemat

Apollo ja Dafne, Antonio Pollaiuolo, noin 1470–1480. Eräs runoelman kuvaamista muodonmuutoksista: Apollo tavoittelee Dafnea, mutta tämä pakenee muuttumalla laakeripuuksi.

Ovidiuksen teos alkaa eeppiselle runoudelle lajityypillisellä muusien avuksipyytämisellä (I.1–4) ja päättyy harvinaisemmin epilogiin, jossa Ovidius ennustaa maineensa ja teoksensa elävän niin kauan kuin Roomalla on maita ja alamaisia (XV.871–879).

Myyttikertomukset Ovidius esittää suurin piirtein kronologisessa järjestyksessä. Myyttien ristiriitaisuuksien vuoksi tämä ei kuitenkaan ole aina täysin mahdollista. Kronologia etenee maailman luomisesta Ovidiuksen omaan aikaan eli keisari Augustuksen aikaan. Aikajärjestyksen ohella kertomuksia on liitetty yhteen esimerkiksi yhteisten henkilöiden, paikkojen tai tapahtumien perusteella, tai erilaisilla löyhillä aasinsilloilla.

Kronologisesta järjestyksestä huolimatta tutkijat ovat jakaneet teoksen kertomukset aiheen perusteella kolmeen osaan seuraavasti:

1. I.1 – VI.423: Ihmiset ja jumalat.
2. VI.424 – XI.478: Ihmiset omien intohimojensa uhreina.
3. XI.479 – XV.870: Troija, Rooma ja roomalaisten heerosten jumalaksi korottaminen (apoteoosi).

Kertomuksia yhdistää ennen kaikkea se, että jokaiseen liittyy joku vähintään pieni muodonmuutos. Muodonmuutokset kuvaavat sitä teoksen perusajatusta, ettei maailma pysy paikallaan vaan on jatkuvan muutoksen alainen. Muutos esitetään oleellisena osana maailmaa ja luontoa: kaikki luonnossa tapahtuva synty, kasvu, kukoistus ja kuolema on muutosta.

Muodonmuutoksia on monenlaisia, esimerkiksi ihmisen muuttuminen eläimeksi (kuten Ion muuttuminen lehmäksi), kasviksi (Dafnen muuttuminen laakeripuuksi) tai muuksi luonnonkohteeksi (neidon muuttuminen lähteeksi); eläinten muuttuminen ihmisiksi (Ion muuttuminen takaisin ihmiseksi, kansan luominen muurahaisista); nymfin muuttuminen luonnonilmiöksi (Ekhon muuttuminen kaiuksi); ja esineen muuttuminen tähtikuvioksi (Ariadnen kruunu).

Eräs toistuvista teemoista runoelmassa on Ovidiuksen muiden teosten tavoin rakkaus, elämänvoiman osa, joka henkilöityy Amorin eli Cupidon hahmoon. Tämä roomalaisen pantheonin vähäpätöisempiin jumaluuksiin kuuluva jumala liikuttelee sekä ihmisiä että jumalia ja tekee muut jumalat usein nöyryytetyiksi ja naurunalaisiksi.

Ovidius sisällyttää teokseensa useita antiikin kirjallisuuden lajityyppejä: siitä on löydettävissä muun muassa tragediaa, novellimaisia rakkaustarinoita, hymnejä jumalille, sankarien ylistyksiä, valitusrunoja, paimenruno tai sellaisen parodia, oikeuspuheita, sisäisiä monologeja, rakkauskirje sekä pythagoralainen filosofinen opetusrunoelma. Osa kertomuksista esitetään episodeina toisten kertomusten sisällä.

Kirjat

Kuvitusta Pyramoksen ja Thisben tarinaan Muodonmuutosten ensimmäisen englanninkielisen, William Caxtonin tekemän käännöksen käsikirjoituksesta vuodelta 1480.

