Koulutus Suomessa

(Ohjattu sivulta Kansakouluasetus)

Koulutus Suomessa
Esiaste
varhaiskasvatus
Perusaste
peruskoulu
Toinen aste eli keskiaste
lukio
ammattikoulutus
ammatillinen aikuiskoulutus
kaksoistutkinto
Korkea-aste
ammattikorkeakoulu
yliopisto
Historiallisia oppilaitosmuotoja
kansakoulu
oppikoulu
opistoaste
kouluaste

Koulutus Suomessa koostuu yleissivistävästä ja ammatillisesta koulutuksesta sekä korkeakoulutuksesta, joita täydentävät aikuiskoulutus ja vapaa sivistystyö. Koulutusjärjestelmän runkona on kaikille pakollinen ja maksuton, yhdeksänvuotinen peruskoulu. Peruskoulun jälkeisissä opinnoissa voi valita lukion tai ammatillisen oppilaitoksen. Tämän jälkeen opintoja voi jatkaa korkeakoulussa, joko yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa.

Suomalaiset ovat hyvin koulutettua kansaa, noin 70 prosenttia on opiskellut peruskoulua pitemmälle ja suhteellisen suuri osa väestöstä saa korkeakoulutuksen. Suomi on menestynyt perusopetuksen tasoa mittaavissa vertailuissa hyvin.

Nykyisenkaltainen peruskouluun perustuva järjestelmä on ollut käytössä 1970-luvulta asti. Sitä ennen rinnakkaiskoulujärjestelmässä väestö jakautui kahtia jo noin kymmenvuotiaina, kun vain osa ikäluokasta lähti oppikouluun.

Suomen koulutusjärjestelmäMuokkaa

Suomen koulutusjärjestelmään kuuluu neljä koulutusastetta: esiaste, joka tarkoittaa varhaiskasvatusta ja siihen sisältyvää esiopetusta, yhdeksänvuotinen perusopetus (peruskoulu), sen jälkeinen toisen asteen koulutus (lukio ja ammattioppilaitokset) ja korkea-asteen koulutus (ammattikorkeakoulut ja yliopistot). Aikuiskoulutusta on tarjolla kaikilla koulutusasteilla.[1]

Niin peruskoulun luokan- ja aineenopettajat kuin toisen asteen opettajatkin suorittavat osana korkeakoulututkintoaan tai sen lisäksi pedagogisia opintoja. Myös varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen opettajilla on vähintään alempi korkeakoulututkinto.[2]

EsiasteMuokkaa

Pääartikkeli: Varhaiskasvatus
Pääartikkeli: Esiopetus Suomessa

Varhaiskasvatus tarkoittaa 0–6-vuotiaiden kasvatusta ja opetusta, joka sisältää vuoden mittaisen esiopetuksen. Kuusivuotiaiden lasten, jotka aloittavat peruskoulun seuraavana vuonna, on vuodesta 2015 alkaen ollut pakko osallistua esiopetukseen tai vastaavat tiedot ja taidot antavaan toimintaan. Tätä ennenkin esiopetukseen osallistui lähes jokainen lapsi. Muu varhaiskasvatus on vapaaehtoista.[3][4]

PerusasteMuokkaa

Pääartikkeli: Peruskoulu Suomessa

Perusopetuksella tarkoitetaan peruskoulua eli maksutonta yleissivistävää koulutusta, jota säätelee perusopetuslaki. Peruskoulu aloitetaan yleensä sinä vuonna, kun lapsi täyttää seitsemän vuotta. Huoltajat voivat hakea yhden vuoden muutosta koulun aloittamisikään, mikäli psykologisten testien perusteella lapsi on jo 6-vuotiaana valmis aloittamaan koulunkäynnin tai tarvitsee vuoden lisäaikaa kypsymiseen. Peruskoulun suorittaminen kestää tavallisesti yhdeksän vuotta.[5] Peruskoulusta ei saa tutkintoa, mutta se antaa kelpoisuuden hakeutua sen jälkeiseen koulutukseen.[1]

Kaikki Suomen 7–16-vuotiaat ovat lain nojalla oppivelvollisia, mikä velvoittaa heitä osallistumaan peruskoulutukseen tai huoltajat järjestämään koulutuksen jollakin toisella tavalla. Jos perusopetuksen oppimäärän suorittaa alle kymmenessä vuodessa, oppivelvollisuus voi päättyä myös siihen.[5] Lähivuosina oppivelvollisuus laajenee siten, että myös toisen asteen tutkinnon suorittaminen tulee pakolliseksi[6].

