Sahelin liitto
Sahelin liitto (ransk. Confédération Alliance des États du Sahel[1]) eli AES on Malin, Nigerin ja Burkina Fason välinen valtioliitto. Se perustettiin 6. heinäkuuta 2024. Valtioliiton taustalla on kolmen maan sopima keskinäisen puolustuksen sopimus, joka solmittiin 16. syyskuuta 2023.[2][3] AES:n näkökulma on Ranskan ja Länsi-Afrikan poliittisen blokin Ecowasin vastainen.[4]
| Sahelin liitto | |
|---|---|
| Confédération Alliance des États du Sahel | |
 |
|
| Perustettu | 6.7. 2024 |
| Jäsenet |
 Mali  Niger  Burkina Faso |
Puolustussopimus luotiin vuoden 2023 Nigerin kriisin aikana, kun Ecowas uhkasi puuttua asiaan sotilaallisesti palauttaakseen siviilihallinnon Nigerissä aiemmin samana vuonna tapahtuneen sotilasvallankaappauksen jälkeen.[5]
Kaikki kolme valtiota lisäsivät siteitä Venäjään järjestön perustamisen aikana. EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell sanoi sen johtaneen ”uuteen geopoliittiseen kokoonpanoon” alueella.[6]
Huippukokouksessa Niameyssa 6. heinäkuuta 2024 isäntänä toiminut kenraali Abdourahamane Tchiani sanoi, että liiton tehtävänä on taistella terrorismia, aseellista rosvousta, aseellisia kapinoita ja ulkopuolelta tulevia hyökkäyksiä vastaan. Erityistä huomiota kiinnitetään myös muihin yhtä tärkeisiin näkökohtiin, kuten elintarviketurvaan, sekä taloudelliseen ja monetaariseen riippumattomuuteen.[7]
Konfederaatio ilmoittaa tavoitteekseen suojautua mahdollisilta aseellisen kapinan tai ulkoisen hyökkäyksen uhilta. ”Kaikki hyökkäykset yhden tai useamman sopimuspuolen suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta vastaan katsotaan hyökkäykseksi muita osapuolia vastaan.”[2]
Taustaa
muokkaa
Ecowasin mukaan sotilasjunttien liittouma voi häiritä ihmisten liikkumisen vapautta alueella ja heikentää pyrkimyksiä torjua alueellista turvattomuutta, erityisesti tiedustelutietojen jakamisessa. Ecowasin komission puheenjohtaja Omar Alieu Touray varoitti, että ”Aluettamme uhkaa hajoaminen.”[8]
Sahelin liiton armeijan johtamat maat ovat karkottaneet ranskalaiset sotilaat, jotka olivat auttamassa taistelussa jihadistiryhmiä vastaan ja kääntyneet Venäjän puoleen sotilaallisen avun saamiseksi. Saksan puolustusministeriö ilmoitti, että sen armeija lopettaa toiminnan Nigerissä elokuun 2024 lopussa neuvottelujen katkettua maata hallitsevan juntan kanssa. Yhdysvallat sai päätökseen joukkojensa vetäytymisen Nigerin pääkaupungissa Niameyssa sijaitsevasta lentotukikohdasta kesäkuussa. Jäljellä olevat Yhdysvaltain joukkot ovat jääneet yhteen droonitukikohtaan Agadezin keskustassa.[6]
Vallankaappausten lapsi
muokkaaAES:n muodostamisen taustalla on useita alueella tapahtuneita vallankaappauksia ja lännen vastaisten tunteiden lisääntyminen entisissä Ranskan siirtokunnissa. Ecowas on tukenut mieluummin syrjäytyneitä hallituksia, jotka ottavat vastaan tarjouksia Pariisista. Tämän takia Ecowas nähdään siitä irtautuneissa maissa yhä enemmän Euroopan nukkena.[9]
