Avaa päävalikko

Pohjanlepakko

maailman pohjoisin lepakkolaji

Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), aiemmin pohjan yölepakko, on maailman pohjoisin lepakkolaji, jota tavataan napapiirin pohjoispuolellakin. Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji.[2]

Pohjanlepakko
Eptesicus nilssoni.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Lepakot Chiroptera
Heimo: Siipat Vespertilionidae
Suku: Eptesicus
Laji: nilssonii
Kaksiosainen nimi

Eptesicus nilssonii
(Keyserling & Blasius, 1839)

Synonyymit
  • Eptesicus nilssoni
  • Eptesicus (Eptesicus) nilssonii
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pohjanlepakko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pohjanlepakko Commonsissa

Sisällysluettelo

LevinneisyysMuokkaa

Pohjanlepakon levinneisyysalueeseen kuuluu Suomi, Norja ja Ruotsi, sekä suuri osa koillista Eurooppaa, Keski-Eurooppa laikuttaisemmin ja edelleen itään halki Aasian Tyynellemerelle asti.[3] Suomessa pohjanlepakoita on tavattu ulkosaaristosta aina Utsjoen Kevolla ja Enontekiöllä Käsivarressa. Pohjoisessa levinneisyys on tosin hyvin laikuttainen. Pääosin levinneisyyden pohjoisrajana on 69. leveyspiiri.

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Pohjanlepakon pituus ilman häntää on 48–70 mm. Siipien kärkiväli on 23,5 ja 28 cm välillä. Eläin painaa noin 8–24 grammaa. Kullanhohtoiset selkäkarvat ovat lajin erityistuntomerkki[2]. Myös selvä väriraja tumman niskan ja vaalean kurkun välillä auttaa tunnistamisessa.

 
Horrostava pohjanlepakko.

ElinympäristöMuokkaa

Pohjanlepakko on alun perin metsä-, viljely- ja vuoristoseutujen sekä asutuskeskusten laji, mutta Pohjolassa se on sopeutunut muihinkin elinympäristöihin. Pohjanlepakon päivä- ja talvehtimispiilot ovat useimmiten rakennuksissa. Näin ollen pohjanlepakko on levinneisyydeltään ja kannan tiheydeltään tiukasti sidoksissa ihmiseen.

Lisääntyminen ja elintavatMuokkaa

Pohjanlepakko parittelee syksyllä ja synnyttää kesä-heinäkuun vaihteessa 1–2 poikasta. Se on horroksessa yleensä lokakuusta huhtikuuhun. Sen elinikä on enimmillään 14–15 vuotta.

Aktiivisena aikanaan se viettää päivät puunkoloissa, luolissa ja rakennuksissa[3]. Yöt ovat sen saalistusaikaa. Pohjanlepakko saalistaa 5–20 metrin korkeudella, pääosin puiden läheisyydessä. Pohjanlepakon ruokalistalle kuuluvat monenlaiset hyönteiset vaihdellen sääskistä kovakuoriaisiin, perhosiin, varsinkin yökkösiin, sekä korentoihin.

LähteetMuokkaa

  1. Stubbe, M., Ariunbold, J., Buuveibaatar, V., Dorjderem, S., Monkhzul, Ts., Otgonbaatar, M., Tsogbadrakh, M., Hutson, A.M., Spitzenberger, F., Aulagnier, S. & Coroiu, I.: Eptesicus nilssonii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.7.2014. (englanniksi)
  2. a b Pohjanlepakko Keskisuomalainen. Viitattu 8.9.2010.
  3. a b Eptesicus nilssonii IUCN Red List. 2008. Viitattu 8.9.2010. (englanniksi)