Vuonna 2017 Suomessa oli 2 276 peruskoulua, ja niissä opiskeli yhteensä 556 742 oppilasta[7]. Opetuskielenä on joko suomi tai ruotsi. Opetuskieli voi kuitenkin olla myös saame, romani tai viittomakieli.[8]

Keskiaste: lukiokoulutus ja ammatillinen koulutusMuokkaa

Pääartikkeli: Lukio Suomessa
Pääartikkeli: Ammattikoulutus Suomessa
 
Lukion päätteeksi uudet ylioppilaat painavat päähänsä valkoisen ylioppilaslakin.

Peruskoulun jälkeinen koulutus sisältää yleissivistävän lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen (ammatilliset perustutkinnot, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot).[1]

Kolmevuotiseksi suunniteltu lukiokoulutus on yleissivistävää ja valmistaa ylioppilastutkintoon. Lukion jälkeen opiskelija voi hakea ammatilliseen peruskoulutukseen tai korkea-asteen opintoihin.[1] Vuonna 2017 Suomessa oli 340 lukiota[9]. Lukioissa opiskeli ylioppilastutkintoa varten 92 374 opiskelijaa[10]. Lukiolaisten määrä on vähentynyt 2000-luvulla.[11] Lukioiden opetuskielenä on joko suomi tai ruotsi, mutta opetuskielenä voi olla lisäksi saame, romani tai viittomakieli[12].

Ammatillisen perustutkinnon suorittaneella on alan perusammattitaito ja työelämässä tarvittava alan ammatillinen pätevyys. Tutkinnon laajuus on 180 osaamispistettä ja laskennallinen opiskeluaika kolme vuotta. Aikaisemmat opinnot ja työkokemus voivat lyhentää opiskeluaikaa.[1] Vuonna 2014 ammatillisen tutkinnon suoritti 72 000 opiskelijaa, joista 53 prosenttia oli naisia. Ammatillisen tutkinnon suorittajien määrä kasvaa vuosittain. Eniten opiskelijoita on tekniikan ja liikenteen sekä sosiaali- ja terveysalan ja liikunnan koulutusaloilla.[13]

Ammatti- ja erikoisammatti­tutkinnot ovat ammatillista lisäkoulutusta. Ne voidaan suorittaa näyttötutkintoina, ja tutkintoihin järjestetään valmistavaa koulutusta.[1]

Myös kolmevuotisen ammatillisen perustutkinnon suorittanut voi hakea korkeakouluihin mille tahansa alalle.[14]

Korkeakoulujärjestelmä: yliopistot ja ammattikorkeakoulutMuokkaa

Pääartikkeli: Yliopistolaitos Suomessa
 
Matematiikan luento Teknillisessä korkeakoulussa.

Yliopistoissa korostuu tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva opetus. Ammattikorkeakoulut tarjoavat käytännönläheistä ja työelämän tarpeita vastaavaa koulutusta.[1]

Yliopistoissa eli tiede- ja taidekorkeakouluissa, voi suorittaa alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja sekä tieteellisiä jatkotutkintoja, joita ovat lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot.[1] Vuonna 2014 alemman korkeakoulututkinnon aloitti 17 500 ja ylemmän korkeakoulututkinnon 7 000 opiskelijaa. Tohtorintutkinnon aloitti alle 1 700 opiskelijaa. Eniten opiskelijoita oli kaupan ja hallinnon alalla sekä humanistisella alalla ja opetusalalla, noin 25 prosenttia kummassakin. Kolmanneksi eniten opiskelijoita oli tekniikan ja liikenteen alalla, 19 prosenttia.[15]

Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen kestää 3,5–4,5 vuotta. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon edellytyksenä on ammattikorkeakoulututkinto tai muu soveltuva tutkinto sekä vähintään kahden vuoden työkokemus aiemman tutkinnon suorittamisen jälkeen.[1]

AikuiskoulutusMuokkaa

Vuoden 2014 alusta voimaan tulleen lain mukaan jokaisella työntekijällä on oikeus saada ammattitaitoaan edistävää koulutusta vähintään kolme päivää vuodessa. Työnantaja voi saada taloudellista tukea koulutuksen järjestämiseen.[16]

Työttömille työnhakijoille ja työttömyyden uhkaamille henkilöille järjestetään työvoimapoliittista aikuiskoulutusta. Koulutus tähtää usein ammattitutkintoon tai sen osaan ja siihen sisältyy useimmiten työssäoppimista.[17]

