Vaihdevuodet

Vaihdevuosiksi eli menopaussiksi tai klimakteriumiksi on kutsuttu perinteisesti naisen niitä ikävuosia, joiden aikana estrogeenien, keltarauhashormonin ja testosteronin tuotanto vähenee ja rasvakudos menettää kykynsä muuttaa estrogeeniä ja testosteronia toisikseen.

Uudemman määritelmän mukaan vaihdevuodet tarkoittaisivat sitä aikaa, jolloin naisella on vaihdevuosioireita.

Vaihdevuosiin liittyy fysiologisten muutosten ja oireiden lisäksi usein myös kognitiivisia ja psykologisia oireita. Vaihdevuosioireiden mediaanikesto on seitsemän vuotta, ja ne alkavat yleensä hieman ennen kuukautiskierron päättymistä.

Menopaussi eli viimeiset kuukautiset tulevat suomalaisella naisella keskimäärin 51 vuoden iässä, mutta se vaihtelee yksilöllisesti 45–55 vuoden välillä. Kriteerinä pidetään, että vaihdevuosi-ikäisellä naisella kuukautiset ovat olleet pois yli vuoden.

Vaihdevuodet tulevat amerikkalaisella naisella keskimäärin 51 vuoden iässä, brittiläisellä naisella luku on keskimäärin 52.

Vaihdevuodet jaotellaan premenopaussiin, perimenopaussiin ja postmenopaussiin. Premenopaussi alkaa yleensä 41–48 vuoden välillä, ja sen kesto voi vaihdella parista vuodesta kymmeneen vuoteen. Premenopaussin aikana hormonitoiminta alkaa heikentyä, mikä ilmenee usein ylimääräisenä karvankasvuna ja myöhemmin kuukautisten epäsäännöllistymisenä. Perimenopaussi kestää noin 1–2 vuotta, yleensä noin 48–54-vuotiaana. Naisen viimeiset kuukautiset tulevat perimenopaussin aikana. Postmenopaussin aikana, noin 52–60-vuotiaana, naishormonien tuotanto loppuu käytännössä lähes kokonaan.

Vaihdevuosien vaikutus hormonitoimintaan

Munasarjojen estrogeenien ja keltarauhashormonin tuotanto lakkaa vaihdevuosien aikana. Elimistö tuottaa estrogeeneja vaihdevuosien jälkeen kuitenkin edelleen rasvakudoksessa ja muissa perifeerisissä kudoksissa. Myös veren testosteronipitoisuus laskee mutta huomattavasti vähäisemmässä määrin kuin estrogeenipitoisuus. Rasvakudos menettää lisäksi kykynsä tasapainottaa elimistön hormonitoimintaa muuntamalla estrogeeniä ja testosteronia toisikseen.

Kun vaihdevuodet alkavat, munasarjat sisältävät vähemmän munasoluja ja erittävät vähemmän estrogeeniä ja progesteronia kuin aikaisemmin. Aivolisäke yrittää kompensoida hormonivajetta tuottamalla lisää munasolun kypsymisen aikaansaavaa, munarakkuloita eli follikkeleita stimuloivaa FSH-hormonia, joka edesauttaa estrogeenin eritystä. Elimistön estrogeenitasot voivat heitellä aluksi voimakkaasti, minkä jälkeen ne alkavat vähetä vähitellen yhä tasaisemmin asettuen matalalle tasolle vaihdevuosien viimeisten vuosien aikana. Vaihdevuosi-ikäisten naisten aivojen lämmönsäätelyalueella saattaa esiintyä myös neurokiniini B -nimistä hormonia, joka aiheuttaa kuumia aaltoja.

Vaihdevuosioireet

On viitteitä siitä, että vaihdevuosiin liittyvät kognitiiviset oireet johtuvat hormonitasojen heilahteluista eivätkä matalista hormonipitoisuuksista.

Sukuelimet

Munasarjojen estrogeeni- ja testosteronierityksen loppuminen saa aikaan emättimen, ulkosynnyttimien ja virtsatien limakalvojen ohenemista eli atrofiaa sekä niiden verenkierron, elastisuuden ja kosteuden vähenemistä. Joka toinen 50–60-vuotias nainen raportoi kärsivänsä yhdyntäkivuista, emättimen limakalvojen kuivuudesta tai mikrobiomin häiriintymisestä. Kipu johtuu siitä, että ohentunut limakalvo rikkoutuu entistä herkemmin, jolloin vähäinenkin hankaaminen aiheuttaa siihen pieniä kirveleviä haavaumia. Hauraat limakalvot lisäävät myös virtsa- ja emätintulehdusten ja virtsankarkailun riskiä. Limakalvoista aiheutuvat oireet eivät mene itsestään ohi.

