Happamuudensäätöaine

Happamuudensäätöaine on elintarviketeollisuudessa käytetty termi säilöntäaineesta, jonka käyttöikää pidentävä vaikutus perustuu elintarvikkeen happamuuden muuttamiseen^[1]. Happamuuden muuttaminen tehdään yleensä jollakin hapolla tai sen suolalla, mutta kyseessä voi olla myös jokin emäs.^[2]

Esimerkki kahdesta happamuuden säätämiseen käytetystä aineesta omenasosepurkin tuoteselosteessa. Varsinaisesti happamuudensäätöaineeksi on tuotteessa nimetty E330 (eli sitruunahappo), minkä lisäksi hapettumisenestoaineena käytetyllä E300:lla (eli askorbiinihapolla) on samoja vaikutuksia.

Happamuudensäätöaineiden säilöntäteho perustuu siihen, että ympäristön happamuus vaikuttaa bakteerien kasvuun^[2]. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on listannut happamuuden säätöön käytettäviä aineita noin 90 kappaletta. Ne ilmoitetaan useimmiten niin sanotuilla E-koodeilla, jotka koostuvat E-kirjaimesta ja kolminumeroisista numeroyhdistelmistä. Paljon käytetty happamuudensäätöaine on esimerkiksi omenahappo, jota käytetään laajasti makeisissa.

Happamuudensäätöaineiden ja happojen E-koodejaMuokkaa

E 170 Kalsiumkarbonaatti (kalkki)
E 262 Natriumasetaatti (etikkahapon suola)
E 262 Natriumvetyasetaatti
E 263 Kalsiumasetaatti
E 270 Maitohappo (syntyy tavallisessa maitohappokäymisessä)
E 280 Propionihappo
E 281 Natriumpropionaatti
E 282 Kalsiumpropionaatti
E 283 Kaliumpropionaatti
E 296 Omenahappo (omenoissa)
E 297 Fumaarihappo
E 300 Askorbiinihappo (C-vitamiini)
E 301 Natriumaskorbaatti (askorbiinihapon suola)
E 302 Kalsiumaskorbaatti
E 315 Erytorbiinihappo
E 316 Natriummerytorbaatti
E 325 Natriumlaktaatti (maitohapon suola)
E 326 Kaliumlaktaatti
E 327 Kalsiumlaktaatti
E 330 Sitruunahappo (sitrushedelmissä)
E 331 Mononatriumsitraatti (sitruunahapon suola)
E 331 Dinatriumsitraatti
E 331 Trinatriumsitraatti
E 332 Monokaliumsitraatti
E 332 Trikaliumsitraatti
E 333 Monokalsiumsitraatti
E 333 Dikalsiumsitraatti
E 333 Trikalsiumsitraatti
E 334 L-Viinihappo
E 335 Mononatriumtartraatti (viinihapon suola)
E 335 Dinatriumtartraatti
E 336 Monokaliumtartraatti
E 336 Dikaliummtartraatti
E 337 Natriumkaliumtartraatti
E 338 Fosforihappo
E 339 Mononatriumfosfaatti (fosforihapon suola)
E 339 Dinatriumfosfaatti
E 339 Trinatriumfosfaatti
E 340 Monokaliumfosfaatti
E 340 Dikaliumfosfaatti
E 340 Trikaliumfosfaatti
E 341 Monokalsiumfosfaatti
E 341 Dikalsiumfosfaatti
E 341 Trikalsiumfosfaatti

E 343 Monomagnesiumfosfaatti
E 343 Dimagnesiumfosfaatti
E 350 Natriummalaatti (omenahapon suola)
E 350 Natriumvetymalaatti
E 351 Kaliummalaatti
E 352 Kalsiummalaatti
E 352 Kalsiumvetymalaatti
E 353 Metaviinihappo
E 354 Kalsiumtartraatti
E 355 Adipiinihappo
E 356 Natriumdipaatti
E 357 Kaliumdipaatti
E 363 Meripihkahappo
E 380 Triammoniumsitraatti
E 500 Natriumseskvikarbonaatti
E 501 Kaliumkarbonaatti
E 501 Kaliumvetykarbonaatti
E 504 Magnesiumkarbonaatti
E 504 Magnesiunvetykarbonaatti
E 507 Suolahappo
E 513 Rikkihappo
E 514 Natriumsulfaatti (rikkihapon suola)
E 514 Natriumvetysulfaatti
E 515 Kaliumsulfaatti
E 515 Kaliumvetysulfaatti
E 516 Kalsiumsulfaatti
E 517 Ammoniumsulfaati
E 520 Alumiinisulfaatti
E 521 Alumiininatriumsulfaati
E 522 Alumiinikaliumsulfaatti
E 523 Alumiiniammoniumsulfaatti
E 524 Natriumhydroksidi (kaikki hydroksidit ovat voimakkaasti emäksisiä aineita)
E 525 Kaliumhydroksidi
E 526 Kalsiumhydroksidi
E 527 Ammoniumhydroksidi
E 528 Magnesiumhydroksidi
E 529 Kaliumoksidi
E 530 Magnesiumoksidi
E 574 Glukonihappo (glukoosin hajoamistuote)
E 575 Glukonodeltalaktoni
E 576 Natriumglukonaatti (glukoonihapon suola)
E 577 Kaliumglukonaatti
E 578 Kalsiumglukonaatti
E 927b Karbamidi

Katso myösMuokkaa

Puskuriliuos

LähteetMuokkaa

Lisäaineopas Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Arkistoitu 4.7.2013. Viitattu 27.1.2013.

ViitteetMuokkaa

↑ Elintarvikelisäaineryhmät Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Arkistoitu 10.11.2012. Viitattu 27.1.2013.
↑ ^a ^b Yleistä mikrobeista Evira. Arkistoitu 19.4.2014. Viitattu 18.4.2014.

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Elintarvikelisäaineryhmät Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Arkistoitu 10.11.2012. Viitattu 27.1.2013.

[Nimetön-rDTL-1-2] Yleistä mikrobeista Evira. Arkistoitu 19.4.2014. Viitattu 18.4.2014.

[1]

[2]