Tutkintoihin tähtäävän koulutuksen lisäksi Suomessa järjestetään vapaan sivistystyön piiriin kuuluvaa koulutusta esimerkiksi kansanopistoissa ja kansalais- ja työväenopistoissa. Vapaan sivistystyön opinnot ovat yleissivistäviä, harrastustavoitteisia tai yhteiskunnallisia opintoja. Ne voivat muodostua iltaisin muutaman tunnin viikoittain jatkuvista kursseista tai esimerkiksi päivän tai viikonlopun mittaisista lyhytkursseista. Kansanopistot tarjoavat myös lukuvuoden tai -kauden mittaisia opintolinjoja, joilla opiskellaan päätoimisesti. Vapaan sivistystyön tarkoituksena on elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta tukea yksilöiden persoonallisuuden monipuolista kehittymistä ja kykyä toimia yhteisössä sekä edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja monipuolisuuden toteutumista yhteiskunnassa.[18][19]

Suomalaisten koulutustasoMuokkaa

 
15 vuotta täyttäneiden suomalaisten miesten koulutusaste vuonna 2013.[20]
 
15 vuotta täyttäneiden suomalaisten naisten koulutusaste vuonna 2013.[20]

Suhteellisen suuri osa väestöstä saa korkeakoulutuksen. 1990-luvulla Suomen luvut olivat OECD-vertailussa maailman huippua, mutta vuoteen 2017 mennessä 55 maata oli ohittanut Suomen tällä mittarilla.[21] Vuonna 2013 noin 30 prosentilla aikuisista oli jokin korkea-asteen tutkinto ja lisäksi 40 prosentilla keskiasteen tutkinto. Korkeakoulututkintoja on hiukan enemmän naisilla kuin miehillä.[20]

Suomessa korkeakoulutettujen vanhempien lapset päätyvät korkeakoulutukseen kahdeksan kertaa todennäköisemmin kuin kouluttamattomasta perheestä tulevat. Helsingissä korkeakoulutettujen lapsista 90 prosenttia suoritti keskiasteen, lähes aina lukion, kouluttamattomien lapsista vähän yli puolet.[22]

Koulutuksen arviointiMuokkaa

Koulutuksen tasoa arvioidaan maailmanlaajuisesti muun muassa PISA-tutkimusten avulla. Suomi on pärjännyt näissä peruskoulun tasoa mittaavissa tutkimuksissa hyvin.[23] Sen sijaan yliopistojen tasoa mittaavissa tutkimuksissa sijoitukset eivät ole olleet kovin korkeita. Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto ovat yleensä sijoittuneet parhaiten näissä listauksissa.[24]

Suomessa koulutusta arvioi ja valvoo opetus- ja kulttuuriministeriö, mutta varsinaisia ranking-listauksia oppilaitosten paremmuudesta ei julkaista. Monet tiedotusvälineet, esimerkiksi televisiokanava MTV3, on julkaissut vuosittain ylioppilastutkintotilastojen perusteella tehtyjä lukiovertailuja[25]. Useimmissa viestinten tekemissä vertailussa ei oteta huomioon oppilaiden lähtötasoa esimerkiksi sisäänpääsyrajoja painottamalla, joten vertailu ei välttämättä suoraan kerro itse koulutuksen laadusta.[26]

HistoriaMuokkaa

Koulut tulivat Suomeen keskiajalla kirkon myötä. Suomen ensimmäiset koulut olivat Turussa. Turun tuomiokirkon yhteydessä annettiin koulutusta tuleville papeille 1200-luvulla perustetussa katedraalikoulussa, minkä lisäksi kaupungissa oli dominikaanien ylläpitämä luostarikoulu. Ensimmäinen lukio perustettiin Turkuun vuonna 1630.[27] Suomen ensimmäinen yliopisto oli Kuninkaallinen Turun akatemia, joka perustettiin vuonna 1640.[28]

 
Suomen maaseudun koulut vuonna 1899.

