Hieskoivu
Hieskoivu (Betula pubescens) on koivukasvien (Betulaceae) heimoon kuuluva puu, joka kasvaa luonnonvaraisena Euraasiassa. Levinneisyydeltään pohjoinen tunturikoivu luokitellaan hieskoivun alalajiksi tai muunnokseksi. Se esiintyy alkuperäisenä myös Amerikassa, Itä-Kanadassa.[3] Hieskoivusta esiintyy Suomessa hyvin harvinainen punalehtinen muoto, punakoivu (Betula pubescens f. rubra).
Hieskoivu | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | Elinvoimainen [2] |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
Kladi: | Rosidit |
Lahko: | Fagales |
Heimo: | Koivukasvit Betulaceae |
Alaheimo: | Betuloideae |
Suku: | Koivut Betula |
Laji: | pubescens |
Kaksiosainen nimi | |
Betula pubescens |
|
Hieskoivun levinneisyys. Raksilla merkitty eristyneet populaatiot |
|
Alalajit / muunnokset | |
|
|
Katso myös | |
Kuvaus
muokkaaHieskoivu on rauduskoivua pienempi puu, joka jää 8–20 metrin korkuiseksi.[5] Hieskoivun varsi on nuorena rusehtava ja helposti repeilevä. Hieskoivun vuosikasvaimet ovat pehmeitä ja nukkamaisia. Latvus on pensasmainen ja oksat pystyhköjä.
Hieskoivun lehdet ovat muodoltaan puikeita ja lyhytsuippuisia. Lehdessä on yleensä yksinkertainen sahalaita, mutta lehti voi toisinaan olla myös lievästi toissahainen.[6] Kukat ovat pieniä ja kehättömiä. Ne kehittyvät erillisiin hede- ja emikukintoihin. Hedekukinto on riippuva norkko. Emikukinto on aluksi pysty norkko, joka alkaa riippua kukinnan jälkeen. Hedelmä on pieni siipipalteinen pähkylä.[6]
-
Hieskoivun vaalea runko.
-
Lehdet ovat puikeita ja sahalaitaisia.
-
Hedekukat kehittyvät riippuviin hedenorkkoihin.
-
Lyhyeen eminorkkoon kehittyvä hedelmä on siipipalteinen pähkylä.
Levinneisyys ja kasvupaikat
muokkaaHieskoivu kasvaa Euroopan pohjois- ja keskiosissa sekä Aasian pohjoisosissa. Pyreneiden niemimaan pohjoisosan vuoristoissa on erillinen esiintymisalue.[7] Hieskoivun levinneisyysalueen pohjoisosissa tunturikoivu esiintyy Fennoskandiassa, Siperiassa, Islannissa, Grönlannissa ja Kanadassa Newfoundlandin saarella.[8]
Hieskoivu on kasvupaikkansa suhteen vaatimattomampi kuin rauduskoivu. Se kasvaa soilla ja korvissa sekä tiukkasavisilla mailla, ja kestää kylmää. Sen juuristo toimii edelleen niin vetisessä maassa, jossa rauduskoivun juuristo ”hukkuu” ja puut voivat huonosti tai kuolevat, esimerkiksi tulvan takia. Hieskoivua istutetaankin sen takia huonosti vettä läpäiseville maille, vaikka se ei ole niin tuottoisa kuin rauduskoivu.[5]
Kasvatus ja käyttö
muokkaaHieskoivikko kasvatetaan hieman tiheämmässä kuin rauduskoivikko, koska sen latvusto on suppeampi, eikä vaadi niin paljon valoa, ja koska maaperä on märkää, jolloin vedestä ei tule puutetta. Hyvin kasvanut ja laatuharvennettu 50–60-vuotias hieskoivikko voi tuottaa tukkipuuta aivan kohtuullisen määrän. Tuoretta puuta sahattaessa havaitsee hienoisen värieron raudukseen verrattuna: hieskoivun sahauspinta on aavistuksen punertava, kun taas raudus on ennemminkin kellertävä. Periaatteessa molemmat koivulajit kelpaavat vaneripuiksi yhtä hyvin. Niiden puuaines on laadullisesti hyvin samankaltaista.[5] Mutta esimerkiksi mutkaisuutensa ja oksikkuutensa takia hieskoivu on usein rauduskoivua huonompi puulaji jatkojalostuksen kannalta.
Hieskoivua on perinteiseti käytetty polttopuuna, nyttemmin myös kuitupuuna. Sitä käytetään myös rohtona ja saunavihtojen tekoon.[5] Vaikka rauduskoivun lehdet pysyvät paremmin vihdassa kiinni, hieskoivun oksista tulee tuoksuvampi vihta.[9]
Tuholaiset
muokkaaMonet nisäkkäät vahingoittavat hieskoivua syömällä sen oksia. Niitä ovat hirvi, poro, metsäjänis, rusakko ja myyrät. Hyönteisistä tunturimittari ja äkämäpunkit syövät koivunlehtiä, koivunmantokuoriainen (Scolytus ratzeburgi) kaivaa käytäviä sen kuoren alle.
Hieskoivuissa usein nähtävät tuulenpesät ovat Taphrina betulina -tuulenpesäsienen aiheuttamia, ja vaarattomia. Sen sijaan muut sienet, esimerkiksi koivunruoste (Melampsoridium betulinum), voivat aiheuttaa tuhoja taimitarhoilla.[5] Monet eri sienet voivat myös aiheutta hieskoivussa versolaikkutautia. Hieskoivun yleisimpiä lahottajasieniä ovat arina-, juuri-, pakuri- ja taulakäävät.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ Shaw, K., Roy, S. & Wilson, B.: Betula pubescens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Rauduskoivu – Betula pubescens Arviointi 2019 punainenkirja.laji.fi. 2019. Viitattu 16.4.2024.
- ↑ a b Govaerts, R. et al.: Betula pubescens Ehrh. Plants of the World Online. 2023. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 12.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Hieskoivu – Betula pubescens Laji.fi. Viitattu 12.12.2023.
- ↑ a b c d e f Huopalainen, M.: Hieskoivu (Betula pubescens) Helsingin yliopisto, Metsätieteiden laitos. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ a b Hieskoivu LuontoPortti. 30.3.2021. Viitattu 30.3.2021.
- ↑ Betula pubescens (kartta) Den virtuella floran. Viitattu 9.9.2012.
- ↑ Govaerts, R. et al.: Betula pubescens var. pumila (G.Zanoni ex Murray) Govaerts Plants of the World Online. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 12.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Saunavihta – terveellinen nautinto 2014. Yle. Viitattu 16.4.2015.
Aiheesta muualla
muokkaa- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Hieskoivu (Betula pubescens)
- Puuproffa: Hieskoivu (Betula pubescens) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Plantwise: Downy birch (Betula pubescens) (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Betula pubescens (Downy birch) (englanniksi)
- euroopanpähkinäpensas
- halava
- harmaaleppä
- hieskoivu
- jokipaju
- korpipaatsama
- kotipihlaja
- kynäjalava
- metsähaapa
- metsälehmus
- metsäomenapuu
- metsätammi
- metsävaahtera
- mustuvapaju
- orapaatsama
- outapaju
- raita
- rauduskoivu
- ruotsinpihlaja
- saarni
- suippuorapihlaja
- suomenpihlaja
- talvikkipaju
- tervaleppä
- tunturikoivu
- tuomi
- tylppöorapihlaja
- vuorijalava