Fulbet, fulat tai fulanit ovat luultavasti maailman suurin paimentolaiskansa. Se muodostaa yhden suurimmista Sahelin sekä Länsi- ja Keski-Afrikan etnisistä ryhmistä. Fulbeja asuu muun muassa Nigeriassa, Guineassa, Malissa, Kamerunissa, Senegalissa, Burkina Fasossa ja Nigerissä. Heitä on myös Keski-Afrikan tasavallassa ja Egyptissä. Fulbet ovat pääosin paimentolaiselämää viettäviä karjanhoitajia, vaikka osa heistä viljelee maata.

Fulbet
Fulani people, Mali.jpg
Fulbeasutus Malissa.
Väkiluku noin 20–25 miljoonaa[1][2]
Merkittävät asuinalueet
 Nigeria14 000 000
 Guinea2 500 000
 Mali1 400 000
 Kamerun1 200 000
 Senegal1 000 000
 Burkina Faso850 000
 Niger830 000
Kielet fulani, ranska, englanti, hausa, arabia
Uskonnot islam
Maat, joissa on fulbeasutusta.

Fulbet kääntyivät islamiin 1500-luvulla ja ovat sen jälkeen käyneet jihadia, joka on tehnyt heistä hallitsevan voiman Länsi-Afrikassa. Nigeriassa fulbet ovat maan 250 etnisestä ryhmästä suurin ja poliittisesti vaikutusvaltaisin. He puhuvat fulania ja lisäksi hausaa, englantia, ranskaa ja arabiaa.[3]

Nimitykset, asuinalue, kieliMuokkaa

Fulbet tunnetaan useilla eri nimillä. Hausan kielellä heitä kutsutaan nimellä fulani ja wolofin kielellä nimellä peul, joista nimitykset ovat siirtyneet muun muassa englantiin ja ranskaan. Fulanit kutsuvat itseään nimellä fulɓe (yksikössä pullo). Fulanin kieltä kutsutaan läntisissä murteissa sanalla pulaar ja itäisissä murteissa nimellä fulfulde.[4]

Fulbet asuvat laajalla vyöhykkeellä, joka ulottuu Atlantin rannikolta Niilin laaksoon ja Punaisellemerelle. Lähes puolet kansasta elää Nigerian pohjoisosassa. Fulbet muodostavat väestön enemmistön Senegalin pohjoisosassa, Guinean luoteisosassa ja Kamerunin pohjoisosassa. Heidän kokonaismääräkseen arvioitiin 2000-luvun vaihteessa 23 miljoonaa, josta 14 miljoonaa oli Nigeriassa, 2,5 miljoonaa Guineassa, 1,4 miljoonaa Malissa, 1,2 miljoonaa Kamerunissa, miljoona Senegalissa, 850 000 Burkina Fasossa, 830 000 Nigerissä, 200 000 Guinea-Bissaussa, 190 000 Beninissä, 170 000 Sierra Leonessa ja 160 000 Gambiassa. Pienempiä ryhmiä on Tšadissa, Sudanissa, Mauritaniassa, Kap Verdellä ja muissa maissa. Fulbejen alaryhmiä ovat muun muassa tukulorit ja wodaabet. Nigeriassa he ovat osittain sulautuneet hausoihin.[5]

Fulanin kieli jakautuu useisiin murteisiin, joilla ei ole yhteistä kirjakieltä. Sitä kirjoitettiin aikaisemmin arabialaisilla ja nykyään etupäässä latinalaisilla kirjaimilla. Fulani toimii lingua francana Guineassa, Senegalissa ja Kamerunissa. Monet fulbet käyttävät myös ranskaa, englantia, hausaa ja muita paikallisia kieliä sekä arabiaa.[5]

HistoriaMuokkaa

 
Länsi-Afrikan fulbevaltiot vuoden 1830 tienoilla.

