Aivovamma
Aivovamma on traumaattinen aivovaurio, joka syntyy tapaturmaisesti päähän kohdistuvasta iskusta. Aivovamma johtaa pahimmillaan potilaan kuolemaan. Aivovammasta saattaa jäädä myös niin sanottu jälkitila. Aivovamman jälkitila alentaa kognitiivista toimintakykyä. Yleisimmät oireet ovat epänormaali väsyvyys, keskittymisvaikeudet, aloitekyvyn heikentyminen, huono lähimuisti, yleinen hitaus ja käyttäytymisen muutokset[1]. Muita yleisiä ja pysyviä jälkioireita ovat muut muistivaikeudet, unihäiriöt, ärtyneisyys, toiminnan suunnittelun vaikeus sekä huimaus ja päänsärky. Myös tunne-elämä saattaa muuttua ja lisäksi saattaa esiintyä neurologisia paikallishäiriöitä, kuten puheen tuottamisen tai ymmärtämisen häiriöitä, epilepsiaa, näkökentän kaventumaa taikka haju- tai makuaistin toiminnan muutoksia. Myös muiden kykyjen heikkenemistä sekä kroonista kipua, spastisuutta ja jopa halvaantumista saattaa esiintyä. Oireiden esiintymisessä saattaa olla ajallista vaihtelua.[2] Myös ajattelun hidastuminen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeutuminen kuuluvat keskeisiin aivovammojen aiheuttamiin oireisiin.[3]
Monet aivovammapotilaat muuttuvat loukkaantumisen jälkeen henkisesti ja käyttäytymiseltään toisenlaisiksi. Aivovammapotilaiden vamman laatua ei usein ymmärretä, koska moni aivovammapotilas puhuu ja liikkuu täysin normaalisti eikä vamma näy välttämättä muullakaan tavalla ulospäin. Kuitenkin esimerkiksi potilas saattaa hermostua valtavasti jo pienistä asioista ilman, että hän pystyy sitä itse kontrolloimaan. Perheenjäsenten voi olla vaikeaa selviytyä heidän kanssaan, mikä saattaa rikkoa avioliiton. Aivovamma on myös työkyvyn kannalta hankala, koska tyypilliseen oirekokonaisuuteen kuuluu poikkeava väsymys tai alentunut rasituksensietokyky, keskittymisvaikeudet ja aloitekyvyn heikkeneminen. Vammautuneet pystyvät oireistonsa vuoksi vain harvoin ajamaan etujaan yhteiskunnassa.[3]
Aivovamman jälkitilan oireet eivät ole suorassa suhteessa vamman alkuperäiseen vaikeusasteeseen, joten objektiiviset tiedot potilaan psykososiaalisesta selviytymisestä, persoonallisuuden piirteistä ja terveydentilasta ennen vammautumista ja sen jälkeen luovat perustaa jälkitilan vaikeusasteen arvioinnille[2].
Aivovamma yhdeksänkertaistaa riskin kuolla itsemurhan seurauksena[4].