Kansanopetus oli 1800-luvun puoleen väliin saakka kirkon hallinnassa. Periaatteessa kaikilla vanhemmilla oli velvollisuus opettaa lapsensa lukemaan ja tuntemaan kristinopin alkeet. Tätä valvottiin 1600-luvun lopulta alkaen kinkereillä, joilla papisto kuulusteli lasten ja aikuisten kristinopin tuntemusta. Vanhempien työtä autettiin kuitenkin kirkon järjestämässä kiertokoulussa, jossa opettaja siirtyi opetuspaikasta toiseen useaan kertaan vuoden aikana. Kiertävä opettaja mahdollisti oppilaille alkeellisen opiskelumahdollisuuden, kun omalla kylällä tai paikkakunnalla ei ollut mahdollisuutta saada opetusta.[29]

Uno Cygnaeus tunnetaan Suomessa kansakoulun isänä. Hän jätti vuonna 1857 senaatille esityksen kansakoulusta, ja hänen ehdotustensa mukaan vuonna 1866 annettiin kansakouluasetus. Asetuksessa säädettiin kunnan järjestämästä, kirkosta erillisestä kansakoululaitoksesta, joka perustui erityisesti sveitsiläisiin esikuviin. Kansakoulu oli nelivuotinen, ja sellaisen perustaminen oli kunnalle vapaaehtoista. Kirkollinen kiertokoulu elikin vielä vuosikymmeniä kansakoulun rinnalla. Vasta vuoden 1898 piirijakoasetus pakotti kunnat perustamaan kansakouluja kaikkiin alueensa asutuskeskuksiin. Kansakoulun käyminen tuli kuitenkin pakolliseksi vasta vuoden 1921 oppivelvollisuuslain myötä.[30] Syrjäseuduille myönnettiin pitkät siirtymäajat. Lapin ja Raja-Karjalan kunnissa etäisimmät kylät saatiin kansakoulujärjestelmään vasta 1950-luvulla.[31] Kaupungeissa yksityiset valmistavat koulut kilpailivat alkuopetuksessa kansakoulun kanssa keski- ja yläluokan lapsista aina 1940-luvulle saakka.[32]

Kansakoulu piteni 1950-luvulla kuusivuotiseksi ja lopulta 1960-luvulla kahdeksanvuotiseksi, ja myös oppikoulujärjestelmää uusittiin. Samalla aloitettiin suunnittelutyö, jonka seurauksena Suomi siirtyi rinnakkaiskoulujärjestelmästä peruskoulujärjestelmään. Vanha keskikoulu yhdistettiin kansakoulun ylimpiin luokkiin peruskoulun yläasteeksi. Samalla aiemmin yksityiset tai valtiolliset oppikoulut pääsääntöisesti kunnallistettiin. Lukiot säilyivät ammattikoulutuksesta erillisenä koulumuotona. Peruskoulu-uudistus toteutettiin vaiheittain pohjoisesta etelään vuosina 1972–1978.[33]

Ammatillinen koulutus kasvoi 1960- ja 1970-luvuilla. 1990-luvulla perustettiin ensimmäiset ammattikorkeakoulut.[34]

Koulutukseen liittyvä päätöksenteko oli kirkon käsissä vuoteen 1869 asti. Silloin perustettiin koulutoimen ylihallitus. Ammattikasvatushallitus perustettiin vuonna 1966, ja vuonna 1991 se yhdistettiin kouluhallituksen kanssa Opetushallitukseksi. Nykyinen perusopetuslaki ja -asetus ovat vuodelta 1998.[34]

OppilashuoltoMuokkaa

Suomessa esi- ja perusopetuksessa sekä toisen asteen tutkintoihin tähtäävässä koulutuksessa tarjotaan kaikille oppilaille sosiaalisesta asemasta riippumatta maksuton lounas koulupäivän aikana. Perusopetuksessa on tehty näin vuodesta 1948, jonka jälkeen lounaan tarjoaminen on asteittain laajentunut. Kouluruokailu tässä laajuudessa on maailmalla harvinaista.[35][36]