Emättimen suulla olevien Bartholinin rauhasten toiminnan heikkeminen johtaa usein myös seksuaaliseen kiihottumiseen liittyvän kostumisen heikkenemiseen tai lakkaamiseen. Bartholinin rauhasten toimintaan liittyvät ongelmat eivät mene itsestään ohi, vaan päin vastoin usein jopa pahenevatkin vuosien saatossa.

Rinnat

Myös rintojen maitorauhaset surkastuvat. Rinnat alkavat usein roikkua tai litistyvät hieman sen vuoksi, että rintojen iho ja rasvakudos eivät surkastu maitorauhasen tavoin.

Luustomuutokset

Estrogeenitasojen aleneminen johtaa myös siihen, että vanhan luukudoksen hajoaminen on nopeampaa kuin uuden muodostuminen, mikä saattaa aiheuttaa osteoporoosia eli luuston haurastumista, joka on voimakkaimmillaan parin ensimmäisen vuoden aikana. Haurastuminen jatkuu myöhemmin hitaammalla tahdilla, mikä saattaa johtaa luunmurtumien riskin lisääntymiseen etenkin niillä naisilla, joiden vaihdevuodet ovat alkaneet alle 45-vuotiaana esimerkiksi sairauksien hoidon seurauksena.

Systeemiset oireet

Sympaattisen hermoston reaktiot vaihdevuosiin liittyviin hormonitason heilahteluihin, veren testosteronipitoisuuden laskuun ja harmaan aivoaineen katoon ovat yksilöllisiä. Kuumat aallot ja yölliset hikoilupuuskat ovat yleisiä oireita. Muita vaihdevuosien mahdollisia oireita ovat esimerkiksi unihäiriöt, väsymys, heikotus, huimaus, palelu, pahoinvointi, päänsärky, huonovointisuus fyysisen rasituksen aikana tai jälkeen, verensokerin säätelyhäiriöt, vatsan rasvakerroksen kasvu, hermostuneisuus, ärtyneisyys, aggressiivisuus, ahdistuneisuus, masentuneisuus, rintakivut, puristava tunne rinnassa, sydämen tykytys, päänsärky, nivel- ja lihaskivut, tuntohäiriöt käsissä ja jaloissa, seksuaalinen haluttomuus, painonnousu, ummetus. Vaihdevuosi-ikäinen nainen saattaa jopa havahtua hereille keskellä yötä edellä mainittujen oireiden takia.

Kuumat aallot ja hikoilu loppuvat tai lievittyvät itsestään useimmiten jo muutaman kuukauden tai vuoden sisällä, mutta jatkuvat noin 10-15 prosentin suuruisella vähemmistöllä vielä useita vuosia menopaussin jälkeen.

Vaihdevuodet kiihdyttävät myös lihasten heikkenemistaipumusta. Myös kehon ydinlämpötila saattaa laskea jopa kokonaisen asteen verran ja lepoaineenvaihdunta hidastuu, mikä johtaa usein lihomiseen tai siihen, ettei kuntoilu tuota yhtä nopeita tuloksia kuin aiemmin. Vanhenemisen kiihtyminen hidastuu kuitenkin hormonitoiminnan löytäessä uuden tasapainopisteen vaihdevuosien jälkeen.

Vaihdevuosien aikana saattaa esiintyä myös lihas- jänne- ja nivelkipuja tai nivelten arkuutta. Myös reumaatikkojen ja fibromyalgikkojen oireet saattavat pahentua.

Vaihdevuosiin liittyvät hormonaaliset muutokset vähentävät rasvan kertymistä reisiin ja lanteille mutta lisäävät sen kertymistä vatsaontelossa sijaitsevien sisäelinten ympärille. Vatsaontelon suuri rasvapitoisuus lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauteen. Sydän- ja verisuonisairauksien riski saattaa kasvaa myös sen vuoksi, että heikentynyt estrogeenintuotanto ei enää riitä suojaamaan naista kyseisiltä sairauksilta.

Kognitiiviset oireet

Vaihdevuosiin saattaa liittyä myös muistin heikkenemistä ja keskittymiskyvyn laskua sekä hienomotoriikan häiriöitä. Nämä oireet ovat pahimmillaan yleensä kuukautisten loppumista seuraavana vuonna ja alkavat lievetä sen jälkeen. Vaihdevuosi-oireistosta huolimatta vanhenevilla naisilla näyttäisi olevan keskimäärin parempi muisti kuin samanikäisillä miehillä.

