Liptako
Liptako on historiallinen kaupunki Burkina Fasossa, Länsi-Afrikassa, sekä Liptako Gourma (myös Liptako-Gourma) on Burkina Fason, Malin ja Nigerin rajat ylittävä yhteishallinta-alue ransk. Autorité du Liptako Gourma.[1]
Kolmen valtion yhteinen rajapiste sijaitsee linnuntietä noin 1400 kilometriä Guineanlahden rannasta ja noin 400 kilometriä Beninin rajasta.
Vuonna 1970 perustettu kolmen valtion yhteistyöorganisaatio on jatkanut toimintaansa Sahelin kriisin keskellä.[2][3] Vuonna 2024 perustettu Sahelin liitto jatkaa toimintaa Liptako Gourman alueella.[4]
Historia
muokkaa
Suullisen perimätiedon mukaan Liptakon nykyiset asukkaat sanovat esi-isiensä tulleen jostain muualta, enimmäkseen Malista ja muualta Burkina Fasosta (ent. Ylä Volta) 1800-luvun kuluessa.[5]
Seudulla alkoi jihad 1800-luvun alussa. Liptakon emiraatti perustettiin noin vuonna 1810. Se oli aluksi vain noin 12 kylän kokonaisuus. Ranskalaiset valoittivat ja alistivat alueet hallintaansa vuonna 1897, jolloin kylien määrä oli kasvanut nelinkertaiseksi. Emiraatin ensimmäisessä väestönlaskennassa vuonna 1904 siirtomaahallinto laski asukkaiden määräksi 37 000 henkilöä. Jotkut seudulle tulleet olivat perustaneet uusia kyliä varsinkin Yaayresta itään, etelään ja länteen, jossa maanviljelyyn ja laiduntamiseen sopivaa maata oli enemmän.
Liptakon historiallinen hallintokeskus oli Dori.[5] Liptako-sana otettiin käyttöön jihadin jälkeen. Nimi on peräisin Sehu Usumanilta, joka innosti fulbeja taistelemaan. Hän taivutti sanan fulfulden kielen verbistä ”liba” (kaataa, kumota). Liptako viittaa siis johonkin, jota ei voi kaataa tai alistaa, joka on lannistumaton.[6]
Gourma tulee gourmanché-kansaa tarkoittavasta sanasta. He hallitsivat Dogonia 81 vuotta.[7] Gourmanchét ovat Burkina Fason eräs suuria etnisisiä ryhmiä.
Liptakon jihad-tarinat vaihtelevat, mutta yhteistä niille on, että niissä muutetaan Liptakon historian kulkua. Tarinoissa jihad tarkoitti uuden alun aikaa, kuten rajaa vieraiden hallitsemasta pimeästä ajasta emiraatin itsehallinnon kulta-aikaan.[7]
Liptakossa on vain muutamia Gourmanché-kyliä, joista kaikki oli asutettu siirtomaa-ajan loppupuolen jälkeen. 1700-luvun lopun etninen kartta osoittaa, että Liptako oli Gourmanchén maata. Gourmanchét hallitsivat sitä. Pääkaupunki oli Koala, nykyisestä Koalasta 25 km. pohjoiseen. Tämä Koala ryöstettiin ja poltettiin jihadissa ja sen asukkaat pakenivat etelään silloisen emiraatin ulkopuolelle ja perustivat nykyisen Koalan.[7] 1700-luvulla Koala oli, kuten sen 1800-luvun seuraajakin oli eräs monista Gourmanchén valtioista Nungun eli Fada N’Gourman imperiumin pääkaupungin alainen.
Yhteistyöalueeksi
muokkaaBurkina Faso, Niger ja Mali perustivat vuonna 1970 monikansallisen yhteistyöjärjestön Autorité du Liptako Gourma (ALG), jonka mukaan kolmen maan aluetta kutsutaan Liptako Gourmaksi. Kuivuudesta kärsivällä Sahelin vyöhykkeellä on mangaaniesiintymiä. Myös ympäristökysymykset ovat motivoineet alueen integroidun kehitysviranomaisen ALG:n perustamista. Kolmella sisämaavaltiolla on samanlaisia maan huononemiseen ja veden saantiin liittyviä ongelmia.