Syyt ja esiintyvyys muokkaa
Useimmat aivovammat syntyvät putoamisen tai kaatumisen seurauksena (noin 65%), liikenneonnettomuuksissa (noin 20%), urheillessa tai pahoinpitelyn seurauksena (noin 5%). Useimmista päähän kohdistuneista iskuista ei kuitenkaan synny aivovammaa. Noin puolessa tapauksista potilas on vamman saadessaan nauttinut alkoholia.[5]
Joidenkin arvioiden mukaan Suomessa tapahtuu vuosittain noin 36 000 aivovammaan johtavaa tapaturmaa, joista yli 90% on lieviä. Aivovamman jälkitilan oireita on puolestaan ainakin 100 000:lla henkilöllä.[6] Kuolinsyytilastoissa aivovamma on pääsyynä noin 1000:ssa kuolemassa vuosittain.[7] Aivovamma on alle 45-vuotiaiden aikuisten yleisin välitön kuolinsyy.[5]
Vammamekanismit muokkaa
Aivovammat voidaan luokitella vammamekanismin sekä kudosvaurioiden mukaan monin eri tavoin. Esimerkiksi primaarisiin ja sekundaarisiin vammoihin, avoimiin ja sulkeisiin vammoihin paikallisiin ja diffuuseihin vammoihin sekä suoriin ja epäsuoriin vammoihin.[8]
Primaarivammat muokkaa
Primaarivammoiksi kutsutaan vaurioita, jotka syntyvät suoraan vammaenergian vaikutuksesta. Niiden vaikutukset potilaaseen riippuvat aivoihin kohdistuvan energian suunnasta ja voimakkuudesta, sekä vauriokohdassa olevista aivojen ja pääkallon rakanteista. Primaarivammat ovat pysyviä, eivätkä ne korjaudu.[8]
Primaarivammat jaetaan edelleen aivojen kudosvaurioihin ja aivokudoksen ulkopuolisiin vaurioihin. Kudosvaurioihin kuuluvat mm. aivoruhjeet eli kontuusiot, diffuusit aksonivauriot sekä aivojen sisäiset verenvuodot. Aivokudoksen ulkopuolisia vaurioita ovat mm. kovakalvonulkoinen verenvuoto eli epiduraalivuoto, kovakalvonalainen verenvuoto eli subduraalivuoto ja lukinkalvonalainen verenvuoto.[8]
Sekundaarivammat muokkaa
Sekundaarivammat ovat toissijaisesti aiheutuvia vammoja, jotka syntyvät minuuteista päiviin ulottuvalla vammautumistapahtuman jälkeisenä aikana. Sekundaaarivammojen vammamekanismit jaotellaan kallonulkoisiin ja kallonsisäisiin syihin. Kallonulkoisia syitä ovat mn. hapenpuute, veren hyytymishäiriöt ja alhaisesta verenpaineesta johtuvat seikat. Kallonsisäisiä syitä ovat mm. kohonnut kallonsisäinen paine ja kallonsisäiset infektiot.[8]
Aivovamman vaikeusasteet muokkaa
| GCS | PTA | Tajuttomuuden kesto | |
|---|---|---|---|
| Lievä | 13–15 | <24 tuntia | 0–30 min |
| Keskivaikea | 9–12 | >24 tuntia <7 vrk | >30 min <24 tuntia |
| Vaikea | 3–8 | >7 vrk | >24 tuntia |
Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin julkaisemassa, nykyisin voimassa olevassa aivovammojen Käypä hoito -suosituksessa, aivovammat jaetaan vaikeusasteeltaan kolmeen luokkaan: lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin vammoihin.[9] Aikaisemmin vammoille on käytetty myös luokkia: erittäin tai hyvin lievä ja erittäin vaikea.[10] Aivovammat tulisi kokonaisuutena nähdä kuitenkin jatkumona, jossa ei ole selviä rajakohtia eri luokkien välillä.[7] Luokitukset perustuvat yleisesti potilaan Glasgow’n kooma-asteikon mukaiseen tajunnantason pistelukuun, aivokuvantamisessa (esimerkiksi magneettikuvauksessa tai tietokonekerroskuvauksessa) tehtyihin kallonsisäisiin muutoslöydöksiin, tajuttomuuden kestoon sekä posttraumaattisen amnesian (PTA) kestoon.[9]
Aivotärähdys tai erittäin lievä aivovamma muokkaa