On olemassa viitteitä siitä, että älyllistä suorituskykyä haittaava kognitiivinen vaihdevuosioireisto korreloi voimakkaasti myöhemmällä iällä kehittyvän dementian kanssa. Naishormonikorvaushoitoa käyttävillä on havaittu esiintyvän vähemmän harmaan aivoaineen katoa vaihdevuosien aikana. Hyöty katoaa kuitenkin, jos käyttö jatkuu pitkään ja vaihdevuosien jälkeen alkanut käyttö jopa lisää dementian riskiä. Vuonna 2011 julkaistussa kalifornialaistutkimuksessa havaittiin, että niillä naisilla, jotka olivat käyttäneet vähintään puoli vuotta estradiolikorvaushoitoa ja lopettaneet käytön viimeistään 65-vuotiaina, esiintyi 26 prosenttia vähemmän dementiaa 80 ikävuoden jälkeen. Niillä naisilla, jotka olivat käyttäneet hoitoa vielä 75 ikävuoden tienoilla, esiintyi myöhemmin saman verran dementiaa kuin niillä, jotka eivät olleet käyttäneet koskaan hormonikorvaushoitoa. Niillä, jotka eivät olleet käyttäneet korvaushoitoa vaihdevuosissa, mutta olivat käyttäneet sitä vähintään puolen vuoden ajan 75 ikävuoden tienoilla, esiintyi puolestaan lähes 50 prosenttia tavallista enemmän dementiaa.

Ennaltaehkäisy

Tupakoivilla ja vähän liikkuvilla naisilla esiintyy keskimääräistä enemmän vaihdevuosioireita.

Hoito

Vaihdevuosioireita voidaan lievittää esimerkiksi lopettamalla tupakointi tai pudottamalla painoa. Myös hikoiluttava ja hengästyttävä liikunta, joka nostaa pulssin yli sataan, pitää oireet kurissa ainakin monen tunnin ajan. Tällaista liikuntaa pitäisi harjoittaa vähintään puoli tuntia kolme kertaa viikossa. Alkoholia, mausteisia ruokia ja kuumia juomia ei pitäisi nauttia iltaisin. Avantouinti auttaa ainakin osaa potilaista.

Emättimen kuivuutta voidaan hoitaa joko estrogeenia taikka rasvahappoja, maitohappoa ja vettä sisältävillä paikallisvalmisteilla. Jos potilas kärsii sekä emättimen yleisestä kuivuudesta että myös kostumishäiriöstä, prasteronia eli DHA:ta sisältävä paikallishoitovalmiste tarjoaa tehokkaimman avun. Kyseessä on estradiolin ja testosteronin esiaste.

Hormonitoiminnan vähenemisestä johtuvaa seksuaalista haluttomuutta voidaan hoitaa testosteronikorvaushoidolla, jonka avulla seksuaalisesti tyydyttävien tapahtumien määrä nousee tutkimusten mukaan keskimäärin 60 %. Testosteronin on todettu lisäävän myös sukupuolista nautintoa. Tablettimuotoinen testosteroni lisää seksuaalista halukkuutta noin tunnin kuluttua tabletin nauttimisesta. Naisten testosteronivajetta voidaan hoitaa Suomessa myös lisämunuaishormonilla tai miesnhormonia sisältävillä vaihdevuosihormonitableteilla taikka -geelillä. Myös säännöllinen liikunta lisää elimistön testosteronipitoisuutta.

Vähintään 12 viikkoa jatkuva varsinainen testosteronikorvaushoito lisää naisten sukupuolista halukkuutta ja kiihottumista sekä auttaa orgasmin saavuttamisessa, koska se vaikuttaa suoraan aivojen ja muun keskushermoston toimintaan lisäten myös sukuelinten verenkiertoa. Testosteronikorvaushoidon on ajateltu myös voivan ylläpitää lihasvoimaa, älyllistä suorituskykyä ja mielialaa, mutta vuonna 2019 julkaistun yhteenvetotutkimuksen mukaan testosteronilisäyksellä ei ole muuta hoitovaikutusta kuin sukupuolielämän paraneminen. Korvaushoito voi tapahtua voiteilla, lääkelaastarilla tai tabeteilla.

Vaihdevuosista johtuvien hormonitasojen heilahteluiden aiheuttamia oireita pyritään usein lievittämään myös naishormonikorvaushoidolla, Suomessa yleisimmin luontaisella 17-beeta-estradiolilla sekä synteettisillä 17-alfa-hydroksiprogesteroni- ja 19-nortestosteronijohdoksilla. Limakalvo-oireiden paikallishoidossa käytetään lähinnä estriolia ja estronia.