Fulbien ulkonäössä on sekä euripidisiä että negroidisia piirteitä. Heidän alkuperästään on esitetty erilaisia käsityksiä. Fulbet ovat todennäköisesti peräisin itäisen Saharan alueelta, jonka kuivuessa he siirtyivät lounaaseen. Toisen vuosituhannen vaihteessa fulbet asettuivat Senegaljoen laaksoon ja sen eteläpuolelle, jossa he perustivat muun muassa Tekrurin valtion. Fulbet levittäytyivät 1000–1300-luvuilla koko Länsi-Sudaniin ja 1400–1700-luvuilla Hausamaahan ja Bornuun.[5]

Fulbet olivat ensimmäinen länsiafrikkalainen kansa, joka kääntyi islaminuskoon[6]. He tekivät uskonnon nimissä jihadistisia valloitusretkiä käännyttäen ja alistaen lähiseudun kansoja[7]. Sotien tuloksena syntyivät 1700–1800-luvuilla teokraattiset sotilasvaltiot Futa Djallon, Futa Toro, Sokoto, Adamawa, Liptako, Macina ja Umar Tallin tukulorivaltakunta[5].

Kun brittiläinen siirtomaaherruus tuli Pohjois-Nigeriassa fulbien sulttaanikunnan ja emiraattien tilalle 1900-luvun alussa, britit antoivat fulanien jatkaa islamilaista lainkäyttöä, missä qadi-tuomioistuimet vastasivat tuomioista. Brittihallinnon aikana maliki-koulukunnan mukaista šarialakia jopa sovellettiin entistä enemmän. Vastaava kehitys oli tavallista myös muissa siirtomaissa.[8]

Elinkeinot ja kulttuuriMuokkaa

 
Wodaabejen tanssiryhmä.
 
Perinteinen fulbehattu.

Fulbejen elinkeinoja ovat karjanhoito, maanviljely ja käsityöammatit. He jakautuvat paimentolaisiin ja puolipaimentolaisiin sekä paikallaan asuvaan väestöön, jota on nykyään enemmistö. Paimentolaiset ovat säilyttäneet parhaiten alkuperäisen kulttuurin, kun taas maanviljelijät ovat omaksuneet naapurikansojen tapoja.[5]

Tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, aasit ja hevoset. Fulbet paimentavat usein myös naapurikansojen karjaa saaden korvauksen maataloustuotteina. Tärkeimpiä viljelykasveja ovat durra, hirssi, fonio, riisi, maissi, jamssi, maapähkinä ja vihannekset. Käsitöihin kuuluvat nahkan ja metallin käsittely, kankaiden kutominen ja värjääminen sekä saviastioiden ja puuesineiden valmistus.[5]

Perinteinen asumus on karjanhoitajilla telttamainen maja ja maanviljelijöillä pyöreä savitalo olkikattoineen. Miehet pitävät leveitä housuja ja pitkää paitaa, kaulaliinaa, hattua ja sandaaleja. Viileänä aikana päälle pannaan usein tummansininen kauhtana. Naiset pukeutuvat vyötärölle kietaistuun kankaaseen ja huiviin, käyttävät paljon koruja ja tatuoivat usein alahuulensa. Ruokavalioon kuuluu vilja- ja maitoruokia.[5]

Perinteinen yhteiskunta perustuu suurperheiden muodostamiin yhteisöihin ja patrilineaarisiin sukuihin. Avioliitto on virilokaalinen ja wodaabeilla myös duolokaalinen. Polygynia ja serkusavioliitot ovat yleisiä. Paikallaan asuvilla fulbeilla on kastijärjestelmä, johon kuuluvat vapaat miehet, griotit ja käsityöläiset sekä orjien jälkeläiset rimaibet. Islamilla on suuri kulttuurinen merkitys ja käyttäytymistä ohjaa eettinen säännöstö pulaaku. Paimentolaisten keskuudessa harjoitetaan myös perinteistä uskontoa, johon kuuluu esi-isien ja luonnonhenkien palvontaa ja noituutta. Kansanperinteen lajeja ovat laulut, sadut, myytit, uskonnollinen ja riittirunous sekä griottien esittämät eeppiset runoelmat.[5]

