Wikipedia

Kasvatustiede

tieteenlaji

Kasvatustiede on tiede, joka tutkii ja kehittää ihmisen koko elämänkaaren aikana tapahtuvaa kasvua, kehitystä ja oppimista sekä niihin liittyviä kysymyksiä. Lisäksi se tarkastelee erilaisia koulutusinstituutioita ja -järjestelmiä. Kasvatuksen pyrkimys on sopeuttaa ihmiset uuteen yhteiskuntaan, minkä lisäksi muuttaa yhteiskuntaa toivottuun suuntaan.[1]

Kasvatuksessa on kyse ihmisen elämänmuodon edellytyksistä: kulttuurin parhaiden puolien vaalimisesta, ympäröivän luonnon säilyttämisestä sekä ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisestä. Kasvatustiede on keino saavuttaa tietoa tästä monimutkaisesta, monimuotoisesta ja ihmislajin kannalta olennaisesta käytännöstä. Kasvatus on arvoihin ja päämääriin sidottua yhteiskunnallista toimintaa.[2]

Varhaiskasvatustiede on tiedettä lapsuudesta. Se edistää lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteuttamista varhaiskasvatuksessa, lasten elinolosuhteissa ja yhteiskuntaan osallistumisessa. Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka.[3]

Oman aiheryhmänsä kasvatustieteissä muodostaa aikuiskasvatus: aikuiskoulutus ja toisaalta elinikäinen oppiminen, vapaa sivistys.

AihealueitaMuokkaa

Kasvatustieteen aihealueita ovat

Tieteenalan merkitys työtehtäviin ja kelpoisuuteenMuokkaa

Monet kasvatustieteitä opiskelleet hakeutuvat opetusalan tehtäviin. Kasvatustieteilijöistä opettajan pätevyys on heillä, jotka ovat suorittaneet opettajaksi pätevöittävän tutkinnon (varhaiskasvatuksen opettaja, luokanopettaja, aineenopettaja) tai erilliset "opettajan pedagogiset opinnot".lähde?

Varhaiskasvatuksen opettajaMuokkaa

Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen opettajien työ edellyttää korkeatasoista teoreettista koulutusta lapsuuteen sekä lapsen kehitykseen ja oppimiseen liittyen sekä koulutuksen tuottamaa varhaispedagogista asiantuntemusta ja vankkoja menetelmällisiä taitoja. Keskeistä on muun muassa ilmaisu-, liikunta- ja taidekasvatuksen monipuolinen osaaminen sekä sitoutuneisuus ja herkkyys toiminnassa eri-ikäisten lasten kanssa, lasten osallisuutta ja leikkiä tukien, ja siinä ohjaten. Varhaiskasvatuksen opettajat ovat päävastuussa oman ryhmänsä lasten kasvatuksesta ja opetuksesta sekä lapsiryhmänsä toiminnan suunnittelusta ja arvioinnista. Päiväkodin varhaiskasvatuksessa varhaiskasvatuksen opettajan vastuulla on lapsen henkilökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen ja arviointi. Opettajat tekevät yhteistyötä lasten vanhempien kanssa päivittäin ja varmistavat vanhempien osallisuuden. Hyvät vuorovaikutustaidot ja kulttuurinen osaaminen korostuvat yhteistyössä. Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen opettajan tehtävänä on havaita lapsen vahvuuksia ja myös mahdollisia tuen tarpeita, ja pohtia miten lasta voidaan tukea näissä soveltuvin pedagogisin ratkaisuin.[4]

Varhaiskasvatuksen opettajan pätevyyden saavat ne kasvatustieteilijät, jotka ovat suorittaneet yliopistossa vähintään kasvatustieteen kandidaatin opinnot, joihin sisältyy varhaiskasvatuksen tehtäviin ja esiopetukseen ammatillisia valmiuksia antavat opinnot, tai jota on täydennetty mainituilla opinnoilla. Tutkinto tuottaa samalla kelpoisuuden opettajaksi esiopetukseen. Tehtävänimikkeen muuttuessa lastentarhanopettajasta varhaiskasvatuksen opettajaksi, kaikki lastentarhanopettajaksi 1.9.2018 varhaiskasvatuslain voimaan tullessa kelpoiset henkilöt ovat kelpoisia varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviin riippumatta koulutustaustasta.[4]

Lisäksi varhaiskasvatusta voi edetä opiskelemaan kasvatustieteen maisteriohjelmaan, joka antaa valmiuksia työskentelemään esimerkiksi päiväkodin johtajana tai muissa hallinnollisissa työtehtävissä. Maisterin tutkinto tuottaa kelpoisuuden virallisesti päiväkodin johtajan tehtävään sitten, kun sitä edellyttävä kelpoisuusvaatimus tulee voimaan vuonna 2030.[4]