ALG:n päämaja sijaitsee Ouagadougoussa. Sen strateginen painopiste on alueellisesti tärkeillä alueilla, kuten mineraalivaroissa, energiassa, vesivoimassa ja maataloudessa. Koska Liptako-Gourman alue on puolikuiva, ALG:n ohjelmien tavoitteena on edistää ruokaturvaa ja pääsyä alueen markkinoille, vähentää aavikoitumisen vaikutuksia, avata aluetta ja suojella ympäristöä.
OECD:n raportissa arvioidaan, että Liptako-Gourmassa on suhteellisen tiheä verkosto pieniä ja keskisuuria päätöksentekokeskuksia, joilla voisi olla rooli paikallisessa rajat ylittävässä hallinnossa, mikäli paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat yhä enemmän rajat ylittävään yhteistyöhön.[8]
Sahelin kriisin keskellä
muokkaaLiptako Gourman alueesta tuli vuonna 2012 puhjenneen Sahelin kriisin keskus nopeasti heikenneen turvallisuustilanteen takia.[9]
Sahelin alueen väkivaltaisten äärijärjestöjen jatkuva ja kasvava vahvuus uhkaa pahentaa humanitaarista kriisiä ja levittää epävakautta kaikkialle Afrikkaan. Tämä aiheuttaa merkittäviä turvallisuus- ja taloudellisia riskejä Yhdysvalloille ja Euroopalle. Kansainvälisen terrorismin vastaisen tuen romahtaminen jatkuu, sekä alueellinen johtajuus heikkenee. Nämä ovat luoneet tyhjiön, jossa väkivaltainen ääriliike voi laajentua.[10]
Organisaatiot, kuten Jama'at Nusrat al-Islam wal Muslimen (JNIM), Islamilainen valtio Suur-Saharassa (ISGS), Islamilainen valtio Länsi-Afrikan maakunnassa (ISWAP) ja muut ovat jo hyödyntäneet tätä tyhjiötä käyttämällä EU:n maita. alueella foorumeina, joilla voidaan tehdä mielivaltaisia hyökkäyksiä hallituksen joukkoja ja siviilejä vastaan. Muut valtiosta riippumattomat toimijat, kuten Wagner-ryhmä, ovat hyödyntäneet ulkomaisen osallistumisen puuttumista vaikutusvaltansa laajentamiseksi. Alueen turvallisuusuhka on lisääntynyt yhteistyö terroristijärjestöjen välillä, sekä terroristi- ja rikollisjärjestöjen välillä. Se voi lisätä näiden ryhmien aiheuttamaa vaaraa alueella ja sen ulkopuolella.[10]
Sahelin alueen väkivaltaisten äärijärjestöjen jatkuva ja kasvava vahvuus uhkaa pahentaa humanitaarista kriisiä ja levittää epävakautta kaikkialle Afrikkaan. Tämä aiheuttaa merkittäviä turvallisuus- ja taloudellisia riskejä Yhdysvalloille ja Euroopalle. Kansainvälisen terrorismin vastaisen tuen romahtaminen jatkuu, sekä alueellinen johtajuus heikkenee. Nämä ovat luoneet tyhjiön, jossa väkivaltainen ääriliike voi laajentua.[10]
Organisaatiot, kuten Jama'at Nusrat al-Islam wal Muslimen (JNIM), Islamilainen valtio Suur-Saharassa (ISGS), Islamilainen valtio Länsi-Afrikan maakunnassa (ISWAP) ja muut ovat hyödyntäneet tätä tyhjiötä käyttämällä EU:n maita alueen foorumeina, joilla voidaan tehdä mielivaltaisia hyökkäyksiä hallituksen joukkoja ja siviilejä vastaan.[10]