Fulbe-ekstremismiMuokkaa

Kun Saharan autiomaan raja on liikkunut kohti etelää, islamilaiset fulbepaimentolaiset ovat karjoineen vähitellen tunkeutuneet kristittyjen beromien ja muiden etnisten ryhmien viljelyalueille Nigerian keskiosissa. [3][9] Seurauksena on ollut väkivaltaisia konflikteja paimentolaisten ja maanviljelijöiden välillä.[10][11][12] Konflikti sai lisää vauhtia vuonna 1999 kun muutamassa osavaltiossa otettiin käyttöön šarialaki. Vuonna 2009 islamilainen terroristijärjestö Boko Haram aloitti aseellisen kapinan Nigerian keskushallintoa vastaan. [13] Boko Haramin kampanjan myötä hyökkäykset kyliin ovat tulleet entistä vakavammiksi ja saaneet uskonsodan luonteen. Boko Haram vaatii šarialain täyttä toimeenpanoa koko Nigeriassa. Sen joukot ovat ajaneet pakosalle tuhansia kristittyjä beromeja.[3]

Institute for Economics and Peace -instituutin julkaisema 2015 Global Terrorism Index luokitti Fulbe-militantit yhdeksi viidestä tappavimmasta terroristijärjestöstä maailmassa. Open Doors -järjestön mukaan sen hyökkäyksillä on etnisen puhdistuksen luonne. Ne kohdistuvat kristittyihin ja heidän kirkkoihinsa samalla, kun muslimit ja moskeijat jätetään rauhaan.[3]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Modern Muslim Societies, s. 262. Marshall Cavendish, 2010. Google-kirjat. (englanniksi)
  2. Danver, Steven L.: Native Peoples of the World: An Encylopedia of Groups, Cultures and Contemporary Issues, s. 31. Routledge, 2015. Google-kirjat. (englanniksi)
  3. a b c d Who are the Fulani? WorldWatch Monitor. Viitattu 16.1.2022.
  4. Encyclopedia of Language and Linguistics, 2nd edition, volume 4, s. 658. Boston: Elsevier, 2006. ISBN 9780080547848.
  5. a b c d e f g h Narody i religii mira: Entsiklopedija, s. 586–587. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1999. ISBN 5-85270-155-6.
  6. Fulani African People & Culture. Viitattu 26.5.2012.
  7. Fulani Information Art & Life in Africa. 1998. University of Iowa. Viitattu 26.5.2012.
  8. Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law. Clarendon Press, 1982. ISBN 978-0-19-825473-7. (englanniksi) s. 86–88
  9. Odoh, S.i. & Chilaka Francis Chigozie: Climate Change and Conflict in Nigeria: A Theoretical and Empirical Examination of the Worsening Incidence of Conflict Between Fulani Herdsmen and Farmers in Northern Nigeria. Arabian Journal of Business and Management Review (Oman Chapter), 2012, 2. vsk, nro 1, s. 111–124. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.1.2022.
  10. Hanne-Mari Tarvonen: Nigeriassa verinen viikonloppu Yle uutiset. 9.7.2012. Viitattu 17.1.2022.
  11. STT: Yli 80 kuollut Nigerian viljelijöiden ja paimentolaisten välisissä levottomuuksissa Ilta-Sanomat. 25.6.2018. Viitattu 17.1.2022.
  12. Milla Suonio: Fulani-heimo jatkaa iskuja Nigeriassa: 75 kristittyä kuollut Seurakuntalainen. 9.2.2018. Viitattu 17.1.2022.
  13. David Cook: The Rise of Boko Haram in Nigeria Combating Terrorism Center. Arkistoitu 25.1.2012. Viitattu 12.9.2014. (englanniksi)
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fulbet.