Virginie Baudais, vanhempi tutkija ja Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin Sahel- ja Länsi-Afrikka-ohjelman johtaja, sanoi kolmen valtion päätöksen johtuneen osittain siitä, että lännen tukemat Sahelin maiden hallitukset eivät yli kymmenen vuoden aikana onnistuneet hillitsemään kapinallisten jihadistiliikkeiden tulvaa. ”Se on vastaus Euroopan valtioiden ja Ecowasin uskottavuuden menettämiseen alueella terrorismin torjunnassa”, hän sanoi. ”Kaikkien kolmen maan johtajat väittävät saavuttavansa hyviä tuloksia terrorismin vastaisessa taistelussa vakiintuneen sotilaallisen yhteistyön ansiosta. On selvää, että kukin maa ei voi taistella yksin näitä ryhmiä vastaan, ja ainoa vaihtoehto on yhteistyö.”[10]
Suvereenisuus
muokkaaKaikki kolme hallitusta käyttävät suvereniteettia poliittisena aseena ja legitiimiyden välineenä, Baudais sanoi. ”He ovat päättäneet lähteä Ecowasista. Eurooppalaiset ja amerikkalaiset joukot on korvattu venäläisillä liittolaisilla. Diplomaattisesti alettiin seurata Moskovaa, ja Ecowas jäi – niiden näkökulmasta – eurooppalaisten, erityisesti siirtomaavaltojen, välineeksi. Siksi irtautuminen oli välttämätöntä. Ne perustelivat legitiimiytensä maittensa riippumattomuuteen, kumppaniensa valintaan ja väestöjensä etujen kunnioittamiseen.”[10]
”Suvereenisuus on vastaus riippuvuuteen siirtomaahistoriasta”, Baudais sanoi. Yhdysvaltain epäonnistuminen Afganistanissa vaikutti suuresti Saheliin, samoin kuin terrorismin torjunnan epäonnistuminen Sahelissa.[10]
On vaikea sanoa, kuinka hyvin AES on menestynyt taistelussa erilaisia kapinallisryhmiä vastaan, Baudiais sanoi. AES on ylistänyt Pohjois-Malin kaupungin Kidalin valtaamista takaisin tuareg-separatistien käsistä marraskuussa 2023. Mutta lähes täydellinen mediakatkos on tehnyt vaikeaksi arvioida tarkasti, kuinka paljon valtaa on saavutettu.[10]
”Tilanne vaihtelee maittain”, Baudais sanoi. Turvallisuuden kannalta Burkina Fason tilanne on katastrofaalinen. Valittu strategia on tuhoisa, hallinto tulee kovemmaksi, ja vastustajia pidätetään tai he katoavat. Malissa sotilashallinto puhuu edelleen valtaan nousustaan ja onnistumisistaan. Silti näemme uusimmassa tutkimuksessamme useampien ihmisten ymmärtävän, että tilanne kentällä ei ole paranemassa.[10]
Kommentointia
muokkaaDirk Kohnert, tunnettu Afrikan tuntija kommentoi AES:n tilannetta pohtimalla, mikä on kolmelle maalle yhteistä:
"Ne ovat maita keskellä Sahelia ja kaikkein haavoittuvimpia jihadismille. Ne kuuluvat vähiten kehittyneisiin maihin, ja niissä asuu väestö, jossa 40–50 prosenttia on köyhiä. Ne ovat myös sisämaavaltioita, joilla on laajoja aavikkoalueita, joka tekee niistä enemmän alttiita ilmastonmuutokselle. Ne ovat maita, joissa väestönkasvu on suurinta, Sahelissa on keskimäärin kuusi lasta naista kohden."[11]
Kymmenen vuoden ajan levottomuuksia ruokki muun muassa Naton johtama väliintulo Libyassa ja sen seuraukset. Seurannut epävakaus aiheutti rehottavan asekauppan, sekä aseistettujen al-Qaidaan ja Isikseen liittyneiden ryhmien esiintulon. Maailman terroristien aiheuttamista kuolemista Sahelin alueella kuolee ihmisiä 43 prosenttia, joka on enemmän kuin Etelä-Aasiassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa yhteensä.[11]
Kohnertin mukaan seudun johtajat ovat usein aiemmin asettaneet Ranskan edut oman kansansa etujen edelle, ja mahdollistaneet alueen luonnonvarojen, kuten uraanin, kullan ja mangaanin jatkuvan hyödyntämisen, josta ei ole suurta hyötyä paikalliselle väestölle.[11]
