Herakles

sankarihahmo kreikkalaisessa mytologiassa
Tämä artikkeli kertoo tarusankarista, muista merkityksistä katso: Herkules (täsmennyssivu).

Herakles (m.kreik. Ἡρακλῆς) tai Herkules (lat. Hercules) on kreikkalaisen mytologian sankarihahmo, Zeuksen poika ja puolijumala, joka suoritti 12 urotyötä ja liittyi kuoltuaan jumalten joukkoon.

Herakles ja Hydra. Antonio Pollaiolon maalaus. Uffizin taidemuseo, Firenze.
Eros (keskellä) yhdistää Herakleen (oikealla) ja Iolauksen. Etruskien pronssinen rituaalimalja, 4. vuosisata eaa., Cista Ficoroni, Villa Giulia, Rooma.

Elämäntarina

muokkaa

Herakles oli ylijumala Zeuksen ja kuningatar Alkmenen poika, jonka synty on kreikkalaisen mytologian tyypillinen jumalan ja ihmisen kohtaamistarina: Zeus huijasi Alkmenea valepuvussa, tämän aviomiehen hahmossa. Tyypillistä on myös, että Zeuksen vaimo Hera vainosi mustasukkaisuuttaan Heraklesta. Hera yritti estää Herakleen syntymän ja tämän kasvettua aikuiseksi ajoi hänet hulluuskohtaukseen, jossa Herakles surmasi ensimmäisen vaimonsa Megaran ja heidän kaikki lapsensa, toisten lähteiden mukaan vain lapsensa. Delfoin oraakkeli langetti Herakleelle rangaistuksen, jonka mukaan tämän täytyi suorittaa kymmenen urotyötä veriviholliselleen kuningas Eurystheukselle. Urotyöt suoritettuaan Herakles tulisi kuninkaaksi ja saisi kuolemattomuuden. Eurystheus hylkäsi urotöistä kaksi - Lernan Hydran ja Augeiaan tallit - joten määräksi tuli 12. Herakleen toinen vaimo oli jonkin aikaa Omfale.

Myöhemmin Herakles surmasi Hydran vereen kastetulla nuolella kentauri Nessoksen, joka oli yrittänyt raiskata hänen kolmannen vaimonsa Deianeiran. Viimeisillä hetkillään Nessos esitti katuvaista ja uskotteli Deianeiralle, että hänen verestään ja siemennesteestään sekoitettavalla juomalla tämä voisi tarvittaessa elvyttää miehensä rakkauden. Myöhemmin, kun Deianeira uskoi miehensä rakkauden hiipuvan itseään kohtaan, hän pyysi miehensä palvelijaa Likhasta viemään tälle paidan, joka oli kastettu tähän nesteeseen. Herakleen puettua paidan päälleen hänen lihansa kuoriutui irti. Päästäkseen tuskistaan Herakles valmisti itselleen rovion ja pyysi sytyttämään sen, mihin Filoktetes (toisissa versioissa Iolaos tai Poias) ainoana suostui. Hän sai lahjaksi Herakleen jousen ja nuolet, jotka myöhemmin ratkaisivat Troijan sodan. Herakles paloi ja liittyi jumalten joukkoon.

Urotyöt

muokkaa

Herakleen urotyöt yleisimmässä aikajärjestyksessä:

Nemean leijona

muokkaa
Pääartikkeli: Nemean leijona

Ensimmäinen tehtävä oli paikallista väestöä terrorisoineen Nemean leijonan taljan hakeminen. Herakleen ampuma nuoli kimposi leijonan otsasta, jonka jälkeen Herakles meni leijonan luokse ja kuristi sen, Zeuksen lähettämän Athenen suoman rohkeuden turvin. Kuristamisen jälkeen Herakles nylki leijonan sen omilla kynsillä, koska mikään muu ei leijonan turkkia läpäissyt. Leijonan taljaa hän käytti myöhemmin panssarinaan ja päätä kypäränään.

