Halimasjärvi
Halimasjärvi [2][1] on pieni järvi Pirkanmaalla Tampereella Atalan ja Kumpulan kaupunginosien välimaastossa. Halimasjärven ranta-alueilla on kaupungin uimaranta ja luonnonsuojelualue.[2][1][4]
| Halimasjärvi Halimajärvi |
|
|---|---|
 Järvi kesäkuussa 2021 ja View of the lake at june 2021 |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Tampere |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Näsijärven lähialue (35.311) |
| Järveen tulevat joet | Ollinoja, Halimasjärvenoja |
| Laskujoki | oja Näsijärveen [1] |
| Taajamat | Tampere: Atala, Kumpula |
| Järvinumero | 35.311.1.005 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 108,9 m [1] |
| Pituus | 360 m [1] |
| Leveys | 250 m [1] |
| Rantaviiva | 0,943 km [2] |
| Pinta-ala | 4,192 ha [2] |
| Suurin syvyys | 13 m [3] |
| Valuma-alue | 3,28 km² [4] |
| Saaria | ei saaria [1] |
 Halimasjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
MaantietoaMuokkaa
Halimasjärvi on 350 metriä pitkä, 250 metriä leveä ja sen pinta-ala on 4,2 hehtaaria. Se on muodostunut pohjois-etelä-suuntaiseen kallioruhjeen syvänteeseen ja erityisesti sen itäpuoliset rannat ovat rantametsässä jyrkänteiset. Järvi onkin 13 metriä syvä. Vaikka järvi sijaitsee asutusalueen sivulla, on se säilyttänyt monia metsäjärven piirteitä. Tätä auttaa ympäristöön merkitty suojelualue. Järven rantaviivan pituus on 950 metriä. Rannan tuntumassa kiertää järveä kävelypolku, jossa kosteikot on ylitettävä pitkospuita pitkin. Järven länsipuolella on pieni puisto, josta on lyhyt matka lounasrannassa olevalle kaupungin ylläpitämälle uimarannalle. Siinä ei ole kartan mukaan saaria, mutta suojelualueen esitteessä on maininta keinotekoisesta saarelmasta.[2][1][5][4]
LuontoarvojaMuokkaa
Järven pohjois-, itä- ja eteläpuolelle on vuonna 1988 perustettu 14 hehtaarin luonnonsuojelualue. Sitä laajennettiin 20 hehtaarilla vuonna 2013, joten yhteinen suojeltu alue on 35 hehtaarin suuruinen. Itse Halimasjärvi ei sisälly suojelualueeseen. Suojelualue sijaitsee asutusalueen sisällä ja sen alueelle on ulkoilijoiden kulutuksen takia rakennettu pitkospuut ja kävelyreitit on merkitty opastein vuonna 2015.[4]
Järven ympäristön luonto on vehmasta lehtomaista kangasmetsää ja lehtokorpea. Vuonna 1988–1989 kartoitettiin alueen kasvusto. Silloin tavattiin 220 putkilokasvia. Myöhemmin on kasvistoa kartoitettu lisää ja tavattu muutamia uhanalaisiakin lajeja. Tällaisia ovat esimerkiksi ruohokanukka, jalkasara, mäkivirvilä, suovalkku ja kaiheorvokki. Lähimetsän puusto muodostuu pääosin kuusesta, mutta muita puulajeja ovat rauduskoivu, hieskoivu, tervaleppä, harmaaleppä, raita ja haapa. Maaperän ravinteikkuus suosii paikoittaista lehtomaista kasvustoa, jonka aluskasvillisuudessa kasvaa tummaraunioinen. Kuolevat puut kaadetaan maahan, jos ne ovat vaaraksi vierailijoille. Puita ei korjata pois, vaan ne annetaan lahota paikoilleen. Sienikartoitusta ei ole vielä tehty, mutta alueella kasvaa esimerkiksi mustapahkajuurekas, kimppuseitikki, vihertyvirisakas ja purorisakas.[4]
Linnustoa on selvitetty useita kertoja. Esimerkiksi vuoden 2007 laskennossa tavattiin 25 pesimälajia. Yleisimmät lajit olivat peippo, pajulintu, punakylkirastas, punarinta, lehtokerttu ja metsäkirvinen. Usein havaitaan myös metsäviklo, varpushaukka, pyy ja sirittäjä. Vanhoissa metsissä viihtyvät puukiipijä ja peukaloinen elävät alueella myös. Toisinaan havaitaan vanhoissa kuusikoissa idänuunilinnun tai pikkusiepon laulua. Lähes kaikki tikkalajit vierailevat metsässä ja järvessä on pesinyt vuosittain kaakkuri. Lentävistä nisäkkäistä tavataan alueella liito-orava, pohjanlepakko, korvayökkö, viiksisiippa ja vesisiippa.[4]
Vuosien 1991–1993 tehdyssä selvityksessä havaittiin 204 suurperhoslajia ja 156 pienperhoslajia. Niistä harvinaisempia olivat esimerkiksi varjotupsukka, kuultomittari, Olethreutes dissolutanus, purolouhekas, rahkapalkonen, konnanmarjamittari, sekä koit Coleophora ahenella ja Stigmella splendissimella. Alueen lahopuita hyödyntäviä koiperhosia ovat esimerkiksi tuhtikääpäkoi, liiterikoi, harmosienikoi, metsälahokoi ja koivusienikoi.[4]