Alue kärsii monimutkaisesta kriisistä, johon liittyy kasvava kilpailu hupenevista luonnonvaroista, ilmastonmuutos, demografinen paine, korkea köyhyystaso, tyytymättömyys ja toimeentulomahdollisuuksien puute, yhteisölliset jännitteet, valtion instituutioiden ja peruspalvelujen puuttuminen, sekä järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja ei-valtiollisiin aseellisiin ryhmiin liittyvä väkivalta.[9]
Seuraukset
muokkaaKriisi on aiheuttanut sen, että merkittävä osa väestöstä on siirtynyt pois naapurimaihin, kuten Mauritaniaan ja Länsi-Afrikan rannikkovaltioihin. Helmikuuhun 2024 mennessä 3 025 322 henkilöä on joutunut siirtymään, ja heihin kuuluu 2 636 880 maan sisäistä pakolaista (87 prosenttia siirtymään joutuneesta väestöstä) ja 388 442 pakolaista (13 prosenttia siirtymään joutuneesta väestöstä). Siirtymään joutuneesta väestöstä 69 prosenttia (2 100 469 henkilöä) asui Burkina Fasossa, kun taas 14 prosenttia asui Malissa (419 534 henkeä), 10 prosenttia Nigerissä (287 223 henkeä) ja neljä prosenttia Mauritaniassa (114 653 henkilöä).[9]
Kriisi on levinnyt äskettäin Guineanlahden rannikkomaihin, eli Norsunluurannikolle, Ghanaan, Togoon ja Beniniin. Tämä osoittaa, että Keski-Sahelista tulevien pakolaisten ja maan sisällä siirtymään joutuneiden väestöjen määrä on kasvanut. Helmikuussa 2024 103 443 henkilöä pakotettiin siirtymään neljän maan sisällä (9 899 Beninissä, 40 093 Norsunluurannikolla, 7 142 Ghanassa ja 46 309 Togossa), joista 30 372 oli kotiseudultaan siirtymään joutuneita.[10]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Rupley, Lawrence; Bangali, Lamissa; Diamitani, Boureima: Historical Dictionary of Burkina Faso, s. 126. Lanham: Scarecrow Press, 2013. ISBN 978-0-8108-6770-3.
- ↑ Idrissa, Abdourahmane & Decalo, Samuel: Historical Dictionary of Niger, s. 78. Lanham: Scarecrow Press, 2012. ISBN 978-0-8108-6094-0.
- ↑ Autorité de Développement Intégré des Etats du Liptako-Gourma liptakogourma.org. 25.4.2024. Viitattu 16.7.2024. (ranskaksi)
- ↑ 1er Sommet de l’AES | Autorité de Développement Intégré des Etats du Liptako-Gourma liptakogourma.org. 25.4.2024. Viitattu 16.7.2024. (ranskaksi)
- ↑ a b Irwin, Paul: Liptako Speaks, History From Oral Tradition on Africa, s. 10. Princeton University Press, 1981.
- ↑ Irwin emt.: ', s. 92. .
- ↑ a b c Irwin emt.: ', s. 94. .
- ↑ OECD: Cross-border Co-operation and Policy Networks in West Africa. Paris: Organisation for Economic Co-operation and Development, 2017. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.7.2024). en
- ↑ a b c Baudais, Virginie; Deb, Shourjya; Baele, Frédéric; Diarra, Tiéman; Hamani, Oumarou ja Ouédraogo Thomas: Humanitarian Protection in the Liptako-Gourma Region: Local Protection Mechanisms and Humanitarian Response—Field Research Conducted in the Liptako-Gourma Region (August–September 2020) Sipri publications. June, 2023. Sipri.
- ↑ a b c d e Violent Extremism in the Sahel Global Conflict Tracker. Viitattu 16.7.2024. (englanniksi)