Taulakääpä
Taulakääpä (Fomes fomentarius) on kääpä, jota esiintyy Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa sitä tavataan koko maassa. Se lahottaa lähinnä koivua, mutta myös muita lehtipuita kuten pyökkiä. Taulakääpä tunkeutuu elävään puuhun kuoren vioittumien kautta. Se aiheuttaa valkolahoa ja tuhoaa puun nopeasti.[2][3]
| Taulakääpä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Käävät Polyporaceae |
| Suku: | Taulakäävät Fomes |
| Laji: | fomentarius |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Fomes fomentarius |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
muokkaaTaulakääpä on monivuotinen, nuorena kiilamainen, vanhempana kaviomainen, itiöemä kasvaa 8–25 cm:n levyiseksi.[4] Kuori on kova, korkkimainen ja ensin ruskearaitainen, mutta vanhetessaan muuttuu tuhkanharmaaksi, lopulta lähes mustaksi. Siinä on selviä kasvuvyöhykkeitä näkyvissä. Pillikerros on paksu; pillit ovat nuorena likaisen valkoisia, vanhemmiten pillipinta on violetinruskea ja tummuu kosketuskohdista ruskeaksi, pillejä on 3–4 millimetrillä.[3]
Kasvupaikka ja elinympäristö
muokkaaTaulakääpä kasvaa koko Suomessa aina tunturikoivikoissa asti. Kasvaa sekä pystyyn kuolleissa rungoissa että maapuissa, elävissä sekä kuolleissa puissa.[3]
Käyttö
muokkaa
Taulakääpä on ennen ollut myös arvokas hyötysieni: nimen mukaisesti taulakäävästä valmistetaan taulaa eli sytykettä, jota käytetään tulen tekemisessä tuluksilla.[4][3] Tähän viittaa myös sen tieteellinen nimi (lat. fomes: taula, sytyke). Ennen sairaaloissa käytettiin taulakäävän maltoa veren imeyttäjänä leikkauksissa ja verenvuodon tyrehdyttämiseen haavoissa.[3] Alpeilta löytyneellä esihistoriallisella Ötzillä oli tulentekovarusteissaan taulakääpää. On myös toinen teoria, jonka mukaan Ötzillä olisi ollut taulakääpä mukanaan lääkintäsienenä.[5] Saamelaiset ovat myös käyttäneet taulakääpää taulaamishoitoon, jossa kääpä sytytetään kytemään, ja sen kuuman tuhkan annetaan putoilla iholle.[6] Sitä on myös käytetty oranssin- tai kellanruskean värin lähteenä värjäyksessä.[4]
Erityistä
muokkaaTaulakäävällä on ns. seuraajalajeja jotka tulevat puuhun, taikka itse taulakääpään, vasta sen jälkeen. Vanhoilla taulakäävillä sekä sen lahottamassa puussa viihtyvät mm. pilliharsukka (Trechispora mollusca),[7] rustikka (ent. Protomerulius caryae, nyk. Aporpium canescens),[8] silokääpä (Gloeoporus pannocinctus)[8] ja sitkokääpä (ent. Antrodiella semisupina, nyk. Antrodiella pallescens).[7] [9]
Kuvia
muokkaa
1(js).jpg)
.jpg)
Lähteet
muokkaa- Kosonen, Lasse: Uusi perheen sienikirja, s. 188. Porvoo: WSOY,, 1994. ISBN 951-0-19559-6.
- Pertti Salo, Ulla Salo: Suomen sieniopas. Helsinki: WSOY : Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
Viitteet
muokkaa- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 02.12.2017
- ↑ Tiedebasaari: Taulakääpä kelpaa vaikka todistajaksi tiedebasaari.com. Arkistoitu 3.12.2017. Viitattu 02.12.2017.
- ↑ a b c d e Laji.fi: taulakääpä (Fomes fomentarius) laji.fi. Viitattu 02.12.2017.
- ↑ a b c Kosonen, Lasse: Uusi perheen sienikirja, s. 188. Porvoo: WSOY,, 1994. ISBN 951-0-19559-6.
- ↑ Iceman’s mushrooms key in Copper Age and today seacoastonline.com. Viitattu 02.12.2017.
- ↑ Luonnonyrtit - Lääkinnälliset sienet: taulakääpä luonnonyrtit.blogspot.fi. Viitattu 02.12.2017.
- ↑ a b UPM - Metsiemme kääpiä metsamaailma.fi. Arkistoitu 17.11.2017. Viitattu 02.12.2017. s. 14 (pdf)
- ↑ a b Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja: Haapametsien käävät 2012, Junninen, Kaisa (toim.) julkaisut.metsa.fi. Viitattu 02.12.2017., s. 41. ISBN 978-952-446-942-5 (pdf)
- ↑ Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 15–16. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.
Aiheesta muualla
muokkaa- Metsätuho-opas: taulakääpä (Arkistoitu – Internet Archive)
- UniProt: Taxonomy - Fomes fomentarius (englanniksi)
- PheroBase: Semiochemicals of Fomes fomentarius, the True tinder polypore (englanniksi)