Kansainvälisissä yhteyksissä aivotärähdykset luokitellaan erittäin lieviksi aivovammoiksi. Suomessa nykyisin käytössä olevassa Käypä hoito -suosituksessa kategoria ei ole enää käytössä, vaan aivotärähdykset luokitellaan lieviksi aivovammoiksi. Erittäin lievässä aivovammassa aivotoiminnan häiriö on ohimenevä ja lyhytkestoinen. Siihen voi liittyä ainoastaan hetkellinen tajuttomuus eikä siinä ilmene kallonsisäisiä kuvantamislöydöksiä tai amnesiaa.[9]
Lievä aivovamma muokkaa
Lieviksi aivovammoiksi luokitellaan yli 90 % kaikista aivovammoista. Suurin osa niistä on aivotärähdyksiä.[6] Lievässä aivovammassa potilaan GCS-pistemäärä on 13–15 puolen tunnin kuluttua vammasta ja koko seurannan ajan. Lisäksi potilaalla esiintyy jokin seuraavista: enintään 30 minuutin mittainen tajuttomuus, enintään 24 tunnin mittainen PTA tai häneltä löytyy vähäinen kallonsisäinen kuvantamislöydös.[9]
Suurin osa lievän aivovamman saaneista toipuu ennalleen muutamassa viikossa tai kuukaudessa, mutta noin 15 %:lle jää pitkäaikaisia tai pysyviä oireita.[9][6]
Keskivaikea aivovamma muokkaa
Keskivaikeassa aivovammassa potilaalla on kallonsisäinen kuvantamislöydös. Tämän lisäksi esiintyy jokin seuraavista: GCS-pistemäärä on 9–12 puolen tunnin kuluttua vammasta tai jossakin vaiheessa vamman jälkeen, yli 30 minuutin mittainen, mutta enintään 24 tuntia kestävä tajuttomuus tai yli 24 tuntia, mutta alle 7 vuorokautta kestävä PTA.[9]
Suurelle osalle keskivaikean aivovamman saaneista potilaista jää pysyviä oireita, mutta täydellinen toipuminen on kuitenkin mahdollista.[6]
Vaikea aivovamma muokkaa
Vaikeassa (joskus myös vakavassa)[11] aivovammassa potilaalla on kallonsisäinen kuvantamislöydös. Tämän lisäksi potilaalla esiintyy jokin seuraavista: GCS-pistemäärä on 3–8 puolen tunnin kuluttua vammasta tai jossakin vaiheessa vamman jälkeen, yli 24 tunnin mitainen tajuttomuus tai yli 7 vuorokautta kestävä PTA.[9] Vaikeassa aivovammassa potilaalle jää yleensä pysyviä oireita, mutta jotkut potilaat voivat myös toipua oireettomiksi.[6]
Yli viikon kestävästä tajuttomuudesta tai yli kuukauden kestävästä PTA:sta käytettiin Suomessa aikaisemmin luokkaa erittäin vaikea.[10] Tällaisesta vammasta potilaille jää käytännössä aina pysyvia oireita ja osa heistä voi jäädä pysyvästi tajuttomiksi.[6]
Hoito muokkaa
Onnettomuuksissa sattuvat aivovammat yritetään hoitaa neurokirurgialla tai muulla mahdollisilla toimenpiteellä.
Aivovammojen hoitoon ei ole olemassa lääkettä, mutta aivovamman aiheuttamia ongelmia voidaan yrittää hoitaa esimerkiksi toimintaterapialla, fysioterapialla, puheterapialla tai neuropsykologisella kuntoutuksella eli sopeutumisvalmennuksella vamman sijainnista ja vaikeusasteesta riippuen. Juuri minkään käytössä olevan hoidon tehosta ei ole kuitenkaan olemassa vahvaa tieteellistä näyttöä[3].
Aivovamman jälkitilan vaikeusasteet muokkaa
Lievä jälkitila muokkaa
Lieviä oireita, kuten päänsärkytaipumus, muistin lievä epävarmuus kuormituksessa, vähän alentunut rasituksensieto. Sosiaalinen toimintakyky on kuitenkin ennallaan.
Keskivaikea jälkitila muokkaa
Lieviä mutta selvästi haittaavia oireita, kuten toistuvat päänsäryt, väsyvyys ja muistin tai aloitekyvyn heikkeneminen. Myös sosiaalinen toimintakyky on hieman heikentynyt. Tutkimuksissa todetaan haittaavia vaikeuksia muun muassa toiminnan ohjauksessa ja muistissa. Myös kognitiivisia erityishäiriötä, epilepsiaa tai lieviä halvauksia voi esiintyä.