AES tulee laajentamaan junttien toimintatilaa liittoutumalla, sekä auttaa lujittamaan sen sotilaallista ja taloudellista kumppanuutta Venäjän ja Kiinan, sekä Turkin ja Iranin kanssa. Sahelin liiton irtautuminen kuitenkin heikentää Ecowasin legitiimiyttä estämällä alueellista, taloudellista ja turvallista yhdentymistä ja vaikeuttaa entisestään paluuta demokratiaan. Konfederaatio pyrkii ottamaan vastaan uusia jäseniä, kuten Tšad, Guinea ja Sudan vahvistaakseen edelleen valtaansa ja legitimiteettiään vaihtoehtoisena alueellisena blokkina.[11]
Kohnert katsoo, että jaettu Sahel tekee alueellisiin haasteisiin vastaamisen kuitenkin entistä vaikeammaksi. Jos AES korvaisi CFA-frangin omalla valuutallaan, kuten ilmoitettiin, ja muut Länsi-Afrikan talous- ja rahaliitto UEMOA:n ranskankieliset maat seuraisivat esimerkkiä, tämä edellyttäisi sekä UEMOA:n että Ecowasin perusteellista uudelleenjärjestelyä ja kyseenalaistaisi lopulta myös ECOn, Länsi-Afrikan yhteisen valuutan, jonka käyttöönotto on suunniteltu vuodelle 2027.[11]
| Sahelin liiton jäsenvaltiot | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| maa | pinta-ala km² | väestöä | BKT | HDI | valuutta | kieli |
| Burkina Faso
|
274 200 | 21 509 443 (2021) | 45,16 miljardia USD | 0,452 | CFA frangi | ranska |
| Mali
|
1 240 192 | 20 137 527 (2021) | 45,6 miljardia USD | 0,434 | CFA frangi | useita |
| Niger
|
1 267 000 | 23 196 000 (2020) | 29,96 miljardia USD | 0,394 | CFA frangi | ranska |
| yhteensä | 2 754 392 | 64 842 970 | 120,72 miljardia USD | |||
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Au Mali, réactions politiques à la création de la Confédération des États du Sahel RFI. 10.7.2024. Arkistoitu 12.7.2024. Viitattu 12.7.2024. (ranskaksi)
- ↑ a b Tiemoko Diallo,Diallo; Felix, Bate, Neely, Jason: Mali, Niger and Burkina Faso sign Sahel security pact Reuters. 16.9.2023. Thomson Reuters.
- ↑ 西非三国宣布成立“萨赫勒国家邦联” 人民网. 10.7.2024. Arkistoitu 12.7.2024. Viitattu 12.7.2024.
- ↑ Breakaway junta confederation undermines ECOWAS summit France 24. 7.7.2024. Viitattu 12.7.2024. (englanniksi)
- ↑ ECOWAS threatens 'use of force' against Niger junta – DW – 07/31/2023 dw.com. Viitattu 12.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Russia’s Africa Corps – more than old wine in a new bottle ISS Africa. Viitattu 12.7.2024. (englanniksi)
- ↑ 1er Sommet de l’AES | Autorité de Développement Intégré des Etats du Liptako-Gourma liptakogourma.org. 25.4.2024. Viitattu 14.7.2024. (ranskaksi)
- ↑ Ecowas risks disintegration if Burkina Faso, Mali and Niger leave - Omar Touray www.bbc.com. Viitattu 12.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Eromo Egbejule: Ecowas warns of ‘disintegration’ as juntas split from west African bloc The Guardian. 8.7.2024. Viitattu 12.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Mali, Niger, Burkina Faso: How a triumvirate of military leaders are redrawing West Africa’s map France 24. 12.7.2024. Viitattu 12.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Kohnert, Dirk: Can ECOWAS and AES coexist in West Africa ? 30.7.2024. GIGA-Institute for African Affairs, Hamburg.