Tässä on lueteltu merkittävimpiä teoksen kertomuksista ja henkilöhahmoista kirjoittain; nimistön osalta on seurattu suomennosta, jossa kreikkalaiset nimet ovat muutoin yleensä kreikkalaisessa muodossa, mutta jumalten nimet roomalaisessa muodossa:

Kirja I – Kaaos · kosmoksen synty · ihmisen luominen · ihmiskunnan neljä aikakautta (kulta-, hopea-, pronssi- ja rauta-aika) · giganttien kapina · Lykaon · suuri tulva · Deukalion ja Pyrrha · Python · Apollo ja Dafne · Tempen sola ja Peneios · Io · Argos, Pan ja Syrinks · Epafos ja Faethon.

Kirja II – Auringon palatsi · Faethon ja Foibos · maailmanpalo · Klymene ja heliadit · Cygnus · Juppiter ja Kallisto · korppi ja varis · Apollo ja Koronis · Okyrhoe · Apollon karja ja Battos · Mercurius ja Herse · Pallas ja Aglauroksen kateus · Juppiter ja Europe.

Kirja III – Kadmos ja Theban perustaminen · Diana ja Aktaion · Semele ja Bacchuksen syntymä · Teiresias · Narkissos ja Ekho · Pentheus ja Bacchus · Akoites ja Maionian merimiehet.

Kirja IV – Minyaan tyttäret · Pyramos ja Thisbe · Mars ja Venus · Aurinko, Leukothoe ja Klytie · Salmakis ja Hermafroditos · Minyaan tytärten muodonmuutos · Athamas ja Ino · Kadmos ja Harmonia · Perseus, Atlas ja Andromeda · Korallien synty · Medusan hiukset.

Kirja V – Perseuksen taistelu Kefeuksen hovissa · Perseus, Proitos ja Polydektes · Pallas kohtaa muusat Helikon-vuorella · Pyreneus · Pieroksen tyttäret · Ceres ja Tyfoeus · Proserpinan ryöstö · Kyane · Askalafos · seireenit · Arethusa ja Alfeios · Triptolemos ja Lynkos.

Kirja VI – Pallas ja Arakhne · Niobe ja Latona · lyykialaiset talonpojat · Apollo ja Marsyas · Pelops · Tereus, Prokne ja Filomela · Boreas ja Oreithyia · Kalais ja Zetes.

Kirja VII – Medeia ja Iason · Medeia ja Aison · Medeia ja Pelias · Aigeus ja Theseus · Minos · Aiakos ja Ateenan lähetystö · rutto Aiginassa · myrmidonit · Kefalos, Prokris ja Aurora · Dianan koira.

Kirja VIII – Minos, Nisos ja Skylla · Minotauros ja labyrintti · Theseus ja Ariadne · Daidalos ja Ikaros · Perdiks, Meleagros ja Kalydonin metsäkarju · Althaia ja Meleagros · Akheloos ja nymfit · ekhinadit ja Perimele · Filemon ja Baukis · Erysikhthon ja Mestra.

Kirja IX – Akheloos ja Herakles · Herakles, Nessos, Likhas ja Deianeira · Herakleen kuolema ja jumalaksi korottaminen (apoteoosi) · Alkmene ja Herakleen syntymä · Dryope · Iolaos ja Kallirrhoen pojat · Byblis ja Kaunos · Ifis ja Ianthe.

Kirja X – Orfeus ja Eurydike · Kyparissos · Juppiter ja Ganymedes · Apollo ja Hyakinthos · Amathusin häpeät · Pygmalion · Kinyras ja Myrrha · Venus ja Adonis · Atalante ja Hippomenes.

Kirja XI – Orfeuksen kuolema · Midas · Pan ja Apollo · Troijan perustaminen · Peleus ja Thetis · Daidalion ja Khione · Keyks ja Alkyone · Alkyone ja Morfeus · Aisakos ja Hesperie.

Kirja XII – Sotaretki Troijaa vastaan · Troijan sota · Akhilleus ja Kyknos · Kainis · lapiittien ja kentaurien tappelu · Nestor ja Herakles · Akhilleuksen kuolema.

Kirja XIII – Aias, Odysseus ja Akhilleuksen aseet · Troijan kukistuminen · Hekabe, Polyksene, Polydoros ja Polymestor · Auroran suru ja memnonidit · Aineiaan matkat Delokseen ja Sisiliaan · Anioksen lapset · Orionin tyttäret · Skylla · Akis, Galateia ja Polyfemos · Skylla ja Glaukos.