Koululaisten hammashoidosta tuli lakisääteistä vuonna 1956.[34] Nykyisin se on osa kouluterveydenhuoltoa, johon kuuluvat myös koko ikäluokan terveystarkastukset ja terveydenhoitajan avoimet vastaanotot.[37] Osana oppilashuoltoa ovat myös koulupsykologin palvelut. Vuodesta 2015 alkaen kuntien on suositeltu hankkivan yhden psykologin tuhatta oppilasta kohden.[38]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i Koulutusjärjestelmä Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 30.9.2015.
  2. Opettajien kelpoisuusvaatimukset Helsingin yliopisto. Viitattu 30.11.2020.
  3. Mitä on varhaiskasvatus? Opetushallitus. Viitattu 30.11.2020.
  4. Esiopetus muuttuu kaikille pakolliseksi 26.12.2014. Keskisuomalainen. Viitattu 13.8.2015.
  5. a b Perusopetuslaki: Oppivelvollisuus sekä oppilaan oikeudet ja velvollisuudet Finlex. Viitattu 13.8.2015.
  6. Hallitusneuvotteluiden loppusuoran suurin kysymys ratkaistu: Oppivelvollisuus pitenee... Yle. Viitattu 30.11.2020.
  7. http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__kou__kjarj/statfin_kjarj_pxt_001_fi.px/table/tableViewLayout2/?rxid=b371cffb-4ec4-4733-9d81-1cdc60b3053f pxnet2.stat.fi. Viitattu 2.11.2018.
  8. Perusopetuslaki 4 luku 10 § finlex.fi. Viitattu 30.11.2020.
  9. Koululaitoksen oppilaitokset 2005-2018 pxnet2.stat.fi. Viitattu 2.11.2018.
  10. Opiskelijat pxnet2.stat.fi. Viitattu 2.11.2018.
  11. Lukiokoulutuksen opiskelijamäärä väheni hieman Koulutustilastot. Tilastokeskus. Viitattu 30.9.2015.
  12. Lukiolaki 3 luku 14 § finlex.fi. Viitattu 30.11.2020.
  13. Ammatillisessa koulutuksessa 120 700 uutta opiskelijaa vuonna 2014 Ammatillinen koulutus. Viitattu 30.9.2015.
  14. Opinkeuruu.fi - Hakukelpoisuus
  15. Yliopistojen opiskelijamäärä väheni ja tutkintojen määrä kasvoi vuonna 2014 Koulutustilastot. Tilastokeskus. Viitattu 30.9.2015.
  16. Tukea työntekijöiden ammatillisen osaamisen kehittämiseen SAK. Viitattu 13.8.2015.
  17. Työvoimakoulutus Työllisyysportti. Viitattu 4.10.2015.
  18. Vapaa sivistystyö Opetushallitus. Viitattu 4.10.2015.
  19. Mikä on kansanopisto? kansanopistot.fi. Viitattu 30.11.2020.
  20. a b c 15 vuotta täyttänyt väestö koulutusasteen ja sukupuolen mukaan 2013 Koulutustilastot 2014. Tilastokeskus. Viitattu 30.9.2015.
  21. Opetusministeri Suomen heikentyneestä OECD-menestyksestä: "On nukuttu ruususen unta" Yle, 2017
  22. Kotoa koululainen ponnistaa. Yliopisto 1/2009.
  23. PISA – Suomen menestystarina Jyväskylän yliopisto. Viitattu 13.8.2015.
  24. Tuore yliopistovertailu kertoo: Suomalaiset eivät edelleenkään pärjää 2.4.2015. Tekniikka ja Talous. Viitattu 13.8.2015.
  25. lukiovertailuja MTV3
  26. Lukioiden väliset laatuerot ovat pääosin pieniä 21.11.2014. VATT. Viitattu 13.8.2015.
  27. Turun akatemia Otavan opisto Nettilukio. Viitattu 13.8.2015.
  28. Historiaa Turun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta. Viitattu 4.10.2015.
  29. ”Ei muuta koulua kuin kiertokoulua” Urjalan koulujen vaiheita. Viitattu 30.9.2015.
  30. Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje – Maskotti /, s. 286. , 1925–1928. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.9.2015).
  31. Oppivelvollisuuslaki 1921: Kaikki koulun penkille Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkolehti. Viitattu 30.9.2015.
  32. Kalalahti, Mira & Varjo, Janne: Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus perusopetukseen sijoittumisessa ja valikoitumisessa Kasvatus & Aika. 1/2012. Viitattu 30.9.2015.
  33. Peruskoulu alkoi Lapista 40 vuotta sitten Yle. 2012. Viitattu 30.9.2015.
  34. a b c Koulutuksen merkkivuosia (PDF) Opetushallitus. Viitattu 4.10.2015.
  35. Ilmainen kouluruoka taikoo eurolla ihmeitä Yle Keski-Suomi. 2014. Viitattu 11.10.2015.
  36. Perusopetuslaki 7 luku 31 § finlex.fi. Viitattu 30.11.2020.
  37. Koulu­terveydenhuolto Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 11.10.2015.
  38. Yhden koulupsykologin vastuulla on nyt tuhat oppilasta Yle. 20.8.2015. Viitattu 11.10.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Koulutus Suomessa.
Wikiaineistossa on lähdetekstejä aiheesta: