Avaa päävalikko

Ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia) on Etelä-Ruotsissa ja lounaisimmassa Suomessa kasvava, muuallakin puistopuuna yleinen pihlajalaji. Alkujaan Linné antoi sille tieteellisen nimen S. suecica. Ruotsinpihlaja on saanut alkunsa kotipihlajan, etelänpihlajan ja saksanpihlajan[2] tai jonkin sen läheisen sukulaislajin risteymänä.

Ruotsinpihlaja
Sorbus-intermedia-flowers.JPG
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Pihlajat Sorbus
Laji: intermedia
Kaksiosainen nimi

Sorbus intermedia
(Ehrh.) Pers.

Synonyymit
  • Borkhausenia intermedia
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Ruotsinpihlaja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ruotsinpihlaja Commonsissa

Apis mellifera - Sorbus intermedia - Keila.jpg

Levinneisyys ja kasvupaikatMuokkaa

Ruotsinpihlaja kasvaa luonnonvaraisena pääasiassa Ruotsissa, suunnilleen Uppsalasta Göteborgiin ulottuvan linjan eteläpuolella sekä Suomessa Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. Hajanaisia esiintymiä on Lounais-Suomessa, Baltian maissa ja Etelä-Norjassa. Istutettuna puisto- ja pihapuuna sitä kasvatetaan Etelä-Suomessa.

Se viihtyy avoimilla ja kuivilla kalkkipitoisilla kasvupaikoilla, kalliolehdoissa ja kivikkoisilla avoimilla rinteillä.

UlkonäköMuokkaa

Ruotsinpihlaja kasvaa enintään 10–15 metriä korkeaksi. Se eroaa kotipihlajasta etenkin lehtien muodon perusteella: kotipihlajanlehdissä on 5–6 paria ja lehdykät ovat parittain, ruotsinpihlajan lehdet ovat parihalkoisia tai parijakoisia, joskus harvoin voi lehden tyvessä olla lehdykkäpari. Samannäköisen suomenpihlajan lehden tyvessä on yksi tai kaksi lehdykkäparia. Ruotsinpihlajan lehden alapinta on harmaakarvainen. Marja on soikea ja punaruskea.

KäyttöMuokkaa

Marja on syötävä, ja siitä voi valmistaa mehua. Puuaines on vaaleaa ilman sydänpuun tummuutta, ja se on hyvin kovaa, sitkeää ja vaikeasti halottavaa. Puusepänteollisuudessa se on kysytty ainespuu. Puistopuuna laji on siitä erinomainen, että se kestää hyvin leikkaamista ja pakkasia.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Beech, E. & Rivers, M.C.: Sorbus intermedia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.7.2019. (englanniksi)
  2. Arja Kivipelto: Tänä syksynä pihlaja juhlii. Helsingin Sanomat, 11.9.2014, s. B9.