Kirja XIV – Glaukos, Kirke ja Skylla · Aineiaan matka Italiaan · Aineiaan käynti manalassa ja Sibylla · Akhaimenideen tarina Polyfemoksesta · Aioloksen tuulisäkki · laistrygonit · Kirken saari · Picus ja Canens · Caietan hautaus · Diomedes · Apulian paimen ja nymfit · Kybele ja Aineiaan laivat · Ardean tuho ja Turnuksen kuolema · Aineiaan voitto ja jumalaksi korottaminen · Alban kuninkaat · Pomona ja Vertumnus · Rooman perustaminen ja sabiinit · Romuluksen ja Hersilian jumalaksi korottaminen.

Kirja XV – Numa ja Krotonin perustaminen · Pythagoraan opit · Numan kuolema ja Egeria · Hippolytos · Tages · Romuluksen keihäs · Cipus · Asklepios · Julius Caesarin teot ja jumalaksi korottaminen · Augustuksen ylistys · epilogi.

Vaikutus

Diana ja Kallisto. Tizian, 1556–1559.

Ovidiuksen teoksella on ollut huomattava vaikutus länsimaiseen kulttuuriin erityisesti renessanssiaikana. Sen kohtauksia on kuvattu lukemattomissa tunnettujen taiteilijoiden maalauksissa ja kuvapatsaissa, ja se on vaikuttanut huomattavasti kirjallisuuteen. Teoksen merkitys on siinä, että vaikkakaan suurin osa Ovidiuksen kertomista myyteistä ei ollut peräisin häneltä itseltään vaan Hesiodokselta ja Homerokselta, monille myöhemmille taiteilijoille juuri hänen teoksensa oli lähde näihin myytteihin ja esitti näin kertomuksista sen version, johon myöhemmät taiteilijat perustivat omat teoksensa.

Tämän vuoksi onkin esitetty, että eurooppalainen taide voisi olla ilman Ovidiuksen Muodonmuutoksia jopa köyhempi kuin ilman Homeroksen teoksia. Teos on inspiroinut muun muassa Geoffrey Chauceria, William Shakespearea, Dantea, Giovanni Boccacciota sekä Tiziania. Ovidiuksen teoksen ja sen inspiroimien taideteosten kautta tunnetaan edelleen lukemattomat antiikin ajalta peräisin olevat ajatukset ja käsitteet, kuten Asklepioksen ja Mercuriuksen sauva, Amorin nuolet, Feeniks-lintu, Minervan pöllö tai Arkadian paratiisimaisuus.

Suomennos

Alpo Röntyn heksametrinen kokonaissuomennos teoksesta ilmestyi WSOY:n kustantamana 1997. Jan Blomstedt arvosteli kirjan Helsingin Sanomissa. Blomstedt totesi Ovidiuksen esittävän myytit muotoaan muuttavina, uusiksi tyyliteltyinä runoaihelmina. Runoilija käsittelee myyttejä juttuina, joita kerrotaan omaksi ja kuulijoiden iloksi. Tarkoituksena ei ole moraalinen opetus tai ylevien tunteiden herättäminen. Muodonmuutosten ohella eepoksen toinen toistuva teema on rakkaus eri muodoissaan. ”Alpo Rönty ansaitsee hatunnoston kunnianhimoisesta käännöstyöstään, joskin se aika ajoin näyttää epätasaiselta suosiessaan milloin vanhahtavaa milloin taas liiankin slangimaista tyyliä.”

Kirjallisuutta

Suomennokset

• Ovidius: Muodon-muutoksia. (Suomentanut V. Arti) Helsinki: WSOY, 1935.
• Ovidius: Muodonmuutoksia. (Suomennos, esipuhe ja hakemisto: Alpo Rönty) Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-22149-X
• Ovidius: Valikoima metamorfooseja. (Metamorphoses selectae. Latinan- ja suomenkielinen rinnakkaisteksti. Suomentaneet Päivö ja Teivas Oksala. Toimittanut selityksineen Teivas Oksala) Espoo: Artipictura, 2000. ISBN 952-5347-01-X