VesistösuhteetMuokkaa
Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Näsijärven–Ruoveden alueen (35.3) Näsijärven alueella (35.31), jonka Näsijärven lähialueeseen (35.311) järvi kuuluu. Järveen laskevat Halimasjärvenoja ja Ollinoja, joiden yhteenlaskettu valuma-alueen pinta-ala on 324 hehtaaria. Osa järven vedestä on peräisin lähteistä, jotka sijaitsevat kallioalueen jyrkänteiden alla. Yksi lähteistä on otettu vettä vuoteen 2012 asti. Järven laskuoja lähtee sen luoteispäästä. Nimetön oja ei ole enää luonnontilassa. Se virtaa kohti pohjoista Kumpulan ja Tasanneen asuinalueiden läpi ja laskee 1,5 kilometrin päässä Näsijärven Aitolahdessa Olkahisenlahteen. Järven vedenpinnan korkeus on 108,9 metriä mpy, joten tällä matkalla laskuoja putoaa 13,5 metriä.[1][6][4]
HistoriaaMuokkaa
Kalmbergin kartastossa vuodelta 1855–1856 on järven nimeksi kirjoitettu ”Halimajärvi”. Sen tulo-oja on piirretty tulevan etelästä ja laskuoja virtaamaan pohjoiseen. Tulo-ojan yläjuoksun suot on raivattu niittymaiksi ja samaa on tehty järven lounais- ja luoteisrannoille. Samassa kartassa on neljän kilometrin päässä kaksi muuta Halimajärveä: ”Wähä Halimajärvi” ja ”Iso Halimajärvi”. Niitä vastaavat nykyiset Vähä Halimajärvi ja Halimajärvi. Nykykartoissa esiintyy metsämaasta nimitys ”Halimaa”, joka sijaitsee nykyään Kangasalan puolella [1].[7]
Vuoden 1953 peruskartassa oli järven lähiympäristö metsää ja seudun asukkaat olivat maataloudesta elantonsa saavaa väestöä. Metsiin oli kaivamalla perattu johto-ojia, joista kaksi laskivat Halimasjärveen. Itäinen haara alkaa Lamminrahkasta ja sen nimi on Halimasjärvenoja. Eteläisen ojan nimi on ”Ollinoja” [8].[9] Vuoden 1961 kartassa on Tampereen puolelle Kumpulaan ja Aholaan kaavoitettu runsaasti omakotitalotontteja, joista muutamaan on rakennettu taloja. Tämä ei vaikuttanut vielä Halimasjärven lähiympäristöön merkittävästi, vaikka rakentaminen oli vilkasta vielä vuoden 1974 kartassa. Järven itärantaan oli kuitenkin rakennettu mökki.[10][8] Järven lähiseudun arvoa ymmärrettiin ja, lukuun ottamatta sen länsipuolta, järven ympärille perustettiin pieni luonnonsuojelualue. Myös Atalan alueelle ja Aholan pohjoispuolelle rakennettiin nopeasti uusia asuinalueita. Vielä 1990-luvun alussa oli viereisellä Vaarinsuolla pieni lampi.[11][12]
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j Halimasjärvi, Tampere (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ a b c d e Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 21.2.2018.
- ↑ Halimasjärvi; Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, kvvy.fi [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f g h Halimasjärvi, Tampereen kaupunki, viitattu 20.6.2021
- ↑ Halimasjärvi, Tampere (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ Halimasjärvi (35.311.1.005) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 21.2.2018.
- ↑ Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050734.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 20.6.2021) suomi
- ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 2123 12 Aitolahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1974. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 20.6.2021)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2123 12 Aitolahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1953. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 20.6.2021)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2123 12 Aitolahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1961. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 20.6.2021)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2123 12 Aitolahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1980. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 20.6.2021)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2123 12 Aitolahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1991. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 20.6.2021)
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Halimasjärvi Wikimedia Commonsissa