LuokanopettajaMuokkaa

Luokanopettaja antaa yleisopetuksen opetussuunnitelman mukaista opetusta peruskoulun 1.-6. luokilla. Opettaja suunnittelee, toteuttaa ja arvioi opetustaan. Hän toimii oman luokkansa opettajana ja tekee yhteistyötä kodin ja koulun välillä. Opettaja osallistuu koulunsa arviointi- ja kehittämistyöhön, ja osaltaan huolehtii koulun yhteisestä kasvatustehtävästä sekä koulun järjestyksestä, turvallisuudesta ja työyhteisön toimivuudesta. Opettaja tukee oppilaiden kasvua osallistumalla oppilashuoltoon.

Luokanopettajan pätevyyden saavat ne kasvatustieteilijät, jotka ovat suorittaneet maisteritasoiset luokanopettajakoulutuksen opinnot, sisältäen opettajan pedagogiset opinnot ja peruskoulussa opetettavien aineiden monialaiset opinnot. Käytännössä nämä suoritetaan opettajankoulutuslaitoksessa.

Luokanopettajan kelpoisuuden voi saavuttaa

1) suorittamalla kasvatustieteen maisterin tutkinnon luokanopettajan opintosuunnassa,

2) valinnaisina opintoina suoritettavilla monialaisilla opinnoilla tai

3) täydentämällä aikaisempaa ylempää korkeakoulututkintoa erikseen määritellyillä luokanopettajan kelpoisuuden antavilla erillisillä opintokokonaisuuksilla.[5]

Luokanopettajaksi voi opiskella Helsingin yliopistossa, Jyväskylän yliopistossa (Jyväskylä, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius), Tampereen yliopistossa, Turun yliopistossa (Turku, Rauman OKL), Lapin yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa.

AineenopettajaMuokkaa

Muiden tiedekuntienselvennä opiskelijat voivat hankkia opettajan pätevyyden suorittamalla opettajan pedagogiset opinnot (60 opintopistettä), jolloin he voivat työskennellä aineenopettajana sen mukaan, mistä aineista heillä on opettajan pätevyyteen vaadittavat aineopinnot suoritettuna. Aineenopettaja voi työskennellä peruskoulussa tai lukiossa.

Kasvatustieteilijöiden laaja tehtäväkenttäMuokkaa

Opetustehtävät on kuitenkin vain yksi osa kasvatustieteilijöiden tehtäväkenttää. Riippuen erikoistumisesta kasvatustieteilijöiden ja aikuiskasvatustieteilijöiden ammattinimikkeitä ovat muun muassa koulutusneuvoja, koulutussuunnittelija, ohjaava opettaja, opinto-ohjaaja, rehtori, sivistysjohtaja ja sosiaalityöntekijä.

LähteetMuokkaa

  1. ↑ Takala, A.: Uuden sukupolven vaihtoehdot: sosialisaatiotapahtuman tarkastelu.. Jyväskylä: Gummerus., 1968.
  2. ↑ Kasvatustiede on tärkeämpää kuin moni tulee ajatelleeksi - kasvatuksessa on kyse koko elämänmuotomme edellytyksistä www.oulu.fi. Viitattu 25.4.2022.
  3. ↑ Mitä on varhaiskasvatus? Opetushallitus. Viitattu 25.4.2022.
  4. ↑ a b c Opettajana varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa www.oaj.fi. Viitattu 25.4.2022.
  5. ↑ Luokanopettajan kelpoisuus | Kasvatustieteellinen tiedekunta | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. Viitattu 25.4.2022.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Hirsjärvi, Sirkka & Huttunen, Jouko: Johdatus kasvatustieteeseen. 4. uudistettu laitos. Helsinki: WSOY, 1995 (8. painos 2001). ISBN 951-0-20512-5.
  • Hämäläinen, Juha & Nivala, Elina: Kasvatustiede: Pedagogisen ihmistyön tiede. Kuopio: Unipress, 2008. ISBN 978-951-579-055-2.
  • Leino, Anna-Liisa & Leino, Jarkko: Kasvatustieteen perusteet. 5. uudistettu painos. Helsinki: Kirjayhtymä, 1995. ISBN 951-26-3904-1.
  • Rinne, Risto & Kivirauma, Joel & Lehtinen, Erno: Johdatus kasvatustieteisiin. 5. uudistettu painos. Kasvatustiede. Porvoo Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28904-3.
  • Siljander, Pauli: Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen. Helsingissä: Otava, 2002. ISBN 951-1-18439-3.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kasvatustiede&oldid=20532631”