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

• Ovid: Metamorphoses. (Käännös A. D. Melville. Johdanto ja selitykset E. J. Kenney) Oxford: Oxford University Press, 2008. ISBN 978-0-19-953737-2 (englanniksi)
• Ovid: Ovid’s Metamorphoses, Books 1–5. (Toimittanut William S. Anderson) Norman: University of Oklahoma Press, 1997. ISBN 978-0-8061-2894-8 Teoksen verkkoversio. (latinaksi)
• Ovid: Ovid’s Metamorphoses, Books 6–10. (Toimittanut William S. Anderson) Norman: University of Oklahoma Press, 1972. ISBN 978-0-80611456-9 Teoksen verkkoversio. (latinaksi)
• Ovid / Ovidius Naso, Publius: P. Ouidi Nasonis Metamorphoses. (Toimittanut R. J. Tarrant. Oxford Classical Texts) Oxford: Clarendon Press, 2004. ISBN 978-0-19-814666-7 (latinaksi)

Muuta kirjallisuutta

• Elliot, Alison Goddard: Ovid’s Metamorphoses: A Bibliography 1968–1978. The Classical World, 1980, 73. vsk, nro 7, s. 385–412. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
• Galinsky, Karl: Ovid’s Metamorphoses. An Introduction to the Basic Aspects. Berkeley: University of California Press, 1975. ISBN 978-0-520-02848-7 Google Books. (englanniksi)
• Hardie, Philip (toim.): The Cambridge Companion to Ovid. Cambridge: Cambridge University Press, 2006. ISBN 978-0-511-99896-6 (englanniksi)
• Liveley, Genevieve: Ovid’s ’Metamorphoses’. A Reader’s Guide. (Reader’s Guides) A&C Black, 2010. ISBN 1441136959 (englanniksi)
• Martindale, Charles (toim.): Ovid Renewed. Ovidian Influences on Literature and Art from the Middle Ages to the Twentieth Century. Cambridge: Cambridge University Press, 1990. ISBN 978-0-521-39745-2 (englanniksi)
• Otis, Brooks: Ovid as an Epic Poet. (2. painos) Cambridge: Cambridge University Press, 2010. ISBN 978-0-521-14317-2 Google Books. (englanniksi)
• Solodow, Joseph B.: The World of Ovid’s Metamorphoses. Chapel Hill: University of North Carolina Press, 1988. ISBN 978-0-8078-1771-1 Google Books. (englanniksi)
• Wheeler, Stephen M.: A Discourse of Wonders. Audience and Performance in Ovid’s Metamorphoses. Philadelphia: University of Pennsylvania Press, 1999. ISBN 978-0-8122-3475-6 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Wheeler, Stephen M.: Narrative Dynamics in Ovid’s Metamorphoses. Tübingen: Narr, 2000. ISBN 978-382-334-879-5 (englanniksi)

Aiheesta muualla

Teos

• P. Ovidius Naso: Metamorphoses. Perseus. (latinaksi) (englanniksi)
• P. Ovidius Naso: Metamorphoses. The Latin Library. (latinaksi)

• Ovid: Metamorphoses (Arkistoitu – Internet Archive), käännös Sir Samuel Garth, John Dryden et al., 1717. (englanniksi)
• Ovid: Metamorphoses, käännös George Sandys, 1632. (englanniksi)
• Ovid: Metamorphoses, käännös Brookes More, 1922. (englanniksi)

• The Ovid Collection: The Metamorphoses. University of Virginia. (latinaksi) (englanniksi)
• Ovid Illustrated: The Reception of Ovid's Metamorphoses in Image and Text (englanniksi)
• The Ovid Project: Metamorphising the Metamorphoses – vuoden 1640 ja 1703 kuvitettujen laitosten digitointiprojekti. (englanniksi)

Muuta

• Brown, Larry A.: Ovid's Metamorphoses, An introduction and commentary. (englanniksi)
• Kline, A. S.: A Honeycomb for Aphrodite. Reflections On Ovid’s Metamorphoses. (englanniksi)
• Mikkonen, Kai: Muodonmuutos Ovidiuksen mukaan. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, vol. 132, no. 23/2016.