Pääartikkeli: Hydra

Toisena tehtävänä oli taltuttaa kauhistuttava hirviö, Tyfonin lapsi ja Nemean leijonan sisar, Hydra. Hydra eli suolla ja saalisti apurinsa, jättiläismäisen ravun kanssa kyläläisiä, jotka joutuivat kävelemään suon ohi vettä hakiessaan. Herakles hakkasi miekallaan Hydran päitä poikki, mutta tälle kasvoi aina kaksi lisää. Herakleen apuri Iolaos keksi polttaa Hydran kaulat sitä mukaa kun Herakles katkoi niitä ja näin Herakles sai katkottua viimeisenkin pään ja surmattua hirviön. Hydran surmattuaan Herakles upotti nuolensa hirviön myrkylliseen vereen, jotta nuolet olisivat kuolettavia.[1]

Keryneian kauris

muokkaa
Pääartikkeli: Keryneian kauris

Kolmas tehtävä oli kultasarvisen Keryneian kauriin vangitseminen. Kauriin jäljittäminen vei vuoden, minkä jälkeen Herakles pyydysti sen verkkoonsa. Matkalla takaisin Artemis ja Apollon vaativat Heraklesta palauttamaan kauriin. Herakles vieritti syyn Eurystheuksen niskaan ja sai luvan pitää kauriin, kunhan ei satuttaisi sitä.

Erymanthoksen metsäkarju

muokkaa

Neljäntenä Herakleen piti vangita elävänä Erymanthoksen vuoren jättiläismäinen metsäkarju, joka oli uhaksi Arkadian asukkaille. Matkalla vuorelle Herakles tapasi kentaureja, joiden kanssa joutui taistelemaan näiden juovuttua. Pyydystääkseen metsäkarjun elävänä, niin kuin kuningas Eurystheus vaati, Herakles houkutteli eläimen jahtaamaan häntä. Eläimen uuvuttua Herakles sitoi sen olkapäilleen.[1]

Augeiaan tallit

muokkaa
Pääartikkeli: Augeiaan tallit

Viidentenä Herakleen piti siivota kuningas Augeiaan valtavat tallit lannasta. Herakles suostui tehtävään, jos Augeias luovuttaisi hänelle kymmenesosan karjasta. Athene osoitti Herakleelle tallista heikon kohdan, jonka kautta hän kaivoi kanavan jokiin, joiden vesi huuhtoi lannat.

Stymfaloksen linnut

muokkaa
Pääartikkeli: Stymfaloksen linnut

Kuudenneksi Herakleen piti karkottaa Stymfaloksen järven keskellä olevassa saaressa oleva metallisulkainen lintuparvi, joka surmasi ja terrorisoi paikallisia. Herakles pelästytti linnut kastanjeteilla ja ampui niitä nuolilla. Kaikki linnut kuolivat tai pakenivat.

Kreetan härkä

muokkaa
Pääartikkeli: Kreetan härkä

Seitsemänneksi Herakleen piti taltuttaa Kreetan pelloilla riehunut villi härkä (Minotauroksen isä). Herakles vangitsi härän ja toi sen elävänä Eurystheukselle. Härkä kuitenkin pakeni ja jäi Marathoniin terrorisoimaan paikallista väkeä, kunnes Theseus tappoi sen.

Diomedeen tammat

muokkaa
Pääartikkeli: Diomedeen tammat

Kahdeksas tehtävä oli pahan Diomedes-kuninkaan ihmislihalla elävien tammojen ryöstäminen. Herakles surmasi Diomedeen, mutta tammat söivät Herakleen rakkaan apurin ja ystävän Abderoksen. Erään myytin version mukaan Herakles syötti Diomedeen tammoille.[1]

Hippolyten vyö

muokkaa
Pääartikkeli: Hippolyten vyö

Yhdeksänneksi Herakleen piti tuoda amatsoni Hippolyten arvokas jalokivivyö. Hippolyte ihastui kreikkalaisiin ja lupasi luovuttaa vyönsä voidakseen liittyä heihin. Hera kuitenkin otti amatsonin muodon ja uskotteli muille, että kuningatar oli siepattu. Amatsonit hyökkäsivät Herakleen laivaan, ja Herakles, joka luuli tulleensa petetyksi, surmasi Hippolyten ja otti tämän vyön. Retkellä oli mukana Theseus, joka vei Hippolyten Antiope-sisaren vaimokseen Ateenaan.

Geryonin karja

muokkaa
Pääartikkeli: Geryonin karja

Kymmenes tehtävä oli kolmipäisen Geryon-miehen karjan hakeminen pitkän matkan takaa, Espanjasta. Matka oli pitkä ja monivaiheinen. Tällä retkellä Herakles laski Afrikan ja Euroopan erottavaan salmeen molemmille puolille mahtavat kalliopaadet, niin sanotut Herakleen pylväät: Gibraltarin ja Jebel Musan. Matka jatkui meritse Helioksen lahjoittamalla kulholla. Perillä Abasvuorilla Herakles joutui surmaamaan karjaa vartioineet Eurytionin ja kaksipäisen koiran Orthoksen ja takaa-ajoon lähteneen Geryonin. Paluumatkalla Herakles joutui vielä surmaamaan muun muassa Cacus-jättiläisen ja Sisilian kuninkaan Eryksen, jotka tavoittelivat karjaa.

Hesperidien omena

muokkaa
Pääartikkeli: Hesperidien omena

Yhdestoista tehtävä oli hakea kultainen omena jossain kaukana lännessä sijainneista maagisista puista, jotka Hera oli saanut häälahjaksi Gaialta. Herakles sieppasi vanhus Nereuksen, joka ainoana tiesi puiden sijainnin ja sananmukaisesti kiristi tältä tiedon. Matkalla Herakles tapasi Prometheuksen, jonka Zeus oli sidottanut kallioon kotkan raadeltavaksi rangaistukseksi tulen viemisestä. Herakles ampui kotkan ja vapautti Prometheuksen. Prometheus neuvoi Heraklesta pyytämään Atlas-jättiläistä hakemaan omena. Kuljettuaan Arabian ja Egyptin halki ja jouduttuaan vaivoin surmaamaan Gaian pojan, kuningas Antaioksen, Herakles saapui Atlasvuorille, jossa Atlas kannatteli taivasta. Atlas suostui tarjoukseen hakea omena, jos Herakles pitelisi sillä aikaa taivasta. Matkalla Atlas tajusi, ettei hänen tarvitsisi kannatella taivasta enää koskaan. Hän kertoi Herakleelle aikovansa viedä omenan itse Tirynsiin. Herakles suostui, mutta pyysi Atlasta kannattamaan taivasta sen aikaa, kun hän ottaisi tyynyn hartioilleen. Herakles jätti Atlaksen pitämään taivasta ja palasi omenoineen Tirynsiin.

Kerberos

muokkaa
Pääartikkeli: Kerberos

Kahdestoista ja viimeinen (ja vaikein) tehtävä oli koirahirviö Kerberoksen hakeminen manalasta. Herakleen oppaina manalaan toimivat Persefone ja Hermes. Manalassa Herakles suututti ensin Haadeksen karjan, joka lähes surmasi hänet. Sen jälkeen hän tapasi ystävänsä Theseuksen ja Peirithooksen, jotka Haades oli asettanut Unohduksen tuoleille, ensin mainittu hänen onnistui pelastaa. Nähdessään Herakleen urotyöt Haades suostui luovuttamaan Kerberoksen, mutta sillä ehdolla, että Herakleen oli vangittava se ilman aseita. Herakles muisti, että koirat vihaavat eniten niitä, jotka pelkäävät koiria, joten hän yksinkertaisesti käveli Kerberoksen luokse ja kytki sen liekaan. Tarun toisessa versiossa hän voitti sen painissa.

Herakleen pojat thespiadien kanssa

muokkaa
Äiti
Lapset[2]
Aiskhreis Leukones
Aglaia Antiades
Anthippe Hippodromos
Antiope Alopios
Argele Kleolaos
Asopis Mentor
Elakhia Buleus
Eone Amestrios
Epilais Astyanaks
Erato Dynastes
Euboia Olympos
Eubote Eurypylos
Eurybia Polylaos
Eurypyle Arkhedikos
Eurytele Leukippos
Eksole Erythras
Fyleis Tigasis
Helikonis Falias
Hesykhia Oistrobles
Hippo Kapylos
Hippokrate Hippozygos
Ifis Keleustanor
Kalametis Astybies
Kerthe Iobes
Äiti
Lapset[2]
Khryseis Onesippos
Klytippe Eurykapys
Ksanthis Homolippos
Laothoe Antifos
Lyse Eumedes
Lysidike Teles
Lysippe Erasippos
Marse Bukolos
Meline Laomedon
Menippis Entelides
Nike Nikodromos
Nikippe Antimakhos
Olympusa Halokrates
Oria Laomenes
Panope Threpsippas
Patro Arkhemakhos
Praksitheia Nefos
Prokris (vanhin) Antileion ja Hippeus
Pyrippe Patroklos
Stratonike Atromus
Terpsikrate Euryopes
Tifyse Lynkaeus
Toksikrate Lykurgos
Tuntematon (nuorin) Kreon ja Teleutagoras

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Marilena Carabatea: Greek Mythology. Adam Editions.
  2. a b Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') 2.7.8 engl. käännös.