Naishormonikorvaushoito pitäisi aloittaa tutkija Päivi Polon mukaan mieluiten heti oireiden ilmaannuttua, jotta se olisi mahdollisimman tehokasta. Vasta kuusikymppisenä aloitetulla hoidolla ei ole enää lainkaan tehoa. Naishormoni auttaa osaan vaihdevuosioireista mutta ei vähennä seksuaalista haluttomuutta. Naishormonin on havaittu parantavan unen laatua, estävän rasvan kertymistä vatsaonteloon, ehkäisevän kakkostyypin diabetestä sekä hidastavan osteoporoosia eli luiden haurastumista. Osteoporoosin ehkäisyyn käytetyn hormonikorvaushoidon hyöty on suurimmillaan muutaman vuoden ajan kuukautisten loppumisesta, eikä sitä suositella käytettäväksi yli 10 vuotta siihen liittyvän syöpäriskin lisääntymisen vuoksi.

Haittavaikutukset

Mieshormoni testosteronia sisältämän hormonikorvaushoidon mahdollisia haittavaikutuksia ovat lievä painonnousu, lievä akne ja karvoituksen lisääntyminen. Nämä koskevat sekä emättimeen laitettavia paikallishoitovalmisteita että nieltyä testosteronia. Nieltävää testosteronihoitoa käytettäessä on havaittu myös veren LDL-hiukkasten lisääntymistä.

Vaihdevuosi-iässä aloitettuhormonikorvaushoito lisää huomattavan paljon riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Cochrane-yhdistyksen vuonna 2015 julkaiseman satunnaistettujen kaksoissokkotutkimusten yhteenvedon mukaan vaihdevuosihormonikorvaushoito lisää aivohalvauksia ja laskimotukoksia eikä alenna kuolleisuutta mihinkään sairauteen. Geeli- tai laastarimuotoinen hoito ei kuitenkaan lisää laskimotukosten riskiä eikä emättimen limakalvojen hoitoon käytetty paikallinen estrogeenihoito lisää aivohalvauksia.

Naishormoni estradiolia sisältävä hormonikorvaushoito lisää mutaatioita ja heikentää elimistön kykyä korjata syntyneitä soluvaurioita, millä on kasvainten riskiä lisäävää vaikutusta. Hormonikorvaushoito lisääkin merkittävästi rinta- ja munasarjasyövän riskiä etenkin silloin, kun se sisältää sekä estrogeenia että keltarauhashormonia. Hormonikorvaushoito lisää myös munanjohdinsyövän riskiä. Hormonikorvaushoidon syöpäriskiä lisäävä vaikutus on sitä suurempi, mitä pidempään hoito kestää, ja jatkuu vielä viisi vuotta hoidon päättymisen jälkeen. Tämän vuoksi suositellaan, että hormonikorvaushoitoa käytettäisiin mahdollisimman lyhyen aikaa, mieluiten vain 2–5 vuotta Hoito tulisi lopettaa, kun oireet loppuvat, muttei liian aikaisin.

Estrogeenia sisältävät emättimeen laitettavat paikallishoitovalmisteet saattavat lisätä riskiä sairastua kohdun limakalvon syöpään.

Hormonikorvaushoidon on havaittu lisäävän myös veren kuparipitoisuutta, mikä saattaa liittyä elimistön immunologisiin puolustusreaktioihin. Hormonikorvaushoito lisää myös laskimoveritulpan vaaraa etenkin hoidon ensimmäisten kuukausien aikana. Tämä voidaan kuitenkin välttää annostelemalla hormonit ihon kautta tablettien sijaan.

Estradiolihormonikorvaushoitoa ei suositella muun muassa silloin, kun potilaalla on ollut rintasyöpä, kohtusyöpä, syvä laskimotukos tai hyytymistekijähäiriö, huonossa hoitotasapainossa oleva verenpainetauti, sydän- tai maksasairaus. Tällöin suositellaan vain paikallisestrogeenin käyttöä, joka auttaa ainoastaan limakalvo-oireisiin.

Hormonivalmisteita käytti vuonna 2019 20–30 % suomalaisista vaihdevuosi-ikäisistä naisista.Tämä oli moninkertaisesti esimerkiksi Ruotsiin verrattuna, jossa vain 11 prosenttia vaihdevuosi-ikäisistä naisista on saanut hormonikorvausreseptin ja vain 6 prosenttia käyttää muuta kuin paikallisesti vaikuttavaa valmistetta.

Katso myös

• Menopaussin evoluutio

Lähteet

• Eeva-Marja Rutanen ja Olavi Ylikorkala 2004: Vaihdevuosien hormonihoito. Kapseli 33. Sivu 21

Kirjallisuutta

• Kangas, Ilka: Naisten vaihdevuosien ja vanhenemisen tulkinnat. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-707-2.

Aiheesta muualla

• Vaihdevuodet Terveyskirjasto.fi