Vaikea jälkitila muokkaa
Kohtalaisia tai vaikeita oireita, kuten merkittävä päänsärkyoireisto tai selkeä kognitiivisen toimintakyvyn heikentyminen, jotka ovat tuntuvia ja haittaavat merkittävästi jokapäiväistä toimintaa. Sosiaalinen toimintakyky on selvästi heikentynyt. Myös eriasteisia neurologisia puutosoireita, kuten pareeseja ja kielellisiä häiriöitä tai epilepsiakohtauksia voi esiintyä. Saattaa tarvita ajoittain toisen henkilön ohjausta tai valvontaa.
Erittäin vaikea jälkitila muokkaa
Erittäin vaikeita oireita, kuten neliraajahalvaus, vaikea ataksia tai vaikeahoitoinen epilepsia. Kognitiivinen tasonlasku on laaja-alainen ja merkittävä. Persoonallisuuden muutokset, toiminnanohjauksen vaikeudet, hidastuneisuus ja muut neuropsykologiset löydökset ovat niin vaikeita, että tarvitsee päivittäistä apua ja valvontaa.
Järjestöt muokkaa
Aivovammautuneiden henkilöiden ja heidän läheistensä tukemiseksi on Suomessa perustettu useita järjestöjä.
Aivovammaliitto on perustettu Suomessa vuonna 1992 edistämään aivovammautuneiden ihmisten ja heidän läheistensä suoriutumista ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa.[12] Aivovammaliitto järjestää mm. tiedotusta, vertaistuellisia tapahtumia sekä kurssitoimintaa.
Kynnys on vuonna 1973 perustettu vammaisten henkilöiden ihmisoikeusjärjestö. Sen toimintaan kuuluvat mm. monet vertaistuelliset tapahtumat, kurssit, lakineuvonta sekä kulttuuritapahtumat.[13]
TATU ry on perustettu tukiyhdistykseksi tapaturmaisesti tai potilasvahingon kautta vammautuneille alle 30-vuotiaille nuorille ja nuorille aikuisille. Sen toimintaan kuuluu mm. vapaa-ajantoiminnan ja vertaistuellisten tapahtumien järjestäminen.[14]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ AIVOVAMMAUTUNEEN ABCOpas vammautuneelle ja läheisille. https://www.aivovammaliitto.fi/wp-content/uploads/2021/01/ABC_opas_vammautuneelle_A5_final.pdf
- ↑ a b Valtioneuvoston asetus työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta 768/2015. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150768
- ↑ a b c Lea Proloff: Aivovamma – hiljainen epidemia. 19.03.2014. Yle Akuutti.
- ↑ Sci-Hub | Major Physical Health Conditions and Risk of Suicide. American Journal of Preventive Medicine, 53(3), 308–315 | 10.1016/j.amepre.2017.04.001 tinyurl.com. Viitattu 18.8.2022.
- ↑ a b Aikuisiän aivovammat Duodecim. Viitattu 4.12.2023.
- ↑ a b c d e f Aivovammaliitto – Aivovammatietoa Aivovammaliitto. Viitattu 4.12.2023.
- ↑ a b Avainasiaa aivovammasta – Opas vammautuneelle ja läheisille Aivovammaliitto. Viitattu 4.12.2023.
- ↑ a b c d Käypä hoito -suositus – Aikuisiän aivovammat Duodecim. Viitattu 4.12.2023.
- ↑ a b c d e f g h Käypä hoito – Aivovammat Duodecim. Viitattu 3.12.2023.
- ↑ a b Tietoa aivovammoista Tenovuo, Olli. Viitattu 3.12.2023.
- ↑ Aivovammat Terveyskylä. Viitattu 4.12.2023.
- ↑ Aivovammaliitto Aivovammaliitto. Viitattu 4.12.2023.
- ↑ Kynnys ry. Kynnys. Viitattu 4.12.2023.
- ↑ TATU – Tietoa TATU ry.. Viitattu 4.12.2023.
Kirjallisuutta muokkaa
- Schacter, Daniel L.: Muistin seitsemän syntiä: Miten aivot muistavat ja unohtavat. (Alkuteos: The seven sins of memory: How the mind forgets and remembers, 2001.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2002. ISBN 952-5202-64-X.
Aiheesta muualla muokkaa
- Käypä hoito -suositus Aikuisten aivovammat
- aivovaurio.fi -portaali (Arkistoitu – Internet Archive)